Puutetta raudasta vai ei?

vastuuvapauslauseke: En ole lääkäri tai terveydenhoidon virallinen ammattilainen enkä ota vastuuta siitä millä tavalla ihmiset hyödyntävät tätä kirjoittamaani tekstiä.

Raudanpuutoksen oirelista on pitkä ja oireet vaihtelevat yksilöittäin ja riippuen myös raudanpuutoksen vakavuudesta. Tässä osa oireista:

-uupumus
-sykkeiden kohoaminen varsinkin liikkuessa vaikka leposyke voikin olla normaali
-kalpeus
-hiusten lähtö tai/ja muuttuminen karheiksi
-kynsien hauraus
-päänsärky
-huimaus
-palelu
-kylmät kädet ja jalkaterät
-levottomat jalat
-infektioherkkyys
-ärtyneisyys



Myös raudanpuutoksen aiheuttajia on monia, kuten:

-riittämätön raudan saanti ravinnosta
-liiallinen maitotuotteiden saanti (maidon kalsium estää rautaa imeytymästä), samoin runsas kahvin ja teen juonti
-heikko ruoansulatus (hyvin moni kärsii tästä tietämättään)
-suolisto- ongelmat ja suoliston sairaudet (huonokuntoinen suolisto voi aiheuttaa ravintoaineiden imeytymisen vaikeutta), myös krooninen ripuli, koska ruoka ei ehdi imeytyä ennen nopeaa poistumista elimistöstä
-verenvuodot, kuten verenvuoto mahasuolikanavasta (verta ulosteessa joko punaisena jos vuoto on ruoansulatuskanavan loppupäässä tai mustana jos sen alkupäässä), runsaat kuukautiset
-infektiot
-raskaus
-raudan menettäminen runsaan hikoilun myötä: himosaunojat, urheilijat

lähteitä:

http://www.mayoclinic.org/diseases-conditions/iron-deficiency-anemia/symptoms-causes/dxc-20266514

https://www.nhlbi.nih.gov/health/health-topics/topics/ida/signs

Laboratoriokokeet:

En ota tässä esiin aivan kaikkia aiheeseen liittyviä laboratoriokokeita, vaan joitakin.

Vakava raudanpuutosanemia selviää yleensä hemoglobiinin mittauksessa, mutta paljon yleisempi lievempi raudanpuutos, joka myöskin aiheuttaa kuitenkin usein merkittäviä ongelmia ei välttämättä tule esiin mittaamalla hemoglobiini. Hemoglobiini on siksikin usein kehno laboratoriokoe rauta-arvojen määrittämiseen, että siihen vaikuttaa veren tilavuus eli plasmavolyymi. Jos plasmavolyymi laskee, veri tiivistyy eli konsentroituu ja tottakai silloin tietyssä määrässä verta on enemmän hemoglobiinia. Samoin jos plasmavolyymi nousee eli verta kiertää tilavuuden suhteen enemmän verisuonistossa, veri tavallaan laimenee ja hemoglobiinia on vähemmän tietyssä tilavuudessa verta. On varsin tavallista että hemoglobiini on siis normaali tai jopa korkea vaikka henkilöllä olisikin raudanpuutosta.

Monilla stressaantuneilla ja/tai kroonisesti sairailla on jonkinasteisia vaikeuksia kehon suola- ja nestetasapainon kanssa ja he voivat kärsiä nestehukasta vaikka joisivatkin riittävästi. Tämä aiheuttaa plasmavolyymin laskua ja kuivumisoireita ja tekee hemoglobiinista vieläkin kehnomman työkalun saada kiinni raudanpuutos. Olen kirjoittanut aiheesta aikaisemmin näissä kirjoituksessa:

http://jalkeilla.blogspot.fi/2014/01/nestetasapaino-ja-aldosteronin-puute.html
http://jalkeilla.blogspot.fi/2013/11/sykeongelmat-ja-kilpirauhaslaakitys.html

