Tammikuun kursseja ja luentoja Helsingissä

Onko sinulla tavoitteena terveempi ja energisempi elämä vuodelle 2017 tai haluaisitko auttaa muita voimaan paremmin? Esittelen tässä nyt luentojani tammikuulle 2017 ja myös yhden kokonaisen kurssipäivän opinahjossani Suomen Terveysopisto Saluksessa.

Omat luentoni/koulutukseni sinulle:

Luento Helsinki ke 4.1. 2017 Ruoansulatus ja suolisto

Paikka: Mäkelän Koulu, Hattulantie 2, Luokka 130 (sisääntulokerros)
Aika: Ke 4.1. 2017 klo 18.00-20.00

Miksi ruoan tulee sulaa, miten se tapahtuu ja milloin ruoansulatusta tarvitsee tukea? Miten sitä voidaan tukea? Millainen merkitys suolistolla ja suolistomikrobistolla on terveyteemme ja miten voimme avittaa kehoamme silloin kun suolisto on epätasapainotilassa? Mm. näihin kysymyksiin ja paljon muihin saat vastauksen luennolla. Lopuksi on aikaa myös keskustelulle ja kysymyksille. Tämä luento on saanut kiitosta mm. siitä että haastava aihe on selitetty hauskasti ja kansantajuisesti ja siitä että luennolta on jäänyt käteen arvokasta käytännöllistä tietoa. Luennon hintaan sisältyy monisivuinen nelivärimateriaali.

Tämä luento/koulutus on myös hyödyllinen pohja pari viikkoa myöhemmin järjestettävälle "Järkevä painonhallinta"-koulutukselle, samoin kuin muillekin tammikuun koulutuksilleni.

Luento Helsinki ke 11.1. 2017 kouluikäisten ruokavalio

Paikka: Mäkelän Koulu, Hattulantie 2, Luokka 235, 2. kerros
Aika: Ke 11.1. 2017 klo 18.00-20.00

Miten voimme parhaiten tsempata kouluikäisiä lapsiamme ja nuoriamme syömään terveellisesti ja millaista tuo terveellinen ravitsemus oikeastaan on? Tarvitsevatko kaikki lapset ja nuoret samanlaista ruokaa, vai voiko olla yksilöllisiä eroja? Millaisista ravintolisistä lapset voivat hyötyä? Mm. näihin kysymyksiin saat luennolta vastauksia käytännöllisellä tasolla. Lisäksi käsitellään lähemmin mm. rasvahappojen merkitystä lasten ja nuorten ruokavaliossa, samoin sitä mitä funktionaalinen lääketiede on ja millä keinoin funktionaalinen lääketiede lähestyy tukihoitona mm. lasten neurologisia ja neuropsykiatrisia haasteita ja mm. ihottumien hoitoa ravitsemuksellisesti. Lopuksi on aikaa myös keskustelulle ja kysymyksille. Mukaan muistiinpanovälineet!

Päivitys: Tämä kurssi on valitettavasti peruuntunut aikataulullisista syistä.

Luento Helsinki ke 18.1. 2017 Järkevä painonhallinta

Paikka: Mäkelän Koulu, Hattulantie 2, Luokka 130 (sisääntulokerros)
Aika: Ke 18.1. 2017 klo 18.00-20.00

Haluatko tuhdin tietopaketin siitä mitkä ovat järkevän ja terveellisen painonhallinnan perusteet? Sitten tämä luento on juuri sinulle! Luennolla käsitellään mm. sitä, miksi me ihmiset lihomme ja mitä erilaisia tunneperäisiä ja fysiologisia syitä lihomisen taaksen voi kätkeytyä. Miten voisimme parhaiten varmistaa että painonhallintamme on turvallista, järkevää ja että tulokset säilyisivät pitkään? On suositeltavaa, mutta ei välttämätöntä tulla ensin kuuntelemaan 4.1. 2017 luento aiheesta Ruoansulatus ja suolisto, sillä tämä aihe liittyy läheisesti ja tärkeänä osana myös painonhallintaan. Luentomaksu sisältää monisivuisen nelivärimateriaalin.

Luennolle ilmoittautuminen ja maksaminen: https://holvi.com/shop/NinaSaine/product/ca5e935140aefc6fb9ded38e75577d4f/

Luento Helsinki ke 25.1. 2017 Kilpirauhasluento

Paikka: Mäkelän Koulu, Hattulantie 2, Luokka 235, 2. kerros
Aika: Ke 25.1. 2017 klo 18.00-20.00

Luennolla kokemusasiantuntija ja ravintoneuvoja Nina Saine kertoo oman selviytymistarinansa erittäin vaikeahoitoisen kilpirauhasen vajaatoiminnan selättämisestä. Luennolla keskitytään kilpirauhasen vajaatoiminnan kokonaisvaltaiseen hoitoon. Miten kilpirauhanen toimii? Mistä vajaatoiminta voi johtua? Miten vajaatoimintapotilaan olisi hyvä suhtautua laihduttamiseen? Mikä on jodin osuus? Millaisista ruokavalioista kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavat ovat hyötyneet? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin saat vastauksen luennolla. Lisäksi käsitellään laboratoriokokeiden tulkinnan haasteita ja DIO2-geenitestiä. (Huom. luennoitsija ei ole lääkäri eikä terveydenhoidon virallinen ammattilainen, joten vastuu hoidosta on aina potilaalla itsellään ja hänen lääkärillään. Ravintoneuvoja ei mm. diagnosoi eikä puutu lääkityksiin.)
Luento on ollut suosittu ja kiitelty monella paikkakunnalla, joten jos aihe koskettaa omakohtaisesti, läheisen sairauden takia tai työsi tai opintojesi puolesta, tule kuuntelemaan

Luennolle ilmoittautuminen ja maksaminen: https://holvi.com/shop/NinaSaine/product/bafc71407427e1dd41b73bd94b2daf29/



linkki verkkokaupan etusivulle:

https://holvi.com/shop/NinaSaine/

Koko päivän kurssi sokeririippuvuudesta, järjestänänä Suomen Terveysopisto Salus, kouluttajana diplomiravintoterapeutti Tarja Tuuli-Dammert

 

 

ilmoittautuminen sokeririippuvuus-kurssille: minna.hansen@terveysopisto.fi

Pikkulasten unikoulu voi pelastaa perheen osa 2

Edellinen eilen kirjoittamani osa kirvoitti keskustelua monen ihmisen Facebook-seinällä ja ryhmissä. Tämä aihe tuntuu menevän monilla tunteisiin, vaikka en ole vielä edes ehtinyt kuvata itse menetelmää. Se on normaalia ja ymmärrettävää kun on kysymys niin merkityksellisestä asiasta kuin vanhemmuus, oma jaksaminen, se mikä on lapselle hyväksi jne.. Jostain syystä monille oli tärkeä tuoda esiin mm. että kaikilla unikoulu ei toimi, puolivuotiaalta ei voi odottaa vielä täysiä yöunia yms..

Tarkoitukseni näiden unikouluaiheisten kirjoitusten kirjoittamisessa on auttaa perheitä. Jos yksikin perhe saa kirjoituksista hyötyä, olen päässyt tavoitteeseeni. Kirjoitukset on tarkoitettu avuksi niille perheille, jotka haluavat kokeilla unikoulua ja valitsevat menetelmän, jollaista meidänkin perheessä yli 10 vuotta sitten on käytetty. On täysin vapaaehtoista ryhtyykö projektiin.

En missään nimessä väitä että kohta kuvaamani menetelmä on ainoa ja oikea unikoulu. Unikouluja on erilaisia ja varmasti toimivia ja hyviä siinä missä heikommin toimiviakin. Perheet ovat erilaisia. Unikoulut ovat erilaisia. Tämän kuvaamani unikoulun opetti meille viisas ja kokenut eläkeikää lähestyvä neuvolan terveydenhoitaja, jolle kerroimme uupumuksestamme ja rikkinäisistä öistämme. Hän oli erityisen perehtynyt unikouluasioihin.

Menetelmä:

Lapselle voi olla hyvä luoda jonkinlaisia tuttuja iltarutiineja, kuten tuutulaulu, iltapesut tms. Huomatkaa kuitenkin että liian monenmoiset rutiinit voivat myös hankaloittaa elämää jos hoitajana onkin jokin ilta joku toinen henkilö, olette matkalla tai muuten ette aina saa toteutettua rutiineja samanlaisina. Nukkumaanmenovalmistelujen kannattaa olla aika yksinkertaiset. Yksi hyvä keino on vähentää valoja ja pyrkiä luomaan mahdollisimman hiljainen ja rauhallinen ympäristö. Vauvalle ja pikkulapselle voi jo puhella rauhallisella, lempeällä ja tyynellä äänellä "Kohta on nukkumaanmenoaika" Tästä muodostuu tuttu ja turvallinen "signaali" lapselle lähestyvästä uniajasta. On tärkeä pyrkiä liittämään nukkumaanmenoon myönteinen tunnelma.

Älä anna lapsen nukahtaa ruoan ääreen on se sitten rinta, vellipullo tai muunlainen päivän viimeinen ateria. Jos lapsi nukahtaa, herätä hänet hellävaraisesti ennen kun nostat hänet sänkyyn. Tämä on ratkaiseva hetki. Sano lapselle joka ilta tästä lähin samat sanat, kuten "Nyt on nukkumaanmenoaika, hyvää yötä". Tästä lähin lasta ei enää nosteta sängystä eikä hänelle sanota mitään, ei edes kuiskata. Lapsi oppii vähitellen että yöllä nukutaan omassa sängyssä ja ollaan hiljaa.

Toistan tässä vaiheessa, että perhepeti on aivan hyvä ja luonnollinen asia ja ne joille se sopii ja joille se on tärkeä asia voivat aivan hyvin antaa lapsen nukkua vieressään koko yön tai osan yötä. Joskus voi vanhemman ja koko perheen hyvinvoinnin ja terveyden vuoksi parempi hakea toisenlainen ratkaisu. Eihän tuomita toistemme ratkaisuja kun tiedämme vain sen millaista omissa kengissämme on kävellä? Itse en aikanani osannut ollenkaan nukkua vauva vieressä, mutta tiedän että monet nukkuvat ongelmitta perhepedissä.

Kun lapsi on vuoteessa, hänelle on toivotettu hyvät yöt ja olet kenties vielä vähän paijannut poskea ja peitellyt, poistut huoneesta. Nyt on tärkeää kuunnella mitä huoneesta kuuluu. Jos sieltä kuuluu itkua, kuuntele sen sävyä. Jos se ei ole paniikinomaista vaan ennemminkin protestoivaa "mälsää, etkai sä jätä mua nyt tänne"-itkua, jatka kuuntelemista.
Jos itku kiihtyy, mutta ei ole vielä hätää ja paniikkia ilmaisevaa, mene istumaan huoneeseen siten että lapsi näkee sinut. Älä puhu lapselle mitään, älä edes kuiskaa äläkä nosta lasta vuoteesta. Viesti on: "yöllä nukutaan ja ollaan puhumatta, sinulla ei rakas lapseni ole mitään hätää, sillä tulen luoksesi tarvittaessa ja olen tässä, mutta nyt on nukkuma-aika ja ollaan sängyssä eikä puhuta."

Jos itku uhkaa yltyä tai yltyy paniikinomaiseksi, istu lapsen vuoteen viereen ja laita käsi hänen päälleen. Voit toki paijata tai taputella, mutta tästä saattaa muodostua rutiini, jota ilman lapsen on vaikea nukahtaa. Tämän on tarkoitus kuitenkin olla välivaihe. Maailmaan mahtuu ääntä eikä itku ole vaarallista, sillä nyt lapsi saa itkeä niin paljon kun itkettää, mutta hän on turvassa, koska vanhempi on vieressä ja häneen fyysisessä kontaktissa. Jos lasta vain "huudatettaisiin" yksin hämärässä tai pimeässä huoneessa, se olisi vahingollista lapsen psyykelle ja kehitykselle.

Kun lapsi vähän rauhoittuu, voit nostaa käden pois hänen päältään. Nosta se takaisin jos itku taas yltyy. Jos lapsi lopettaa itkemisen tai itku lievenee "protesti-itkuksi", poistu taas huoneesta. Nyt toista tämä itkun sävyn kuunteleminen, viereen istuminen, käden päälle laittaminen, käden pois nostaminen, vieressä istuminen, huoneesta poistuminen yms. niin monta kertaa että lapsi nukkuu vaikka siihen menisi kuinka monta tuntia tahansa.

Kun lapsi herää yöllä, toistetaan samoja periaatteita eli "lievään protesti-itkuun" ei reagoida, itkun yltyessä ollaan vieressä (kenties pinnasänky vanhempien sängyn ihan vieressä jolloin sinun ei tarvitse edes nousta istuma-asentoon) ja itkun yltyessä edelleen nostetaan käsi lapsen päälle.

Jos hommassa on mukana toteuttamassa kaksi vanhempaa, sen vanhemman joka on vähemmän uupunut olisi hyvä aloittaa projekti. Toinen voi sillä aikaa vaikka nukkua toisessa huoneessa tai ideaalissa tapauksessa kokonaan toisessa paikassa kuten ystävällä, sukulaisella tai hotellilla. Kerätkää voimia ja vuorotelkaa! Jos unikouluttamassa on vain yksi vanhempi, kenties isovanhempi tai joku muu lapselle tuttu ihminen voi olla avustamassa.

Usein tämäntyyppiset unikoulut toimivat kolmessa neljässä illassa, viimeistään viikossa. Toteuttamisessa tarvitaan hyviä hermoja ja systemaattisuutta. Jos voimia unikoulun toteuttamiseen ei tunnu olevan, ehkä neuvolan kautta voisi saada jonkinlaista tukea ja apua.

Korvatulehdukset, nuhakuumeet, hampaiden tulo ja muut tämänkaltaiset asiat pistävät toki kuviot uusiksi ja jos lapsella on vaikkapa mahavaivoja ja yöt siksi risaiset, ei unikoulu ole ratkaisu eikä toimi. Joskus lasta voi rauhoittaa homeopatia, osteopatia, vyöhyketerapia tai ravitsemukselliset muutokset. Jos lapsi kakkaa yöllä, on vaippa toki vaihdettava tai jos hän on kuumeinen, pitää antaa yöllä nestettä. Meillä taisi mennä molempien kanssa siten että unikoulutettiin uudelleen sen jälkeen kun flunssat olivat sotkeneet jo opittuja rutiineja. Siitä lähtien kun esikoisen kanssa unikoulutettiin ensimmäisen kerran, tiesimme miten toimia ja meillä menetelmä toimi joka kerta kun vain pysyimme systemaattisina ja pitkämielisinä.

