Unettomuuden lääkkeettömiä hoitokeinoja

Tulossa taas pitkä postaus, mutta lukekaa halutessanne vaikka osissa jos on kiire.

Unensaantivaikeudet ja vaikeudet pysyä unessa on viheliäs ja invalidisoiva ongelma. Melkein kaikilla on jossakin vaiheessa elämää tässä jonkinlaisia univaikeuksia, mutta kroonistuessa ongelma vaikuttaa toimintakykyyn, mielialaan, immuniteettiin ja hormonitoimintaankin epäsuotuisasti.

Kun ihminen haluaa kokonaisvaltaista hoitoa, joskus hoitotulokset voivat tyssätä ja jäädä vaillinnaiseksi jos elimistöä ja mieltä palauttavaa ja eheyttävää unta on liian vähän. Sitä voi olla määrällisesti vähän, ihminen saattaa heräillä usein ja uni saattaa olla pinnallista. Jos vaivaan määrätään lääkkeitä, ne eivät pidemmän päälle tee elimistön omille säätelyjärjestelmille hyvää ja niistä on usein sivuvaikutuksia. Eikö sitten unettomuutta osata hoitaa muutoin kuin lääkkeillä? Eikö ihmisille ole julkisessa terveydenhoidossa tai työterveydenhoidossa ammattilaisten taholta riittävästi aikaa? Eikö löydy koulutettuja ihmisiä, jotka voisivat opastaa ja ennenkaikkea ottaa selvää mitä siellä unettomuuden takana luuraa?

Unettomuuteen voi olla eri ihmisillä hyvin erilaisia syitä. Voi olla huolia, pitkäaikaista stressiä, huolia, yksinäisyyttä, traumaattisia kokemuksia, sairautta, jotakin lääkitystä, joka vaikuttaa uneen, hormonitasapainon häiriöitä, kipuja, levottomat jalat, homealtistus..

Kortisoli ja unettomuus

Yksi tärkeä syy on jonkin pitkäaikaisen rasitustekijän tai useammankin aiheuttama kortisolierityksen liiallisuus tai vähäisyys. Kummatkin aiheuttavat unettomuutta. Nk. lisämunuaisuupumus ja sitä edeltävä stressitila, jossa kortisolit kohoavat tulisi selvittää kun lähdetään purkamaan kroonistuneen unettomuuden syitä. Lisämunuaisongelmiin saattaa liittyä myös tihentynyt virtsaamistarve, joka voi herättää öisin. Olen blogissani kirjoittanut lisämunuaisasioista paljonkin, mm. tässä tekstissä: http://jalkeilla.blogspot.fi/2014/04/mika-on-lisamunuaisuupumus.html


Melatoniini

Yksi syy voi olla melatoniinihormonin vähäisyys. Se on nk. "hämärähormoni" jota luonnollisesti alkaa erittymään aivojen käpyrauhasesta illan tullen kun sinisävyinen valo vähenee. Melatoniinihormonin erittymistä voi tukea luonnollisin keinoin esim. vähentämällä iltasella valoja, asentamalla mobiililaitteisiin Flux-ohjelma (estää ruudulta sinisen valon, joka haittaa melatoniinin erittymistä) tai pitää illalla sinisen valon blokkaavia laseja, joita saa myös sellaisina, joita voi pitää tavallisten silmälasien päällä. (Löytyy netistä myytävänä sanahaulla blue blocking glasses.)

