tiistai 22. marraskuuta 2016

Pahimmat virheet, joita kilpirauhaspotilaat tekevät yrittäessään laihduttaa

Kaikki, joilla on kilpirauhasen vajaatoiminta eivät ole lihavia, mutta monet ovat. Monilla on myös tuskaisen vaikea saada painoa hallintaan. Lisää tavaraa kroppaan tuntuu tulevan syöt sitten vähän tai paljon tai miten päin tahansa. Suorastaan pursuat, tursuat ja turpoat. Liikunta ei joko auta tai sitä ei kertakaikkiaan pysty uupumuksen ja muiden vajaatoimintaoireiden vuoksi toteuttamaan. Mitkä ovat yleisiä kompastuskiviä vajaatoimintapotilailla, jotka yrittävät laihduttaa ja miten ongelmaa kannattaisi lähestyä?

Kompastuskivet

1. Vähennetään ruokaa tai pistetään hiilihydraatit liian alas

Jos oikeasti syöt hyvin paljon ja epäterveellisesti niin tottakai se voi nostaa painoa. Usein kilpirauhaspotilailla ei kuitenkaan ole kyse tästä. Epätoivoissaan monet saattavat kituutella kuukausia tai vuosia alikaloreilla ilman että se poistaa ylipaino-ongelman. Paino saattaa jopa nousta. En yleensä suosittele kauheasti ajamaan ruokia kalorilaskureihin tai kyttäilemään kaloreja, mutta joskus kannattaa tarkistaa vaikka Fineli-sivuston ruokapäiväkirja-toiminnon avulla millaisissa lukemissa oma energiansaanti suunnilleen pyörii. Monet ovat hämmästyneitä että mennäänkin esim. reippaasti alle 2000:n Kcal:n päiväsaannin vaikka on luullut syövänsä reippaasti. Jos on vajaatoimintainen eikä paljoa liiku, saattaa kulutus olla jopa alle tuon 2000:n, mutta ei ole harvinaista että kilpirauhaspotilas syö vain vaikkapa 1000 Kcal päivittäin.

Nk. VHH- eli vähähiilihydraattinen ruokavalio tai LCHF- (low carb, high fat, vähähiilihydraattinen, korkearasvainen) ruokavalio voi auttaa aluksi, mutta homma voi tyssätä samankaltaisiin ongelmiin kuin mihin energian panttaaminen ruokavaliosta ja annoskokojen pienentäminen usein johtavat. Mistä tämä voi johtua?

Tuttavallisesti usein syynä on epämieluisa kaverimme "säästöliekki." Kilpirauhaspotilaan tai usein myös muidenkin kun kilpirauhaspotilaiden kroppa luulee laihdutusyrityksistä että nyt ollaan joutumassa jonkinlaiseen pula-aikaan tai nälänhätään. Kropalle tulee tarve säästää energiaa ja pitää kiinni rasvavarastoistaan. Se ei enää kulutakaan niin paljon energiaa eikä tuota niin paljon lämpöä. Tuloksena laihduttaminen vaikeutuu entisestään ja bonuksena saatat saada vielä kilpirauhasen vajaatoimintaoireiston pahenemisen. Säästöliekki näkyy usein rT3-hormonin lisääntyneenä määränä verikokeessa. Näitä verikokeita tosin ei saa enää tietojeni mukaan Suomen laboratoriopalvelujen kautta vaan funktionaalisen lääkärit ja ravintoammattilaiset järjestävät asiakkailleen testipaketit ulkomaisten toimitsijoiden kautta. Joskus tämä testi on hyvä katsoa, toisinaan sitä taas ei tarvita.

2. Aletaan liikkua vimmaisesti

On tyhmää ottaa mallia television epäterveellisistä superlaihdutusohjemista jossa rääkätään lihavia ihmisiä henkihieveriin lenkkipolulla ja kuntosalilla. Liika ja vääränlainen liikunta saattaa jopa lihottaa entisestään tai vaikeuttaa painon putoamista, koska stressihormonit kuten kortisoli nostavat verensokeritasoja. Tämän seurauksena haiman täytyy erittää lisää insuliinia, joka auttaa sokeria pääsemään sisälle soluihin energiatuotantoa varten, mutta myös auttaa rasvaa varastoitumaan. Korkea stressihormoni kortisolin määrä lisää läskiä eritoten vatsaan, leukaan ja kasvoihin ja useinmiten myös niskan tyveen. Jos on korkeat kortisolit saatat saada myös helposti raskausarpia lihomisesta.