Millaisia tuloksia sitten odottaa?


Meillä silloin vuosia sitten unikoulu toimi molempien lasten kohdalla muistaakseni kolmessa yössä ja tulokset tuntuivat todella autuailta ja pelastavilta. Tilanteemme oli aivan tyypillinen. Vauvat olivat olleet vielä ensimmäiset kuukautensa täysin lapsentahtisella imetyksellä ja tottuneet nukahtamaan uudelleen unisyklinsä päätteeksi rinnalle. Jos muistan oikein, imetin seuraavan kerran aamuyöstä tai varhain aamulla ja jatkoimme vielä vähän unia kunnes unet alkoivat jatkua pidempään. 6-9kk vauvalta ei voi fysiologisesti edellyttää vielä 8 tunnin yöunia ilman ruokaa, mutta perheelle voi olla todella ratkaisevaa jaksamisen kannalta herätäänkö yöllä 3-10 kertaa vai "vain" 1-2 kertaa. Tosin jos lapsi alkaa nukkua pitempäänkin syömättä, ei häntä tarvitse erikseen tietenkään syömään herätellä.

Jos unikoulu ei vain toimi, ei ehkä viikkoa pidempään kannata yrittää ja syynä lapsen nukkumisongelmiin voi olla jokin terveyteen liittyvä asia tai muu syy.


Minulle linkattiin Facebookissa Laktivistiäidin sivuilta kuva, jossa lukee seuraavasti:

"Tiesitkö että:

-Pienen vauvan kokonainen yö käsittää vain 3-4 tuntia
-Alle yksivuotiaalla kokonainen yö tarkoittaa 5h yhtäjaksoista unta
-Parivuotiaalla tuo aika on jo 7 tuntia"

En ole asiantuntija, mutta vaikuttaa ihan järkevältä, tosin on hyvä muistaa että tällaiset numerot ovat ihmisten keksimiä, jossakin määrin kuin veteen piirrettyjä viivoja ja vauvatkin ovat erilaisia. Moni asia, mielipide ja tieto on muuttunut siitä ajasta kun vuosina 2002 ja 2004 sain omat vauvani ja tulevat varmasti kehittymään ja muuttumaan vastedeskin.

Ottaisin mielelläni vastaan palautetta siitä jos olette kokeillut tätä meidän aikanaan käyttämää unikoulumallia. Toimiko se, auttoiko teitä ja millä tavalla? Mielelläni julkaisisin myös perheiden kokemuksia aiheesta. Myös imetyksestä on nykyään paljon uudenlaista tietoa ja tarjolla on kaikenlaista apua ja tukea. Toivon mukaan saan lähiaikoina julkaistua myös tästä aiheesta joko omaa tekstiä tai vieraskirjoittajan tekstiä.

Toivoisin ettei kenenkään tarvitsisi uupua niin epätoivoisesti ennen avun saamista kuin miten meillä aikanaan kävi. Omat haasteensa oli myös imetyksen kanssa ja siihenkin etsin apua ja tukea ja olen tyytyväinen että niin tein.

Pikkulasten unikoulu voi pelastaa perheen osa 1.

Sitä sumuista epätoivoa ei voi sanoin kuvailla kun olet niin väsynyt että pelkäät ettet pysty kohta enää huolehtimaan lapsesta ja havaitset myös terveytesi alkavan pettää yöheräilyistä. Saatat tuntea myös huonommuutta, syyllisyyttä ja häpeää siitä että kuvittelet ettet jollakin tapaa täytä hyvän vanhemman normeja. Ruoskit itseäsi ajatuksella: Itsepä olen tämän lapsen halunnut ja kyllä minunkin pitäisi tämä kestää. Miljardit muutkin vanhemmat ovat kestäneet..

Väsymys vaikuttaa aivoihin kuten humalatila. Olet tapaturma-alttiimpi, ajatukset takkuilevat, suuria tunteita tulee ja menee tai sitten olet aivan turta. Kroonisesti univajeista uhkaa myös mm. immuniteetin heikkeneminen, hormonitoiminnan epätasapainotila, masennus ja ahdistuneisuus. Toki olemme erilaisia. Jokaisella on omanlaisensa toleranssi univajeelle. Unen rajoittaminen on myös yksi kidutuksen muodoista.

Kun lapsen yöheräily uhkaa perheen hyvinvointia ja turvallisuutta, on täysin perusteltua pitää unikoulu. Lapsi on saatava nukkumaan ja yöt rauhoitettua. Yli puolivuotias terve lapsi ei välttämättä tarvitse yöllä rintaa, pullomaitoa ja sylittelyä. Eri asia jos hänellä on terveydentilansa vuoksi erikoistarpeita tai hän sairastaa ja tarvitsee yöllä vaikkapa vaipanvaihtoa ja nestetankkausta.

Sinulla saattaa olla ajatuksena luonnollisuus ja lapsentahtisuus. Lapsi saa rintaa aina kun haluaa, hän saa nukahtaa vanhemman syliin illalla ja nukkua perhepedissä. Nämä ovat täysin hyväksyttäviä ja hyviä asioita, - jos ne toimivat teidän perheessä ja juuri teidän tilanteessa. Hyväkin ideologia voi kääntyä itseään vastaan. Tässä kuvailemani unikoulu toimi meidän perheessä kummankin lapsemme ollessa vauvoja.

Saatat ehkä luulla että unikoulu aloitetaan illalla kun on aika mennä nukkumaan. Se kannattaa aloittaa aamusta. Pikkulapsen tulee syödä jotakin vähintään viisi kertaa vuorokaudessa, usein jopa kuusi. Unikoulussa päiväunet ja ruokailut pyritään tahdistamaan niin etteivät ne haittaa unikoulun toteuttamista. Liian monet ruokailut ja päiväunet voivat häiritä yli puolivuotiaan nukahtamista ja nukkumistä yöllä, samoin liian myöhäinen rytmi jossa lapsi menee liian myöhään illalla nukkumaan ja herää myöhään aamulla. Jos unikoulu ei ota onnistuakseen, rytmin siirtäminen aikaisemmaksi usein auttaa.

Mieti ennen unikoulun aloittamista, mihin aikaan lapsi aamulla herää, kuinka usein syö, kuinka usein hän nukkuu päiväunet ja miten myöhään viimeiset päiväunet on nukuttu. Onko ne nukuttu liian myöhään eikä lapsi ole vielä kunnolla väsynyt kun hänet olisi tarkoitus saada yöunille? Venyykö yöunille meno tämän takia vai ehtiikö lapsi jo yliväsyneeksi jolloin mistään ei tunnu tulevan mitään enää muutenkaan eikä kenelläkään ole enää kivaa?

Pyri antamaan lapselle rintaa/maitoa ja ruokaa riittävästi kerralla. Jos hän ei syö jollakin aterialla oikein kunnolla niin odota että hän on riittävän nälkäinen seuraavalle aterialle, mutta ylimääräisiä välipaloja ei tarvitse antaa. Muista: Yli puolivuotiasta lasta voi jo auttaa löytämään tahtia ja rytmiä elämäänsä. Maailmaan mahtuu protestiääntä. Saatat joutua hieman kuuntelemaan niitä siinä vaiheessa kun rytmejä vähän muutellaan perheessänne. Lapsen itku ei ole vaarallista. Se on vain stressaavaa vanhemman kuulla. Pidä lapsi lähelläsi ja pidä häntä paljon sylissä niin itku on ihan turvallista lapsen kokea. Jos lapsen itku ei ole sävyltään paniikinomaista tai erityisen murheellista, ei ole myöskään vaarallista että sinun pitää pystyä välillä tekemään mm. kotitöitä tai syömään. Lapsi ei siitä traumatisoidu tai mene rikki jos välillä vähän itkee vaikka et ole koko aikaa pitämässä häntä sylissä. Myöhemmin seuraavassa kirjoituksessa otetaan huomioon itse unikoulun käytännön toteuttamisessa nämä itkun eri "asteet".

Kuinka useasti lapsi saa rintaa tai maitopullon yöllä? Lapsen unisykli, aika jona hän käy läpi unen eri vaiheet kestää n. puolitoista tuntia. Unisyklin päätteeksi lapsi saattaa haluta maitoa koska on oppinut nukahtamaan juomalla maitoa rinnasta tai pullosta vaikka ei sitä fysiologisiin tarpeisiinsa tarvitsisikaan. Joskus heräilyn syynä voi myös olla jatkuva tutin putoaminen. Tuttia voi kaikin mokomin käyttää, mutta joskus siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Tutti voi haitata myös imettämistä varsinkin pienillä vauvoilla. Se stimulaatio, jonka vauva kohdistaa tuttiin on tarkoitettu äidin rintaan, jotta vauva tällä stimulaatiolla "tilaisi" itselleen riittävästi ruokaa kasvaviin tarpeisiinsa. Joskus tutti on kuitenkin parempi vaihtoehto kuin esimerkiksi peukalo, mutta voi olla hyvä miettiä missä vaiheessa siitä pitäisi jo luopua.

Lapsella on kaikki mahdollisuudet nukahtaa uudelleen ilman sen kummempia apuvälineitä ja kommervenkkejä. On toki luonnollistä ja aivan oikein että äiti esimerkiksi imettää tai vanhemmat pitävät lasta vieressään tai nostavat syliin yöllä, mutta on vastuullista ja aikuista ajattelua myös arvioida nämä menettelyt uudelleen siinä vaiheessa jos tosiaan lapsen yöheräily on vaikuttavassa negatiivisesti henkiseen ja/tai fyysiseen terveyteen ja jos "kaikki meinaa jo tulla hulluksi". Unikoulu kestää tavallisesti korkeintaan viikon. Ajatelkaa sitä palkintoa mikä siitä siunatusta rauhasta koituu koko perheelle kun saatte nukkua yöt ja olette jälleen "normaaleja" järkeviä aikuisia ihmisiä päivällä, ette valvoneita hermoraunioita.

Pinnasänky on unikouluttajan paras ystävä. Jos vähän vanhempi lapsi siirretään pinnasängystä tavalliseen lastensänkyyn liian aikaisin, voi unikoulu tulla hyvin vaikeaksi, koska joudut kantamaan lapsen takaisin sänkyynsä kenties sata kertaa iltaisin. Haasteena voi olla myös jos lapsi pääsee jo kiipeämään pois pinnasängyssä. En tiedä voisiko tähän kehitellä jonkin turvallisen teknisen ratkaisun, mutta saattaa olla että osa juuri teidän unikoulua on sitten nostaa lapsi takaisin niin monta kertaa kuin on tarpeen. Uuvuttavaa, mutta ei kestä ikuisuuksia ja on tarpeen kun nukkumaanmenot ja yöt tulee rauhoittaa.

On tärkeää valmistautua ajatukseen, että onnistunut unikoulu voi edellyttää myös sitä että lapsi opetetaan nukahtamaan suoraan omaan sänkyynsä eikä häntä siis siirretä sinne vasta sitten kun hän on nukahtanut rinnalle, syliin tai esimerkiksi vanhempien väliin. Muutoin hänen voi olla hyvin vaikea osata nukahtaa uudelleen sängyssään kun hän herää yöllä. Miettikääpä miltä itsestä tuntuisi jos heräisitte keskellä yötä jostain ihan muualta kuin mihin olette nukahtaneet.

Kun suunnittelette unikoulua, ottakaa siis huomioon lapsen koko ruokailujen ja nukkumisten rytmi ja valmistautukaa olemaan johdonmukaisia. Arvioisin, että seuraavassa osassa esitetty unikoulun käytännön toteutus toimii n. puolivuotiaasta puolitoistavuotiaaseen vauvaan. Pikkulapsien nukkumista voivat häiritä myös uusien taitojen opettelu kuten kävelemään oppiminen tai muutokset arjessa kuten muutto. Nämä voivat olla ohimeneviä tilanteita ja lapsen uni rauhoittuu itsestään, mutta toki unikouluakin voi kokeilla käyttää varsinkin jos tilanne ei rauhoitu itsestään kovin nopeasti ja jos olette uupuneita.

On lapselle ja lapsen mahdollisille sisaruksillekin hyväksi että perheen yöt saadaan rauhoitettua ja että vanhemmat jaksavat paremmin. Lapsikin saattaa olla päivisin tyytyväisempi kun saa nukkua yönsä kunnolla.

Kirjoitan seuraavan osan huomenna.

Kirjaesittely: KIPUTUS, Fibromyalgiasta vapauteen

Minulla oli etu osallistua syksyllä Espanjassa Fuengirolassa ravintoterapeutti Hanna Huttusen kirjanjulkistamistilaisuuteen, joka pidettiin Hemingway-kirjakaupassa. Olin tuolloin työmatkalla aurinkorannikolla ja jo aloittanut kirjan "Kiputus" lukemisen. Se on niitä kirjoja, joita ei malttaisi ollenkaan laskea käsistään. Aihe kiinnostaa, se on käytännöllisesti ja kiinnostavasti tarjoiltu ja kirja näyttää vielä kaiken päälle hyvältä niin kansista, kuin sivuiltakin.

Olen puolueellinen arviossani, sillä Hanna on ystäväni, mutta voin rehellisesti todeta että onpas aika mahtava nainen! Hänpä meni ja selätti fibromyalgian, oireyhtymän, johon kirjan nimen mukaisesti liittyy kipua, tuskaa ja uupumusta. Se ei vielä riittänyt. Sitten Hanna uurasti itselleen uuden ammatin, opiskeli diplomiravintoterapeutiksi Suomen Terveysopisto Saluksessa. Nyt hän auttaa ihmisiä mm. vastaanotollaan ja kursseillaan voimaan paremmin.

