Tammikuun kursseja ja luentoja Helsingissä

Onko sinulla tavoitteena terveempi ja energisempi elämä vuodelle 2017 tai haluaisitko auttaa muita voimaan paremmin? Esittelen tässä nyt luentojani tammikuulle 2017 ja myös yhden kokonaisen kurssipäivän opinahjossani Suomen Terveysopisto Saluksessa.

Omat luentoni/koulutukseni sinulle:

Luento Helsinki ke 4.1. 2017 Ruoansulatus ja suolisto

Paikka: Mäkelän Koulu, Hattulantie 2, Luokka 130 (sisääntulokerros)
Aika: Ke 4.1. 2017 klo 18.00-20.00

Miksi ruoan tulee sulaa, miten se tapahtuu ja milloin ruoansulatusta tarvitsee tukea? Miten sitä voidaan tukea? Millainen merkitys suolistolla ja suolistomikrobistolla on terveyteemme ja miten voimme avittaa kehoamme silloin kun suolisto on epätasapainotilassa? Mm. näihin kysymyksiin ja paljon muihin saat vastauksen luennolla. Lopuksi on aikaa myös keskustelulle ja kysymyksille. Tämä luento on saanut kiitosta mm. siitä että haastava aihe on selitetty hauskasti ja kansantajuisesti ja siitä että luennolta on jäänyt käteen arvokasta käytännöllistä tietoa. Luennon hintaan sisältyy monisivuinen nelivärimateriaali.

Tämä luento/koulutus on myös hyödyllinen pohja pari viikkoa myöhemmin järjestettävälle "Järkevä painonhallinta"-koulutukselle, samoin kuin muillekin tammikuun koulutuksilleni.

Luento Helsinki ke 11.1. 2017 kouluikäisten ruokavalio

Paikka: Mäkelän Koulu, Hattulantie 2, Luokka 235, 2. kerros
Aika: Ke 11.1. 2017 klo 18.00-20.00

Miten voimme parhaiten tsempata kouluikäisiä lapsiamme ja nuoriamme syömään terveellisesti ja millaista tuo terveellinen ravitsemus oikeastaan on? Tarvitsevatko kaikki lapset ja nuoret samanlaista ruokaa, vai voiko olla yksilöllisiä eroja? Millaisista ravintolisistä lapset voivat hyötyä? Mm. näihin kysymyksiin saat luennolta vastauksia käytännöllisellä tasolla. Lisäksi käsitellään lähemmin mm. rasvahappojen merkitystä lasten ja nuorten ruokavaliossa, samoin sitä mitä funktionaalinen lääketiede on ja millä keinoin funktionaalinen lääketiede lähestyy tukihoitona mm. lasten neurologisia ja neuropsykiatrisia haasteita ja mm. ihottumien hoitoa ravitsemuksellisesti. Lopuksi on aikaa myös keskustelulle ja kysymyksille. Mukaan muistiinpanovälineet!

Päivitys: Tämä kurssi on valitettavasti peruuntunut aikataulullisista syistä.

Luento Helsinki ke 18.1. 2017 Järkevä painonhallinta

Paikka: Mäkelän Koulu, Hattulantie 2, Luokka 130 (sisääntulokerros)
Aika: Ke 18.1. 2017 klo 18.00-20.00

Haluatko tuhdin tietopaketin siitä mitkä ovat järkevän ja terveellisen painonhallinnan perusteet? Sitten tämä luento on juuri sinulle! Luennolla käsitellään mm. sitä, miksi me ihmiset lihomme ja mitä erilaisia tunneperäisiä ja fysiologisia syitä lihomisen taaksen voi kätkeytyä. Miten voisimme parhaiten varmistaa että painonhallintamme on turvallista, järkevää ja että tulokset säilyisivät pitkään? On suositeltavaa, mutta ei välttämätöntä tulla ensin kuuntelemaan 4.1. 2017 luento aiheesta Ruoansulatus ja suolisto, sillä tämä aihe liittyy läheisesti ja tärkeänä osana myös painonhallintaan. Luentomaksu sisältää monisivuisen nelivärimateriaalin.

Luennolle ilmoittautuminen ja maksaminen: https://holvi.com/shop/NinaSaine/product/ca5e935140aefc6fb9ded38e75577d4f/

Luento Helsinki ke 25.1. 2017 Kilpirauhasluento

Paikka: Mäkelän Koulu, Hattulantie 2, Luokka 235, 2. kerros
Aika: Ke 25.1. 2017 klo 18.00-20.00

Luennolla kokemusasiantuntija ja ravintoneuvoja Nina Saine kertoo oman selviytymistarinansa erittäin vaikeahoitoisen kilpirauhasen vajaatoiminnan selättämisestä. Luennolla keskitytään kilpirauhasen vajaatoiminnan kokonaisvaltaiseen hoitoon. Miten kilpirauhanen toimii? Mistä vajaatoiminta voi johtua? Miten vajaatoimintapotilaan olisi hyvä suhtautua laihduttamiseen? Mikä on jodin osuus? Millaisista ruokavalioista kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavat ovat hyötyneet? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin saat vastauksen luennolla. Lisäksi käsitellään laboratoriokokeiden tulkinnan haasteita ja DIO2-geenitestiä. (Huom. luennoitsija ei ole lääkäri eikä terveydenhoidon virallinen ammattilainen, joten vastuu hoidosta on aina potilaalla itsellään ja hänen lääkärillään. Ravintoneuvoja ei mm. diagnosoi eikä puutu lääkityksiin.)
Luento on ollut suosittu ja kiitelty monella paikkakunnalla, joten jos aihe koskettaa omakohtaisesti, läheisen sairauden takia tai työsi tai opintojesi puolesta, tule kuuntelemaan

