kauppanimillä Liothyronin ja Thybon, muissa maissa mm. Cynomel, Cytomel, Tiromel, T3)
Välillä kuulee sellaisiakin tarinoita synteettisen T3-hormonin käytön aloittamisesta ja annostelusta että vähänkin kokeneempaa potilasta hirvittää. Lääkärit ovat saattaneet määrätä heti alkuun otettavaksi vaikkapa kokonaisen pillerin kerran päivässä kun puolikaskin 10µg:n annos voi olla liian "styrkkaa" kamaa hoitoa aloittelevalle potilaalle.
Toisinaan lukee myös siitä että potilaat nostavat tai laskevat annosta liian nopeaan tahtiin tai liian korkealle ja siitä seuraa vaarallisiakin tilanteita. Allekirjoittaneelle kävi itselle taannoin niin kun jouduin laskemaan Liothyronin-annostani hyvin alas melko korkeasta annostuksesta voidakseni aloittaa hydrokortisonin fysiologien annostuksen korvaushoidoksi puutteellisiin kortisolitasoihini. Laskin annostusta liian nopeasti ja jätin liikaa annoksia myös väliin toivoessani T3-tasojen laskevan veressä jotta voisin aloittaa kortisonin. Montaa annosta ei ole hyvä jättää väliin tässä tilanteessa tai siinä tilanteessa jos isommilla annoksilla kohtaa liikatoimintaoireita (esim. clearance) ja tulee tarvetta laskea annostuksia. Sanoisin, että voisi olla hyvä jättää korkeintaan yksi annos väliin ja ottakaa edes pieni annos T3:a joidenkin tuntien kuluessa. Tosin oikein voimakkaissa liikatoimintaoireissa, joihin joudutaan usein silloin kun ollaan tehty liian nopeita annosnostoja tai ollaan nostettu annokset liian korkealle saattaa olla tarpeen jättää useampikin annos väliin jos pulssi on tosi korkea, ruumiinlämpö saattaa myös nousta selvästi yli 37 asteen tai joissakin tapauksissa paradoksaalisesti tippuu yllättäen merkittävästi alemmas. Itsellä kävi annosten väliin jättämisessä lääkityksen laskuvaiheessa siten, että ruumiinlämpö alkoi laskea, samoin pulssi laski jopa vaarallisen alas. Tuli rytmihäiriöitä. En ikinä unohda miten pelottava tuo kokemus oli! Pelkäsin että sydän pysähtyy. Pieni 5µ:n annos korjasi kuitenkin tilanteen melko pian. Kun olin aloittanut hydrokortisonin fysiologisen annostelun pystyin nostamaan Liothyronin-annoksiani verrattain nopeassa tahdissa, koska siitä ei vielä ollut kauaa kun olin isommalla fysiologisella annoksellani 60µg/vrk ollut. Nostin 5µg kolmen päivän välein ongelmitta.
Kehottaisin kuitenkin aina kuuntelemaan sekä nostovaiheessa, että annosta laskiessa oloja. Todella hienoa, jos sinulla on lääkäri jonka puoleen kääntyä, joskin jotkut joutuvat tällä hetkellä hankkimaan lääkkeensä ja säätämään niitä ilman pysyvää suomalaista lääkärikontaktia sattuneista syistä. Jos tekee liian nopeita ja radikaaleja muutoksia, on vaikeampi päätellä oikeaa senhetkistä optimaalista annostusta. On hyvä seurata yleisvointia. Myös sykkeet, verenpaine ja kehon lämpötila ovat hyviä apumittareita.
