Mitä jos ravintoterapeutti on blösö?

Saako ravintoterapeutti kertoa julkisesti tunteistaan ja vaikeuksistaan? Olen jo jonkin aikaa miettinyt avautuvani omasta tämänhetkisestä tilanteestani. Mieltäni on painaneet omat terveyshuolet. Elämänkokemukseni mukaan helpottaa kun huolistaan puhuu muille. Jos esiintyy aina vahvana niin eristäytyy ja etäännyttää ihmiset elämästään. Olemme kaikki saaria, mutta on hyvä että on myös laivoja ja siltoja.

Aloitan alusta. Hyvin alusta. Kun äitini odotti minua, hän sairasti harvinaista munasarjasyöpää. Syöpä oli minun syntyessä keisarileikkauksella raskausviikolla 38 lähes minun kokoiseni. Synnyin terveenä ja äidin kasvain saatiin poistettua. Hän sai myös kemoterapiaa ja toipui. Kasvain oli laatuaan sellainen, että se eritti erilaisia lisämunuaiskuoren hormoneja. Nykyään tiedetään jo enemmän siitä, että mm. äidin raskaudenaikaiset stressihormoni kortisolin tasot vaikuttavat lapsen kehoon ja psyykeen koko tämän elämän ajan. Suvussamme naisilla on hyvin perinnöllisenä miessukuhormonien liiallista muodostumista ja monenlaisia hormoniongelmia. Näytää että tämä on periytynyt minullekin sekä isoäidiltä, että äidiltä.

Olen viime aikoina pohtinut tätä elämäni alkua. Sitä miten paljon se on vaikuttanut siihen millaiset lähtökohdat minulla on ollut sekä fyysisen, että henkisen terveyden suhteen. Elämäni alkuun liittyi varmasti kaikenlaisia raskaita ja vaikeita tunteita. Äitini oli nuori yksinhuoltaja ja isäni hylkäsi minut kun olin vauva. Äiti asui ensin vanhempiensa kanssa, mutta kun olin yksivuotias, pitkään sairastanut isoisäni kuoli syöpään. Sairautta, huolta, surua ja kuolemaa. Siitä oli elämäni alku tehty. Ehkä olin lähipiirilleni jonkinlainen valopilkku kuitenkin. Otinko vaistonvaraisesti valopilkun roolin?

Olin lapsena iloinen, lauleskeleva, hypähtelevä, taiteellinen ja juttelin kaikille, tuntemattomillekin. Olin myös vilkas ja vahvatahtoinen. Koulu ei ollut aina helppoa. Että on niinkuin vieraita aikuisia jotka saa määräillä mua kun sekin oli jotenkin julkeaa, että äiti määräsi. Opettajat tuntui usein tyhmiltä, vaikka osa oli ihan mukavia. Muut oppilaat oli omituisia, jotkut tylsiä, jotkut olevinaan ja joittenkin mielestä mun olisi pitänyt olla samanlainen kuin he. Tunsin itseni aina vanhemmaksi kuin ikätoverini. Mulla oli kuitenkin aina paljon kavereita, pidin heistä ja he olivat tärkeitä minulle. Oli myös vuosia jatkunutta koulukiusaamista, koska olin jotenkin niin erilainen ja "outo".

Minut leimattiin laiskaksi ja liikunnan vastaiseksi ja sellaiseksi joka esittää sairasta tai loukkaantunutta jottei tarvitsisi tehdä mitään liikuntatunnilla. Se leima oli täyttä henkistä väkivaltaa. Mulla ei vaan jotenkin toiminut kroppa niinkuin olisi pitänyt, tai hermosto, tai jokin. Saattoi mennä paremmin jos tein omasta vapaasta tahdostani ja niin paljon kuin jaksoin, mutta jos pakotettiin esim. juoksemaan, telinevoimistelua, pallopelejä tms., niin joku siinä vain oli että se oli täyttä kidutusta. Kroppa ja mieli ei tehnyt yhteistyötä ja tuli usein tosi huono olo, päänsärkyjä ja kun pakotettiin ja kroppa ei tehnyt yhteistyötä, myös loukkaantumisia.