Luennolle ilmoittautuminen ja maksaminen: https://holvi.com/shop/NinaSaine/product/bafc71407427e1dd41b73bd94b2daf29/



linkki verkkokaupan etusivulle:

https://holvi.com/shop/NinaSaine/

Koko päivän kurssi sokeririippuvuudesta, järjestänänä Suomen Terveysopisto Salus, kouluttajana diplomiravintoterapeutti Tarja Tuuli-Dammert

 

 

ilmoittautuminen sokeririippuvuus-kurssille: minna.hansen@terveysopisto.fi

Pikkulasten unikoulu voi pelastaa perheen osa 2

Edellinen eilen kirjoittamani osa kirvoitti keskustelua monen ihmisen Facebook-seinällä ja ryhmissä. Tämä aihe tuntuu menevän monilla tunteisiin, vaikka en ole vielä edes ehtinyt kuvata itse menetelmää. Se on normaalia ja ymmärrettävää kun on kysymys niin merkityksellisestä asiasta kuin vanhemmuus, oma jaksaminen, se mikä on lapselle hyväksi jne.. Jostain syystä monille oli tärkeä tuoda esiin mm. että kaikilla unikoulu ei toimi, puolivuotiaalta ei voi odottaa vielä täysiä yöunia yms..

Tarkoitukseni näiden unikouluaiheisten kirjoitusten kirjoittamisessa on auttaa perheitä. Jos yksikin perhe saa kirjoituksista hyötyä, olen päässyt tavoitteeseeni. Kirjoitukset on tarkoitettu avuksi niille perheille, jotka haluavat kokeilla unikoulua ja valitsevat menetelmän, jollaista meidänkin perheessä yli 10 vuotta sitten on käytetty. On täysin vapaaehtoista ryhtyykö projektiin.

En missään nimessä väitä että kohta kuvaamani menetelmä on ainoa ja oikea unikoulu. Unikouluja on erilaisia ja varmasti toimivia ja hyviä siinä missä heikommin toimiviakin. Perheet ovat erilaisia. Unikoulut ovat erilaisia. Tämän kuvaamani unikoulun opetti meille viisas ja kokenut eläkeikää lähestyvä neuvolan terveydenhoitaja, jolle kerroimme uupumuksestamme ja rikkinäisistä öistämme. Hän oli erityisen perehtynyt unikouluasioihin.

Menetelmä:

Lapselle voi olla hyvä luoda jonkinlaisia tuttuja iltarutiineja, kuten tuutulaulu, iltapesut tms. Huomatkaa kuitenkin että liian monenmoiset rutiinit voivat myös hankaloittaa elämää jos hoitajana onkin jokin ilta joku toinen henkilö, olette matkalla tai muuten ette aina saa toteutettua rutiineja samanlaisina. Nukkumaanmenovalmistelujen kannattaa olla aika yksinkertaiset. Yksi hyvä keino on vähentää valoja ja pyrkiä luomaan mahdollisimman hiljainen ja rauhallinen ympäristö. Vauvalle ja pikkulapselle voi jo puhella rauhallisella, lempeällä ja tyynellä äänellä "Kohta on nukkumaanmenoaika" Tästä muodostuu tuttu ja turvallinen "signaali" lapselle lähestyvästä uniajasta. On tärkeä pyrkiä liittämään nukkumaanmenoon myönteinen tunnelma.

Älä anna lapsen nukahtaa ruoan ääreen on se sitten rinta, vellipullo tai muunlainen päivän viimeinen ateria. Jos lapsi nukahtaa, herätä hänet hellävaraisesti ennen kun nostat hänet sänkyyn. Tämä on ratkaiseva hetki. Sano lapselle joka ilta tästä lähin samat sanat, kuten "Nyt on nukkumaanmenoaika, hyvää yötä". Tästä lähin lasta ei enää nosteta sängystä eikä hänelle sanota mitään, ei edes kuiskata. Lapsi oppii vähitellen että yöllä nukutaan omassa sängyssä ja ollaan hiljaa.

Toistan tässä vaiheessa, että perhepeti on aivan hyvä ja luonnollinen asia ja ne joille se sopii ja joille se on tärkeä asia voivat aivan hyvin antaa lapsen nukkua vieressään koko yön tai osan yötä. Joskus voi vanhemman ja koko perheen hyvinvoinnin ja terveyden vuoksi parempi hakea toisenlainen ratkaisu. Eihän tuomita toistemme ratkaisuja kun tiedämme vain sen millaista omissa kengissämme on kävellä? Itse en aikanani osannut ollenkaan nukkua vauva vieressä, mutta tiedän että monet nukkuvat ongelmitta perhepedissä.