Melatoniinin luonnolliset lähtöaineet ovat aminohappo tryptofaani tai sen muoto 5HTP (5-hydroksitryptofaani) Molempia on saatavissa ravintolisinä, mutta huomaathan että ulkomailta ei saa tilata Suomeen 5HTP:tä. Em. tuotteet eivät myöskään sovi kaikille. Ne toimivat myös serotoniinin lähtöaineina ja joillain serotoniinia on jo lähtökohtaisesti liikaa eikä liian vähän. Em., varsinkin 5HTP:tä ei myöskään tule käyttää jos on serotoniinitasoihin vaikuttavalla mielialalääkityksellä. Muutoin uhkana on vaarallinen serotoniinisyndrooma, jossa serotoniini-välittäjäainetta on liikaa. Tietenkin on myös olemassa moniakin erivahvuuksisia melatoniinivalmisteita, mutta en lähtisi suosittelemaan niitä ainakaan nuorille, esim. alle 45-vuotiaille ihmisille. Melatoniinia pidetään turvallisena, mutta onko sen pitkäaikaiskäyttö hyväksi ja jääkö siihen koukkuun? Olen taipuvainen ajattelemaan että vastaus molempiin kysymyksiin voi olla myöntävä. Melatoniini on kuitenkin hormoni, jota erittää rauhanen. Voisiko siis olla mahdollista, että pitkäaikainen käyttö atrofioisi eli surkastuttaisi käpyrauhasta, eikä käpyrauhanen enää pystyisikään sitten tuottamaan normaalisti omaa melatoniinia? Mahdollisesti. En tiedä, että asiaa olisi tutkittu.

Melatoniinin käyttöön liittyy myös se haaste, että sen metaboloituminen elimistössä on geneettisistä syistä hyvin yksilöllistä. Tämä aiheuttaa sen, että jos on perinyt geenejä, jonka vuoksi melatoniini ja sitä myötä myös kofeiini metaboloituu hitaasti elimistössä, on syytä rajoittaa kahvia tai käyttää sitä hyvin kohtuullisesti ja myöskin terapeuttiset melatoniiniannokset voivat joillain ihmisillä olla jopa 20 kertaa pienemmät kuin toisilla. Geneettiset syyt vaikuttavat myös siihen, mihin aikaan melatoniini kannattaisi nauttia. Jos omaa hitaasti kofeiinia ja melatoniinia metaboloivat geenit, melatoniinin ja kahvin yhteisvaikutuksesta unettomuusongelma voi jopa pahentua. Melatoniini hajoaa hitaasti ja kumuloituu päivään, jolloin väsyttää. Kofeiini hajoaa hitaasti ja kumuloituu iltaan ja yöhön, jolloin ei saa nukuttua. Jos melatoniinin käyttö tuntuu ongelmalliselta, takana voi siis olla geneettiset syyt. Ei ole ollenkaan harvinaista kuulla että joku ei ole saanut lainkaan apua melatoniinista. Toisaalta pieni määrä melatoniinia otettuna B3-vitamiinin eli niasiinin kanssa saattaa auttaa. Siinä missä isoannoksiset melatoniinimäärät ovat joskus jopa 3-6mg, joillakin toimivat alle 1mg:n melatoniinimäärät, esim. 0.3mg.

Ravintolisiä unta auttamaan:

Niasiini eli B3-vitamiini. Linkkejä:
 http://www.drlam.com/blog/niacin-as-a-detoxing-tool-and-sleep-aid/4420/ 
http://www.ravintolisawiki.fi/index.php?title=B3-vitamiini_eli_niasiini_eli_nikotiiniamidi
Myös muiden B-vitamiinien riittävä saanti, kuten folaatin eli B9:n, pyridoksiinin eli B6:n ja B12-vitamiinin voivat auttaa. Varmista että käyttämäsi B-vitamiinit ovat kaikki aktiivisessa muodossa. Älä osta, jos myyjä ei osaa neuvoa! Monien kehot eivät pysty muuntamaan geneettisistä syistä B-vitamiineja aktiiviseen muotoon ja tällöin ei-aktiiviset muodot eivät toimi ja niistä saattaa olla jopa haittaa. Itse olen suosinut Thorne Researchin tuotteita, mutta valitettavasti niitä ei vielä saa Suomesta ja joudun tilaamaan ne ulkomailta.

Magnesium. Magnesium on tärkeä mm. lihasten ja hermoston toiminnalle. Sen ottaminen iltasella voi auttaa rentoutumaan ja saamaan paremmin unta. Monet halvat oksidimuotoiset valmisteet eivät imeydy kovin hyvin vaan auttavat lähinnä ummetuksen hoidossao, mutta sitraattimuotoisia voi kokeilla. Jos suolisto ei sitraattimuodostakaan tykkää niin monet aminohappojelaattimuotoiset magnesiumit toimivat. Kysy neuvoa tuotteen valinnassa luontaistuotekaupasta tai ravintoammattilaiselta. Myös ihoon hierottavat magnesiumsuihkeet ja -voiteet voivat olla avuksi, samoin kun jalkakylpy, johon on lisätty esim. epsom-suolaa. Itse suosin esim. Naturamedian laadukasta magnesium oksidia (400mg) tai Bioteekin Super Mg:tä.