Kaikkein hirveintä oli se kun satutti itsensä ja sitä vähäteltiin tai opettaja hermostui kun luuli minun liioittelevan tai teeskentelevän. Äiti uskoi minua. se oli ehkä pelastukseni. Hän otti tosissaan, kuunteli ja topakkana sanoi koululla että nyt soitatte sen koulutaksin. Tämä on liikuntatunnilla tapahtunut ja nyt lähdetään kirkonmäelle lääkäriin. Olen nyt aikuisena vasta sen oppinut. En ollut liikunnanvastainen. Mulla ei vaan kaikki ollut ihan ok. En ollut koskaan ihan "normaali" ja itse asiassa pakottaminen ja painostus tekemään asioita jotka olivat minulle vastenmielisiä oli itsemääräämisoikeuksiini ja kehooni kajoamista, väkivaltaa.

Sitten tuli vaikeuksia lukioaikana kun puhkesi kilpirauhasen vajaatoiminta ja sen jälkeen onkin sitten ollut monenlaista, josta olen kirjoittanut aikaisemminki ja myös siitä miten olen ongelmani selättänyt. Olen ikäänkuin kasvanut sankarin ja auttajan rooliin. "Se nainen, joka selätti kilpirauhasen vajaatoimintansa ja monet muutkin vaivat, toimii väsymättä vertaistuessa ja luki itselleen uuden ammatin ravintoterapeuttina. Se, joka tietää paljon" Kun on tottunut siihen, että pystyy itse vaikuttamaan hyvinvointiinsa. Kun kaikkien niiden vuosien jälkeen kun oli todella vaikeaa sai itsensä kuntoon ja pääsi myös aloittamaan aktiivisen liikuntaharrastuksen. Tämä kaikki toi itseluottamusta, samoin se kun pystyi todella auttamaan toisiakin. Oli päässyt pitkälle sekä ruumiillisesti, että henkisesti ja elämä hymyili. Mikä vaan oli mahdollista.

Huonotkin asiat. Koska vain kenelle vain voi tapahtua ikäviä asioita. Sattuma kohtaa meitä kaikkia. Elämää ei voi tilata kuin Elloksen luettelosta. Ei saa aina sitä mitä tilaa.

Sain yllättäen kesällä munuaistulehduksen ja siihen fluorokinoloniantibioottikuurin, josta sain haittavaikutuksia. Siitä lähtien en ole tervettä päivää nähnyt. Jossain määrin kuntouduin ja pääsin hieman jopa aloittelemaan liikuntaa tauon jälkeen, kunnes sitten vuodenvaihteessa ennalta suunniteltu kohdunpoisto-operaatio jälleen aiheutti muutaman viikon levon tarvetta. Jälleen siitä sitten kuntouduttiin ja vähitellen takaisin kuntosalille. Sitten alkoivat ongelmat. Sykkeiden ja verenpaineiden kanssa oli ongelmaa jo kesästä lähtien, mutta nyt ne eivät pysyneet hallinnassa oikein mitenkään ja kun sääret ja jalkaterät turposivat, oli paineltava lääkäriin. Jouduin itse tilaamaan lisää labroja Synlabista kun tunnuin jotenkin olevan lääkäriä paremmin kartalla tilanteestani ja onneksi sain myös puhuttua että lääkäri mittaa albumiinit. Teetin itse myös virtsakokeet. Virtsasta löytyi verta ja proteiinia, mutta ei merkkejä tulehduksesta. Albumiinit olivat matalat. Nyt on verenpaine ja sykkeet jotensakin hallinnassa, mutta torvotukset vähän tulee ja menee, vaikka syön betasalpaajaa, verenpainelääkettä ja nesteenpoistolääkettä. Minulla on sisätautipoliklinialle nefrologin vastaanotolle puolikiireellinen lähete vetämässä.

Se mistä erityisesti haluaisin kertoa, on tämän asian henkinen puoli. Tämä on todella raskasta. Ei ole vielä tarkkaa tietoa mistä on kyse, onko vaiva etenevä ja millaista elämäni tulee olemaan, mitä voi tehdä. Ei voi kun odottaa. On tottunut viime vuosina siihen että pystyy vaikuttamaan hyvin syvällisestikin terveyteensä mm. ravitsemuksen kautta. Sitä miettii olisiko jotenkin voinut toimia toisin. Silloin harvoin kun tulee kipeäksi niin saa keuhkoputkentulehduksen ja sitten se pöpö on vielä jotenkin sellainen että menee sieltä suoraan munuaisiin. Tällaista samaa oli silloin kesällä muillakin. Kenties jotain outopöpöä oli liikkeellä. Olisiko voinut olla tarkempi lääkitysten kanssa ja ottaa ensin selvää siellä päivystysosastolla että millaista antibioottia määrättiin. Tosiasia oli että makasin siellä erittäin huonossa kunnossa kuumeisena piuhoissa kiinni. Vaikka järjellä tietää että tällaisia nyt vain sattuu ihmisille, niin herkästi se mieli tekee tepposet ja sitten kelaa kaikenlaista ihan höhheliäkin.