Jos joudut laskemaan annosta aloittaaksesi HC:n (Hydrokortison) voit toimia vähän nopeammin kuin annosnostoissa. Kroppa usein kestää T3:n vähennykset helpommin kuin nostot. Jos nyt itse näillä tiedoilla ja tällä kokemuksella aloittaisin HC:n ja laskisin T3:n alas toimisin niin että ensimmäisenä päivänä laskisin annostusta puoleen, sitten seuraavana päivänä taas puoleen ja kun olisin pari päivää ollut n. 20µg:n T3-annoksella aloittaisin kortisonin fysiologisen annostuksen. Sitten kehoani kuunnellen aloittaisin varovaiset nostot (3-5päivän välein tai hitaammin jos kroppa sitä tuntuu vaativan) kunnes pääsen sinne asti että kropassa tuntuu lieviä kilpirauhasen liikatoimintaoireita. (mahdollista vapinaa, levottomuutta ja yliaktiivisuutta, joillain myös lihassärkyjä, uupumusta, lihasheikkoutta, lämpö nousee yli 37:n vaikkei ole flunssaa, pulssi korkea, esim. yli 80-90 levossakin, mahdollisesti verenpaine korkea, hikoiluttaa, kuuma, maha saattaa mennä löysälle, saattaa olla koko ajan nälkä..) Siitä laskisin hitaasti siihen annostukseen jossa olo on sopiva. HC:n aloituksen jälkeen pienempi annos saattaa riittää, koska sen avulla T3:lla saattaa olla paremmat edellytykset täyttää tehtävänsä solutasolla edellyttäen että myös rautatasot ovat riittävät, samoin b12-vitamiinitasot eikä ole mm. hoitamatonta verensokeriongelmaa. Krooniset infektiot tai inflammaatio saattavat aiheuttaa sen, että T3-lääkityksen tarve on korkeampi kuin tavanomaisesti. Kun tulehdusta saadaan hoidettua, pienempi määrä T3:a saattaa riittää.
Kun Liothyronin- tai Thybon- hoito aloitetaan tavoitteena monoterapia (ei T4-hormonia sisältävää valmistetta tilapäisesti tai pysyvästikään hoidossa mukana) se voidaan tehdä joko siten että mahdollinen muu kilpirauhaslääkitys kuten Thyroxin tai eläinperäinen lasketaan hiljaksiin alas samalla kun T3-lääkitystä nostetaan. Tällä menetelmällä saatetaan välttää se että potilas jää kovin vajaatoimintaiseksi siksi aikaa kunnes T3-annostus saadaan vähän isommaksi. Thyroxin tai eläinperäinen valmiste esimerkiksi puolitetaan viikoksi tai kahdeksi samalla kun aloitetaan T3-hoito. Jos annos on verrattain korkea, esim. 150µg Thyroxinia tai ylikin tai 180mg eläinperäistä tai ylikin, voidaan olla esim. viikko ensin puolikkaalla annoksella ennen T3-hoidon aloittamista. Tällä varmistetaan ettei jouduta vahingossakaan liikatoiminnalle heti alkuun edes maltillisilla nostoilla. Thyroxin ja eläinperäiset voidaan siitä edelleen viikon tai parin välein puolittaa kunnes em. jäävät kokonaan pois ja T3-hormonia menee jo jonkin verran esim. 20-30µg vuorokaudessa jaettuna useaan ottokertaan. Joskus kuitenkin Thyroxin tai eläinperäiset lopetetaan kerralla ja aloitetaan T3:n vähittäiset nostot tai joskus muuta kilpirauhaslääkitystä ei taustalla edes ole.
Annostuksen aloittaminen käytännössä
Kun käytetään yksinomaan T3-hormonia, puhun tässä yhteydessä T3-Only:stä tai T3-monoterapiasta. Potilaat ovat kansainvälisesti havainneet että hyvä tapa aloittaa T3-hoito on ottaa ensin aamulla 5µg T3:a ja toinen 5µg iltapäivällä
esim. klo 9.00 ja 15.00 Tässä annostuksessa pysytellään muutama päivä ja sitten annokset jaetaan kolmeen osaan: 5+5+5 esimerkiksi klo 9.00, 14.00 ja 19.00 Tässä jälleen pysytellään muutama päivä ja sitten joko otetaan neljäs annos (5+5+5+5 esim. klo 8.00, 12.00, 16.00 ja 20.00) tai pysytään kolmessa annostuksessa. T3-hormonin puoliintumisaika kehossa on sen verran lyhyt että siksi sitä tulisi ottaa useamman kerran vuorokaudessa. On käytännössä huomattu että keho tuntuu vaativan riittävän kertastimulaation jotta T3 vaikuttaisi tehokkaasti. Tervekin elimistö tuottaa tätä hormonia tietyllä tavalla aaltomaisesti. Siksi esim. USA:ssa myynnissä olevat hitaasti T3-hormonia vapauttavat valmisteet eivät ole toimineet kovin hyvin. Käytännössä riittävän kerta-annoksen on havaittu olevan yleensä vähintään 10µg.