Kun lapsi on vuoteessa, hänelle on toivotettu hyvät yöt ja olet kenties vielä vähän paijannut poskea ja peitellyt, poistut huoneesta. Nyt on tärkeää kuunnella mitä huoneesta kuuluu. Jos sieltä kuuluu itkua, kuuntele sen sävyä. Jos se ei ole paniikinomaista vaan ennemminkin protestoivaa "mälsää, etkai sä jätä mua nyt tänne"-itkua, jatka kuuntelemista.
Jos itku kiihtyy, mutta ei ole vielä hätää ja paniikkia ilmaisevaa, mene istumaan huoneeseen siten että lapsi näkee sinut. Älä puhu lapselle mitään, älä edes kuiskaa äläkä nosta lasta vuoteesta. Viesti on: "yöllä nukutaan ja ollaan puhumatta, sinulla ei rakas lapseni ole mitään hätää, sillä tulen luoksesi tarvittaessa ja olen tässä, mutta nyt on nukkuma-aika ja ollaan sängyssä eikä puhuta."

Jos itku uhkaa yltyä tai yltyy paniikinomaiseksi, istu lapsen vuoteen viereen ja laita käsi hänen päälleen. Voit toki paijata tai taputella, mutta tästä saattaa muodostua rutiini, jota ilman lapsen on vaikea nukahtaa. Tämän on tarkoitus kuitenkin olla välivaihe. Maailmaan mahtuu ääntä eikä itku ole vaarallista, sillä nyt lapsi saa itkeä niin paljon kun itkettää, mutta hän on turvassa, koska vanhempi on vieressä ja häneen fyysisessä kontaktissa. Jos lasta vain "huudatettaisiin" yksin hämärässä tai pimeässä huoneessa, se olisi vahingollista lapsen psyykelle ja kehitykselle.

Kun lapsi vähän rauhoittuu, voit nostaa käden pois hänen päältään. Nosta se takaisin jos itku taas yltyy. Jos lapsi lopettaa itkemisen tai itku lievenee "protesti-itkuksi", poistu taas huoneesta. Nyt toista tämä itkun sävyn kuunteleminen, viereen istuminen, käden päälle laittaminen, käden pois nostaminen, vieressä istuminen, huoneesta poistuminen yms. niin monta kertaa että lapsi nukkuu vaikka siihen menisi kuinka monta tuntia tahansa.

Kun lapsi herää yöllä, toistetaan samoja periaatteita eli "lievään protesti-itkuun" ei reagoida, itkun yltyessä ollaan vieressä (kenties pinnasänky vanhempien sängyn ihan vieressä jolloin sinun ei tarvitse edes nousta istuma-asentoon) ja itkun yltyessä edelleen nostetaan käsi lapsen päälle.

Jos hommassa on mukana toteuttamassa kaksi vanhempaa, sen vanhemman joka on vähemmän uupunut olisi hyvä aloittaa projekti. Toinen voi sillä aikaa vaikka nukkua toisessa huoneessa tai ideaalissa tapauksessa kokonaan toisessa paikassa kuten ystävällä, sukulaisella tai hotellilla. Kerätkää voimia ja vuorotelkaa! Jos unikouluttamassa on vain yksi vanhempi, kenties isovanhempi tai joku muu lapselle tuttu ihminen voi olla avustamassa.

Usein tämäntyyppiset unikoulut toimivat kolmessa neljässä illassa, viimeistään viikossa. Toteuttamisessa tarvitaan hyviä hermoja ja systemaattisuutta. Jos voimia unikoulun toteuttamiseen ei tunnu olevan, ehkä neuvolan kautta voisi saada jonkinlaista tukea ja apua.

Korvatulehdukset, nuhakuumeet, hampaiden tulo ja muut tämänkaltaiset asiat pistävät toki kuviot uusiksi ja jos lapsella on vaikkapa mahavaivoja ja yöt siksi risaiset, ei unikoulu ole ratkaisu eikä toimi. Joskus lasta voi rauhoittaa homeopatia, osteopatia, vyöhyketerapia tai ravitsemukselliset muutokset. Jos lapsi kakkaa yöllä, on vaippa toki vaihdettava tai jos hän on kuumeinen, pitää antaa yöllä nestettä. Meillä taisi mennä molempien kanssa siten että unikoulutettiin uudelleen sen jälkeen kun flunssat olivat sotkeneet jo opittuja rutiineja. Siitä lähtien kun esikoisen kanssa unikoulutettiin ensimmäisen kerran, tiesimme miten toimia ja meillä menetelmä toimi joka kerta kun vain pysyimme systemaattisina ja pitkämielisinä.

Millaisia tuloksia sitten odottaa?