Ylimitoitettu liikunta aikaansaa myös lisääntynyttä oksidatiivista stressiä, joka vahingoittaa terveyttämme varsinkin jos antioksidantteja ei ole riittävästi saatavilla. Oksidatiivista stressiä on ylipainoisilla ja kilpirauhasen vajaatoimintapotilailla muutoinkin jo usein entuudestaan.

Stressi on pahaksi myös ruoansulatukselle ja suolistolle ja totisesti liialliseksi mitoitettu ja vääränlainen liikunta on keholle stressi. On yksilöllistä millainen määrä liikuntaa kenellekin eri tilanteissa on hyödyksi. Stressi aktivoi autonomisen hermoston sympaattista tilaa eli nk. "taistele tai pakene"-reaktiota ja tämän aikana mm. ruoka sulaa hitaammin. Pitkittyneestä stressistä seuraa ruoansulatus- ja suolisto-ongelmia ja mm. suoliston mikrobikanta voi vinoutua. Myös vääränlainen mikrobikanta suolistossa voi olla osasyy ylipainoon. Liian pitkään jatkunut liikarasitus ja stressi voi johtaa myös uupumiseen, eräänlaiseen burn outiin, jossa kortisolitasot laskevat. Tämä voi olla pitkällinen ja tuskallinen tila, josta toipuminen voi olla hidasta. Älä siis rehki enemmän kuin on tarpeen! Liikunnan pitää tuottaa energiaa ja hyvää oloa sen sijaan että se uuvuttaa sinut hengiltä tai raihnaistaa sinut ennenaikaisesti.

Pitkällinen stressi ja rasitus eivät kohdistu vain hormonitoimintaan vaan muihinkin kehon säätelyjärjestelmiin: Immuunijärjestelmään ja hermostoon. Sekä liian korkeat, että liian matalat kortisolitasot aiheuttavat ongelmia muulle hormonitoiminnalle, myös kilpirauhashormonien toiminnalle kehossa, on siten kysymys omista tai purkista tulevista hormoneista.

3. Unohdetaan kokonaisuus

Kun ihmiselle on kehittynyt kilpirauhasen vajaatoiminta tai kun hän kärsii vaikeahoitoisesta ylipainosta kehossa on jo pidemmän aikaan ollut meneillään erilaisia prosesseja, jotka ovat johtaneet moninaisiin epätasapainotiloihin. Meitä ei tulisi hoitaa rasvakudoksina tai kilpirauhasina vaan kokonaisina ihmisinä jolla on kroppa, kropassa asuu mieli ja tällä entiteetillä on myös tunneperäiset ja hengelliset tarpeet. Vieläkin paremmin: Meidän tulisi itsemme hoitaa itseämme kokonaisvaltaisesti. Meidän ei tulisi antautua olemaan vain hoidon kohde vaan oman paranemistarinamme päähenkilö ja pomo.

Kokonaisuudessa voi olla monta palaa, kuin palapelissä. Siihen voi liittyä tärkeänä osana mm. kilpirauhaslääkitys. Sen on oltava oikein annosteltu ja oikean tyyppinen. Thyroxin ei ole ainoa vaihtoehto. Lisäksi kenties kymmeniä tuhansia potilaita Suomessa pidetään jatkuvasti alilääkittyinä, koska lääkärit eivät ymmärrä yleensä kilpirauhasen vajaatoimintapotilaiden hoidosta hönkäsen pölähtämää, vaikka luulevat ymmärtävänsä. Heidän mielestä kaikki on kunnossa jos labra-arvot on viitteissä. Viis siitä vaikka potilaalla on yhä vajaatoimintaoireet. Yksistään labratestien viitearvojen perusteella hoitaminen on hyvin alkeellista ja monelle potilaalle invalidisoivaa ja haitallista hoitoa. Vääränlainen tai puutteellisesti annosteltu kilpirauhaslääkitys on usein merkittävin painon normalisoitumisen estävä seikka pullukoilla kilpirauhaspotilailla.
Muita tärkeitä tekijöitä ovat mm. ruoansulatus, suolisto, ruokavalio, ravintopuutokset, ympäristöaltisteet kuten homeet, raskasmetallit ja kemikaalit, krooniset infektiot, autoimmuunitulehdus kehossa ym. tämän kaltaiset elimistön epätasapainotiloja aiheuttavat tekijät.

Mikä auttaisi?