Kalsium. Joskus kalsiumin puutekin vaikuttaa lihaksiin ja hermostoon siten että se haittaa myös unta. Joskus kalsiumin otto ollalla on auttanut myös hikoiluun, joka myös saattaa häiritä unta. Liika kalsium voi kuitenkin kertyä elimistössä pehmytkudoksiin, kuten verisuonten seinämään. Jos käyttää kalsiumia, sitä ei kannata ottaa liikaa ja kannattaa myös käyttää K2-vitamiinia, joka estää kalsiumin kertymistä sinne minne se ei kuulu. Myös riittävä D-vitamiinin ja magnesiumin saanti ja liian fosforin saaminen mm. liha- ja maitotuotteissa on tärkeä luuterveydelle. Mainittakoon nyt nämäkin asiat kalsiumin saannin yhteydessä. Tähän mennessä kalsiumia on nostettu aivan liikaa jalustalle luuterveydestä keskusteltaessa. Itse suosin Åboa Medican korallikalkkia, mutta otan sitä vain yhden illalla yhdessä magnesiumin kanssa. Jos en ota kalsiumia, magnesium yksistään aiheuttaa pohjekramppeja aamuyöstä, oire joka usein liitetään magnesiumin puutteeseen. Tässäkin kohden olemme yksilöitä. Maito ei ole hyvä kalsiumin lähde, toisin kuin viralliset suositukset antavat ymmärtää mm. sisältämänsä runsaan fosforin takia. Linkkejä:
http://www.elinahytonen.fi/2013/03/murheita-maidosta/

http://ollisintegrallife.com/2012/07/24/maitotuotteiden-laatuerot-seka-maidon-aiheuttamat-terveydelliset-ongelmat-analyysi-evolutionaarisesta-nakokulmasta/

Aminohapot. Nostaisin aminohapoista esille erityisesti L-teaniini-aminohapon. Sitä tuntuvat monet sietävän ilman sivuvaikutuksia ja monille sen käyttö uniongelmissa on auttanut sekä unen saannissa, että unenlaadussa. Teaniinia käytetään pienempinä annoksina, esim 75-150mg:n annoksina päiväsaikaan ahdistuneisuuden tukihoitona ja sosiaalisesti jännittävissä tilanteissa, kuten esiintymisissä. Myös tenttikuumeeseen teaniinista on ollut apua. Isompina annoksina, esim. 300mg:n annoksena illalla n. tunti puolitoista ennen nukkumaanmenoa on saatu apua uniongelmiin. Varsinaisesti teaniini ei nukuta. Siksi monet on kokeneet sen paljon paremmaksi vaihtoehdoksi kuin esim. rauhoittavat lääkkeet. Se kuitenkin rentouttaa ja tyynnyttää, joten suosittelen lämpimästi kokeilemaan sitä. Muita rauhoittavia ja unta-antavia aminohappoja ovat tryptofaani ja tauriini, mutta nämä eivät sovi kaikille. Esim. tauriinia voi olla liikaa kovan stressitilan aikana. Kokeilemalla selviää, mutta aminohappotasonsa voi myös mitata funktionaalisen lääketieteen asiantuntijalta saatavissa olevalla testillä. Suosin itse Nordic Laboratoriesin helppoa veritippatestiä, jonka voi tehdä kotona. Tarvitset testitulokseen tulkitsijan, ellet ole erityisen hyvin perillä siitä mitä tulokset kertovat terveydentilastasi, sillä tasoista ei voi aina suoraan päätellä asioita.

Yrttejä unta auttamaan:

Jo iät ja ajat ihmiset ovat käyttäneet erilaisia yrttejä auttamaan uniongelmissa. Tässä listaa, jota voi kokeilla:

Camomillaa, sitruunamelissaa, rohtovirmajuurta eli valerianaa, humalaa (yrtti, ei alkoholilla aikaan saatu tila).. Mm. näitä voi nauttia esim. teenä tai muina valmisteina, tokin jotkut mieltävät vaikutuksen melko miedoksi. Valerian vaikutukseen on moni tyytyväinen.