Imin kirjaa kuin sieni myöskin siksi, että olen itsekin selättänyt fibromyalgian. Tosin jos elän väärin kuten lipeän liiaksi minulle sopivasta ruokavaliosta, en nuku tarpeeksi, treenaan liian kiivaasti tai vaikkapa koen pahaa mieliharmia, kivut, tuska ja uupumus alkavat tehdä paluuta. Samoin käy jos laiminlyön ravintolisäohjelmaani. Millainen todellinen ystävä nuo toisinaan takaisin hiipivät oireet ovatkaan! Näyttävät minulle mihin suuntaan minun on kuljettava, jotta pääsen takaisin oikealle polulle. Kuin huolehtiva äiti oireet tuntuvat sanovan: Katso tarkemmin miten koostat ateriasi, pidä kaksi lepopäivää peräkkään treeneistä, kiinnitä huomiota uneen, lepää, ota rauhallisesti, odota, kyllä se taas ohi menee. Ja suurimman osaa ajasta tämä muistuttaja, fibromyalgia on poissa. Vihdoinkin poissa. Olen siitä vapaa. Kuten kirjan loppuosa osoittaa, fibromyalgian kahleista voi vapautua. Uskotko tämän? Vain ihminen, joka on vapautunut piinastaan voi tietää miten makealta elämä ilma sitä piinaan voikaan maistua. Kaikki näyttäytyy kuin uudessa valossa.

En halua paljastaa liikaa kirjasta. Sinun täytyy lukea itse. Kirjassa on Hannan omakohtaisia päiväkirjamerkintöjä, jotka kuljettavat läpi hänen omien koskettavien kokemustensa samalla kun käsitellään sitä miten koululääketiede jäsentää ja pyrkii hoitamaan fibromyalgiaa, millaisesta ruokavaliosta ja ravintolisäohjelmasta voi saada apua ja miten sinun tulee uskaltaa päästää irti myös sairaan ihmisen identiteetistä voidaksesi astua toipumisen tielle.

"Itsesi määrittäminen sairauden kautta voi olla este toipumiselle. Olet niin paljon muutakin kuin sairautesi ja sille kuka sairauden takaa löytyy, kannattaa uskaltaa antaa mahdollisuus tulla esiin. Kaikki mitä pidät totuutena itsestäsi tai sairaudestasi ei välttämättä pidä paikkaansa. Sitä, miltä uuden tien päässä näyttää tai mitä tulet näkemään matkalla, ei voi tietää, jollei ota ensimmäistä askelta ja lähde matkalle. Jätä sairaan identiteetti ja vietä hetki miettien, millaista elämä olisi ilman kipuja ja uupumusta. Maistele mielessäsi mielikuvaa ja kirjoita se vaikkapa ylös itsellesi, jotta voit palata tähän mielikuvaan myöhemminkin. Se on se, mitä haluat olla, mitä kohden kuljet. - Se on sinun oikea minäsi!"

Suosittelen kirjaa kaikille, joilla on todettu fibromyalgia tai jotka epäilevät olevansa fibromyalgikkoja. Suosittelen kirjaa myös niille, joilla on fibromyalgiaa sairastavia läheisiä tai ystäviä, tai jotka ovat työnsä kautta tekemisissä fibromyalgikkojen kanssa, jotta he voisivat paremmin ymmärtää näitä ihmisiä ja voisivat, jos maaperä on otollinen, tarjota heille apuaan. Jos saatte kivusta, tuskasta ja uupumuksesta kärsivän ihmisen kirjahyllyyn Kiputuksen ja se tulee luettua, kirjan tarjoama tieto ja oivallukset voivat itää ja tuottaa hedelmää ja voitte olla osallisina jonkun ihmisen vapautumisessa tuskallisen oireyhtymän kahleista. Vaikka fibromyalgia ei koskisikaan omaa tilannetta, kirjassa on niin paljon tietoa terveellisestä ravitsemuksesta ja myöskin herkullisia ruokareseptejä, että se kannattaa kyllä lukea.

Lisämunuaisuupumuksesta kehon säätelyjärjestelmien ymmärtämiseen

Olen kirjoittanut lisämunuaisaiheesta paljonkin tämän blogin historiassa, mm. täällä. Nyt työskenneltyäni vertaistuessa sekä kansainvälisesti ja nyttemmin lähinnä Suomessa, havaitsen jatkuvasti, että ihmisillä on kova tiedonnälkä ja halu saada apua terveyttään, elämänlaatuaan ja jaksamistaan verottaviin haasteisiin. He ovat valmiita etsimään tietoa ja oppimaan, ymmärtämään. Halutaan etsiä jokin selitys sille mikä itseä vaivaa ja siihen tottakai sitten toimintatavat, jolla päästäisiin tilanteessa eteenpäin.

Muistelen omaa polkuani kun vuonna 2012 lähdin aktiivisesti etsimään apua ja vastauksia. Olin todella innoissani kun asiat nytkähtivä eteenpäin, samoin oma ymmärrys. Jälkeenpäin huomaa, että silloin tarkasteli asioita vielä kuitenkin kovin simplistisesti ja veti mutkia suoraksi. Olemme vertaistuessa kaikki kehittyneet yhdessä ja oppineet paljon. Uusia uteliaita ja motivoituneita ihmisiä liittyy matkanvarrella remmiin koko ajan.

Muistatteko lapsena kun katselitte pari vuotta aikaisemmin tekemiänne piirustuksia ja askartelemuksia? Minua ne nolottivat kun ne olivat minusta niin huonoja ja ajattelin, että nyt osaan jo tehdä paljon hienompia. Sitten taas parin vuoden kuluttua senaikaiset aikaansaannokset vaikuttivat keskenkasvuisilta ja lapsellisilta. Vähän samalta voi tuntua tarkastella omaa kehittymistään terveys- ja hyvinvoinnin alan asioiden ymmärtämisessä. Minun itseni kohdalla näin on laita mm. lisämunuaiskuoren hormonitoiminnan ymmärtämisen suhteen.

Olen jo pitkään miettinyt miten toisin esiin kirjoituksissani entistä laajempaa kuvaa asioista. Työssäni ravintoasiantuntijana tulee hahmottaa kerralla isoja kokonaisuuksia. Asiakas saattaa tulla vastaanotolle ja viestittää: "Mulla on lisisuupumus ja epäilen että kortisolit on matalat ja haluaisin siihen sulta neuvoja ravintolisissä ja yrteissä". Fine, saamansa pitää ja autan missä vain voin. Haluan kuitenkin voida auttaa kokonaisvaltaisesti ja monipuolisesti, jotta avustani olisi pitkäaikaista hyötyä. Käyn kaikkien kanssa läpi mitä heidän elämässään on tapahtunut, millainen terveys/sairashistoria heillä on ja millaisia tunteita, oireita ja muita terveyteen liittyviä tiloja heillä ilmenee. Kyselen myös ruokavalion, elintavat, unen, liikunnan, henkisen hyvinvoinnin, ihmissuhteet, elämäntilanteet, suolen toiminnan ja muut senkaltaiset asiat. Kartoitan tilannetta sekä kasvotusten kyselemällä, että lähettämällä etukäteen kaavakkeita täytettäväksi. Myös ruokapäiväkirjaa täytetään myös aina jossakin muodossa.

Lisämunuaisuupumus, "Adrenal Fatique" ymmärretään tilana jossa henkisen ja/tai ruumiillisen rasituksen seurauksena tulee muutoksia lisämunuaiskuoren hormoneihin ja nämä muutokset ovat eriasteisia ja tilan edetessä muuttavat muotoaan, usein mm. alun kortisolitasojen kohoamisesta, niiden heittelehtimiseen ja lopulta mm. kortisolitasojen laskuun, joskus jyrkkäänkin. Muutoksia on usein myös DHEA-hormonin ja aldosteroni-hormonin erityksessä ja iskua saavat usein myös mies- ja naissukuhormonit ja kilpirauhashormonit.

Näissä em. muutoksissa on mukana myös aivojen hormonien ohjausjärjestelmä, mm. ACTH-hormoni, eli sinänsä nimitys lisämunuaisuupumus on hieman pöljä. Asia on laajempi eikä koske vain sitä mitä tapahtuu tai on tapahtumatta lisämunuaiskuoressa ja kortisonitasoissa. Asia on itse asiassa hyvinkin paljon laajempi ja tämä on tärkeä ottaa huomioon kun pyritään tasapainottamaan uupuneen ihmisen biokemiallista epätasapainotilaa.

Toisaalta sekään, että tilaa kutsutaan epätasapainotilaksi ei pidä varauksetta paikkaansa, sillä kehomme on aika viisas. Moni niistä tapahtumista mitä kehollemme tapahtuu pitkittyneessä tai muuten vaan kovassa stressissä ja rasituksessa on osa kehomme priorisointia ja kompensaatiota pyrkiä sopeutumaan haastavaan tilanteeseen. Kehomme pyrkii ensisijaisesti suojelemaan verenkiertoa ja tärkeitä sisäelimiä kuten sydäntä ja aivoja. Jos se joutuu kovin suojelemaan itseään haastavilta olosuhteilta, se pitää itseään hämmästyttävän tehokkaasti ja kauan hengissä, mutta nuo kompensaatiovaiheet eivät meistä ihmisistä tunnu yleensä järin mukavilta eikä toimintakykymme niiden aikana usein ole kovin häävi.

Joitakin esimerkkejä kehon kompensaatiosta, jotka liittyvät läheisesti myös nk. lisämunuaisuupumukseen:

Aivoja mm. aletaan suojaamaan stressin mukanatuomalta liialta kortisolimäärältä ja kortisolitasoja saatetaan lopulta laskea paljonkin. Uupumus pistää siis lepäämään/petiin/sairaslomalle jos et sinne itse älyä ajoissa mennä. Jos kaloreja tai hiilihydraatteja rajoitetaan, varsinkin stressin aikana tai jos samalla urheillaan kiivaasti, elimistö pyrkii säästämään uupumukselta ja nääntymiseltä vähentämällä kilpirauhashormonien muuntoa aktiivisiksi ja näin hillitsemällä energiantuotantoa. Tuloksena uupumusta ja klassisia kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita. Labralöydöksissä usein kohonnut rT3-hormoni. Stressissä ja uupumisessa myös ruoansulatus heikkenee (mahasuolikanavan oireilua, väsymystä, aivosumua, inflammaatiota eli elimistön hiljaista tulehdusta, ravintopuutoksia, iho-ongelmia, nivelvaivoja, särkyjä, kolotuksia, lihasväsymystä ja -kipuja yms.), samoin usein sukupuoliset halut ja lisääntymiskyky.

Kun pitkittynyt stressi, uupuminen ja rasitus kohtaavat meitä, muutokset kohdistuvat kaikkiin keskeisiin elimistön säätelyjärjestelmiin. Siksi ne kaikki on huomioitava kun halutaan auttaa toipumisessa. Paljon spontaania toipumista tapahtuu myös itsestään levossa, mutta myös mm. ravinnolla, unen ja levon varmistamisella ja ruoansulatuksen tukemisella on iso rooli.

Loppupäätelmä:

Kehon keskeisiä säätelyjärjestelmiä ovat hormonitoiminnan lisäksi hermoston toiminta ja immuniteetti. Kokonaisvaltaisessa hoidossa nämä kaikki ja niiden keskinäiset vuorovaikutussuhteet tulee huomioida. On siis kysyttävä, miten juuri tässä minun tilanteessa ruoansulatus ja suolisto on reagoinut? Entä hormonit, hermosto ja immuniteetti? Minulla ei siis ole vain mitään yksittäistä oireyhtymää epäviralliselta nimeltään lisämunuaisuupumus vaan yksilölliset syyt ovat johtaneet siihen että rasitusta on kohdistunut kehoni säätelyjärjestelmiin, joita nyt tulee tasapainottaa.

Aivosumuiset zombiet vallanneet kadut ja liikenteen

Siitä lähtien kun olen saanut itseäni parempaan kuntoon, minua on arjessa usein himppasen ärsyttänyt kun kadut ja kauppojen käytävät tukkiutuvat hitaista ja toisten edessä tupeksivista ihmisistä, jotka eivät näytä ottavan lainkaan huomioon muita ihmisiä. Kaikki heistä eivät ole vanhuksia, joiden huomiokyky on ymmärrettävästikin jo heikentynyt. Kaikki eivät ole myöskään vain itsekeskeisiä ja huonosti kasvatettuja minä ensin-tyyppejä. Osa heistä, pelottavan suuri osa heistä on aivosumuisia zombeja, joiden aivotoiminta on alkanut ennnenaikaisesti rappeutua monestakin eri syystä.

Minun laatimani lista ei tietenkään ole täysin kattava, mutta tässä muutamia ajatelmia jota nykyään melkoisesti aikaisempaa nopeammat ja kirkkaammat aivoni hyödyksenne tänä marraskuun lopun aurinkoisena pakkaspäivänä on teille, rakkaat lukijani tuottaneet.

Pidätän oikeuden nimitellä ihmisiä aivosumuiseksi zombieiksi, koska olen itse toipunut sellainen.

Aivosumua aiheuttavia tekijöitä:

1. Virheravitsemus ja ravintopuutokset

Se käy todella helposti ja on todella yleistä, melkeimpä sääntö kuin poikkeus että emme saa ravinnosta sitä kaikkea mitä normaali aivotoimintamme kaipaisi. Toki ravitsemuksemme on vain niin hyvä kuin sen heikoin lenkki, kärjistetysti sanoen, mutta miettikääpä käsi sydämmellä nyt sitä mitä syötte: Paljonko menee kaikkia epämääräisiä muunneltuja rasvoja ja piilorasvoja, paljonko menee sokeria, valkojauhotuotteita, lisäainemönjiä, limppaa, alkoa, valmisruokia ja kuinka paljon menee puolestaan esim. terveellisiä prosessoimattomia rasvoja (jep, muutakin kuin sitä Suomessa ylistettyä rypsiöljyä, margariineja nyt ei mitekään voida laskea terveystuotteiksi), tuoreita kasviksia, marjoja, hedelmiä, hyviä proteiinilähteitä sekä eläinperäisinä, että kasviperäisinä. Miten suuren osan kasvikset, entä tuoreet kasvikset täyttävät päivittäiset annoksesi? Meneekö puolet tai yli puolet?