Meillä silloin vuosia sitten unikoulu toimi molempien lasten kohdalla muistaakseni kolmessa yössä ja tulokset tuntuivat todella autuailta ja pelastavilta. Tilanteemme oli aivan tyypillinen. Vauvat olivat olleet vielä ensimmäiset kuukautensa täysin lapsentahtisella imetyksellä ja tottuneet nukahtamaan uudelleen unisyklinsä päätteeksi rinnalle. Jos muistan oikein, imetin seuraavan kerran aamuyöstä tai varhain aamulla ja jatkoimme vielä vähän unia kunnes unet alkoivat jatkua pidempään. 6-9kk vauvalta ei voi fysiologisesti edellyttää vielä 8 tunnin yöunia ilman ruokaa, mutta perheelle voi olla todella ratkaisevaa jaksamisen kannalta herätäänkö yöllä 3-10 kertaa vai "vain" 1-2 kertaa. Tosin jos lapsi alkaa nukkua pitempäänkin syömättä, ei häntä tarvitse erikseen tietenkään syömään herätellä.

Jos unikoulu ei vain toimi, ei ehkä viikkoa pidempään kannata yrittää ja syynä lapsen nukkumisongelmiin voi olla jokin terveyteen liittyvä asia tai muu syy.


Minulle linkattiin Facebookissa Laktivistiäidin sivuilta kuva, jossa lukee seuraavasti:

"Tiesitkö että:

-Pienen vauvan kokonainen yö käsittää vain 3-4 tuntia
-Alle yksivuotiaalla kokonainen yö tarkoittaa 5h yhtäjaksoista unta
-Parivuotiaalla tuo aika on jo 7 tuntia"

En ole asiantuntija, mutta vaikuttaa ihan järkevältä, tosin on hyvä muistaa että tällaiset numerot ovat ihmisten keksimiä, jossakin määrin kuin veteen piirrettyjä viivoja ja vauvatkin ovat erilaisia. Moni asia, mielipide ja tieto on muuttunut siitä ajasta kun vuosina 2002 ja 2004 sain omat vauvani ja tulevat varmasti kehittymään ja muuttumaan vastedeskin.

Ottaisin mielelläni vastaan palautetta siitä jos olette kokeillut tätä meidän aikanaan käyttämää unikoulumallia. Toimiko se, auttoiko teitä ja millä tavalla? Mielelläni julkaisisin myös perheiden kokemuksia aiheesta. Myös imetyksestä on nykyään paljon uudenlaista tietoa ja tarjolla on kaikenlaista apua ja tukea. Toivon mukaan saan lähiaikoina julkaistua myös tästä aiheesta joko omaa tekstiä tai vieraskirjoittajan tekstiä.

Toivoisin ettei kenenkään tarvitsisi uupua niin epätoivoisesti ennen avun saamista kuin miten meillä aikanaan kävi. Omat haasteensa oli myös imetyksen kanssa ja siihenkin etsin apua ja tukea ja olen tyytyväinen että niin tein.

Pikkulasten unikoulu voi pelastaa perheen osa 1.

Sitä sumuista epätoivoa ei voi sanoin kuvailla kun olet niin väsynyt että pelkäät ettet pysty kohta enää huolehtimaan lapsesta ja havaitset myös terveytesi alkavan pettää yöheräilyistä. Saatat tuntea myös huonommuutta, syyllisyyttä ja häpeää siitä että kuvittelet ettet jollakin tapaa täytä hyvän vanhemman normeja. Ruoskit itseäsi ajatuksella: Itsepä olen tämän lapsen halunnut ja kyllä minunkin pitäisi tämä kestää. Miljardit muutkin vanhemmat ovat kestäneet..

Väsymys vaikuttaa aivoihin kuten humalatila. Olet tapaturma-alttiimpi, ajatukset takkuilevat, suuria tunteita tulee ja menee tai sitten olet aivan turta. Kroonisesti univajeista uhkaa myös mm. immuniteetin heikkeneminen, hormonitoiminnan epätasapainotila, masennus ja ahdistuneisuus. Toki olemme erilaisia. Jokaisella on omanlaisensa toleranssi univajeelle. Unen rajoittaminen on myös yksi kidutuksen muodoista.

Kun lapsen yöheräily uhkaa perheen hyvinvointia ja turvallisuutta, on täysin perusteltua pitää unikoulu. Lapsi on saatava nukkumaan ja yöt rauhoitettua. Yli puolivuotias terve lapsi ei välttämättä tarvitse yöllä rintaa, pullomaitoa ja sylittelyä. Eri asia jos hänellä on terveydentilansa vuoksi erikoistarpeita tai hän sairastaa ja tarvitsee yöllä vaikkapa vaipanvaihtoa ja nestetankkausta.

Sinulla saattaa olla ajatuksena luonnollisuus ja lapsentahtisuus. Lapsi saa rintaa aina kun haluaa, hän saa nukahtaa vanhemman syliin illalla ja nukkua perhepedissä. Nämä ovat täysin hyväksyttäviä ja hyviä asioita, - jos ne toimivat teidän perheessä ja juuri teidän tilanteessa. Hyväkin ideologia voi kääntyä itseään vastaan. Tässä kuvailemani unikoulu toimi meidän perheessä kummankin lapsemme ollessa vauvoja.