Verenkuvan tutkimiseen verikokeella sisältyvät myös nk. punasoluindeksit, joiden perusteella voi päätellä mm. johtuuko raudanpuutos tiettyjen B-vitamiinien puutteesta tai mahdollisesti alkoholin liikakäytöstä. Näissä kokeissa viitearvot ovat aika laajat, joten rauta-asiat kannattaa ottaa mietintään jos punasoluindeksien arvot ovat lähellä viitteiden ylä- tai alaosaa. En käyttäisi missään nimessä kuitenkaan raudanpuutoksen arviointiin pelkkää hemoglobiinin tai punasoluindeksien mittausta. Ne eivät ole useinkaan osoittautuneet riittäviksi tutkimuksiksi. Minun asiakkailta on usein löytynyt muista kokeista raudanpuutosta ja he ovat piristyneet rautavalmisteiden käytöstä.

Mitä sitten suosittelisin harkittavaksi rautakokeiden suhteen?

Suosittelisin seuraavia kokeita: Transferriinin saturaatio eli TrFeSat, ferritiini eli ferrit, ja transferriinireseptorit eli TfR.

Transferriinin saturaatio sisältää osatutkimuksena seerumin raudan ja transferriinin tutkimisen, joten niistä ei tarvitse tällöin maksaa erikseen. Transferriinin saturaation viitearvot ovat varsin väljät, joten optimaalisinta olisi jos tulos olisi jotakuinkin luokkaa 35-45%.

Seerumin raudankin viitearvot ovat varsin laajat, ja olisi hyvä pyrkiä n. arvoon 20 (esim. 17-24).

Transferriinireseptorien pitoisuus nousee anemiassa, mutta viitearvojen kanssa on hyvä olla tässäkin kokeessa tarkkana ja huomioida oirekokonaisuutta jos rauta-arvot ovat esimerkiksi viitteiden yläkolmanneksessa. Tämä koe on hyvä, koska siihen eivät vaikuta lyhyen aikavälin muutokset ja se on siksi vakaampi arvo kuin esimerkiksi seerumin rauta.

Ferritiini voi olla ongelmallinen rautamittari ja aivan liian usein sitä näkyy käytettävän yksinään rauta-arvojen määrittämiseen. Ferritiiniin voi vaikuttaa mm. estrogeenitasot ja sinkin ja kuparin tasot, samoin se miten tehokkaasti maksa pystyy valmistamaan kuljetusproteiineja kuten kuparia kuljettavaa keruloplasmiinia. Ferritiini voi nousta infektioissa ja inflammaatiossa eli elimistön hiljaa kytevässä tulehduksessa, maksavaurioissa, syövissä ja olla matalahko jos estrogeenia ja/tai sen metaboliitteja on runsaasti (estrogeenidominanssi)

http://www.holistic-back-relief.com/copper-toxicity.htmlSiitä millä tasolla ferritiinin vähintään tulisi olla on eri mielipiteitä. Sen viitearvojen alaraja on todella alhaalla. Asiaa tuntevien keskuudessa arvioidaan että ferritiinin tulisi joka tapauksessa olla mieluiten yli 50. Jotkut ovat sitä mieltä että sen tulisi olla tätäkin vielä jonkin verran korkeampi. Jos muut rauta-arvot ovat kohdallaan ja ferritiini alakanttinen, ei todennäköisesti ole kyse varsinaisesta raudanpuutoksesta vaan jotakin muusta, kuten kuparin kertymisestä kehoon, sinkin puutoksesta tai liiallisesta estrogeenista tai liiallisesta estrogeenista suhteessa progesteronin määrään naisilla.