Moni tietää perusasiat terveellisestä ruokavaliosta, mutta kiire, väsymys, arki, tottumus, elämän paineet, suru, murhe, masennus ja sen kaltaiset asiat pitävät meitä vankina emmekä välttämättä vapauta itseämme nauttimaan terveellisestä ravinnosta ja terveydestä ylipäätään. Asiaa ei myöskään auta jos emme uskalla itse ottaa selvää ja katsoa virallisterveellisen totuuden ulkopuolelle. Voi olla pelottavaa huomata että kaikki mikä on virallista, ei olekaan välttämättä totta ja hyvää eikä minun parhaakseni. Usein jos meinaa syödä siten mikä on juuri itselle hyväksi, on myös oltava rohkea. Siitä kaikki ravitsemusalan ihmiset ovat yleisesti joka tapauksessa samaa mieltä että liika sokeri on pahasta.

2. Stressi

Pitäisiköhän tämä olla kuitekin ykkösenä, mene ja tiedä. Stressi on joka tapauksessa merkittävä koko kroppaamme ja mieltämme tuhoava asia. Kirjoitin stressin vaikutuksesta meihin hiljattain FB-profiilissani. Kirjoitus on julkinen, mutta hyvin vapaalla kädellä kirjoitettu. Jos haluat käydä lukemassa sen, tässä on linkki: https://www.facebook.com/photo.php?fbid=10210491215049384&set=a.1236691630155.36433.1015149177&type=3&theater

Stressi kuluttaa kehosta ravintoaineita, joten stressin alaisena ravintoaineiden tarve on suurentuut. Pitkäaikainen stressi, jos ei huomioida tätä lisääntynyttä ravintoaineiden tarvetta, haittaa aivotoimintaamme monella tavalla: kognitiiviset kykymme saavat osumaa. Pitkäaikaisesti stressaantunut ja rasittunut huomaa usein seuraavia ongelmia tai ainakin hänen läheisensä voivat ne huomata: keskittymis- ja oppimisvaikeudet, vaikeudet loogiseen ajatteluun, vaikeudet hillitä impusseja ja tunnereaktioita ja säädellä niitä, muistin pätkiminen yms. On tärkeää muistaa että stressi ei ole vain kiirettä, tekemättömiä töitä tai arjen tai elämäntilanteen tuomia henkisiä paineita. Kroonista stressiä on kaikenlainen pitkäaikainen rasitus, joka kohdistuu kehoomme ja mieleemme.

3. Uniongelmat

Uniongelmia tässä kansakunnassa piisaa. Joistakuista tuntuu, että vuorokaudessa ei riitä tunnit kaikkeen siihen mitä heidän pitäisi mielestään kyetä tekemään tai sitten he ovat vain elämälle liian ahnaita eikä heille tunnu mikään riittävän muutenkaan. Aina enemmän, korkeammalle, paremmin. Levolle jää silloin liian vähän aikaa.

Uniongelmia tulee myös pikkulapsiperheissä. Perheissä pitäisi mahdollisuuksien mukaan jakaa valvomisvuoroja. Myös työssäkäyvän vanhemman pitää valvoa, sillä mitäs teet sitten kun kotona oleva vanhempi sippaa niin kunnolla, ettei pysty enää huolehtimaan jälkikasvustanne? Perheet tarvitsevat apua ja tukea myös muilta. Etsikää tilaisuuksia auttaa väsyneitä vanhempia!

Sairaudet ja kipu valvottavat myös, samoin se jos olosuhteet ennen nukkumaan menoa eivät ole otolliset unen tulolle. Lapset ja teini-ikäiset eivät saisi räplätä kännykkää tai kyhjöttää tietokoneen ääressä liian myöhään. Puututteko aikuiset tähän ja luotteko sääntöjä? Vahditteko, että niitä noudatetaan? Jos lapsi on koulussa liian vähäisten unien takia joka päivä kuin nukkuneen rukous, tilanteeseen pitää puuttua tai olisi pitänyt puuttua jo ajat sitten. On kysymys lapsen kehityksestä, terveydestä ja tulevaisuudesta.

Olen kirjoittanut uniongelmien lääkkeettömistä hoidoista blogiini aikaisemmin: http://jalkeilla.blogspot.fi/2015/09/unettomuuden-laakkeettomia-hoitokeinoja.html

Univaje voi vastata humalatilaa. Aina uniongelmiin ei pysty itse vaikuttamaan tai ne eivät ratkea nopeasti. Univajeiset ihmiset lähtevät kuitenkin ikäänkuin humalassa usein rattiin ja kaduille toikkaroimaan, koska no, ihmisten täytyy päästä töihin, hoitamaan asioitaan, kouluun, tapaamaan toisiaan yms. Välillä ihmettelen tosissani, miten voi olla mahdollista että liikenteessä on niinkin pienet onnettomuustilastot kuin meillä Suomessa tällä hetkellä on. Silti liikenteessä kuolee ja vammautuu ihmisiä. Univaje varmasti on osallisena moneen onnettomuuteen, ei pelkästään ajattelemattomuus, puhdas vahinko tai vaikkapa alkoholi.

Tehkää ihmiset parhaanne, että saisitte nukuttua riittävästi ja riittävän laadukkaasti! Pitkäaikainen huonosti nukkuminen ja univaje heikentävät kognitiivisia toimintoja

Liikenneturva-sivuston tilastotietoa liikenneonnettomuuksista: https://www.liikenneturva.fi/fi/tagit/tilastot

Kahvikaan ei aina oikeassa elämässä pelasta tilannetta. Et välttämättä ole mitenkään fiksuimmillasi kahvilla itsesi doupattua. Kahvilla ei kannata paikata univajetta. Se on ns. varastettua puhtia ja kostautuu kyllä kenties yhä pahenevana uupuneisuutena ja ylivirittyneisyytenä sekä uniongelmien kasautumisena. Lisäksi kofeiinin hajoamisessa elimistössä on geneettistä vaihtelua ihmisyksilöstä toiseen. Jos kofeiini metaboloituu hitaasti, se voi kumuloitua iltaan, jolloin voi olla entistä vaikeampi saada unta. Jotkut näkevät parhaaksi välttää kahvia kokonaan, toiset ovat huomanneet hyötyvänsä siitä että rajoittavat kahvin juonnin pieniin määriin eivätkä juo sitä enää iltapäivän jälkeen. Jotkut juovat yhden pienen kupin hyvälaatuista luomukahvia vain aamuisin.


http://www.caffeineinformer.com/caffeine-sensitivity4. Huono ruoansulatus

Tämä tekijä liittyy läheisesti krooniseen stressiin, sillä se on merkittävin syy heikentyneeseen ruoansulatukseen. Myös iän karttuminen heikentää ruoansulatusta, samoin jotkin lääkkeet, etupäässä vatsansuojalääkkeet, joita määrätään pitkäaikaiseksikin hoidoiksi vaikka tiedetään että niiden käyttö johtaa vakaviinkin ravintoainepuutoksiin. Syynä on usein se, että lääkärit eivät tunne muitakaan tapoja hoitaa liikahappoisuudeksi diagnosoimiaan tiloja ja mahalaukun ja pohjukaissuolen ongelmia.

Miksi siis ruoan pitää sulaa ja miten se liittyy kognitiivisiin kykyihimme? Ruoan pitää sulaa eli pilkkoutua riittävän pieniksi partikkeleiksi, jotta elimistö pystyy ottamaan ne vastaan suolistosta niiden normaaleja imeytymisreittejä pitkin. Tätä imeytymistä ei siis tapahdu jos ruoansulatusentsyymeistä on pulaa ja jäämme vajaaksi monista aivotoiminnoillemme tärkeistä ravintoaineista kuten rasvahapot, fosfolipidit, aminohapot, B12-vitamiini ja muut vitamiinit ja hivenaineet. Vajausta saattaa jäädä vaikka käyttäisimme laadukkaita ravintolisiä, jos ne eivät imeydy.

Ruoansulatuksesta tulee siis huolehtia aivan ensimmäisenä kun aletaan korjaamaan ravintopuutoksia. Tärkeänä tässä on huomioida ja pyrkiä mahdollisuuksien mukaan hoitamaan kaikkia mahdollisia stressitiloja ja stressin jälkitiloja sekä kehollisesti että mentaalisesti. Lisäksi ruoansulatusta voidaan tukea räätälöidyllä ruokavaliolla ja käyttämällä apuna ruoansulatusentsyymivalmisteita. Kaisa Jaakkola on kirjoittanut erinomaisen postauksen blogiinsa suolahappolisän kokeilemisesta ja käyttämisessä proteiinien pilkkoutumisen apuna: http://kaisajaakkola.com/2012/02/vatsahappotesti/

Heikentynyt ruoansulatus aiheuttaa mm. röyhtäilyä, närästelyä, ilmavaivoja ja ylävatsaturvotuksia eikä aiheuta vain ravintopuutoksia vaan puutteellisesti sulanut ruokamassa myös ärsyttää suolistoa aiheuttaen monenmoista ongelmaa heijastuen muuallekin kehoon kun vain mahasuolikanavaan. Toimiva ruoansulatus on siis erittäin tärkeää! Jos ruoansulatuksessa tai suolistossa on ongelmaa, ne ovat laadultaan usein sellaisia että väsyttävät ihmisiä ja saavat heidän aivonsa käymään hitailla ja epäjärjestyksessä.

5. Aivojen treenaamattomuus

Mietiskele, millä osa-alueella sinun aivoihin liittyvät asiat tarvitsisivat eniten kohennusta? Muisti, tasapaino, oppiminen, pulmien ratkominen, kokonaisuuksien hahmottaminen? Mieti sitten, toimitko elämässäsi sillä tavalla, että nuo ominaisuudet pääsevät kehittymään? Vaikka alkaisit saada ravintoa aivoillesi ravitsemuksellisessa mielessä, aivoja täytyy treenata, jotta yhteydet hermosolujen välillä vahvistuisivat ja kehittyisit ja vahvistuisit kogniiivisesti. Keinoja voi olla vaikka minkälaisia:

-Lainaa kirjastosta matematiikan oppikirjoja ja aloita tehtävien harjoitteleminen siltä tasolta jolta selviydyt ja etene siitä vähitellen vaativimpii tehtäviin

-Lue erilaisia kirjoja ja opiskele. Haasta itsesi!

-Askartele, neulo, tee jotain vaativaa käsilläsi. Tämä on kuin "hieroisi" aivoja.

-Liiku monipuolisesti ja harjoittele tasapainoa ja ketteryyttä. Tämäkin on ikäänkuin "aivohierontaa"

-Älä sorru yksioikoiseen ajatteluun. Mieti miten muuten jostakin asiasta voisi ajatella kuin miten olet tottunut ajattelemaan. Jos joku on toista mieltä, koita ymmärtää miksi hän on toista mieltä ja miten hän on päätynyt mielipiteeseensä.

-Harjoittele muistamaan asioita, myös ilman muistilappuja, kalenterimerkintöjä ja kännykän muistutuksia. Harjoittele muistamaan lyhyt- ja pitkäaikaisia muistettavia asioita ja myöskin opettele jotakin ulkoa. Muistipelejäkin voi pelata. Kenen kanssa haluaisit pelata?

-Harjoittele syvään ja rauhallisesti hengittämistä, laula, kuuntele kaunista musiikkia monipuolisesti. Parasta mahdollista "aivohierontaa" ja hermoston tasapainottamista.

Huomasitko, että jotkut ideat tuntuivat sellaisilta, jotka eivät yhtään ole mukavuusalueellasi? Todennäköisesti juuri ne ovat niitä asioita joita todella tarvitset treenataksesi aivojasi. Tsemppiä nyt vaan ja mieti millä palkitset itsesi kun olet onnistunut kunnialla sukeltamaan omalle epämukavuusalueellesi.

6. Erinäiset aineet ja myrkyt

Elämme ennennäkemätöntä maailmanlaajuista ihmiskoetta, jossa erilaiset kemikaalit ja myrkyt kuormittavat meitä perimän, ilman, veden, ruoan ja ihon kautta. Suussamme oleva amalgaami on terveysviranomasten mielestä ihan ok suussa, mutta muuttuu ongelmajätteeksi kun paikka poistetaan tai kun ihminen tuhkataan hänen kuoltua.

Harvat tietävät mitä kaikkea rokotteiden kautta saamme suoraan verenkiertoon, samoin mitä kaikkea saamme lääkkeistä varsinkin yhteisvaikutuksena muiden kehoomme tulleiden aineiden kanssa. Lisäksi ovat vielä päihteet. Meininki tuntuu välillä melko darwinistiselta: Se joka on fiksuin, valppain, rohkein, rehellisin ja etuoikeutetuin, voi onnistua välttämään eniten em. aineiden kuormitusta, mutta kaikki me jollakin tavalla altistumme. Mm. raskasmetallit vaikuttavat voimakkaasti aivotoimintaan.

Voimme kuitenkin tehdä omia valintojamme mm. käyttämällä mahdollisimman myrkyttömiä pesuaineita, luononkosmetiikkaa, suosimalla luomuruokaa, pidättäytymällä päihteistä (paitsi tässä tarvitsevat addiktoituneet usein apua kunhan ensin halu toipua lähtee riittävästi itsestä ja usein kun on käynyt jo riittävän pohjalla), huolehtimalla riittävistä ravintoaineiden saannista. Mm. monet hivenaineet auttavat "syrjäyttämään" mm. raskasmetalleja ja maksan toiminnan tukeminen eri ravintoainein ja ravintolisin voi auttaa kehoa puhdistumaan toksiineista. Joskus auttaa jo paljon kun saa amalgaamit ammattitaitoisen biohammaslääkärin johdolla poistettua tai kun pääsee vapaaksi ympäristöaltisteesta kuten rakennuksesta, jossa on sisäilmaongelma tai paikasta jossa on liian kova elektromagneettinen säteily.

7. Kilpirauhasen vajaatoiminta

Jep. Hoitamaton tai puutteellisesti hoidettu kilpirauhasen vajaatoiminta todellakin hidastaa ihmisten ajattelukykyä, joskin jollain voi esiintyä myös ajatusten levottomuutta. Aivot tarvitsevat aktiivista kilpirauhashormonia ja kun sitä puuttuu niin tottakai kognitiiviset toiminnot heikkenevät.

8. Muut sairaudentilat

On monenlaisia aivosairauksia jotka vaikuttavat aivotoimintaan. Lisäksi mm.  krooninen väsymysoireyhtymä, sähköherkkyys, monikemikaaliherkkyys ja altistuminen huonolle sisäilmalle. Eihän tuomita, jos ei tiedetä? 