Saatat ehkä luulla että unikoulu aloitetaan illalla kun on aika mennä nukkumaan. Se kannattaa aloittaa aamusta. Pikkulapsen tulee syödä jotakin vähintään viisi kertaa vuorokaudessa, usein jopa kuusi. Unikoulussa päiväunet ja ruokailut pyritään tahdistamaan niin etteivät ne haittaa unikoulun toteuttamista. Liian monet ruokailut ja päiväunet voivat häiritä yli puolivuotiaan nukahtamista ja nukkumistä yöllä, samoin liian myöhäinen rytmi jossa lapsi menee liian myöhään illalla nukkumaan ja herää myöhään aamulla. Jos unikoulu ei ota onnistuakseen, rytmin siirtäminen aikaisemmaksi usein auttaa.

Mieti ennen unikoulun aloittamista, mihin aikaan lapsi aamulla herää, kuinka usein syö, kuinka usein hän nukkuu päiväunet ja miten myöhään viimeiset päiväunet on nukuttu. Onko ne nukuttu liian myöhään eikä lapsi ole vielä kunnolla väsynyt kun hänet olisi tarkoitus saada yöunille? Venyykö yöunille meno tämän takia vai ehtiikö lapsi jo yliväsyneeksi jolloin mistään ei tunnu tulevan mitään enää muutenkaan eikä kenelläkään ole enää kivaa?

Pyri antamaan lapselle rintaa/maitoa ja ruokaa riittävästi kerralla. Jos hän ei syö jollakin aterialla oikein kunnolla niin odota että hän on riittävän nälkäinen seuraavalle aterialle, mutta ylimääräisiä välipaloja ei tarvitse antaa. Muista: Yli puolivuotiasta lasta voi jo auttaa löytämään tahtia ja rytmiä elämäänsä. Maailmaan mahtuu protestiääntä. Saatat joutua hieman kuuntelemaan niitä siinä vaiheessa kun rytmejä vähän muutellaan perheessänne. Lapsen itku ei ole vaarallista. Se on vain stressaavaa vanhemman kuulla. Pidä lapsi lähelläsi ja pidä häntä paljon sylissä niin itku on ihan turvallista lapsen kokea. Jos lapsen itku ei ole sävyltään paniikinomaista tai erityisen murheellista, ei ole myöskään vaarallista että sinun pitää pystyä välillä tekemään mm. kotitöitä tai syömään. Lapsi ei siitä traumatisoidu tai mene rikki jos välillä vähän itkee vaikka et ole koko aikaa pitämässä häntä sylissä. Myöhemmin seuraavassa kirjoituksessa otetaan huomioon itse unikoulun käytännön toteuttamisessa nämä itkun eri "asteet".

Kuinka useasti lapsi saa rintaa tai maitopullon yöllä? Lapsen unisykli, aika jona hän käy läpi unen eri vaiheet kestää n. puolitoista tuntia. Unisyklin päätteeksi lapsi saattaa haluta maitoa koska on oppinut nukahtamaan juomalla maitoa rinnasta tai pullosta vaikka ei sitä fysiologisiin tarpeisiinsa tarvitsisikaan. Joskus heräilyn syynä voi myös olla jatkuva tutin putoaminen. Tuttia voi kaikin mokomin käyttää, mutta joskus siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Tutti voi haitata myös imettämistä varsinkin pienillä vauvoilla. Se stimulaatio, jonka vauva kohdistaa tuttiin on tarkoitettu äidin rintaan, jotta vauva tällä stimulaatiolla "tilaisi" itselleen riittävästi ruokaa kasvaviin tarpeisiinsa. Joskus tutti on kuitenkin parempi vaihtoehto kuin esimerkiksi peukalo, mutta voi olla hyvä miettiä missä vaiheessa siitä pitäisi jo luopua.

Lapsella on kaikki mahdollisuudet nukahtaa uudelleen ilman sen kummempia apuvälineitä ja kommervenkkejä. On toki luonnollistä ja aivan oikein että äiti esimerkiksi imettää tai vanhemmat pitävät lasta vieressään tai nostavat syliin yöllä, mutta on vastuullista ja aikuista ajattelua myös arvioida nämä menettelyt uudelleen siinä vaiheessa jos tosiaan lapsen yöheräily on vaikuttavassa negatiivisesti henkiseen ja/tai fyysiseen terveyteen ja jos "kaikki meinaa jo tulla hulluksi". Unikoulu kestää tavallisesti korkeintaan viikon. Ajatelkaa sitä palkintoa mikä siitä siunatusta rauhasta koituu koko perheelle kun saatte nukkua yöt ja olette jälleen "normaaleja" järkeviä aikuisia ihmisiä päivällä, ette valvoneita hermoraunioita.

Pinnasänky on unikouluttajan paras ystävä. Jos vähän vanhempi lapsi siirretään pinnasängystä tavalliseen lastensänkyyn liian aikaisin, voi unikoulu tulla hyvin vaikeaksi, koska joudut kantamaan lapsen takaisin sänkyynsä kenties sata kertaa iltaisin. Haasteena voi olla myös jos lapsi pääsee jo kiipeämään pois pinnasängyssä. En tiedä voisiko tähän kehitellä jonkin turvallisen teknisen ratkaisun, mutta saattaa olla että osa juuri teidän unikoulua on sitten nostaa lapsi takaisin niin monta kertaa kuin on tarpeen. Uuvuttavaa, mutta ei kestä ikuisuuksia ja on tarpeen kun nukkumaanmenot ja yöt tulee rauhoittaa.