Myös hepsidiini on yksi mahdollisesti hyödynnettävistä rautakokeista

Muistathan katsoa mitä ohjeita rautakokeisiin valmistautumisesta on ja jos tilaat itse ajan laboratorioon kuten Cityterveyteen, muista kysyä tarvitseeko mm. olla ravinnotta ja jos niin kuinka pitkän aikaa ennen koetta. Ota myös tarkasti selvää mihin aikaan aamusta koe pitäisi ottaa.

Jos on paljon raudanpuutokseen liittyviä oireita, mutta et ole ihan varma onko kyseessä kokeiden perusteella raudanpuutos, voi toki rautaa ottaa esimerkiksi 25mg päivässä tai kokeiluna enemmänkin vaikkapa parin viikon ajan 100mg. Yleensä huomaa jo muutamassa viikossa piristääkö raudanpuutos.

Mitä tehdä raudanpuutokselle?Rautaa pitää toki tankata jos rauta-arvot ovat alakanttiset, mutta tässähän ei pelkästään ole mitään järkeä, jos ei pyritä ottamaan selvää mikä juuri sinun kohdalla aiheuttaa raudanpuutoksen ja mitä asialle voi tehdä. Saatetaan tarvita gynekologia jos raudanpuutos johtuu runsaista kuukautisista ja ehdottomasti tarvitaan lääkärin hoitoa jos raudanpuutos johtuu vuodosta mahasuolikanavassa.

Lääkärin olisi syytä myös tutkia tilannetta jos sinulla on mahasuolikanavan oireilua. Saatetaan tarvita mm. ulostenäytteitä, verinäytteitä ja tähystyksiä. Jos lääkäri ei löydä tutkimuksissa mitään erikoista suolistosta, tilannetta voi olla hyvä tutkia funktionaalisen lääketieteen testeihin perehtyneiden ravintoasiantuntijoiden tai lääkärien toimesta, jotka voivat tutkia tilannetta vielä tarkemmin. Joskus jo ruokavalion, elintapojen, ja ravintolisien kohdalleen saattaminen on paras mahdollinen apu.

Rautapitoisia ruokia on toki hyvä pyrkiä sisällyttämään riittävästi ruokavalioon. Niitä ovat mm. maksaruoat, punainen liha, muut lihat ja kalat, merenelävät, kananmuna, pinaatti ja muut vihreät kasvikset, nokkonen, kuivatut hedelmät kuten rusinat (tosin sisältävät paljon sokeria), linssit, siemenet. Rautaa on myös mm. viljoissa ja leseissä, mutta näissä on luonnostaan raudan imeytymistä heikentäviä antiravinteita, joten ne eivät tässä mielessä ole erityisen hyvä rautalähde. Siemenet ja pähkinät on hyvä liottaa ennen käyttöä runsaassa vedessä yön yli, jotta niistä saa ravintoaineiden imeytymistä ja suolistoa ärsyttäviä antiravinteita vähennettyä.

fineli.fi-sivuston listaa rautapitoisista ruoka-aineista: https://fineli.fi/fineli/fi/elintarvikkeet?component=2160&sortByColumn=component&sortOrder=desc

RavintolisätRavintolisänä rautavalmisteita on monenlaisia. Verenmuodostukseen ja rauta-arvoihin vaikuttavat kuitenkin monet muutkin mikroravintotekijät kuin vain rauta. C-vitamiini edistää raudan imeytymistä. Myös B-vitamiinistatus on oltava kunnossa, samoin mm. sinkkiä ja kuparia on oltava riittävästi. Se mitkä ravintolisät sopivat kenellekin, on toki yksilöllistä. Mm. B-vitamiinien suhteen suurimmalla osalla toimivat parhaiten aktiivisessa muodossa olevat B-vitamiinit, mutta joillekin ne eivät geneettisistä syistä ainakaan kaikissa tilanteissa sovi vaani niistä tulee mm. levottomuutta ja ahdistuneisuutta.