Isokokoisuus ja turvotukset on nyt sitten toinen juttu mikä on pohdituttanut. Mitä mieltä ihmiset ovat siitä että ravintoterapeutti lihoaa ja turpoaa? Eikö hän osaa elää miten opettaa tai eikö hän edes hallitse ammattiaan? Kun aloitin nesteenpoistolääkkeet, aluksi ei meinannut oikein tapahtua mitään, mutta kun määrää lisättiin ja otin mukaan myös "humpuukikeinoja" niin vettä poistui kilokaupalla. Sitä on toki vieläkin ja turvotusten määrät vaihtelevat. Välillä on vaikea saada kenkiä jalkaan ja jalat ovat myös kipeät. Nilkat, sääret ja käsivarretkin ovat aika massiiviset ja nestettä on myös kasvoissa ja mahassa. Ihan ei kovin hehkeäksi tunne itseään. Ei tee mieli hankkiutua töihin jossa on näkösällä. Tämä on myös opettanut, että kun kohtaat toisia ihmisiä, saatat tehdä virhearvioita. Koskaan et voi tietää mitä hän on kokenut ja kokemassa. Jonkun ihmisen käyttäytymisen tai ulkonäön taustalla voikin olla jotain ihan muuta kuin luulit.

Siinä on vähän sulattelemista, että pystyy työssään auttamaan ihmisiä voimaan hyvin ja mm. normalisoimaan painoaan, mutta itse olet avuton auttamaan itseäsi. Ne keinot jotka ovat aikaisemmin auttaneet terveysongelmissa, eivät enää päde. Olet tuntemattomilla vesillä.

Tämä vetää nöyräksi kun käyttää tällaisia "mummolääkkeitä" 38-vuotiaana ja joutuu nukkumaan päiväunia. Betasalpaajat aiheuttavat huimaamista. Sitä on ikäänkuin vähän "pysähtyneessä tilassa", parkkeerannut jonnekin siksi aikaa että matka voisi taas jatkua. Vaihtoehtona olisi eristäytyä ja etäännyttää itsensä muista kun kuitenkin on pohjimmiltaan sosiaalinen. Toisinaan yksinolon ja joutilaana olon tarpeet tuntuvat ihan pohjattomilta. Voisi myös kuuluttaa kaikille ja joka paikassa omaa tilannettaan. Se ehkä helpottaisi aluksi henkistä taakkaa, mutta sillä tavalla päätyisi hajottamaan itseään. Kenties jonkinlainen kultainen keskitie tässä olisi paikallaan, samoin sen pohtiminen mitkä asiat ovat kuitenkin hyvin.

On suojaa, vaatteet, ruokaa, katto päällä, perhe, ystävät, kollegat. Myös työstä saa voimaa ja tyytyväisyyttä. Etenkin oma vakaumus on luja kallio elämässä. Vaikka tuulisi ja tuiskuttaisi, mitään ei lähde juurineen irti. On myös hyvä tiedostaa, että huonomminkin olisi voinut mennä kun ottaa huomioon millainen alku ja lähtökohdat elämälläni on ollut. On myös hyvä muistaa, että olen saanut nauttia useasta vuodesta, jolloin sain kokea itseni paljon terveemmäksi. Mitä sitten lähitulevaisuus tuokin tullessaan, joko toipumista tai sairastamista. Näitä vuosia ei voi kukaan ottaa minulta pois.

"Hei, olen Ninni. Olen äiti, vaimo, tytär, sisko ja ystävä. Olen myös blösö ravintoterapeutti ja minulla on terveysongelmia ja niistä paha mieli."

Tarpeeksi hyvä ateria just sulle?

Miten terveellisiä aterioida sinun tulisi syödä? Vastaus riippuu tietenkin yksilöllisestä tilanteestasi ja tavoitteistasi. On itsestään selvää että jos olet jollekin allerginen tai yliherkkä, niin sitten on hyvä sellaiset ruoka-aineet jättää syömättä josta saat selvästi oireita tai jotka muuten haittaavat huomattavalla tavalla hyvinvointiasi ja terveyttäsi.