Orapihlajauute eli Crataegus voi olla suureksi avuksi varsinkin jos unettomuuteen ja rauhattomuuteen liittyy tihentynyttä sykettä. Jos sinulla on jokin sydänsairaus tai sydänlääkitys, saattaa olla syytä välttää sen käyttöä.

Adaptogeenisista yrteistä reishi, eli lakkakääpä auttaa monia rauhoittumaan, joskin joitakuita se voi piristää. On hyvä käyttää kaksoisuutettua pikajauhetta tai tinktuuraa, jotta valmisteesta saa kaiken hyödyn. Osa sen hyötyaineista on rasva-, osa vesiliukoisia. Penisiliiniallergiset tai homealtistuneet saattavat saada negatiivisia reaktioita reishistä.

Toinen adaptogeeninen yrtti, aswaghanda on auttanut myös joitakuita. Sen käyttöä kannattaa kuitenkin harkita tarkkaan jos epäilee kärsivänsä lisämunuaisuupumuksesta tai jos sympaattinen hermosto käy ylikierroksilla aiheuttaen ylikorostuneita stressireaktioita ja ahdistuneisuutta. Näissä tiloissa aswaghanda saattaa pahentaa oloa ja lisätä "kierroksia" ja hermostuneisuutta.

Yleisiä ohjeita ravintolisien ja yrttien käyttöön: 

Kuuntele kehoasi. Jos epäilet että joku tuote ei sovi, tauota se ja kuuntele jälleen kehosi ja mielesi reaktioita. Tämä onnistuu parhaiten kun et ota kerralla käyttöön useita uusia tuotteita ja unensaantikeinoja. Jos kokeilet montaa asiaa yhtäaikaa, et tiedä mikä keino tepsii ja mikä ei. Ei kannata olla ohjelmistossa mahdollisesti "turhia" konsteja.

Mielen osuus:

Usein tiedämme, mikä meitä valvottaa jos taustalla on jotakin mielipahaa, traumaa, stressiä. Näiden asioiden käsitteleminen on tärkeää, jos ne ovat lähtösyy tai osa lähtösyistä uniongelmiin. Joskus voi auttaa ystävän kanssa tai vertaistuessa keskustelu. Joskus tarvitaan ammattiapua. Aina emme edes tiedosta mikä meitä mielen tasolla todellisuudessa valvottaa. Auttaja voi olla psykiatrinen sairaanhoitaja, rosenterapeutti, NLP-terapeutti tai psykoterapeutti, mutta myös itsehoitokeinoja on, kuten EFT tai TRE, rukous, mietiskely, mindfulness.. Yksi erikoisemmista keinoista on ASMR , josta löytyy videoita esim. Youtubesta pilvin pimein. Aluksi tutustuttuani asiaan se tuntui minusta tosi oudolta, pöljältäkin, mutta kun huomasin rentoutuvani ja viihtyväni varsinkin tietyntyyppisten ASMR-videoiden seurassa, niihin jäi suorastaan koukkuun. Nyt myös lapseni katsovat videoita rentoutuakseen.

Yleistä unihygieniaa

Valaistus. Illalla olisi hyvä vähentää valaistusta jo pari tuntia ennen aiottua nukkumaanmenoaikaa ja muutenkin rauhoittua. Olisi hyvä sulkea TV, tietokone ja lakata räpläämästä kännykkää, mutta vähintään kannattaa asentaa mobiililaitteisiin em. Flux ja televisiota katsellessa pitää sinisvä valoa blokkaavia laseja, ellei sitten katso ohjelmia tietokoneen ruudulta, johon saa Fluxin. Mitä valoja sinun tarvitsee laittaa illalla päälle? Onko mahdollista ilta-aikana käyttää vaihtoehtoisia valonlähteitä kirkkaille valoille esim. vessassa ja kylpyhuoneissa? Voisiko sinne hommata esim. oranssia valoa lempeästi hohtavan suolalampun tai pistokkeeseen tarkoitettu himmeä oranssi yövalo? Sama koskee kaikkia tiloja, joissa illalla oleskellaan.