Itse suosin B-vitamiinien ja monivitamiinien suhteen Thorne Research-merkkiä ja tilaan valmisteet Iherbistä, koska ne ovat siellä edullisia ja koska vastaavia ei saa Suomesta. Iherbistä tilaan niinikään myös hivenainevalmisteen Only Trace Minerals sarjalta Life Extension. Myös muut sarjan hivenaineet ovat hyviä ja edullisia. Toki tilaan ravintolisiä sitten myös muualta ja ostan myös paikallisesta kivijalkamyymälästä.

Rautavalmisteista moni suosii Solgarin Gentle-Iron valmistetta, joka on nimensä mukaisesti sopinut monille, joilla tulee rautavalmisteista herkästi maha kipeäksi. Jotkut vannovat Apteekissa myytävän Maltoferin nimeen, joka kolmiarvoisena rautana monilla imeytyy parhaiten. Toiset käyttävät nestemäisiä rautavalmisteita, joita myydään luontaistuotekaupoista. Monia on auttanut rauta-arvojen nostamisessa myös ternimaitovalmisteet (eng. colostrum) tai niistä eristetty laktoferriini. Toisaalta em. eivät sovi niille joilla ruokavaliossa ei saa olla yhtään maitoproteiinia. Kannattaa tarvittaessa kokeilla eri valmisteita.

Tableitteina rautavalmisteita on monenlaisia. Monille tulee joistakin apteekin valmisteista herkästi vatsaongelmia, mutta esimerkiksi aminohappokelaatteina on saatavissa rautavalmisteita moneltakin valmistajalta luontaistuotekaupoista ja nettikaupoista. Luontaistuotekaupassa on hyvä kääntyä asiantuntevan ja koulutetun myyjän puoleen valintoja tehdessä.

Niiden, jotka eivät halua käyttää verta missään muodossa on hyvä huomioida että joissain rautavalmisteissa voi olla verestä peräisin olevia ainesosia.

Siitä ei olla täysin yksimielisiä, kuinka paljon raudanpuutteessa kannattaa rautaa ottaa. Toiset ovat sitä mieltä, että elimistö ei pysty hyödyntämään määräänsä enempää ja esimerkiksi yli 25mg:n annokset ovat turhia. Toiset suosittelevat rautatankkaukseen 100mg:n annoksia. Itse suosin jälkimmäistä menettelyä sillä olen nähnyt että isommilla annoksilla on kuitenkin saatu parempia tuloksia nopeammin aikaiseksi. Perustan havaintoni sekä kokemukseeni sekä suomalaisesta että ulkomaisesta vertaistukitoiminnasta, että työkokemukseeni. Tottakai myös sillä on annostelussa merkitystä miten vakavasta raudanpuutoksesta on kysymys.

On hyvä seurata esimerkiksi parin kuukauden välein rautatasojen kehittymistä että nähdään ollaanko menossa oikeaan suuntaan ja on myös hyvä seurata ettei lopulta saakin sitten liikaa rautaa. Liika rauta ei sekään ole terveydeksi.

Mitä muuta oireiden taustalla voi olla?Kaikki mikä voi vaikuttaa raudanpuutokselta ei välttämättä ole sitä tai ei välttämättä ole ainoastaan sitä. Myös alisyöminen, hiilarien vetäminen liian alas liian pitkäksi aikaa, suolisto-ongelmat, kilpirauhasen vajaatoiminta, krooninen väsymysoireyhtymä, krooniset infektiot, hormonipuutokset ja muut hormonitasapainon häiriöt ja esimerkiksi homealtistus voivat naamioitua muistuttamaan raudanpuutosta. Muistetaan siis kokonaisvaltainen ajattelu kun lähdemme selvittämään miksi emme voi hyvin ja miksi emme jaksa. Lääkärin on myös hyvä tarkistaa ettei taustalta löydykin jotakin yllättävää ja välitontä hoitoa vaativaa. Raudanpuutokseen yhdistettävien oireiden kanssa kannattaa siis joka tapauksessa kääntyä lääkärin puoleen. Jos lääkäri ei ota riittävän vakavasti, joutuu kenties kovistelemaan terveydenhoitoyksikköä tai kääntymään kokonaan toisen lääkärin, lääkärikeskuksen tai terveyskeskuksen puoleen.