Ei ole olemassakaan keskivertoihmistä, jolle sopisi joku tietynlainen ruokavalio. Niin kliseistä kun se onkin, olemme kaikki yksillöitä. Ikämme, geenimme, terveydentilamme, fyysinen aktiivisuutemme ja monet muutkin tekijät vaikuttavat siihenm mikä meille olisi se kaikkein optimaalisin ruokavalio.

"Perusterveet"

Ehkä sen kaikkein optimaalisimman ruokavalion metsästämisestä ei kannata ottaa liikaa stressiä, sillä ihminen on myös hyvin sopeutuvainen. Jos miellät itsesi perusterveeksi, sinulla on todennäköisemmin enemmän liikkumavaraa mm. herkuttelujen suhteen kuin ei niin terveillä, etkä ehkä välittömästi joudu maksamaan hyvinvointiisi nähden kovin korkeaa hintaa siitäkään jos välillä jää syöminen hieman vähemmälle tai kasvisten osuus on muutaman päivän ajan liian vähäistä.

Itseään ei kuitenkaan kannata huijata. Tunnet ehkä itsesi nyt terveeksi, mutta mieti silti ruokavaliotasi. Kuuluuko siihen paljon mm. sokeria, valkojauhotuotteita, alkoholia, virvoitusjuomia, rasvaa yksipuolisista lähteistä ja puuttuuko kasviksia, hedelmiä ja marjoja? Saatko proteiinia monipuolisesti sekä erilaisista eläin-että kasvikunnan tuotteita ja jos olet vegaani, oletko tutkinut että saat varmasti riittävän monipuolisesti proteiinia eli kasvikunnan proteiinilähteistä?

Millaisia pääosa aterioistamme on? Sanoisitko, että esim. 80% aterioistamme on terveellisiä ja riittävän monipuolisista ruoka-aineista koostuvia? Silloin ruokavaliosi saattaa olla aika hyvällä tolalla. Syötkö myös tarpeeksi ja ethän syö liikaa? Jos ei syö tarpeeksi, ei jaksa. Yksinkertainen, mutta ei aina niin itsestäänselvä totuus. Jos syö liikaa, sittenkään ei välttämättä jaksa ja painoakin saattaa kertyä. Tosin painoa saattaa kertyä myös siksi että aineenvaihdunta on jumissa alisyömisen, stressin tai diettailujen takia tai olet koostanut ateriasi siten että niillä on runsaasti tärkkelystä, sokeria ja rasvaa nimenomaan samoilla aterioilla. Rasva ja hiilihydraatit (sokeri ja tärkkyles) ovat lihottavin, väsyttävin mahdollinen yhdistelmä. Liika tärkkelys ja sokeri puolestaan saavat monet syömään liikaa ja tuntemaan tarpeettoman usein nälkää, koska tärkkelyksen ja sokerin tuottaman verensokeritasojen ja insuliinintuotannon seilaaminen edestakaisin tuottaa halun syödä liian usein verensokeritasojen syöksyessä alas niiden oltua hetken hyvin korkealla.

Jos olet nyt melko terve ja jaksava, onnittelen sinua. Se ei ole itsestään selvä tila eikä välttämättä kestä ikuisuuksia. On viisasta pyrkiä ennaltaehkäisemään. Älä leiki terveydelläsi. Jos ei nyt ole valmis näkemään vaivaa terveytensä eteen, myöhemmin suurella todennäköisyydellä joutuu sitten kokemaan vaivaa kun sen terveytensä on menettänyt. Ennaltaehkäiseminen on paljon kivuttomampaa kuin korjata jos syntyneitä vahinkoja. Joskus ravitsemuksen kannalta tärkein asia on pyrkiä mahdollisimman mutkattomaan ja terveeseen suhteeseen ruoan kanssa. Tiedäthän. On ihmisiä joiden kanssa on aina hankalaa ja elämä on täynnä draamaa ja ahdistusta. Tunnetko tällaista syömistä kohtaan? Ei aina riitä että vain kaadat pääsi täyteen tietoa terveellisestä ruoasta. Usein tarvitsee myös pohtia syomisen psykologiaa. Miksi syömme kuten syömme ja määräämmekö me ruokaamme vai viekö ruoka meitä kuin pässiä narussa? Loppujen lopuksi, ruokahan on vain yksi osa elämäämme. Se kannattaa toki laittaa kuntoon, mutta ei ole tervettä ajatella sitä koko ajan tai antaa sen hallita elämää.