Tekeminen. Mitä teet illalla? Onko se rauhoittavaa, vai kiihdyttävää? Jos katsot televisiota, voisitko valita jotakin rauhallista katsottavaa sen sijaan että ahdistut kamalista ja ahdistavista asioista, jotka iltauutiset tuovat olohuoneeseesi? Voisitko väkivaltaisten tai muuten kiihkeätempoisten ohjelmien sijaan valita jotakin rauhallisempaa? Voisitko kuunnella rauhallista musiikkia tai lukea rauhallista kirjaa vuoteessasi ennen nukkumaanmenoa? Rentoutusäänitteet voivat olla hyvä idea myös ja rukoilu, mietiskely, riippuen henkilökohtaisista mieltymyksistäsi, elämäntavoistasi ja vakaumuksistasi. Tunkeeko sosiaalisesta mediasta tietoisuuteesi kaikkea levotonta ja ahdistavaa illalla? Ehkä ei kannata selata Facebookia juuri ennen nukkumaanmenoa. Kannattaa myös opetella pitämään tekemättömien töiden mietiskelyt päästä poissa illalla tai kannattaa harkita että teet asiat valmiiksi ajoissa ja järjestät mahdollisuuksien mukaan asiasi niin ettei sinulla ole liikaa tekemistä.

Ihmissuhteet. Millaisia ihmissuhteita sinulla on elämässäsi? Voisiko olla että osa niistä aiheuttaa osaltaan univaikeutesi? Pikkulapsiperheessä voi olla varsin levotonta öisin varsinkin jos lapset ovat vielä hyvin pieniä eivätkä vielä nuku täysin öitään. Tässä tarvitaan vuorottelua vanhempien välillä tai mahdollisuuksien mukaan sukulaisten tai ystävien apua. Tietyn ikäisillä lapsilla unikoulukin voi auttaa.

Säännöllisyys ja ravinto. Unikoulussa tärkeää on se, että se aloitetaan aamusta rytmittämällä lapsen syömiset ja nukkumiset. Pätee muuten aikuisellakin. Sängystä kannattaa nousta riittävän aikaisin vaikka edellinen yö olisi mennytkin unen määrän ja laadun suhteen "pipariksi".  Illalla väsyttää paremmin jos ei ole nukkunut liian pitkään. Ateriat on hyvä pitää säännöllisenä fiksusti koottuna. Yksilökohtaisesti yleensä 3-5 ateriaa päivässä riittää, jos ne on oikein koostettu. On kokeiltava millainen iltapala toimii: ei iltapalaa, vähähiilihydraattinen iltapala vai hiilihydraattien kohdentaminen iltaan. Kaikki tämäkin on yksilöllistä. Jos illalla syö liian hiilihydraattipainotteisesti eikä aterialla ole mukana runsaasti kuituja (paras tuoreista kasviksista ja marjoista), proteiineja ja rasvaa, saattaa yöllä herätä siihen että verensokerit on liian matalalla.

Lämpötila ja makuuhuone. Makuuhuoneen lämpötila voi olla hyvä pyrkiä pitämään hieman viileampänä kuin muu huoneisto, kuten 16-20 asteessa. Pukeudu tarvittaessa lämpimiin yövaatteisiin ja pistä villasukat jalkaan. Jotkut tosin nukkuvat parhaiten alasti tai alushoususillaan ja silloin korostuu lämmin peite varsinkin muina aikoina kuin kesällä. Jos kesällä yöllä on liian kuuma, kannattaa investoida hyvään ilmastointilaitteeseen, mutta pidä se puhtaana ettet levitä tunkkaista ilmaa ja sairastu. Olisi hyvä jos makuuhuoneessa ei olisi elektroniikkaa päällä yöllä, sillä niiden aiheuttamat sähköiset kentät ja niistä loistavat valot saattavat häiritä. Makuuhuone kannattaa pitää mahdollisimman pimeänä. Pimentävät verhot tai silmälaput saattavat olla hyvä idea. Joskus ääniä voi olla hyvä vaimentaa esim. korvatulpilla, mutta kaikki eivät saa nukuttua ne päässä ja joidenkin korvia niiden jatkuva käyttö ärsyttää. Niitäkin on tosin erilaisia ja kokeilemalla selviää mikä itselle sopii. On sanomattakin selvää, että tyynyyn, patjaan ja peittoon kannattaa satsata. Mitä mukavammin lepäät sängyssäsi, sen paremmin nukut.