On tärkeää valmistautua ajatukseen, että onnistunut unikoulu voi edellyttää myös sitä että lapsi opetetaan nukahtamaan suoraan omaan sänkyynsä eikä häntä siis siirretä sinne vasta sitten kun hän on nukahtanut rinnalle, syliin tai esimerkiksi vanhempien väliin. Muutoin hänen voi olla hyvin vaikea osata nukahtaa uudelleen sängyssään kun hän herää yöllä. Miettikääpä miltä itsestä tuntuisi jos heräisitte keskellä yötä jostain ihan muualta kuin mihin olette nukahtaneet.

Kun suunnittelette unikoulua, ottakaa siis huomioon lapsen koko ruokailujen ja nukkumisten rytmi ja valmistautukaa olemaan johdonmukaisia. Arvioisin, että seuraavassa osassa esitetty unikoulun käytännön toteutus toimii n. puolivuotiaasta puolitoistavuotiaaseen vauvaan. Pikkulapsien nukkumista voivat häiritä myös uusien taitojen opettelu kuten kävelemään oppiminen tai muutokset arjessa kuten muutto. Nämä voivat olla ohimeneviä tilanteita ja lapsen uni rauhoittuu itsestään, mutta toki unikouluakin voi kokeilla käyttää varsinkin jos tilanne ei rauhoitu itsestään kovin nopeasti ja jos olette uupuneita.

On lapselle ja lapsen mahdollisille sisaruksillekin hyväksi että perheen yöt saadaan rauhoitettua ja että vanhemmat jaksavat paremmin. Lapsikin saattaa olla päivisin tyytyväisempi kun saa nukkua yönsä kunnolla.

Kirjoitan seuraavan osan huomenna.

Kirjaesittely: KIPUTUS, Fibromyalgiasta vapauteen

Minulla oli etu osallistua syksyllä Espanjassa Fuengirolassa ravintoterapeutti Hanna Huttusen kirjanjulkistamistilaisuuteen, joka pidettiin Hemingway-kirjakaupassa. Olin tuolloin työmatkalla aurinkorannikolla ja jo aloittanut kirjan "Kiputus" lukemisen. Se on niitä kirjoja, joita ei malttaisi ollenkaan laskea käsistään. Aihe kiinnostaa, se on käytännöllisesti ja kiinnostavasti tarjoiltu ja kirja näyttää vielä kaiken päälle hyvältä niin kansista, kuin sivuiltakin.

Olen puolueellinen arviossani, sillä Hanna on ystäväni, mutta voin rehellisesti todeta että onpas aika mahtava nainen! Hänpä meni ja selätti fibromyalgian, oireyhtymän, johon kirjan nimen mukaisesti liittyy kipua, tuskaa ja uupumusta. Se ei vielä riittänyt. Sitten Hanna uurasti itselleen uuden ammatin, opiskeli diplomiravintoterapeutiksi Suomen Terveysopisto Saluksessa. Nyt hän auttaa ihmisiä mm. vastaanotollaan ja kursseillaan voimaan paremmin.

Imin kirjaa kuin sieni myöskin siksi, että olen itsekin selättänyt fibromyalgian. Tosin jos elän väärin kuten lipeän liiaksi minulle sopivasta ruokavaliosta, en nuku tarpeeksi, treenaan liian kiivaasti tai vaikkapa koen pahaa mieliharmia, kivut, tuska ja uupumus alkavat tehdä paluuta. Samoin käy jos laiminlyön ravintolisäohjelmaani. Millainen todellinen ystävä nuo toisinaan takaisin hiipivät oireet ovatkaan! Näyttävät minulle mihin suuntaan minun on kuljettava, jotta pääsen takaisin oikealle polulle. Kuin huolehtiva äiti oireet tuntuvat sanovan: Katso tarkemmin miten koostat ateriasi, pidä kaksi lepopäivää peräkkään treeneistä, kiinnitä huomiota uneen, lepää, ota rauhallisesti, odota, kyllä se taas ohi menee. Ja suurimman osaa ajasta tämä muistuttaja, fibromyalgia on poissa. Vihdoinkin poissa. Olen siitä vapaa. Kuten kirjan loppuosa osoittaa, fibromyalgian kahleista voi vapautua. Uskotko tämän? Vain ihminen, joka on vapautunut piinastaan voi tietää miten makealta elämä ilma sitä piinaan voikaan maistua. Kaikki näyttäytyy kuin uudessa valossa.

En halua paljastaa liikaa kirjasta. Sinun täytyy lukea itse. Kirjassa on Hannan omakohtaisia päiväkirjamerkintöjä, jotka kuljettavat läpi hänen omien koskettavien kokemustensa samalla kun käsitellään sitä miten koululääketiede jäsentää ja pyrkii hoitamaan fibromyalgiaa, millaisesta ruokavaliosta ja ravintolisäohjelmasta voi saada apua ja miten sinun tulee uskaltaa päästää irti myös sairaan ihmisen identiteetistä voidaksesi astua toipumisen tielle.