Vähemmän terveet

Jos sinulla on heikko terveys ja erilaisia sairaudentiloja, on ehkä ainakin tilapäisesti oltava paljon tarkempi. Silloin sinun on luotavat itsellesi parhaiden kykyjesi mukaan ihan omat säännöt ja määriteltävä miten pitkään niitä ruoan suhteen noudatat. Ainakin siinä tapauksessa että haluat että ruokavalio on osa hoitoasi ja haluat pyrkiä tarjoamaan keholle kaikki mahdolliset rakennusaineet uudistaa, korjata ja tasapainottaa itseään. Niin pitkälle kuin se kenenkin yksilöllisestä tilanteessa on mahdollista. Saatat myös tarvita ammattilaisen apua ja tukea.

Tulet todennäköisesti kohtaamaan ymmärtämättömyyttä muiden ihmisten taholta. Joskus kannattaa pistää toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, joskus vältellä ärsyttävimpiä tyyppejä ja joskus riittävän selkeä, tehokas, mutta ystävällinen viestintä auttaa. Ihmiset ovat usein avuliaita. Jos erikseen kerrot, että tarvitset tukea ja apua ruokavaliosi noudattamisessa ja tarjoat ruokavaliostasi sitten tietoa elämäsi ihmisille, voi hyvinkin olla että yllätyt siitä tuen ja kannustuksen määrästä jota tulet saamaan.

Ote blogistin elämästä

Olen itse käynyt jo pitkän tien hoitaakseni itseäni kokonaisvaltaisesti. On mm. korjattu ravintopuutoksia, poistettu sopimattomana gluteeni ja monellakin tapaa paranneltu ruokavaliota. Tuttua on jo myös se, että tekee havaintoja siitä missä ne omat rajat kulkevat hyvinvoinnin suhteen ja kuinka paljon esim. voi herkutella tai poiketa perusruokavaliostaan. Sitä on tavallaan oppinut laskemaan kustannukset. Jos otan alkoholia illalla, tulee sydämentykytyksiä enkä saa unta. Jos syön leipää, vaikkakin gluteenitonta niin siitä seuraa ähky olo ja ilmavaivoja varsinkin jos samalla aterialla syö myös proteiinipitoista ruokaa ja runsaasti rasvaa. Jos altistun gluteenille, tulee mahavaivoja, väsymystä, lihasjumituksia, alakuloa ja aivosumua. En halua myöskään liikaa ja liian usein maitotuotteita, koska olen juuri nostamassa rauta-arvoja menetettyäni ennen kohdunpoistoleikkausta joka kuukaisi paljon verta.

Kerran pari viikossa voi olla jotakin herkkua ilman että se keikauttaa venettä. Tänään anoppi toi mansikkasuklaasuukkoja ja söin suklaaosaa ja sisusta jättäen vehnäjauhoja sisältävän pohjan syömättä. Joskus huomaa että on selvästi mennyt liikaa aterioita, joilla on tärkkelystä ja sitten syön muutaman päivän melko vähähiilihydraattisesti. Yleensä pyrin siihen että tärkkelystä tulee lähinnä riisin tai juuresten muodossa esimerkiksi yhdellä aterialla päivässä. Joskus tuntuu vaikealta pystellä erossa tyttärelle ostetuista kauraleivistä. Kaurakaan kun ei oikein minulle sovi, mutta kun kauraleipä on niin helppo iltapala eikä siitä tule isoja terveyshuolia sillöin tällöin syötynä niin olen päätynyt sitä joskus syömään. Se on ikäänkuin sellainen väliinputoaja syömisvalintojen suhteen. Jättääkö kertakaikkiaan pois vai syödäkö joskus.

Tänään tein salaattia lounaaksi. Suurin osa aineksista oli oikein hyviä ja terveellisiä, mutta pieni kompromissejakin tuli tehtyä. Sellaisia, joita ei kenties olisi tehnyt silloin kun ruokavalio oli tarkempi, mutta nyt tällaiset pienet poikkeamat ovat täysin ok.