Ravintolisiä

Ihmisten "zombiemaisuus" ja aivosumu johtuu jokaisen kohdalla yksilöllisistä syistä ja on usein monen tekijän summa. Niinpä ei voi olettaa että vain ottamalla tiettyjä ravintolisiä koko ongelma ratkeaisi. Tässä kuitenkin muutamia, mistä voi olla hyötyä osana kokonaisvaltaista hoitoa:

1. B12-vitamiini, tärkeä mm. energiatasoille ja hermoston, myös aivojen toiminnalle. Kun ruoassa on eläinperäistä proteiinia, ei tämän vitamiinin saanti ole dietaarisesti yleensä ongelma. Vegaanit tuppaavat kuitenkin tarvitsemaan B12-vitamiinia ravintolisänä. Vakavaakin puutosta syntyy jos henkilöllä on atrofinen gastriitti, jolloin hän saa vitamiinia säännöllisesti pistoksina. Puutetta syntyy myös mahansuojalääkkeiden eli protonipumpun estäjien (PPI, proton pump inhibitor) pitkäaikaisesta käytöstä ja stressin seurauksena heikenneestä suolahapon tuotannosta. B12-vitamiinia voidaan mitata laboratoriokokein. Huomioitavaa on kuitenkin, että viitearvot eivät aina tarkoita samaa kuin tavoitearvot. Joskus B12-vitamiinitasot ovat korkeat vaikka oireita sen puutoksesta olisikin. Tämä saattaa johtua muiden B-vitamiinien, kuten folaatin (B9) tai pyridoksiinin (B6) puutoksista.

B12-vitamiinia on useaa muotoa, josta syanokobalamiini on kenties halvin, mutta heikoimmin elimistössä toimiva. On suuria geneettisiä eroja miten eri ihmisillä B-vitamiinit yleensä toimivat kehossa. Moni tarvitsee ne ravintolisistään aktiivisina. Näitä muotoja ovat metyylikobalamiini ja adenosyylikobalamiini, josta viimemainittu vaikuttaa nimenomaan solujen mitokondrioissa energianmuodostuksessa. Lisäksi on vielä hydroksokobalamiinia, jossa muodossa B12 on pistoksina saatavissa valmisteissa. Myös ne, jotka geneettisistä syistä eivät siedä metyylikobalamiinia vaan saavat siitä esim. ahdistuneisuutta tai levottomuutta tilaavat hydroksokobalamiinia ulkomailta. Tietääkseni sitä ei saa Suomesta.

2. Aminohapot. Melkoinen osa rakenteistamme on proteiinia. Proteiini puolestaan koostuu pienistä yksiköistä, aminohapoista. Aminohappoja tarvitaan myös mm. kuljetusproteiinien, entsyymien ja tiettyjen hormonien rakenteissa. Sen lisäksi, että aminohappoja on aivojen ja hermoston rakenteissa, niitä tarvitaan myös hermovälittäjäaineiden rakenteissa. Hermovälittäjäaineet ovat keskeisen tärkeässä roolissa aivojen ja hermoston toiminnassa. Jos emme saa tarpeeksi proteiinia ja riittävän monipuolisista lähteistä, ajanoloon kehittyy puutos aminohapoista. Jos ravinto koostuu vain kasviperäisestä ruoasta, pitää olla erityisen tarkka että saa kasviproteiinia riittävästi ja riittävän monipuolisista lähteistä, kuten viljat, pähkinät, siemenet ja palkokasvit. Ongelmaksi voi muodostua se, jos vegaanin suolisto ei siedä kaikkia kasviproteiinityyppejä.

Jos aminohapoista syystä tai toisesta on pulaa, niitä voi ottaa myös ravintolisinä. Aminohappotasot voidaan mitata esim. verikokeesta. Tuloksista voidaan päätellä monenlaista siitä mitä kehossa on meneillään ja mitä siltä puuttuu. Tarvittaessa puuttuvia aminohappotasoja voidaa korvata vapaina ravintolisinä ainakin aluksi, mutta mikäli vain mahdollista, on hyvä pyrkiä tehostamaan ruoansulatusta (suolahappovalmisteet, ruoansulatusentsyymivalmisteet) ja varmistamaan riittävä proteiininsaanti. Jotkin sairaudentilat aiheuttavat proteiinihukkaa, jote jos terveys on selvästi heikentynyt, käänny myös lääkärin puoleen, jotta voidaan tutkia ja poissulkea vakavampia tiloja.

3. Rasvahapot. Aivojen kuivapainosta 60% on rasvaa. Siis me todella tarvitsemme rasvaa ruokavaliosta, mutta ei ole ihan sama millaista rasvaa saamme. Monilla on puutetta omega 3-sarjan rasvahapoista, joita saa pääasiallisesti rasvaisista kaloista, mutta myös esim. pellavansiemenöljystä. Aivoille keskeistä sen rakenteissa on DHA eli dokosaheksaiinihappo, mutta monilla yksilöillä kasviperäiset omega 3-rasvahapot muuntuvat heikosti DHA:ksi. Myöe EPA eli eikosapentaiinihappo on tärkeää kognitiivisille toiminnoille, koska siitä muodostuu tulehdusta vähentäviä kudoshormoneja. Vääränlainen ruoka, infektiot, stressi ja ravintoaineidn puute lisää inflammaatiota eli elimistön hiljaista tulehdusta, jonka vaikutukset kohdistuvat myös aivoihin ja kognitiivisiin toimintoihin. Monet hyötyvät siitä, että ottavat omega kolmosensa laadukkaista kalaöljyvalmisteista. On myös levistä valmistettuja omega 3-tuotteita vegaaneille ja niille, jotka ovat allergisia kalalle. Jotkut kala-allergikot tosin pystyvät käyttämään esteröityjä kalaöljyvalmisteita.

Koska kokonaisvaltaisesti hyvä ravitsemustila on tärkeä aivotoiminnoille, myös mm. antioksidantteja, fosfolipidejä ja monivitamiinivalmisteita on tarpeen mukaan hyvä olla ravintolisäohjelmassa mukana. Ravintolisäohjelma taas puolestaan nojaa hyvään yksilöllisesti toteutettuun ruokavalio-ohjelmaan, joka puolestaan nojaa siihen että ihminen huolehtii hyvistä elintavoista parhaan kykynsä mukaisesti ja hakee tarvittaessa apua.

Pimeään vuodenaikaan zombiena ratissa ja kadulla toikkarointia esiintyy varmasti enemmän myös siksi että ihmisiä riivaa D-vitamiinin ja valon puute. Muistakaa myös D-vitamiininne! Useimmiten tarvitaan suosituksia isompia annoksia, kuten 50-125µg päivässä, jotta päästään riittävän korkeisiin pitoisuuksiin. Jos mittaatte D-25-kokeen, pyrkikää ainakin himppasen yli 100 nmol/l tuloksiin. Monet hyötyvät pimeän aikaan myös aamuisesta oleskelusta laadukkaan kirkasvalolampun ääressä.

Pahimmat virheet, joita kilpirauhaspotilaat tekevät yrittäessään laihduttaa

Kaikki, joilla on kilpirauhasen vajaatoiminta eivät ole lihavia, mutta monet ovat. Monilla on myös tuskaisen vaikea saada painoa hallintaan. Lisää tavaraa kroppaan tuntuu tulevan syöt sitten vähän tai paljon tai miten päin tahansa. Suorastaan pursuat, tursuat ja turpoat. Liikunta ei joko auta tai sitä ei kertakaikkiaan pysty uupumuksen ja muiden vajaatoimintaoireiden vuoksi toteuttamaan. Mitkä ovat yleisiä kompastuskiviä vajaatoimintapotilailla, jotka yrittävät laihduttaa ja miten ongelmaa kannattaisi lähestyä?

Kompastuskivet

1. Vähennetään ruokaa tai pistetään hiilihydraatit liian alas

Jos oikeasti syöt hyvin paljon ja epäterveellisesti niin tottakai se voi nostaa painoa. Usein kilpirauhaspotilailla ei kuitenkaan ole kyse tästä. Epätoivoissaan monet saattavat kituutella kuukausia tai vuosia alikaloreilla ilman että se poistaa ylipaino-ongelman. Paino saattaa jopa nousta. En yleensä suosittele kauheasti ajamaan ruokia kalorilaskureihin tai kyttäilemään kaloreja, mutta joskus kannattaa tarkistaa vaikka Fineli-sivuston ruokapäiväkirja-toiminnon avulla millaisissa lukemissa oma energiansaanti suunnilleen pyörii. Monet ovat hämmästyneitä että mennäänkin esim. reippaasti alle 2000:n Kcal:n päiväsaannin vaikka on luullut syövänsä reippaasti. Jos on vajaatoimintainen eikä paljoa liiku, saattaa kulutus olla jopa alle tuon 2000:n, mutta ei ole harvinaista että kilpirauhaspotilas syö vain vaikkapa 1000 Kcal päivittäin.

Nk. VHH- eli vähähiilihydraattinen ruokavalio tai LCHF- (low carb, high fat, vähähiilihydraattinen, korkearasvainen) ruokavalio voi auttaa aluksi, mutta homma voi tyssätä samankaltaisiin ongelmiin kuin mihin energian panttaaminen ruokavaliosta ja annoskokojen pienentäminen usein johtavat. Mistä tämä voi johtua?

Tuttavallisesti usein syynä on epämieluisa kaverimme "säästöliekki." Kilpirauhaspotilaan tai usein myös muidenkin kun kilpirauhaspotilaiden kroppa luulee laihdutusyrityksistä että nyt ollaan joutumassa jonkinlaiseen pula-aikaan tai nälänhätään. Kropalle tulee tarve säästää energiaa ja pitää kiinni rasvavarastoistaan. Se ei enää kulutakaan niin paljon energiaa eikä tuota niin paljon lämpöä. Tuloksena laihduttaminen vaikeutuu entisestään ja bonuksena saatat saada vielä kilpirauhasen vajaatoimintaoireiston pahenemisen. Säästöliekki näkyy usein rT3-hormonin lisääntyneenä määränä verikokeessa. Näitä verikokeita tosin ei saa enää tietojeni mukaan Suomen laboratoriopalvelujen kautta vaan funktionaalisen lääkärit ja ravintoammattilaiset järjestävät asiakkailleen testipaketit ulkomaisten toimitsijoiden kautta. Joskus tämä testi on hyvä katsoa, toisinaan sitä taas ei tarvita.

2. Aletaan liikkua vimmaisesti

On tyhmää ottaa mallia television epäterveellisistä superlaihdutusohjemista jossa rääkätään lihavia ihmisiä henkihieveriin lenkkipolulla ja kuntosalilla. Liika ja vääränlainen liikunta saattaa jopa lihottaa entisestään tai vaikeuttaa painon putoamista, koska stressihormonit kuten kortisoli nostavat verensokeritasoja. Tämän seurauksena haiman täytyy erittää lisää insuliinia, joka auttaa sokeria pääsemään sisälle soluihin energiatuotantoa varten, mutta myös auttaa rasvaa varastoitumaan. Korkea stressihormoni kortisolin määrä lisää läskiä eritoten vatsaan, leukaan ja kasvoihin ja useinmiten myös niskan tyveen. Jos on korkeat kortisolit saatat saada myös helposti raskausarpia lihomisesta.

Ylimitoitettu liikunta aikaansaa myös lisääntynyttä oksidatiivista stressiä, joka vahingoittaa terveyttämme varsinkin jos antioksidantteja ei ole riittävästi saatavilla. Oksidatiivista stressiä on ylipainoisilla ja kilpirauhasen vajaatoimintapotilailla muutoinkin jo usein entuudestaan.

Stressi on pahaksi myös ruoansulatukselle ja suolistolle ja totisesti liialliseksi mitoitettu ja vääränlainen liikunta on keholle stressi. On yksilöllistä millainen määrä liikuntaa kenellekin eri tilanteissa on hyödyksi. Stressi aktivoi autonomisen hermoston sympaattista tilaa eli nk. "taistele tai pakene"-reaktiota ja tämän aikana mm. ruoka sulaa hitaammin. Pitkittyneestä stressistä seuraa ruoansulatus- ja suolisto-ongelmia ja mm. suoliston mikrobikanta voi vinoutua. Myös vääränlainen mikrobikanta suolistossa voi olla osasyy ylipainoon. Liian pitkään jatkunut liikarasitus ja stressi voi johtaa myös uupumiseen, eräänlaiseen burn outiin, jossa kortisolitasot laskevat. Tämä voi olla pitkällinen ja tuskallinen tila, josta toipuminen voi olla hidasta. Älä siis rehki enemmän kuin on tarpeen! Liikunnan pitää tuottaa energiaa ja hyvää oloa sen sijaan että se uuvuttaa sinut hengiltä tai raihnaistaa sinut ennenaikaisesti.

Pitkällinen stressi ja rasitus eivät kohdistu vain hormonitoimintaan vaan muihinkin kehon säätelyjärjestelmiin: Immuunijärjestelmään ja hermostoon. Sekä liian korkeat, että liian matalat kortisolitasot aiheuttavat ongelmia muulle hormonitoiminnalle, myös kilpirauhashormonien toiminnalle kehossa, on siten kysymys omista tai purkista tulevista hormoneista.

3. Unohdetaan kokonaisuus

Kun ihmiselle on kehittynyt kilpirauhasen vajaatoiminta tai kun hän kärsii vaikeahoitoisesta ylipainosta kehossa on jo pidemmän aikaan ollut meneillään erilaisia prosesseja, jotka ovat johtaneet moninaisiin epätasapainotiloihin. Meitä ei tulisi hoitaa rasvakudoksina tai kilpirauhasina vaan kokonaisina ihmisinä jolla on kroppa, kropassa asuu mieli ja tällä entiteetillä on myös tunneperäiset ja hengelliset tarpeet. Vieläkin paremmin: Meidän tulisi itsemme hoitaa itseämme kokonaisvaltaisesti. Meidän ei tulisi antautua olemaan vain hoidon kohde vaan oman paranemistarinamme päähenkilö ja pomo.