On hyvin tavallista että uudesta annosnostosta tulee tilapäisesti sykkeen nopeutumista ja jopa lieviä vaarattomia rytmihäiriöitä. Jos nämä oireet eivät poistu muutamassa päivässä tai jos ne ovat vakavampia voidaan olla liikatoiminnalla jos annostus on jo lähellä ns. fysiologista tarvetta joka suurimmalla osalla on 40-60µg vuorokaudessa ja jos hoitoa on takana jo useita kuukausia, jossa ajassa mahdollinen ylimääräinen rT3-hormoni ja T4-hormoni poistuvat kehosta ja T3 pääsee paremmin vaikuttamaan solutasolla. Toinen vaihtoehto oireille on että kehossa on jokin epätasapainotila jonka vuoksi se ei meinaa T3-hoitoa sietää. Annosnostojen tekeminen kannattaa joka tapauksessa keskeyttää jos kohdataan liian rajuja oireita. Tässä tilanteessa on hyvä ottaa yhteys lääkäriin jos vain mahdollista ja lähteä selvittämään oireiden syytä. Usein oireiden taustalla voi olla liian alhaiset raudat (tulee tutkia perusteellisesti, hemoglobiinin mittaus ei ole riittävän luotettava keino), lisämunuaisen kuorikerroksen hormien erityksen häiriö (esim. liian alhaiset tai liian korkeat kortisolit), b12-vitamiinin puute, krooninen infektio kuten borrelioosi, homealtistus, suolisto-ongelmat, ruoka-aineallergiat ja-yliherkkyydet yms. Viisainta olisi selvittää ainakin kortisolitasot sylkitestillä (verikoe on yksinään usein riittämätön koe kortisolitasojen määrittämiseen) ja rautatasot ennen hoidon aloittamista eikä vasta kun hoito on jo käynnissä.
Sitten kun ollaan päästy kolmeen tai neljään annoskertaan vuorokaudessa, voidaan alkaa hitaasti nostaa annostuksia 5µ:n verran kerrallaan alkaen aamusta. Jotkut pystyvät tekemään nostoja kolmen päivän välein, toisien täytyy odottaa kropan tottumusta uuteen annoskokoon jopa viikko. Herkimmät nostavat 2.5µg:n
verran. (Joka tapauksessa apteekista kannattaa hankkia hyvä pillerinpuolittaja kun pieniä tabletteja joutuu jakamaan neljään, jopa kahdeksaan osaan) Tässä siis hieman siitä miten annosnostot voisi mennä sen esimerkin mukaan että käytössä on neljä ottokertaa. Sama idea pätee myös jos annoskertoja on esim. kolme.
5+5+5+5, 10+5+5+5, 10+10+5+5, 10+10+10+5, 10+10+10+10, 15+10+10+10 jne.
 |
| Apteekista voi hankkia tablettileikkurin, jolla voi saada tabletin leikattua pieniinkin osiin. Potilaat ovat havainneet, että tabletti leikkautuu siistimmin kun leikkurin alla on jotakin pehmeähköä, kuten talouspaperin palanen. |
vuorokausiannostuksen. Toisilla alkaa auttaa heti ja onnekkaimmat onnistuvat annosnostoissakin suht vaivattomasti. Olen sitä mieltä että ikinä ei pitäisi aloittaa T3-Onlyä jos rautatasot, kortisolineritys, b12-vitamiinitasot ja verensokeriasiat eivät ole kunnossa. Jos näissä on ongelmia, annosnostot saattavat osoittautua mahdottomiksi. Saatat tosiaan saada liikatoiminnan kaltaisia ongelmia vaikka kehosi lämpötila on vielä
alhainen ja muutenkin osa oireista viittaa selkeästi siihen että solutasolla olet kilpirauhashormonien osalta vielä alitoimintainen. Lisämunuaisten hormonitoiminnan lieväkin häiriö, saattaa myös olla osittain samankaltaista kilpirauhasen liikatoiminnan oireiden tai anemian kanssa, joten näitä sairaudentiloja saatetaan sekottaa.