"Itsesi määrittäminen sairauden kautta voi olla este toipumiselle. Olet niin paljon muutakin kuin sairautesi ja sille kuka sairauden takaa löytyy, kannattaa uskaltaa antaa mahdollisuus tulla esiin. Kaikki mitä pidät totuutena itsestäsi tai sairaudestasi ei välttämättä pidä paikkaansa. Sitä, miltä uuden tien päässä näyttää tai mitä tulet näkemään matkalla, ei voi tietää, jollei ota ensimmäistä askelta ja lähde matkalle. Jätä sairaan identiteetti ja vietä hetki miettien, millaista elämä olisi ilman kipuja ja uupumusta. Maistele mielessäsi mielikuvaa ja kirjoita se vaikkapa ylös itsellesi, jotta voit palata tähän mielikuvaan myöhemminkin. Se on se, mitä haluat olla, mitä kohden kuljet. - Se on sinun oikea minäsi!"

Suosittelen kirjaa kaikille, joilla on todettu fibromyalgia tai jotka epäilevät olevansa fibromyalgikkoja. Suosittelen kirjaa myös niille, joilla on fibromyalgiaa sairastavia läheisiä tai ystäviä, tai jotka ovat työnsä kautta tekemisissä fibromyalgikkojen kanssa, jotta he voisivat paremmin ymmärtää näitä ihmisiä ja voisivat, jos maaperä on otollinen, tarjota heille apuaan. Jos saatte kivusta, tuskasta ja uupumuksesta kärsivän ihmisen kirjahyllyyn Kiputuksen ja se tulee luettua, kirjan tarjoama tieto ja oivallukset voivat itää ja tuottaa hedelmää ja voitte olla osallisina jonkun ihmisen vapautumisessa tuskallisen oireyhtymän kahleista. Vaikka fibromyalgia ei koskisikaan omaa tilannetta, kirjassa on niin paljon tietoa terveellisestä ravitsemuksesta ja myöskin herkullisia ruokareseptejä, että se kannattaa kyllä lukea.

Lisämunuaisuupumuksesta kehon säätelyjärjestelmien ymmärtämiseen

Olen kirjoittanut lisämunuaisaiheesta paljonkin tämän blogin historiassa, mm. täällä. Nyt työskenneltyäni vertaistuessa sekä kansainvälisesti ja nyttemmin lähinnä Suomessa, havaitsen jatkuvasti, että ihmisillä on kova tiedonnälkä ja halu saada apua terveyttään, elämänlaatuaan ja jaksamistaan verottaviin haasteisiin. He ovat valmiita etsimään tietoa ja oppimaan, ymmärtämään. Halutaan etsiä jokin selitys sille mikä itseä vaivaa ja siihen tottakai sitten toimintatavat, jolla päästäisiin tilanteessa eteenpäin.

Muistelen omaa polkuani kun vuonna 2012 lähdin aktiivisesti etsimään apua ja vastauksia. Olin todella innoissani kun asiat nytkähtivä eteenpäin, samoin oma ymmärrys. Jälkeenpäin huomaa, että silloin tarkasteli asioita vielä kuitenkin kovin simplistisesti ja veti mutkia suoraksi. Olemme vertaistuessa kaikki kehittyneet yhdessä ja oppineet paljon. Uusia uteliaita ja motivoituneita ihmisiä liittyy matkanvarrella remmiin koko ajan.

Muistatteko lapsena kun katselitte pari vuotta aikaisemmin tekemiänne piirustuksia ja askartelemuksia? Minua ne nolottivat kun ne olivat minusta niin huonoja ja ajattelin, että nyt osaan jo tehdä paljon hienompia. Sitten taas parin vuoden kuluttua senaikaiset aikaansaannokset vaikuttivat keskenkasvuisilta ja lapsellisilta. Vähän samalta voi tuntua tarkastella omaa kehittymistään terveys- ja hyvinvoinnin alan asioiden ymmärtämisessä. Minun itseni kohdalla näin on laita mm. lisämunuaiskuoren hormonitoiminnan ymmärtämisen suhteen.

Olen jo pitkään miettinyt miten toisin esiin kirjoituksissani entistä laajempaa kuvaa asioista. Työssäni ravintoasiantuntijana tulee hahmottaa kerralla isoja kokonaisuuksia. Asiakas saattaa tulla vastaanotolle ja viestittää: "Mulla on lisisuupumus ja epäilen että kortisolit on matalat ja haluaisin siihen sulta neuvoja ravintolisissä ja yrteissä". Fine, saamansa pitää ja autan missä vain voin. Haluan kuitenkin voida auttaa kokonaisvaltaisesti ja monipuolisesti, jotta avustani olisi pitkäaikaista hyötyä. Käyn kaikkien kanssa läpi mitä heidän elämässään on tapahtunut, millainen terveys/sairashistoria heillä on ja millaisia tunteita, oireita ja muita terveyteen liittyviä tiloja heillä ilmenee. Kyselen myös ruokavalion, elintavat, unen, liikunnan, henkisen hyvinvoinnin, ihmissuhteet, elämäntilanteet, suolen toiminnan ja muut senkaltaiset asiat. Kartoitan tilannetta sekä kasvotusten kyselemällä, että lähettämällä etukäteen kaavakkeita täytettäväksi. Myös ruokapäiväkirjaa täytetään myös aina jossakin muodossa.