Sillikatkarapusalaatti kahdelle:

reilu kourallinen rucolaa
puolikas kurkku pieneksi kuutioituna
keskikokoinen porkkana pieneksi kuutioituna
pari kourallista varsiselleriä ohueksi leikattuna
kourallinen hapankaalia
tölkki suolaliemeen säilöttyjä ja hyvin valutettuja katkarapuja
puolikas iso tölkki valmiita sinappisillejä
2 rkl punaviinietikkaa
2 rkl punaista palmuöljyä
kourallinen siemensekoitusta

Mikä tässä salaatissa sitten oli sellaista, jonka vuoksi se ei minun mielestäni ollut ihan optimaalisen terveellistä? No sinappisillissä on jonkin verran mm. sokeria, liikaa tulehduttavia rasvahappoja sisältävää kasviöljyä ja mahdollisesti myös lisäaineita (en vaivautunut lukemaan tuoteselostetta, tuttu merkki ja tiedän gluteenittomaksi). Kaikki kasvikset eivät olleet luomua, katkarapujen liemessä oli teollista suolaa ja punaviinietikkaa paremman makuista ja kenties terveellisempää olisi ollut sitruunamehu, mutta unohtin ostaa sitruunoita. Muutoinhan kyllä kaikenkaikkiaan sanoisin, että tämä salaatti oli juuri minulle se tälle päivälle riittävän terveellinen lounas. Se vei hyvin nälän, koska siinä oli ruokaisuutta tuomassa sekä katkaravut, sillit, rasva, että siemenet ja siinä oli paljon kasviksia. Lisäksi hapankaali on myös hyväksi vatsalle, ainakin niille kenelle se sopii. Sanottakoon vielä, että otin myös miedosti sitruunanmakuisen kalaöljyni tänään siten että se toi mukavasti makua tähän maukkaaseen salaattiin.

Ruokavalio on usein hankala ja ahdistusta tuottava asia, jonka kanssa joutuu kamppailemaan jos ei ole tehnyt vielä itselleen selväksi millainen se oma hyvä ruokavalio on ja miten ruokaansa haluaa suhtautua. Voi olla että tarvitsee myös apua ja tukea ammattilaisilta ja elämänsä ihmisiltä. Jos nyt kamppailet ruoka-asioiden kanssa tai tiedät etäisesti että joo, pitäisi petrata mutta ei ollenkaan huvittaisi kun on kaikkea muutakin niin kuvittele mielessäsi seuraavaa unelmaa:

"Kun syön, niin nautin ruoan mausta ja ulkonäöstä, väristä ja koostumuksesta. Syön kaikessa rauhassa ja pureskelen kunnolla. Ateriani on minulle juuri sopivan terveellistä, vatsani voi hyvin ja ruoka auttaa minua voimaan paremmin, ennaltaehkäisee monia sairaudentiloja ja epätasapainotiloja kehossani ja tuottaa hyvinvointia ja mielihyvää myös psyykelleni. Saan iloita siitä että olen löytänyt minulle sopivat tavat syödä ja ruoka on juuri oikealla paikalla elämässäni. En sen kummemmin laiminlyö terveellistä syömistä kuin anna ruoan terrorisoidakaan minua. Minua ei ahdista syöminen, enkä kärsi huonosta omatunnosta sen paremmin sen vuoksi että olisin mässäillyt miten sattuu kuin siksikään että olisin liian stressaava ja pikkutarkka. Ruoka on luonteva ja kiva osa elämääni, mutta elämääni kuuluu paljon muutakin. Kun olen oppinut ja tottunut syömään itselleni sopivasti, en joudu enää käyttämään paljoa aikaa syömisten miettimiseen. Se sujuu jo nyt kuin polkupyörällä ajo; sopivan vaivattomasti, vaikka toki eteensä, sivuilleen ja taaksekin joutuu välillä matkatessaan katsahtamaan."

Voit saavuttaa tämän kaiken. Uskotko sen?

Punaisesta palmuöljystä: http://jalkeilla.blogspot.fi/2017/07/puolustuspuhe-punaiselle-palmuoljylle.html

Annetaanhan kaikille ruokarauha, kiitos

Pyörin somessa aika tavalla sellaisissa porukoissa jossa ihmiset on joko muuten vain tai työnsä puolesta kiinnostuneita terveytensä ja hyvinvointinsa edistämisestä ja mm. terveellisesta ruokavaliosta. Ihmisillä on tässä erilaisia vaiheita, he ovat eri kohdassa omaa polkuaan ja valitsevat polkujensa haarautuessa hyvin yksilöllisiä reittejä. Tämä on syvällä ihmisyydessä, halu kohentaa vallitsevia olosuhteita. Halu tähdätä ylemmäs, yltää johonkin parempaan. Kunnioitetaanhan tätä puolta ihmisyydessä, myös ruoan suhteen.