Itse olin hoidon alkaessa niin huonossa kunnossa että olin lähes petipotilaana. Jouduin käyttämään melkoisia määriä erilaisia lääkkeitä oireenmukaisena hoitona jotta jaksoin olla olemassa. Sittemmin olen voinut nämä lääkitykset lopettaa tai käytän niitä enää harvoin. Särkyihin käytin reseptisärkylääkkeitä. Jouduin turvautumaan myös pahoinvointilääkkeisiin ja lihasrelaksantteihin. Kannattaa varautua siihen että lääkityksen alkuvaiheessa joutuu olemaan töistä tai opinnoista poissa jos niihin ylipäätään on terveydentilansa vuoksi kyennyt.
Valmistautukaa siihen että nämä ovat hitaita ja monimutkaisia prosesseja, jotka harvoin menevät ihan putkeen. Takapakkeja ja ratkaistavia mysteerejä tulee suurimmalle osalle hoidon läpikäyneistä. Lääkehoito on vain osa kokonaisvaltaista hoitoa. Olennaista on stressin hallinta (saattaa vaatia radikaalejakin elämänmuutoksia), oikea ruokavalio, lisäravinteet, suoliston kunnosta huolehtiminen ja mahdollisten muiden sairauksien ja häiriötilojen hoitaminen.
"Clearance" ja "Clearing"
Clearingista, puhutaan paljon, vaikka usein siitä puhuttaessa tarkoitetaan Clearancea. Paul Robinson, tämän planeetan valistunein ihminen, mitä tulee T3-hormonin käyttöön hoidossa on selittänyt näiden kahden sanan eroa minulle. Kun kehosi joidenkin viikkojen jälkeen T3-monoterapian aloittamisen jälkeen kutakuinkin puhdistuu T4- ja rT3-hormoneista monet huomaavat sen melko äkillisinä kilpirauhashormonien liikatoimintaoireina. Tähän kuluu usein n. 12 viikkoa, mutta aika on hieman yksilöllinen. Tätä vaihetta kutsutaan clearanceksi ja se on pääosin riippuvainen siitä missä vaiheessa hoitoa TSH painuu alas ja oman kilpirauhasen (jos sellainen on vielä tallella tai siellä on edes jonkinlaista toimintaa) käskyttäminen TSH:n toimesta loppuu ja T4-hormonin, joka on T3:n ja rT3:n varastomuoto, tuotanto lakkaa. Toiset eivät huomaa olossaan tätä ollenkaan tai huomaavat sen vain lievänä. Usein ne jotka ovat nostaneet annoksensa esimerkiksi yli 75µg:n vuorokausimäärän yli, jota en suosittele, kokevat clearancen voimakkaampana.
Clearancea ei voi nopeuttaa isommilla annostuksilla tai nopeammilla annosnostoilla. Siksi onkin epäviisasta mennä isoille annoksille. Isoilta annoksilta clearancen oireet voivat olla tosi epämiellyttäviä ja rajuja ja niistä voi joutua jopa ensiapuun. Oireet ovat siis tyypillisiä liikatoimintaoireita. Ne jotka ovat kokeneet clearancen selvästi ovat kuvanneet tilaa sen kaltaiseksi kuin pato olisi purkautunut ja elimistön aineenvaihdunta olisi hyvin lyhyessä ajassa, muutamassa päivässä tai tunnissa nytkähtänyt kunnolla käyntiin. On siis yksilöllistä kokeeko tämän "clearingin" rajuna, vähemmän rajuna tai ei ollenkaan. Olisi tietenkin paras jos sitä ei tarvitsisi rajuna kokea, joten kannattaa pitää annokset maltillisena, esim. 60µg:n vuorokausiannostuksessa.