Kokonaisuudessa voi olla monta palaa, kuin palapelissä. Siihen voi liittyä tärkeänä osana mm. kilpirauhaslääkitys. Sen on oltava oikein annosteltu ja oikean tyyppinen. Thyroxin ei ole ainoa vaihtoehto. Lisäksi kenties kymmeniä tuhansia potilaita Suomessa pidetään jatkuvasti alilääkittyinä, koska lääkärit eivät ymmärrä yleensä kilpirauhasen vajaatoimintapotilaiden hoidosta hönkäsen pölähtämää, vaikka luulevat ymmärtävänsä. Heidän mielestä kaikki on kunnossa jos labra-arvot on viitteissä. Viis siitä vaikka potilaalla on yhä vajaatoimintaoireet. Yksistään labratestien viitearvojen perusteella hoitaminen on hyvin alkeellista ja monelle potilaalle invalidisoivaa ja haitallista hoitoa. Vääränlainen tai puutteellisesti annosteltu kilpirauhaslääkitys on usein merkittävin painon normalisoitumisen estävä seikka pullukoilla kilpirauhaspotilailla.
Muita tärkeitä tekijöitä ovat mm. ruoansulatus, suolisto, ruokavalio, ravintopuutokset, ympäristöaltisteet kuten homeet, raskasmetallit ja kemikaalit, krooniset infektiot, autoimmuunitulehdus kehossa ym. tämän kaltaiset elimistön epätasapainotiloja aiheuttavat tekijät.

Mikä auttaisi?

Laihduttamaan keinolla millä hyvänsä ryntääminen on yleensä kilpirauhaspotilaalle kuin peräpää edellä puuhun kiipeämistä. Sieltä tullaan nokka edellä tantereeseen. Kerron hyvän uutisen: Voit vapautua laihduttamisen taakasta ikuisiksi ajoiksi yksinkertaisesti lopettamalla laihduttamisen! Jää vaikka mielummin pullukaksi kuin tärvelet terveyttäsi vielä lisää vääränlaisilla laihdutusyrityksillä. Toisaalta useinmiten paino alkaa normalisoitumaan tai vähintäänkin lihominen lakkaa kun alat pitämään itsestäsi huolta kokonaisvaltaisesti ja haet itsellesi oikeanlaista apua. Monet ovat saaneet apua funktionaalisesta lääketieteestä ja funktionaalisten lääketieteen periaatteita työssään hyödyntäviltä ravintoammattilaisilta. Lisäksi oikeanlaisen lääkityksen merkitystä ei voi liikaa korostaa.

Monet ovat myös hyötyneet useammanlaisen erilaisen hoitomuodon yhdistämisestä, kuten vyöhyketerapian, jäsenkorjauksen, osteopatian, homeopatian, akupunktion, psykoterapian yhdistämisestä lääketieteeseen ja funktionaaliseen lääketieteeseen.

Toipumisen tielle lähteminen vaatii rohkeaa ja myönteistä ajattelua, vastuun ottamista itsestään ja myös sitä että uskaltautuu päästämään irti sairaan ihmisen roolista. Toipuminen ja laihtuminenkin ovat muutoksia ja muutokset voivat olla rankkoja ja aiheuttaa suoranaisia elämänkriisejä. On tehtävä tilit selväksi itsensä kanssa: Haluaako junnata nykytilanteessa vai mennä mahdollisista vaikeuksista huolimatta elämässä eteenpäin.

Liikunnan suhteen yksilöllisyys on valttia, kuten ravinnon, ravintolisien, lääkityksen ja erilaisten hoitomuotojenkin suhteen. Usein vähemmän kohkaamista ja riuhtomista ja enemmän kohdentamista ja fiksua strategiaa liikunnassa on parasta. Sen sijaan että kroppaa stressataan liiallisella aerobisella harjoittelulla kuten juoksu, kuntopyöräily yms. voi olla parempi ottaa pidempikestoista ja vähemmän kuormittavaa liikuntaa mukaan kuten ihan vanhaa kunnon reipasta kävelyä ja yhdistää tätä lihaskuntoharjoituksiin vaikkapa kuntosalilla. Riittävän isoilla painoilla, mutta ei liian rankasti harjoitellen saadaan aikaiseksi aineenvaihdunnan paranemista huonosta energiantuotannosta, aineenvaihdunnasta ja lämmöntuotosta kärsiville kilpirauhaspotilaille. Liikunta tulee kuitenkin ajoittaa oikeaan kohtaan toipumista, aloittaa varovaisesti ja kohdentaa viisaasti. Liikunnan ammattilaisia kannattaa hyödyntää apuna ja kannattaa myös varmistaa että ammattilainen on kouluttautunut riittävästi ja ymmärtää kilpirauhaspotilaiden ohjausta. Kokemattoman tai orjapiiskurimaisen personal treinerin käsissä voi aiheutua vakavaa vahinkoa hormonitoiminnalle ja terveydelle ylipäätään.

Erilaisia mahdollisesti toimivia ruokavaliomalleja on monenkinlaisia, tosin parhaita tuloksia saadaan kun ruokavalio räätälöidään yksilöllisesti. Ruokavaliossa voi olla elementtejä mm. paleo-ruokavaliosta tai Monticnacin dietistä. Vertaistuessa sekä Suomessa, että kansainvälisesti ja myöskin työssäni ja käymissäni koulutuksissa törmään jatkuvasti mm. siihen että gluteenittomuus, jopa viljattomuus ja useinmiten myös täysi maidottomuus ovat tärkeitä tekijöitä kilpirauhaspotilaiden ruokavaliossa varsinkin jos vajaatoiminta on autoimmuuniperäistä, mutta usein myös muutoinkin.

Linkkejä:

-HS:n artikkeli suolistobakteerien vaikutuksesta ylipainoon: http://www.hs.fi/hyvinvointi/a1377665883656
-Funktionaalisen lääketieteen yhdistys: http://fms.fi/
-Ravintoasiantuntijoiden yhteystietoja: http://suomenravintoterapia.fi/asiantuntijat/
-Luonnonlääketieteen Keskusliiton ylläpitämä terapeuttirekisteri (kattavan ja vakiintuneen koulutuksen käyneitä ammattilaisia, joiden koulutukseen kuuluvat myös mm. ensiapukoulutus ja koululääketieteen perusteet): http://www.lkl.fi/jasenasiat/terapeuttirekisteri

Äiti, miks sun pitää aina kaikkien kanssa puhua kakasta?

Otsikko on 12-vuotiaan tyttäreni kysymys minulle. Ravintoasiantuntijana huomaan päätyväni hyvin usein ja hyvin luontevasti puhumaan kakasta sekä työssäni että toisinaan myös vapaa-aikana. Tämä on varsin tavallinen puheenaihe myös kollegojeni kesken ja aivan spontaanisti myös vaikkapa ruokaillessa eikä aihe haittaa pätkääkään kenenkään ruokahalua.

Suolisto on joko terveytemme tyyssija tai sairauksiemme kehto. Osaltaan se millaista tavaraa meiltä tipahtaa pönttöön kertoo mahasuolikanavan tilasta paljonkin. Niin koostumus, väri kuin hajukin kertoo osaltaan missä mahdollisesti mennään. Näitä me "ravitsemusheebot" sitten asiakkailtamme kyselemme.

Hiljattain työpaikallani tulin jutelleeksi siellä asiakkaana piipahtaneen henkilön kanssa, joka on töissä päiväkodissa. Hän otti puheeksi sen, miten nykyään on suorastaan harvinaista että lapsen kakka on ns. "normaalia". On paljon ripulia, ummetusta ja lasten kakat myös "haisevat kuolemalta". Se, että kaikenikäisillä ihmisillä mahasuolikanavan vaivat ovat hyvin tavallisia, ei tee niistä "normaaleja". Siedämme pitkiä aikoja, jopa vuosia tai vuosikymmeniä suolisto- ja ruoansulatusongelmia kun emme tiedä mitä niille voisi tehdä ja harvat ovat myös tietoisia siitä että ne eivät ole kroonisina koskaan mitään "pikkuvaivoja", sillä mitä suolistossa hiljaksiin muhii, vaikuttaa syvästi koko terveyteemme ja hyvinvointiimme.

Kun ihminen tulee ravintoammattilaisen vastaanotolle, hänellä on usein toiveena saada ravitsemuksesta apua erilaisiin oireisiin ja sairauksiin, kuten hormoniongelmiin, fibromyalgiaan, keskittymisvaikeuksiin, uupumukseen, autoimmuunisairauksiin, masennukseen, särkyihin, kolotuksiin tai vaikkapa ihovaivoihin. Joku saattaa odottaa että asia ratkeaa ruokavaliolla ja ravintolisillä. Joskus se riittää. Usein tarvitaan enemmän, kuten funktionaalisen lääketieteen laajempia testejä. Monella voi olla ajatuksena esimerkiksi tutkia hormonitoimintaa tarkemmin tai rasvahappotasoja, aminohappotasoja tai vaikkapa geenejä. Nämä ovat tärkeitä ja hyödyllisiä testejä.

Ammattillainen ehdottaa kuitenkin usein ensimmäisenä esimerkiksi suoliston liikaläpäisevyyden tutkimista, sen tutkimista löytyykö virtsa- tai hengityskaasutesteistä merkkejä ohutsuolen bakteeriston liikakasvusta tai ulostenäytteistä tehtävää suolistoanalyysiä. Vaikka ei tehtäisikään testejä, usein ruoansulatukseen ja suolistoon kiinnitetään huomio ensimmäisenä. Miksi ihmeessä on näin jos oireet ja sairaus vaikuttaa olevan ihan muualla?

Moni krooninen sairaudentila liittyy erittäin läheisellä tavalla mahasuolikanavan toimintaan ja hyvinvointiin. Emme vielä edes tiedä tarkalleen miten merkittävä kyky ihmiselimistöllä on tasapainottaa ja parantaa itseään jos sille annetaan siihen mahdollisuus ja oikeat palikat, ravintoaineet ja kun saadaan eliminoitua elimistöä ja mieltä haittaavia tekijöitä, kuten allergiaa yliherkkyyttä aiheuttavat ruoka-aineet, erilaisia toksiineja, stressiä ja myrkyllisiä ihmissuhteita. Joka tapauksessa elimistöllämme ja mielellämme on valtava kyky uudistua, korjata ja tasapainottaa meitä.

Ensinnäkin jotta voimme varmistaa että saamme kehoomme ruoasta ja ravintolisistä kaikki tarvittavat ravintoaineet, meidän tulee varmistaa että ruoansulatus toimii riittävän tehokkaasti, ruoka sulaa ja imeytyy normaalisti. Jos tässä klikkaa, seuraa ravintopuutoksia ja mahasuolikanavan erilaisia ongelmia. Stressi, sairaudet ja mm. tietynlaiset lääkitykset haittaavat ruoansulatusta ja tästä syntyy itseään ruokkiva noidankehä jos tilanteeseen ei puututa. Jos tilanne on jo päässyt pidemmälle ja oireita on jo melkoisesti, voi helpottaa paljonkin saada tarkempaa "dataa" ruoansulatuksen ja suoliston tilasta. Silloin pystyy kohdentamaan ravitsemuksellista tukihoitoa paljon yksilöllisemmin ja tarkemmin sen sijaan että vain kokeiltaisiin jotakin ja toivottaisiin että se riittää ja että se toimii.

Se miten suolistomme voi, vaikuttaa myös syvällisesti immuniteettiimme, kykyymme vastustaa erilaisia sairauksia. Immuniteetin heikentyminen ja epätasapaino ei tarkoita vain flunssia tai vatsatauteja vaan joskus myös esimerkiksi kasvainten, syöpien, autoimmuunisairauksien, kroonisten infektioiden tai vaikkapa allergioiden ja yliherkkyyksien ilmaantuvuutta. Koska merkittävä osa immuniteetista asuu suolistossa, kakka on siis vakava asia, vaikka siitä usein lasketaankin leikkiä, vaijetaan tai puhutaan vain kun on pakko.

Mm. autoimmuunisairauksien syntymekanismi vaikuttaa liittyvän läheisesti suoliston kuntoon ja nimenomaan liikaläpäisevyyteen. Jos ohutsuolen yhden solukerroksen paksuinen epiteelisolukerros vahingoittuu, se voi päästää läpi puutteellisesti pilkkoutuneita proteiinirakenteita verenkiertoon. Näitä vastaan käynnistyy kehossa immuunireaktio, koska keho ei tunnista noita proteiineja ravintoaineiksi vaan vierasaineisksi. Näin voi syntyä allergioita ja yliherkkyyksiä. Jos tämän lisäksi elimistön kudosten rakenteissa on samantyyppisiä proteiininpätkiä kuin tuossa elimistöön päässeessä "antigeenissä", immuunipuolustus voi merkitä nämäkin kudokset virheellisesti tuhottaviksi ja näin syntyy autoimmuunisairaus jossa keho käy omien kudoksiensa kimppuun. Autoimmuunisairauksien syntymekanismiin voivat liittyä myös mm. infektiot ja raskasmetallit. Suolisto on tärkeä ja sillä on merkitystä mitä syömme tai jätämme syömättä!

Suoliston epätasapainotilat voivat heijastua hyvin monelle kehon ja mielen alueille silloinkin kun mahasuolikanavan oireet ovat vähäisiä tai niitä ei välttämättä edes ole. Kakasta täytyy siis puhua kaikkien kanssa, koska jos haluamme löytää terveyspulmiemme juurisyyt, niitä löydämme usein sen monimetrisen putken sisältä, joka kulkee elimistömme läpi. Mahasuolikanavakin tulee huomioida oikeassa järjestyksessä. Jos vaikkapa sattuisimme kärsimään heikentyneestä ruoansulatuksesta ja ohutsuolen bakteeriston liikakasvusta ja hoitaisimme vain paksusuolen mikrobistoa, ongelmat tulisivat pian takaisin, koska niiden juurisyyt löytyvätkin ylempää ruoansulatuskanavasta. Jos taas jättäisimme tyystin tai puutteelliselle huomiolle ruoansulatuksen ja koko suoliston, saattaisimme voida tasapainottaa jonkin verran ravitsemuksella, ravintolisillä ja yrttihoidolla elimistöämme, mutta emme pysyvästi jos iso osa ongelmasta kyteekin suolistossa.

Näiden seikkojeni vuoksi, siis rakas tyttäreni, äiti puhelee niin paljon kakkajuttuja.

Blogistikin joutuu hankkimaan lääkkeensä ulkomailta

Hiljattain lääkärini ilmoitti sosiaalisessa mediassa, ettei enää määrää potilailleen T3-hormonia sisältäviä lääkityksiä. Hän ei enää jaksanut viranomaisten painostusta ja saattaa saada myös rajoituksen, eli ei saisi sitten enää hoitaa kilpirauhaspotilaita. Näin on käynyt jo monelle lääkärille ja asiasta on meneillään oikeustaisteluja Korkeinta Hallinto-oikeutta myöten.