Kyseenalaista juuttuneita syömistottumuksiasi

Ravintoammattilainenkaan ei ole täydellinen
Vaikka olen ammatiltani ravintoneuvoja, en ole täydellinen ruokailutavoissani. Minullakin on omia heikkoja kohtiani. Olen liian riippuvainen kahvista ja juon sitä herkästi enemmän kuin olisin aikonut. Tuloksena voi olla levottomuutta ja närästystä. Ihan tyhmää, eikö totta! Geneettisen testauksen mukaan kofeiini myös hajoaa minulla hitaanlaisesti kehossa.

Aamiainen on myös heikko kohtani. Minulla on taipumusta juuttua syömään liian yksipuolisia ja joka aamu samoin toistuvia aamiaisia. En muka viitsisi paistaa muutamaa kananmunaa tai smoothiemasiina pitää liian kovaa ääntä ja tykkään hiljaisuudesta aamulla. Rajoittavia ja ihan turhia tekosyitä! Nyt kun olen tämän

Oletko pysähtynyt pohtimaan miksi syöt nyt juuri siten kuin syöt? Onko ruokavaliossasi parantamisen varaa? Jos on niin miten ruokavaliota pitäisi muuttaa ja mistä saat tarvittaessa apua? Miten pääset tavoitteeseesi ja mitä hyvää siitä voi seurata?

lukijoille paljastanut, odotan saavani ryhtiliikettä aikaiseksi ja iloisen mielen kaupan päälle siitä että onnistun luomaan paremman aamiaiskulttuurin itselleni.

Meillä on usein enemmän vaihtoehtoja kuin ensin ajattelisimmekaan.

Mihin tarvitset korvaavaa ja tarvitsetko todella?

Eräässä sosiaalisen median keskusteluryhmässä yksi ihminen kyseli vaihtoehtoja ruisleivälle, jota oli tottunut rouskuttelemaan aamukahvin kanssa. Hänellä oli tarkoituksea testata miltä leivän jättäminen tuntuu kropassa, mutta hän oli silti löytänyt itsensä mutustelemasta ruisleipää aamiaiskahvinsa kanssa. Tuttu tilanne varmasti monelle ja hyvin inhimillistä. Meillä on tavoitteita pyrkiä kokeilemaan erilaisia juttuja ruokavaliossa jotta oppisimme millaisella ruokavaliolla voisimme paremmin, mutta aina emme pysy suunnitelmissa.

Motivaatioomme ja päättäväisyyteemme vaikuttavat monet tekijät. Usein emme ole vielä tarpeeksi huonossa jamassa, jotta toimisimme järkevällä tavalla ennaltaehkäisevästi tai siinä vaiheessa kun virheravitsemuksen jälkiä ei ole vielä työlästä lähteä korjaamaan. Moni muuttaa valitettavasti elämäntapojaan vasta kun ollaan aivan romuna, jos siinä vaiheessa muutokseen enää kyetään. Tietenkin aina parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ihmiskeholla on uskomattomia mekanismeja ja voimavaroja korjata itseään kun sille vain luodaan siihen otolliset olosuhteet.

Motivaatiota ja päättäväisyyttä syö myös se, jos olemme väsyneitä tai jos elämässämme on samaan aikaan meneillään kaikenlaista muutakin. On ns. "monta rautaa tulessa". Silloin pitää miettiä onko just nyt sopiva kohta tehdä muutosta tai toisaalta pitäisikö raivata aikaa terveydelle sitä vähäpätöisemmiltä asioilta. Joskus asioiden ylöskirjaaminen ja aikatauluttaminen, listat ja suunnitelmallisuus tulevat avuksi, samoin tukijoukkojen värvääminen ammattilaisista, läheisistä, ystävistä ja tuttavista. Kannustusta ja apua ei kannata jäädä passiivisena odottamaan. Sitä kannattaa aktiivisesti pyytää!