Clearance tapahtuu ennen pitkää aivan kaikille T3-monoterapialla edellyttäen että TSH painuu alas eikä omaa T4-hormonituotantoa ole. Clearing-vaihe tarkoittaa niitä viikkoja joiden aikana T4- ja rT3-hormonit vähitellen poistuvat elimistöstä. Kilpirauhashormoneja on kilpirauhasessa varastossa ja sekä T4-hormonilla, että rT3-hormonilla on pitkät puoliintumisajat. Tästä syystä siinä menee viikkoja tai muutama kuukausikin aikaa että clearance saavutetaan. Jos clearancea ei koe lainkaan eikä T3-Only eli T3-monoterapia tuota riittävää hoitovastetta eli vie pois kilpirauhasen vajaatoiminan oireita voi syynä olla esimerkiksi inflammaatio tai puutteelliset tai liian korkeat kortisolitasot. Muitakin mahdollisia syitä on paljon. Kaikkia ei varmasti vielä edes tiedetä. Jotkut lääkkeet haittaavat solutasolla T3-hormonin toimintaa, mm. rauhoittavat, psyyke- ja masennuslääkkeet. Kaikki mikä voi vaikuttaa solutasolla energia-aineenvaihduntaan, voi estää T3-hormonia täyttämästä omaa tehtäväänsä solussa. Myös se, että ollaan clearance-vaiheen koittaessa maltillisilla annoksilla voi olla syy siihen miksei clearancea tunne kehossaan.
Vastuuvapauslauseke
En ole lääkäri, joten vapautan itseni kaikesta vastuusta koskien tätä kirjoitustani. Olen kirjoittanut tämän tekstin oman tietämykseni ja kokemukseni perusteella jota olen kartuttanut potilaana omakohtaisten kokemusteni pohjalta, lukemalla paljon muiden potilaiden kokemuksia sekä suomalaisista että ulkomaisista verkon keskusteluryhmistä että lukemalla eri asiantuntijoiden kirjoituksia ja kirjoja. Mielestäni paras informaatio T3-hormonin käytöstä on Paul Robinsonin kirjoissa Recovering with T3 ja CT3M Handbook.
Paras tietolähde
Paul Robinson antaa kirjassaan "Recovering with T3" kullanarvoisia yksityiskohtaisempia vinkkejä T3-hormonihoitoon, joten suosittelen tätä kirjaa kaikille englanninkielen taitoisille. Annostuksen rakentamisesta siinä neuvotaan mm. niin että annostus voidaan sorvata kullekin potilaalle yksilöllisesti siten että aletaan aamusta alkaen rakentamaan sopivaa lääkkeenottoväliä kuunnellen kehoa. Seuraava annos tulisi aina ottaa hieman ennen kun alkaa tuntea kuinka kehossa T3-hormonin määrä laskee. Tämä pätee hyvin varsinkin kun on vähän pidemään käyttänyt T3-hoitoa. Alussahan annoskertoja saattaa olla useampia jos keho ei vielä siedä isompaa kerta-annosta. Hyvä ohje koska olisi sopiva aika annosnostolle siinä vaiheessa kun ollaan jo vähän pidemmällä annostelussa ja hoidon vaikutukset kilpirauhsen vajaatoimintaoireiden poistumisen suhteen ovat alkaneet tuntua on tehdä seuraava annosnosto silloin kun tuntee vajaatoimintaoireiden nykyisellä annostuksella palaavan. Eli välttämättä ei tarvitse miettiä aina päivissä tuota nostoa vaan kuunnella kehon viestiä. Robinsonin kirjoissa opastetaan myös lämpöjen, pulssin ja verenpaineen tarkkailua apuna annostuksessa. Robinsonin kirjoissa on kaikenkaikkiaan hyvin kattavasti tietoa T3-hormonien käytöstä. CT3M eli Circadian T3 Method on Paulin kehittämä hoitoprotokolla jossa tietyllä potilasryhmällä voidaan välttää kortisonin käyttö jos kortisolit ovat liian matalat jotta kilpirauhashormonikorvaushoito voisi toimia ja menetelmän ansiosta on myös tietyllä potilasryhmällä mahdollisuus päästä kortisonhoidosta kokonaan eroon tai vähentää kortisonin määrää merkittävästikin.