Tyhmää asiasta tekee sen, että ne, jotka T3-hormonihoidon oikeanlaista ja turvallista toteuttamista osaisivat parhaiten pätevinä kliinikoina arvioida, ovat niitä, jotka ovat "syytettyjen penkillä" ja saaneet täysin perusteettomat rajoitukset ammatinharjoittamisoikeuteensa Valviralta tai ovat Valviran tutkinnassa. Heidän toimiaan Valvirassa ovat arvioineet endokrinologit (sisäeritysopin erikoislääkärit), jotka ovat itse näistä hoidoista pihalla kuin lumiukot. Suuri joukko valveutuneita potilaitakin tajuaa heidän ihan uskomattomiin mittoihin yltävän osaamattomuutensa, mutta kun heillä on valtaa niin heillä on valtaa ja valta se kai sitten turmelee ja aika täydellisesti.

Rahaakin isompi motivaatio väärintekemiseen on egon pönkittäminen ja oman asemansa suojeleminen. Vaikka virkamies tai veronmaksajien rahoittama asiantuntija tietäisi sisimmässään varsin hyvin että on mokannut ja raskaasti ja on väärässä, niin siihen vaadittaisiin aika iso persoona, joka uskaltaisi myöntää virheensä ja kääntää takkinsa, varsinkin jos on virka ja asema ja sitä myötä myös palkka uhattuna. Potilaana menee kyllä yöunet jos vähänkin uskaltaa syvemmälti alkaa pohdiskelemaan millaisen mädännäisyyden kanssa ollaan tekemisissä.

Itselläni on nyt vaihtoehtoja käyttää ulkomaisten tuttujen lääkärien palveluja ja käydä kenties ensivisiitti heidän luona ja jatko hoitaa sitten Skypellä tarvittaessa tai hakea esim. vuosittain lääkkeeni Kreikasta, jossa ne ovat edullisia ja reseptin saanti melko vaivatonta. Lainsäädäntö menee siten, että kuka tahansa laillinen lääkäri ETA-alueella voi kirjoittaa reseptin. Mikä on harmillista on se, että esimerkiksi Saksan kansainvälisessä apteekissa, josta on saatavilla laillista reseptiä vastaan kaikkia kilpirauhaslääketyyppejä resepti on voimassa vain 3kk.

Olen päätymässä ratkaisuun, että kun lääkkeet alkavat loppua, varaan mahdollisimman edullisen matkan Kreikkaan ja hakeudun siellä heti ensimmäisenä päivänä lääkärin vastaanotolle pyytämään reseptiä. Sitten pyydän, että tilaavat paikkakunnalla apteekkiin riittävän määrän lääkettä ja käyn sen ostamassa. 30 tabletin pakkaus maksaa parisen euroa. Suomessa tai esim. Saksassa vastaava määrä maksaa moninkertaisesti. ETA-alueelta Suomeen saa tuoda vuoden lääkkeet kerrallaan omaan käyttöön. ETA:n ulkopuolelta saa tuoda vain kolmen kuukauden määrän, esim. Turkista tai USA:sta. ETA:n ulkopuolelta ei saa tilata lääkkeitä ollenkaan. Tietenkin on aika hyvä, jos ulkomailta tilaa käyttää hyvää kansainvälistä luotettavaa apteekkia (international pharmacy)

Kreikassa on ollut varsin vaivatonta saada resepti järjestymään vaikka paikallisella lääkärillä ei välttämättä ole ollut aikaisempaa kokemusta muiden kilpirauhaslääkkeiden kuin eniten käytetyn T4-hormonin käytöstä potilaillaan. Jossain siis vielä luotetaan potilaaseen, kuunnellaan mitä tällä on kerrottavanaan ja osataan ajatella maalaisjärjellä. Eikös teistäkin ole varsin normaalia saada itselle elintärkeä lääke esim. seuraavalla indikaatiolla: "Minulla on aikaisemmin kokeiltu tyroksiinilääkitystä ja myöskin erilaisia yhdistelmälääkityksiä. Tämä nykyinen lääkitys on ainoa joka minulla toimii ja jonka kanssa olen toimintakykyinen ja voin hyvin. Minulla on myös pitkään ollut sama vakiintunut annostus. Saisinko siis kiitos reseptini uusinnan?"
Suomessa ei onnistu kuin erittäin harvoissa tapauksissa jos lääkäri ei esimerkiksi jostain syystä ole tietoinen meneillään olevasta kilpirauhaskiistasta eikä tiedustele asiaa "ylempää". Isot joukot lääkäreitä on peloteltu Valviran ja kollegoidensa toimesta olemaan kirjoittamatta T3-hormonia sisältäviä lääkityksiä ja näitä lääkityksiä on myös perusteetta demonisoitu vaarallisiksi tai jollakin tapaa "huuhaaksi". Niitä käyttäviä potilaita on leimattu hyväuskoisiksi, harhaanjohdetuiksi tai henkisesti epävakaiksi. Ei menisi ehkä monella alalla läpi, että ne, jotka palkan maksavat joko suoraan kukkarostaan tai verorahojen muodossa tällä tavalla leimataan.                                                                                                                                                                    Lähinnä lääkärit Kreikassa ovat kuulemani mukaan olleet hämmästyneitä siitä miksi lääkettä, jota Kreikassa saa ilman reseptiäkin apteekista tulee ihmisiä toiselta puolelta Eurooppaa nk. hyvinvointivaltiosta hakemaan. Siinä onkin sitten vähän selittelemistä. Helpointa on selittää miksi tarvitaan resepti: Siksi että lääkettä ei ilman sitä saa laillisesti tuoda Suomeen. Omituisempaa on selittää, että Suomessa on meneillään jonkin sortin "thyroid war" eli kilpirauhassota, jossa siviiliuhreina ovat potilaat ja sotilasuhreina heidän lääkärinsä.

Lue myös lääkäri Ville Pöntysen kannanotto aiheeseen: http://laakarikeskuslupaus.fi/ajankohtaista/ristiriitaiset-lausunnot-seka-valinpitamattomyys-estavat-kilpirauhasongelmien-hoitoa/

Luennot Oulussa ja Rovaniemellä

"Miksi kaiken pitää aina olla siellä Helsingissä?" Tuttu lause minulle kun olen pitänyt luennon Etelä-Suomessa. No nyt ei ole kaikki Helsingissä! :)

Jos olet kiinnostunut tulemaan luennolleni Ouluun tai Rovaniemelle niin pistäpä nyt heti kalenteriin ylös ettet vahingossa sovi jotakin muuta kyseiselle ajankohdalle. Mukavaa, jos tapaamme luennolla!

Oulun Luento 17.10 2016



Rovaniemen Luento 19.10. 2016

(nettikaupan suora linkki: https://holvi.com/shop/NinaSaine/)

kirjaesittely: O-koodin keittokirja. Gluteeniton, maidoton ja sokeriton keittiö

Hyvin monet asiakkaistani ovat saavuttaneet merkittävää terveysetua noudattamalla gluteenitonta, maidotonta ja sokeritonta ruokavaliota. Sillä voi olla ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin aivan käänteentekevä vaikutus, että alkaa tehdä viisaita valintoja ja katsoo mitä suuhunsa laittaa sen sijaan että antaisi vain mielihalujensa ja totunnaisten tapojensa määrätä elämässä.

Ystäväni Minna Forsströmin kirja, julkaisijana Minerva on täynnä herkullisia reseptejä, jotka sopivat gluteenitonta, maidotonta ja sokeritonta ruokavaliota noudattaville. Olen tietenkin puolueellinen tekemään kirja-arvostelua, koska Minna on ystäväni. Siksi teenkin arvostelun sijaan kirjaesittelyn.

Kynnys lähteä toteuttamaan erityisruokavaliota voi olla korkea ja ihminen voi aluksi olla täynnä kysymyksiä: Miten pystyn tähän, mitä nyt muut ajattelevat syömisistäni, mitä ostan kaupasta ja mitä ihmettä nyt sitten hyvänen aika syön? Olet sitten jo jonkin aikaa noudattanut otsikon mukaista ruokavaliosta, vasta miettimässä kokeilua tai aloittelemassa, kirja on hyvä olla hyllyssä.

Kirjan sisällöstä:

Lukijalle-osuudessa Minna kertoo kuinka on kiinnostunut herkullisesta ja terveellisestä ruokavaliosta kamppailtuaan itse monenkirjavien terveysongelmien kanssa. Tässä osuudessa on myös kirjan ruoka-ohjeille pohjaa antavia perustietoja ja ajatuksia. "Vielä sata vuotta sitten 80% nykypäivän elintarvikkeista ei ollut olemassa". Pärjäisimmekö siis vähemmällä, yksinkertaisemmilla peruselintarvikkeilla? Valitsisimmeko juuri itsellemme sopivaa, mahdollisimman luonnonmukaista ruokaa?

Reseptit kirjassa on jaoteltu vuodenaikojen mukaan. Lisäksi ne on jaoteltu arkeen ja juhlaan sopiviksi. On hyvä suosia kausiajattelua. Osuudessa Lämpöä talven kylmyyteen on mm. seuraavannimisiä reseptejä: myslipatukat, makrillisalaatti ja vinaigrette, myskikurpitsaleipä ja rapea uunipekoni, uunijuurekset, lime-raakakakku

Osuudessa kevään tuomaa on seuraavannimisiä reseptejä: Avocado-munasalaatti, teriyaki, savulohipihvit, kukkoa viinissä ja kolibrikakku. Värikkäästi kesällä-osasta löytyy resepti mm gazpachon, karamellisoituun sipuliin ja paistettuun vuohenjuustoon, etelän tomaattipiiraaseen sekä herkkutrio-raakajäätelökakkuun. Syksyn satoa, osassa herkutellaan mm. naurisleivillä, linssimuhennoksella, rosepippuri-lohiruusuilla, kermaisella manteli- lanttusosekeitolla ja vadelmamoussella.

Viimeinen ohje löytyy sivulta 168. Kirja on mieletön pakkaus upeita reseptejä ja valokuvaaja Helena Eslonin ottamia kauniita ja houkuttelevia kuvia. Kirjan reseptejä on helppo noudattaa. Mikään ei ole tottumattomammallekaan kotikokille liian vaikeaa ja ohjeet ovat riittävän yksityiskohtaisia.

Suosittelen kirjaa lämpimästi! Se inspiroi kaikenlaisiin kiinnostaviin ateriakokonaisuuksiin niin arkena kuin silloinkin kun haluat loihtia parasta. Voisit vaikka järjestää päivälliskutsut ja kattaa pöydän täyteen kirjan resepteillä valmistettuja herkkuja. Sitten voisit paljastaa seurueelle vasta jälkiruoan jälkeen, että huomasitteko että kaikki oli gluteenitonta, maidotonta ja sokeritonta kun olet ensin saanut vuolaat kehut maukkaasta ateriakokonaisuudesta.

Minnan ystävänä minulla on ollut etu päästä nautiskelemaan hänen valmistamistaan herkuista ja ruoista jo jonkin aikaa. Tämä nainen hallitsee reseptiikan! Ei ole tarvinnut pettyä kertaakaan. Usein minua ei ole tarvinnut paljoa houkutella lähtemään kotoa maistemaan Minnan luomuksia kun siihen on tarjoutunut tilaisuus.

Magneettimedia lainannut ilman lupaa kirjoittamaani artikkelia

Magneettimedia-verkkosivustolla on lainattu minun Suomen Terveysjärjestölle kirjoittamaa artikkelia. Tähän ei ole kysytty lupaa, ei minulta eikä Suomen Terveysjärjestöltä saatika että olisi kysytty paljonko artikkelin lainaaminen maksaa. Kivoja tuommoiset mediat. Viimeksi minun kirjoittamaa tekstiä lainasi ilman lupaa MV-lehti. En itse valitsisi kyseisiä medioita yhteistyökumppaneiksi, koska niissä julkaistaan niin paljon sellaista aineistoa, jota en voi allekirjoittaa.

http://magneettimedia.com/kilpirauhasen-hoito-suomessa/

Päivitys 6.9. 2016: Vaikuttaa siltä että Magneettimedia on poistanut kirjoituksen sivultaan, koska en sitä sieltä enää löytänyt. Toivon mukaan jatkossa osaavat kysyä lupaa ennen kuin "lainailevat" tekstejä.

Alkuperäinen kirjoitus: http://www.terveysjarjesto.fi/tietoa-kilpirauhasesta/22-kilpirauhasen-hoito-suomessa

Ketkä saavat avun?

Asiakkainani on ihmisiä, jotka kärsivät pääosin seuraavista vaivoista: Kilpirauhasen vajaatoiminta, mielialahäiriöt, keskittymishäiriöt, syvä uupumus, erilaiset hormonaaliset epätasapainotilat, krooniset infektiot, väsymysoireyhtymä, mahasuolikanavan ongelmat. Näihin he hakevat apua ravintohoidosta ja funktionaalisesta lääketieteestä (usein hyvällä menestyksellä) ja he käyttävät usein myös muita hoitomuotoja. En suostu enää itse erottelemaan virallisia hoitomuotoja täydentävistä hoitomuodoista. Hoitomuoto kuin hoitomuoto. Sillä on merkitystä saako ihminen apua vai ei. Jako virallisiin ja ei-virallisiin hoitomuotoihin on keinotekoinen ja vain pieni jengi saa määrittää tuon jaon. Määrittäjät eivät ole minun auktoriteettejani.

Ihminen on itse vastuussa hyvinvoinnistaan ja aktiivinen toimitsija

Kun ihminen kokee ettei hän ole terve ja toimintakykyinen ja hän kärsii, tila on jatkunut pitkään ja häntä uuvuttaa, kun oireita on paljon. Silloin hänen kropalleen ja mielelleen on jo usein ehtinyt tapahtumaan paljon kaikenlaista. On tärkeä käydä tarkasti läpi tämän ihmisen elämää. Mitä tapahtui kun jotakin merkittävää terveydentilassa muuttui, vai alkoivatko oireet pikkuhiljaa? Mitä on tähän mennessä tehty? Millainen hänen terveyshistoriansa on ollut hedelmöityksestä tähän päivään? Minusta on viisaampaa että ihminen hoitaa itseään kokonaisuutena, ei paloina. Eikä niin että hän on jonkun erilaisten hoitomutojen tai hoitolinjan kohde. Hän hoitaa itseään. Muut korkeintaan auttavat. Hän on aktiivinen toimitsija hoidossaan. Sillä tavalla syntyy kestävämpää ja kokonaisvaltaisempaa.