Monilla, jotka ovat kokeilemassa jotakin tietyntyyppistä ruokavaliota tai jotka ovat jo pidempäänkin sellaista noudattaneet on ikävältä tuntuvia kokemuksia siitä miten muut ihmiset suhtautuvat heidän syömisiinsä. Monilla on mm. kokemusta siitä miten kukaan ei ollut huolissaan heidän syömisistään kun he söivät kaikkea mitä muutkin ja kaikkea mitä kulloinkin oli tarjolla. Aivan sama vaikka se olisi ollut ihan täyttä sontaa. (No nyt tuli itsekin lyötyä korostuksen vuoksi hieman leimaa tietyntyyppiselle ruokavaliolle, mutta antaa nyt mennä..) Se että ihmiset vetää pitsaa, karkkia, sipsejä, limpparia, hamppareita yms. on ihan normaalia. Auta armias kun kokeilet jättää pois gluteenia, maitoa, sokeria, lihaa tms. ja kun alat käyttämään janojuomana vain vettä, lisäät kasviksia, marjoja ja hedelmiä niin johan saisit selittää itsesi suu vaahdossa nestehukkaan ja uupumukseen asti miksi olet moinen "ruokavaikeilija"! Usein kritiikin taustalla on tunne siitä että pitäisi oikeastaan itsekin kiinnittää huomiota syömisiinsä, sillä jos on täysin tyytyväinen omiin valintoihinsa, on harvoin tarvetta kritisoida toisten valintoja.

Siltä, joka pyrkimyksenään kohentaa terveyttään muuttaa ruokavaliota kysellään usein kaikenlaista. Koko ajan. Häntä myös kritisoidaan. Sukulaisvierailut voivat olla täyttä piinaa kun joutuu sietämään varsin lapsellistakin käytöstä. Mummot ja tädit pahoittavat mielensä kun et syö heidän kakkua tai karjalanpaistia ja olet sitten sen jälkeen Hitleristä seuraavaksi pahin maailmanhistorian ihminen. Usein pahin kritiikki, kenties huumorin varjolla tulee ihmisiltä, joilla itsellään on todella epäterveellinen ruokavalio. Kukaan ei kysellyt että mistä nyt saat sen ja sen vitamiinin tai kivennäisaineen jos jätät sitä tai tätä pois ruokavaliostasi kun söit kuten muutkin, vaikka olisit syönyt miten huonosti.

Tämä sama pätee usein myös lapsiin. Vaikka lasten ruokavalio olisi miten heikko ja epäterveellinen tahansa siihen ei kukaan yleensä puutu, mutta sitten ollaan syvästi huolissaan ja tehtaillaan jopa lastensuojeluilmoituksia jos lapsilla tai perheessä muutetaan ruokavaliota vaikkapa niin että perhe jättää pois viljat ja maitotuotteet. Tavallisesti muutokset tehdään harkituksi ja jos niistä koituu terveyshyötyjä niin se toki lisää motivaatiota jatkaa samalla linjalla.

Kun ihminen tekee ruokavaliomuutoksia joko maailmankatsomuksensa tai terveytensä vuoksi, annetaanhan hänelle ruokarauha, kiitos. Usein muutokseen totuttelu on jo itsessään sellainen prosessi että siihen ei tarvita mitään lisästressiä sellaisten ihmisten taholta, jotka luulevat kovasti olevansa aina oikeassa, vaikka heillä ei olisi mitään koulutustakaan ravitsemusasioissa.

Olen itse sitä mieltä että ihminen on sekasyöjä eikä ihmiskeho sovellu täysin vegaaniin ruokavalioon ilman että ainakin B12 otetaan ravintolisänä. Enpä silti tuo tätä asiaa julki ellei sitä minulta kysytä vaan annan ihmisten syödä miten he tahtovat. En myöskään moiti niiden ruokavaliota jotka syövät mielestäni tosi epäterveellisesti, vaikka hiljaa mielessäni joskus mietin että tarviiko mun kuunnella sitten kaikki ne terveyshuolet, jotka todennäköisesti aika pitkälti hellittäisivät kun ihminen ottaisi vastuuta itsestään ja pistäisi ravitsemuksensa kuntoon.

Jos syöt itse mielestäsi terveellisesti ja se on hyödyttänyt sinua, niin olet paras mahdollinen esimerkki ihan vain noudattamalla hyvin mielin ruokavaliotasi. Olisiko hyvä, jos puhuisit ruokavaliostasi vain kun joku osoittaa kiinnostusta sitä kohtaan? Joku, joka syö nyt sinun mielestäsi epäterveellisesti, saattaa myöhemmin kiinnostua kohentamaan hyvinvointiaan. Saatat olla tärkeäkin myötävaikuttaja hänen polullaan kun hän on huomannut sinun hyvän esimerkkisi ja myöskin hyväksyntäsi ja rentoutesi hänen ruokavaliotaan kohtaan aikana, jolloin se ei välttämättä ole ollut kovin hääppöinen ravintoarvoiltaan. Olet sitten "kummalla puolella aitaa" tahansa, älä tule iholle ruokavalioasioiden kanssa. Kunnioita toisten rajoja ja hyväksy, että syömiset ovat hyvin henkilökohtainen asia.