Minun vastaukseni ruisleipädilemman kanssa painiskelevalle somessa oli tällainen:

"Jos haluat lähestyä asiaa syvällisesti ja kokonaisvaltaisesti niin voisit miettiä miksi sun pitää pureskella jotakin aamukahvin kanssa. Sehän on vain tapa josta voi vapautua. Mitä jos menetkin sellainen kysymys edellä, että mitä antaisit sun mielelle ja keholle aamulla jos mieliteot ja totutut tavat eivät olisi tiellä? Munakas salaatilla samalla kun kiva musiikki soi taustalla? Ateriasmoothie?

Joskus kun meillä on tarvetta rutiineille ja tavoille joita me ei oikeasti yliminästämme käsin haluttaisi, elämästämme saattaa puuttua muita nautintoja tai elämässä olisi enemmän tilaa kosketukselle, ihmissuhteiden viemiselle uusille tasoille, toisten auttamiselle, uudelle kiinnostavalle harrastukselle tms.

Jos et ole halukas tämäntyyppiseen ajatusten, elämäsi tai tunteittesi prosessoimiseen, tee siemenleipää: 6dl erilaisia siemeniä, 3 kananmunaa, 1tl luonnonsuolaa ja tästä tehty sörsseli tasaiseksi uunipellille, vedät viillot pitsaleikkurilla tai veitsellä siten että tulee 12 palaa ja tyrkkäät uuniin 40 min 175 astetta. Rouskuttele aamukahvin kanssa."

Juuttuneet tavat voivat olla turhia taakkoja, joista on täysin mahdollista vapautua. Kyseenalaista siis tapojasi!

Syömishimojen taustalla sekä henkiset asiat, että biologia

Meillä on erilaisia syömistapoja joihin olemme juuttuneita. Uskaltaudutko miettimään millaisia henkisiä teemoja siellä taustalla voisi olla? Suosittelen Irene Kristerin kirjaa "Tunteet ja syöminen".

Jos meillä on mielitekoja joista haluamme päästä eroon, taustalla voi olla ihan kunnon ruokariippuvuus, esimerkiksi sokeririippuvuus. Siinä on mukana sekä henkisiä, että biologisia aspekteja. Kun saat sokeria tai muita herkkuja etkä pysty kontroloimaan ahmimistasi, kyse ei välttämättä ole huonosta itsekurista vaan ihan samat aivojen palkkiojärjestelmät aktivoituvat esim. sokeririippuvaisten aivoissa kuin mitkä aktivoituvat  niillä jotka ovat riippuvaisia tupakasta, alkoholista, huumeista tai joistakin lääkkeistä.

Ruokariippuvuuden hoidossa saatetaan tarvita ammattiauttajaa: sekä henkisen puolen, että ravintopuolen ammattiauttajaa. Usein ratkaisun tuo eri ammattilaisten yhteistyö ruokariippuvaisen auttamisessa. Keskiössä on ihminen itse. Hänen täytyy haluta toipua piinastaan.

Joskus kyse on yksinkertaisesti vain siitä että meidän täytyy saada piintyneitä tapoja muutettuamme toistamalla uutta tapaa riittävän monta kertaa. Suomen Ravintoterapiayhdistyksen blogikirjoituksessa on kerrottu, että tässä voi kestää eri ihmisillä eri aika, mutta lopulta uusi tapa hioutuu tottumukseksi, jossa on mukana automaatiota. Alun jälkeen siis helpottaa jos on valittu sellaisia toimintatapoja, joita voidaan järkevällä tavalla arjessa pitkäaikaisestikin toteuttaa.