Tiedon hankinta ja sinnikkyys

"Tee mulle valmis ruokalista ohjeineen niin noudatan sitten sitä". En tee. En tee kenellekään sellaista karhunpalvelusta että jättäisin selittämättä miksi toimia jollakin tavalla, miksi kokeilla juuri tietynlaista ruokavaliota, miten koostaa ateriat ja miksi. Jos ihminen haluaa asettua hoidon kohteeksi eikä ole valmis itse näkemään vaivaa ottaakseen selvää asioita mahdollisuuksiensa rajoissa, hän on selvästi apuni ulottumattomissa. Tarvitaan oppimista ja oivallusta, vastuun ottamista omasta hyvinvoinnistaan ja terveydentilastaan, aikuiseksi kasvamista syömistottumustensa suhteen. Lapsille tehdään ruoka valmiiksi ja syötetään se. Ei enää vastuullisille aikuisille ihmisille. Se voi olla pelottavaa ja tuntua epävarmalta, mutta tiedättekö mitä? Elämä on aina jossakin määrin pelottavaa ja epävarmaa. Sitä retkeä ei kuitenkaan tarvitse tehdä yksin.

Ravintoneuvonnassa tehdään tarvittaessa kurssin korjauksia ja joskus suunnitelmaa pitää myös muuttaa lennossa kun saadaan lisäinformaatiota mm. sen perusteella että joku asia ei ole toiminut juuri tietyllä yksilöllä tai hänen terveydentilastaan on saatu lisää dataa. "Nyt vaihdetaan nämä sun maitohappobakteerit toisiin kun tämä testi paljasti että laktaattitasosi ovat korkeat.."

" Mä olen lukenut tällaisesta... Lääkäri sanoi tällaista, mitä sä olet mieltä.. Selittäisitkö mulle tätä.. Mistähän voisin hankkia tästä lisätietoa.. Oon valmis tekemään mitä vaan että tulisin parempaan kuntoon." Joskus asiakas puhuu mulle niin että tiedän jo heti että hän on aktiivinen ja motivoitunut, valmis toimimaan systemaattisesti ja epätodennäköisesti heittää ensihaasteiden vastaan tullessa hanskat naulaan.

Kaikki ei ole aina ammattilaisen osaamisesta kiinni

Toisinaan käy aika pian selväksi että on hyvin vaikea auttaa ihmistä, vaikka kuinka haluaisi. Hän ei ehkä oikeasti ole halukas tekemään tarvittavia muutoksia ja sitoutumaan esimerkiksi ravintolisäohjelmaan ja ruokavaliohoitoon. Myöhemmin hän saattaa kertoa jossakin ettei saanut minulta apua. Tämä on kollegojen kanssa keskusteltaessa tuttua. On niitä ihmisiä jotka kiertävät asiantuntijalta toiselle ja odottavat että heidät parannetaan. Joskus voi toki olla että vielä ei ole löytynyt niitä olennaisia asioita, joiden ansiosta todellista apua voisi saada.

Toisinaan se on kuitenkin ihmisen omaa syytä ettei hän ole saanut apua. Tämä saattaa kuulostaa syyllistävältä ja rankalta, mutta se on totta. Omaa hoitoa sabotoiva käytös on usein ainakin puoliksi tiedostamatonta. Ihmisellä voi olla vaikka jokin riippuvuus joka estää häntä parantumasta. Joskus tästä riippuvuudesta ei kerrota auttajille. On liian vaikea ja kipeä asia nostaa kissa pöydälle. Ei olla valmiita luopumaan riippuvuutta aiheuttavasta tavasta tai aineesta. Joskus taustalla on oikeasti jokin henkinen asia, joka pitäisi saada kuntoon ennenkuin tervehtymisen tai ainakin olon kohentumisen mahdollistavat muutokset saadaan onnistumaan. Joku voi kamppailla vaikka sen kanssa ettei pysty vähentämään liikuntaa kun siitä on tullut pakkomielle ja kropalle ja terveydelle liian kovat liikuntamäärät tai vääränlainen liikunta estävät hoidon onnistumisen ja tilanne pääsee jopa pahentumaan.


Toisinaan tarvitaan monen eri ammattilaisen osaamista. Tarvitsee olla moniammatillinen tiimi, jotta asioita saadaan järjestykseen. Usein tarvitaan myös aikaa. Toisinaan paranemista tapahtuu nopeasti, toisinaan hyvin hitaasti tai periodeittain. Ammattilaisen on myös hyväksyttävä, että joskus hän voi auttaa vain vähän. Ehkä joku toinen ammattilainen toisessa elämäntilanteessa jonain muuna ajankohtana voi auttaa paremmin. Joskus jo se on merkittävä asia että asiakas on saanut kokea tulleensa kuulluksi ja on saanut puhua ja vuodattaa sydäntään, vaikka ei vielä pystytäkään tekemään paljoa olon kohentamiseksi. Voimme auttaa ihmistä parantumaan niin kovin monella eri tasolla eikä empaattisuus, aito kohtaaminen ja lämpö ole ollenkaan huonoja asioita. Ne jo itsessään tuntuvat voimauttavilta ja parantavilta.

Vastuu versus sooloilu

Usein parhaita tuloksia on saatu aikaiseksi kun asiakas on noudattanut ammattilaisen ohjeita riittävän täsmällisesti. Jos kuitenkin ollaan kuin lastu lainehilla ja annetaan jokaisen opetuksen tuulen heilauttaa elämän virrassa sinne tänne niin ei ole yhtenäistä napakkaa linjaa, jota seurataan. Käydään peräkkäin monella eri ammattilaisella ja hoidosta tulee täysi sillisalaatti kun toinen neuvoo toista ja toinen toista. Saatetaan myös sooloilla ruokavaliossa ja ravintolisäohjelmassa niin että hoito vesittyy. Tämä ei ole välttämättä sitä järkevintä mahdollista vastuun ottamista omasta hoidosta. Kokonaan toinen juttu on sitten se kun sairaus on jo vienyt niin vähävaraiseksi että se karsii hoito- ja tutkimusvaihtoehtoja. Hyvin, hyvin surullista ja ainakin minä tunnen silloin ammattilaisena itseni herkästi hyvin riittämättömäksi ja avuttomaksi. "Jos tolla ihmisellä olis rahaa niin osaisin auttaa häntä. Tuo ja tuo asia pitäisi saada tutkittua ja nuo ja nuo ravintolisät käyttöön ja sitten voisin lisäksi suositella tuota lääkäriä..."

"Ajattelin, että kyllä voin silloin tällöin pitää herkkupäiviä ja syödä vaikka vehnästä leivottua pullaa kun Maija-täti muuten loukkaantuu" Joskus ruokavalio-ohjelmaa on noudatettava kunnolla, jotta saadaan selville millaiset sen vaikutukset todellisuudessa ovat. Jos noudattaa ohjeita leväperäisesti, paljon voi mennä pieleen. "En sitten viitsinyt tilata sitä monivitamiinia, jota neuvoit tilaamaan ulkomailta kun sitä ei saa Suomesta ja möivät mulle tämän luontaistuotekaupassa kun se oli tarjouksessa (aivan väärät pitoisuudet, ja B-vitamiinitkin väärässä muodossa)" "En mä vaihtanut tätä ravintolisää kun olen tottunut sitä käyttämään" (huolimatta siitä ettei siitä ole ollut apua) Miettikää missä kohden kannattaa sooloilla ja missä ei. On kyse tärkeästä asiasta, hyvinvoinnistasi ja kun olet lähtenyt etsimään apua ammattilaiselta, kulje se tie niin suoraan kuin mahdollista ja riittävän loppuun saakka.

Jos sinulla on joku hyvä auttaja, idä kontakti häneen riittävän säännöllisenä. Tätä harvoin kyseenalaistetaan esimerkiksi psykoterapiassa, mutta monet jättävät ravintohoidossa seurantakäyntejä väliin tai kokonaan tekemättä. Ei ehkä kannattaisi. On vaarana että menettää suunnan ja alkaa harhailla, ehkä jopa pysähtyy jos yrittää liikaa yksin vaikka onkin oman elämänsä johtaja ja se joka ottaa viimekädessä vastuun omasta hyvinvoinnistaan. Arki on ryöväri. Se voi viedä mennessään ja unohdat itsesi hoitamisen.

Kokonaisvaltainen hoito

Kun ihminen tulee elämässään pisteeseen, jolloin on aika saada apua kroonisiin terveysongelmiin, ei kannata ajatella asioita liian yksipuolisesti. Olen huomannut, että niillä, joilla esimerkiksi ruokavaliohoidon, ravintolisien ja funktionaalisen lääketieteen rinnalla kulkee myös henkisen kasvun, kehityksen ja oivallusten tie, hoito sujuu parhaiten. Jostain syystä jos tämä aspekti puuttuu, hoito polkee usein paikallaan tai epäonnistuu jatkuvasti. Integratiivinen lääketiede nimensä mukaan integroi itseensä eri puolia siitä mitä ihminen oikeasti tarvitsee voidakseen paremmin, jopa kukoistaakseen.

Toisinaan asiakkaan elämäntilanne, jossa hän kokee olevansa jumissa estää parantumisen. Kun on oman elämänsä vanki eikä vankilassa ole ikkunaa, se kapeuttaa myös valtavasti sitä mitä voisi nähdä. Tavallaan istutaan pienessä laatikossa tai katsotaan laajaa maisemaa pillin läpi. Saatetaan tarvita ystävää tai ammattilaista, joka voi avustaa näkemään laajemmin ja kasvamaan. Tämä ei kuitenkaan onnistu jos siihen ei löydy omasta sisimmästä kipinää. Oletko vankilassa? Mikä on vankilasi? Mikä on sinun laatikkosi ja miten nostaa pilli pois silmän edestä ja avata molemmat silmät, jopa kääntää päätään niin että näkee joka puolelle ympärillään? Tarvitaanko isojakin muutoksia ja tarvitseeko jotain jopa kriisiyttää, vaikka pelkäisitkin kaikkia konflikteja yli kaiken?

Rakkautta pelon tilalle ja valoa pimeyden tilalle. Pelko ja pimeys eivät saa dominoida, vaikka toki tarvitaan myös varjo siinä missä valo, päivä siinä missä yökin.

Rohkeus

Uskaltamattomuus mennä pelkoa päin ja uskaltamattomuus luottaa ja uskoa hyvään voivat olla esteinä paremmalle terveydellesi. Siinä missä tarvitaan älyä, viisautta, pitkämielisyyttä ja toisten apua, tarvitaan myös rohkeutta ja uskoa. Meille on hyväksi elää pienessä terveessä positiivisuusharhassa. Silloin siitä uskosta ja toivosta usein tulee itseään toteuttava ennustus. Uskaltaudu kyseenalaistamaan valtanormit ja yleisesti oikeina pidetyt totuudet terveydestä ja hyvinvoinnista, myös omat rajoittavat uskomuksesi. Osasta siitä mitä kyseenalaistat, havaitset että olet koko ajan tehnyt ja ajatellut sinulle oikein. Sitä ei tarvitse muuttaa. Ne asiat, jotka kaipaavat päivitystä, ne sitten lähdetään päivittämään. Kuten siivoamme ja järjestämme kotimme, niin voimme tehdä myös oman päämme sisäisille asioille: jotain vaihtoon, jostakin eroon, jollekin uusi paikka, tuo saa jäädä tuolleen, roskat ulos, pestään lattia.. Uskaltaudu hakemaan apua, luottamaan siihen että sinä osaat ja sinä pystyt kun vaan et luovuta ja yrität parhaasi. Uskaltaudu katsomaan joka puolelle ympärillesi molemmilla silmilläsi ja kuulemaan molemmilla korvillasi, tuntemaan molemmilla käsilläsi. Voit löytää avun.

Auttajan palkitseva osa

Vaikka auttajan työ voi välillä sisältää huolia, murheita ja turhautumista, se on ainakin minulle pääosin hyvin palkitsevaa. Se on rakkauden työtä, kutsumustyötä. Kun saa huomata että on ymmärretty jotain hyvin olennaista ja tärkeää jonkun ihmisen hyvinvoinnin suhteen, kun saa kuulla että on voinut auttaa jotakuta voimaan paremmin, kenties pääsemään jostain hyvin ikävästä pitkäaikaisesta vaivasta, kun joku jaksaa taas leikkiä lastenlastensa kansas tai on voinut palata työkyvyttömyydestä perheensä elättäjäksi, kun joku voi psyykkisesti paremmin kuin vuosiin.. Kaikki tämä on erittäin palkitsevaa. En vaihtaisi pois. Haluan jatkaa toisten auttamista ja kun olen oppinut asioita, haluan jakaa oppimaani toisille.

Vertaistuessa on ihmisiä, jotka eivät koskaan kannusta ja pyri auttamaan toisia ja jotka etsivät vain apua ja jos sitä saavat, jättävät vertaistuen tullakseen takaisin vasta kun tarvitsevat sieltä jotakin taas. Siinä vaan on se ongelma, että jos vain ottaa, ei koskaan saa kyllikseen. Vertaistuessa on myös ihmisiä, jotka sen lisäksi että he näkevät vaivaa löytääkseen itselleen apua myös pyrkivät kannustamaan, myötäelämää ja auttamaan toisia. Heille tämä prosessi vaikuttaa olevan henkisesti jotenkin mielekkäämpi ja he vaikuttavat tyytyväisemmiltä. Onnellista ei ole vain saada, vaan myös antaa. Uhrin rooli ja pelkkä autettavana olemisen rooli ei johda pitkälle, mutta kun otat vastuuta ja ottamisen lisäksi annat pyyteettömästi, siinä käy niin että alat saamaan runsaasti kaikkea elämääsi, mitä sinne tarvitset. Myös terveyden suhteen. Uskotko tämän?

Toivon, että myös SINÄ löydät avun, löytyy se sitten mitä kautta tahansa.