Laihduttamaan keinolla millä hyvänsä ryntääminen on yleensä kilpirauhaspotilaalle kuin peräpää edellä puuhun kiipeämistä. Sieltä tullaan nokka edellä tantereeseen. Kerron hyvän uutisen: Voit vapautua laihduttamisen taakasta ikuisiksi ajoiksi yksinkertaisesti lopettamalla laihduttamisen! Jää vaikka mielummin pullukaksi kuin tärvelet terveyttäsi vielä lisää vääränlaisilla laihdutusyrityksillä. Toisaalta useinmiten paino alkaa normalisoitumaan tai vähintäänkin lihominen lakkaa kun alat pitämään itsestäsi huolta kokonaisvaltaisesti ja haet itsellesi oikeanlaista apua. Monet ovat saaneet apua funktionaalisesta lääketieteestä ja funktionaalisten lääketieteen periaatteita työssään hyödyntäviltä ravintoammattilaisilta. Lisäksi oikeanlaisen lääkityksen merkitystä ei voi liikaa korostaa.

Monet ovat myös hyötyneet useammanlaisen erilaisen hoitomuodon yhdistämisestä, kuten vyöhyketerapian, jäsenkorjauksen, osteopatian, homeopatian, akupunktion, psykoterapian yhdistämisestä lääketieteeseen ja funktionaaliseen lääketieteeseen.

Toipumisen tielle lähteminen vaatii rohkeaa ja myönteistä ajattelua, vastuun ottamista itsestään ja myös sitä että uskaltautuu päästämään irti sairaan ihmisen roolista. Toipuminen ja laihtuminenkin ovat muutoksia ja muutokset voivat olla rankkoja ja aiheuttaa suoranaisia elämänkriisejä. On tehtävä tilit selväksi itsensä kanssa: Haluaako junnata nykytilanteessa vai mennä mahdollisista vaikeuksista huolimatta elämässä eteenpäin.

Liikunnan suhteen yksilöllisyys on valttia, kuten ravinnon, ravintolisien, lääkityksen ja erilaisten hoitomuotojenkin suhteen. Usein vähemmän kohkaamista ja riuhtomista ja enemmän kohdentamista ja fiksua strategiaa liikunnassa on parasta. Sen sijaan että kroppaa stressataan liiallisella aerobisella harjoittelulla kuten juoksu, kuntopyöräily yms. voi olla parempi ottaa pidempikestoista ja vähemmän kuormittavaa liikuntaa mukaan kuten ihan vanhaa kunnon reipasta kävelyä ja yhdistää tätä lihaskuntoharjoituksiin vaikkapa kuntosalilla. Riittävän isoilla painoilla, mutta ei liian rankasti harjoitellen saadaan aikaiseksi aineenvaihdunnan paranemista huonosta energiantuotannosta, aineenvaihdunnasta ja lämmöntuotosta kärsiville kilpirauhaspotilaille. Liikunta tulee kuitenkin ajoittaa oikeaan kohtaan toipumista, aloittaa varovaisesti ja kohdentaa viisaasti. Liikunnan ammattilaisia kannattaa hyödyntää apuna ja kannattaa myös varmistaa että ammattilainen on kouluttautunut riittävästi ja ymmärtää kilpirauhaspotilaiden ohjausta. Kokemattoman tai orjapiiskurimaisen personal treinerin käsissä voi aiheutua vakavaa vahinkoa hormonitoiminnalle ja terveydelle ylipäätään.


Erilaisia mahdollisesti toimivia ruokavaliomalleja on monenkinlaisia, tosin parhaita tuloksia saadaan kun ruokavalio räätälöidään yksilöllisesti. Ruokavaliossa voi olla elementtejä mm. paleo-ruokavaliosta tai Monticnacin dietistä. Vertaistuessa sekä Suomessa, että kansainvälisesti ja myöskin työssäni ja käymissäni koulutuksissa törmään jatkuvasti mm. siihen että gluteenittomuus, jopa viljattomuus ja useinmiten myös täysi maidottomuus ovat tärkeitä tekijöitä kilpirauhaspotilaiden ruokavaliossa varsinkin jos vajaatoiminta on autoimmuuniperäistä, mutta usein myös muutoinkin.

Linkkejä:

-HS:n artikkeli suolistobakteerien vaikutuksesta ylipainoon: http://www.hs.fi/hyvinvointi/a1377665883656
-Funktionaalisen lääketieteen yhdistys: http://fms.fi/
-Ravintoasiantuntijoiden yhteystietoja: http://suomenravintoterapia.fi/asiantuntijat/
-Luonnonlääketieteen Keskusliiton ylläpitämä terapeuttirekisteri (kattavan ja vakiintuneen koulutuksen käyneitä ammattilaisia, joiden koulutukseen kuuluvat myös mm. ensiapukoulutus ja koululääketieteen perusteet): http://www.lkl.fi/jasenasiat/terapeuttirekisteri