Syömishimojen taustalla on usein myös pielessä oleva ruokarytmi (mm. liian harvat syömisvälit, napostelut, syömisen riistäytyminen käsistä illalla koska aamiainen ja lounas on ollut liian heikkoa ruokaa), alisyöminen ja ravintopuutokset. Myös hormonitoiminta vaikuttaa ruokahaluun ja syömisten säätelemiseen.

Silkkaa arjen rutinoitumista

On hyvin yleistä että ruokatottumustemme rutinoituminen arjessa johtaa siihen että ostamme aina samoja ruoka-aineita ja teemme aina samoja ruokia. Tylsää, yksipuolista ja laiskaa ajattelua! Ei ihme jos ruoan laittaminen ja kaupassa käyminen tuntuu puuduttavalta. Jos näin pääsee käymään, antakaa rutiineille huutia! Kirjatkaa ylös kaikki käytettävissä olevat ruoka-aineet ja katsokaa kaupan hyllyjä sillä silmällä, että mitä uutta ja terveellistä kokeilisitta tai mitä et ole pitkään aikaan ostanut. Alkakaa myös kokoamaan reseptipankkia, josta valita ruokareseptejä ja kirjatkaa myös ylös millaisia eri variaatioita jostakin tutusta reseptistä haluat kokeilla.

Mihin olet valmis ja uskallatko jo kyseenalaistaa, pohtia?

Yleisiä kysymyksiä minun vastaanotolla on myös mm "milläs mä nyt sitten herkuttelen" tai "millä voisin tämän korvata", jos on tarve pysyvästi tai kokonaan luopua jostakin tietystä ruoasta tai ruoka-aineesta. Järkevintä on kyseenalaistaa kokonaan, että miksi ruoka-aine tai ateriatyyppi pitäisi korvata tai miten henkisesti riippuvainen olet herkuttelusta tai esimerkiksi miksi sinun täytyisi syödä leipää. Mihin käytät herkuttelua mentaalitasolla? Pyritkö täyttämään syömisellä jotakin sisäistä täyttymätöntä tarvetta, jolloin tarve ei kuitenkaan koskaan täyty syömisellä vaan löytämällä se todellinen asia, josta on kysymys. Käsiteltävä henkinen trauma kenties tai tarve oivaltaa jotakin olennaista, jotakin joka on niitä puuttuvia palasia elämässämme kohti eheyttä. Ei sun oikeasti ole mikään pakko herkutella! Kumpi teillä määrää, sinä vai ruoka?

Aina ei toki olla vielä henkisesti valmiita menemään näin syvälliselle tasolle ajattelussa ja toiminnassa, vaan on järkevämpää tehdä vähittäisiä muutoksia.

Herkuttelun tarve liittyy myös biologisella tasolla usein endorfiinien puutteeseen, jota voidaan hoitaa mm. korjaamalla ruoansulatusta ja ruokavaliota ja näin varmistamalla riittävä hermovälittäjäaineiden vaatima aminohappojen saanti ja/tai aminohappoterapia esimerkiksi fenyylialaniinivalmisteella. Myös esimerkiksi liikunta ja hyvä seksi lisäävät endorfiinin tuotantoa.

Toki jos ruokavaliosta päädytään esim. allergioiden ja yliherkkyyksien vuoksi karsimaan jotakin, on tärkeä pohtia miten se vaikuttaa eri ravintoaineiden saantiin jottei pääse syntymään puutostiloja tai epätasapainotiloja. Tässä kohden ravintoammattilainen voi auttaa.

Joskus pitää vaan saada vipinää keittiöön

Löydätkö omista syömistottumuksistasi hassuja juttuja joita et ole vielä hoksannut kyseenalaistaa?

Onko kaupassakäynti ja ruoanlaitto käynyt rutinoituneeksi ja tylsäksi?

Miten aiot saada vipinää keittiöösi?