Lisämunuaisuupumus, "Adrenal Fatique" ymmärretään tilana jossa henkisen ja/tai ruumiillisen rasituksen seurauksena tulee muutoksia lisämunuaiskuoren hormoneihin ja nämä muutokset ovat eriasteisia ja tilan edetessä muuttavat muotoaan, usein mm. alun kortisolitasojen kohoamisesta, niiden heittelehtimiseen ja lopulta mm. kortisolitasojen laskuun, joskus jyrkkäänkin. Muutoksia on usein myös DHEA-hormonin ja aldosteroni-hormonin erityksessä ja iskua saavat usein myös mies- ja naissukuhormonit ja kilpirauhashormonit.

Näissä em. muutoksissa on mukana myös aivojen hormonien ohjausjärjestelmä, mm. ACTH-hormoni, eli sinänsä nimitys lisämunuaisuupumus on hieman pöljä. Asia on laajempi eikä koske vain sitä mitä tapahtuu tai on tapahtumatta lisämunuaiskuoressa ja kortisonitasoissa. Asia on itse asiassa hyvinkin paljon laajempi ja tämä on tärkeä ottaa huomioon kun pyritään tasapainottamaan uupuneen ihmisen biokemiallista epätasapainotilaa.

Toisaalta sekään, että tilaa kutsutaan epätasapainotilaksi ei pidä varauksetta paikkaansa, sillä kehomme on aika viisas. Moni niistä tapahtumista mitä kehollemme tapahtuu pitkittyneessä tai muuten vaan kovassa stressissä ja rasituksessa on osa kehomme priorisointia ja kompensaatiota pyrkiä sopeutumaan haastavaan tilanteeseen. Kehomme pyrkii ensisijaisesti suojelemaan verenkiertoa ja tärkeitä sisäelimiä kuten sydäntä ja aivoja. Jos se joutuu kovin suojelemaan itseään haastavilta olosuhteilta, se pitää itseään hämmästyttävän tehokkaasti ja kauan hengissä, mutta nuo kompensaatiovaiheet eivät meistä ihmisistä tunnu yleensä järin mukavilta eikä toimintakykymme niiden aikana usein ole kovin häävi.

Joitakin esimerkkejä kehon kompensaatiosta, jotka liittyvät läheisesti myös nk. lisämunuaisuupumukseen:

Aivoja mm. aletaan suojaamaan stressin mukanatuomalta liialta kortisolimäärältä ja kortisolitasoja saatetaan lopulta laskea paljonkin. Uupumus pistää siis lepäämään/petiin/sairaslomalle jos et sinne itse älyä ajoissa mennä. Jos kaloreja tai hiilihydraatteja rajoitetaan, varsinkin stressin aikana tai jos samalla urheillaan kiivaasti, elimistö pyrkii säästämään uupumukselta ja nääntymiseltä vähentämällä kilpirauhashormonien muuntoa aktiivisiksi ja näin hillitsemällä energiantuotantoa. Tuloksena uupumusta ja klassisia kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita. Labralöydöksissä usein kohonnut rT3-hormoni. Stressissä ja uupumisessa myös ruoansulatus heikkenee (mahasuolikanavan oireilua, väsymystä, aivosumua, inflammaatiota eli elimistön hiljaista tulehdusta, ravintopuutoksia, iho-ongelmia, nivelvaivoja, särkyjä, kolotuksia, lihasväsymystä ja -kipuja yms.), samoin usein sukupuoliset halut ja lisääntymiskyky.

Kun pitkittynyt stressi, uupuminen ja rasitus kohtaavat meitä, muutokset kohdistuvat kaikkiin keskeisiin elimistön säätelyjärjestelmiin. Siksi ne kaikki on huomioitava kun halutaan auttaa toipumisessa. Paljon spontaania toipumista tapahtuu myös itsestään levossa, mutta myös mm. ravinnolla, unen ja levon varmistamisella ja ruoansulatuksen tukemisella on iso rooli.

Loppupäätelmä:

Kehon keskeisiä säätelyjärjestelmiä ovat hormonitoiminnan lisäksi hermoston toiminta ja immuniteetti. Kokonaisvaltaisessa hoidossa nämä kaikki ja niiden keskinäiset vuorovaikutussuhteet tulee huomioida. On siis kysyttävä, miten juuri tässä minun tilanteessa ruoansulatus ja suolisto on reagoinut? Entä hormonit, hermosto ja immuniteetti? Minulla ei siis ole vain mitään yksittäistä oireyhtymää epäviralliselta nimeltään lisämunuaisuupumus vaan yksilölliset syyt ovat johtaneet siihen että rasitusta on kohdistunut kehoni säätelyjärjestelmiin, joita nyt tulee tasapainottaa.