Parhaassa mahdollisessa tapauksessa T3-Only on tilapäinen, ehkä vaikealta ja monimutkaiseltakin tuntuva vaihe elämässä, mutta saat toivon mukaan selvitettyä mikä T3-monoterapian tarpeen, kuten rT3-dominanssin on sinulle aiheuttanut, mikä sitä mahdollisesti ylläpitää ja miten nämä ongelmat saadaan hoidettua pois. Aina näitä ongelmia ei saada kiinni ja rT3-dominanssi uusiutuukin herkästi. Tällöin on mahdollisuus jäädä pysyvästi T3-Onlylle, mutta aina olisi hyvä pyrkiä ottamaan lääkitykseen myös T4-hormonia mukaan siinä vaiheessa kun kaikki mahdollinen mm. elintapojen, ruokavalion, suoliston kunnon, ym. asiaa vaikuttavien tekijöiden suhteen on tehty ja olo on ollut jo jonkin aikaa melko vakio.
Jos keho pystyy hyödyntämään T4-hormonia sillä on aina paremmat mahdollisuudet säädellä itse kipirauhashormonitasojaan. Yksi vaihtoehto saattaa olla pitää pieni määrä esimerkiksi eläinperäistä valmistetta T3-valmisteen rinnalla. RT3-dominanssi ei myöskään ole ainoa syy miksi jotkut tarvitsevat t3-monoterapiaa. Osaksi syyt löytyvät geneettisestä alttiudesta. Syyt miksi jotkut joutuvat olemaan pysyvästi T3-Onlyllä ovat kaikenkaikkian hieman epäselvät, mutta tiedetään että tällainen joukko selvästi on olemassa. Osatekijänä saattaa olla heikko muunto T4-hormonista T3-hormoniksi alhaisen TSH:n vuoksi. Muunnon on havaittu olevan ainakin osittain riippuvainen TSH:n määrästä. Usein kilpirauhaslääkitys joudutaan riittävän hoitovasteen aikaansaamiseksi joka tapauksessa nostamaan niin ylös, että TSH laskee joten T4:stä muuntoa ei silloin välttämättä tule riittäväksi ellei hoidossa ole riittävästi T3-hormonia mukana. Usein pieni määrä T3-hormonia T4-hormonin rinnalla hoidossa ei TSH:n laskun takia autakaan riittävästi tai kovin pitkäksi aikaa. Siksi monilla T3-hormonin osuuden tulee olla merkittävä tai tulee käyttää yksinomaan T3-hormonia.
Lääkkeettömyys
Jotkut voivat T3-Onlyn jälkeen päästä täysin lääkkeettömäksi mikäli heillä on tarpeeksi omaa toimivaa kilpirauhaskudosta jäljellä. Tämä on mahdollista varsinkin jos kilpirauhanen on alunperinkin ollut terve ja kilpirauhashormonien solutason ongelma, kuten rT3-dominanssi on kehittynyt eutyreoottisista syistä eli muista kuin kilpirauhaseen itseensä liittyvistä syistä. Joskus henkilöllä jolla on autoimmuunityreoidiitti eli kilpirauhasen autoimmuunisairaus saadaan ruokavaliolla ja lisäravinteilla niin hyvin hoidettua autoimmuunireaktio pois että voidaan myöskin pärjätä ilman lääkkeitä edellyttäen ettei autoimmuunireaktio ole vielä ehtinyy tuhota liikaa kilpirauhaskudosta. Jos omaa toimivaa kilpirauhaskudosta ei ole riittävästi jäljellä tai kilpirauhanen on poistettu voi potilas tavallisesti siirtyä käyttämään eläiperäisiä valmisteita (Thyroid Erfa tai Armour Thyroid). Jotkut päätyvät käyttämään yhdistelmähoitoina synteettisiä T3- ja T4-hormoneja tai käyttävät synteettistä T3-hormonia eläinperäisen valmisteen kanssa.