Miten sitten suhtautua niihin, jotka kritisoivat sinun terveellisä syömistäsi tai sitä että olet jättänyt jotakin ruoka-aineita tai ruoka-aineryhmiä pois ruokavaliostasi? Se riippuu toki siitä mitä hän sinulle sanoo ja millainen hän on. Tässä joitakin esimerkkejä:

"Minulla on nyt meneillään tällainen tosi tärkeä kokeilu ruokavalion suhteen ja haluan noudattaa sitä tarkasti, jotta näen miten se vaikuttaa. Arvostaisin kovasti jos saisin tälle kokeilulle muiden tuen."

"En valitettavasti voi nyt ottaa tuota herkullisen näköistä ja tuoksuista kakkupalaa yhtään, sillä tulen siitä moneksi päiväksi tosi kipeäksi. "

"Voitaisiinko oikeastaan vaihtaa puheenaihetta. Minua ei nyt huvittaisi jutella mistään syömisasioista"

"Kiinnostaako sinua terveellinen ruokavalio?" (Keskustelu on usein helppo päättää jos kyselijä ei oikeasti ole niinkään kiinnostunut ruokavaliostasi vaan ennemminkin halukas sabotoimaan sitä, mikä hänen motivaationsa siihen sitten onkin.)

"Minulla on nyt tällainen ja tällainen ruokavalio ja ajattelin ihan etukäteen soittaa ja sopia että olisiko helpompi että toisin omat eväät niin sinulla ei ole sitten mitään stressiä minun syömisistäni kun eihän se syömisen tarvitse missään pääroolissa olla kun tullaan käymään. Teitähän me tullaan katsomaan."

"Olet nyt ilmeisesti aika huolissasi minun ruokavaliostani että miten saan sitä ja tätä ravintoainetta kun en juo maitoa enkä syö punaista lihaa. Huomaatko sellaisen jännän piirteen, että silloin kun söin tosi epäterveellisesti niin silloin et ollut huolissani ruokavaliostani, vaikka nykysellään saan kuitenkin varmasti kaikkea mitä tarvitsen ja syön myös paljon vihanneksia, marjoja ja hedelmiä ja olen lopettanut energiajuomien kittaamisen"

"Nyt haluan sanoa teille tämän asian yhden ja toivottavasti viimeisen kerran. En hyväksy tuota jatkuvaa kritiikkiä ja kuittailua minun ruokavaliostani. Haluan että lopetatte sen nyt heti, sillä minä en ole muuttamassa ruokavaliotani teitä miellyttääkseni. Se miten te puhutte ruokavaliostani ei tunnu yhtään kivalta. Se tuntuu tosi pahalta ja olen todella kyllästynyt siihen." (Joskus tarvitsee olla aika suora, jos kohtelias ja ystävällinen viesti ei mene perille)

Maailma olisi varmasti paljon parempi paikka jos me kaikki antaisimme toisillemme ruokarauhan. Ollaanhan me varmasti kaikki kuitenkin yhtä mieltä siitä että olemme etuoikeutetussa asemassa sen suhteen millainen valinnanvapaus meillä on syömisten suhteen. Kunnioitetaan siis toistemme valintoja ja nautitaan ruoasta! Meille on suotu makuaisti ja hyvää ruokaa. Se on aika anteliasta, sillä voisihan tämä asia olla järjestetty vaikka siten että ainoa ravintomme olisi harmaa, mauton massa, josta kyllä saisimme kaikki ravintoaineet, mutta emme sitä nautintoa, jonka herkullinen ruoka meille tarjoaa. Suurin osa meistä pystyy nauttimaan hyvästä ruoasta. Se asia on meille yhteinen vaikka söisimmekin eri tavalla. Miksi "vain" suurin osa? Koska on myös ihmisiä, jotka eivät pysty syömään. Ohessa videa nuoresta naisesta, joka saa sairauden vuoksi ravintonsa nenämahaletkun kautta. Moni konflikti on helppo saada keskeytymään kun sitä peilaa vähän laajempaa taustaa vasten.