Hengitysharjoitukset. Hengitä nenän kautta sisään neljän sekunnin ajan. Sitten pidätä hengitystä seitsemän sekuntia ja puhalla ulos suun kautta 8 sekunnin ajan. Tee tämä harjoitus vähintään kaksi kertaa päivässä ja positiivisia tuloksia pitäisi alkaa näkymään melko nopeastikin. Harjoitusta voidaan toistaa useammankin kerran. Tuloksia voi tulla nopeassa tai hitaammassa aikatalussa, mutta kannattaa testata tätä iltaisin ennen nukkumaanmenoa useita viikkoja. Lisätietoja: http://www.drweil.com/drw/u/VDR00112/The-4-7-8-Breath-Benefits-and-Demonstration.html

Uniapnea. Jos olet jatkuvasti väsynyt päivällä, niin tee itsellesi iso palvelus ja hakeudu tutkimuksiin, jossa selvitetään voisiko sinulla olla uniapnea. Asiasta lisää tämän linkin takana: http://www.uniapnea.fi/ Moni kertoo saaneensa uniapnean hoidosta terveyteensä ja energiatasoihinsa hyvin merkittävää apua. Ei ole harvinaista kuulla että ihmiset sanovat tämän asian huomioimisen pelastaneet heidät tai olleen parasta mitä heidän terveydelleen ja elämänlaadulleen on tapahtunut. Uniapnea, kuten unettomuuskin voivat olla merkittävä riskitekijä monelle sairaudelle ja jopa turvallisuusriski liikenteessä tai tarkkuutta vaativissa tehtävissä. Väsymys voi vastata merkittävää humalatilaa ja kuten mainittu, riittämättömästi unta saava ihminen ei toivu kunnolla, koska uni on merkittävä palautumista ja elimistön korjaantumista edistävä tekijä.

Entäs sitten jos sinusta tuntuu, että olet jo kokeillut kaikenlaista eikä vieläkään apua löydy. Joskus on pienempi paha turvautua lääkkeisiin kuin olla käyttämättä niitä. Keskustele lääkärin kanssa. Toisinaan tarvitaan intensiivisempää ja pitkäkestoista kokonaisvaltaista hoitoa ennen kun unettomuuteen saadaan kunnon apua. Olen itse kärsinyt erittäin vakavista uniongelmista vuosia. Ne veivät minut jopa sairaalahoitoon. Sairaalassa hoitajatkin kauhistelivat millaisia määriä keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä jouduin ottamaan, että sain nukutuksi edes joten kuten. Se oli painajaismaista aikaa! Kuvittelin pitkään etten tule koskaan pääsemään unilääkkeistä, vaan niin olen päässyt. Kokonaisvaltaisella hoidolla (funktionaalinen lääketiede), oikeanlaisella kilpirauhaslääkityksellä (minun kohdalla T3-monoterapia) ja hoitamalla stressivastetta ja kortisolitasoja. Toivoa on!

Nutrigenomiikka ja DNA-testien hyödyt

Mitä sinä ajattelet geeniesi tutkituttamisesta? Haluanko edes tietää geenejäni? Masennunko vain jos löytyy "huonoja" geenejä, jotka tuomitsevat minut esimerkiksi kuolemaan ennenaikaisesti rintasyöpään tai sydän- ja verenpainetautiin? Rajoittaako lajivalintojani tieto siitä minkätyyppiseen tavoitteelliseen liikuntaan geenini soveltuisivat parhaiten?

On totta, että geenit määrittävät paljon. Ne määrittävät minkä väriset silmät meillä on, millaiset kasvonpiirteet, olemmeko naisia vai miehiä. Ne vaikuttavat moniin riskeihimme TIETYISSÄ OLOSUHTEISSA sairastua joihinkin sairauksiin tai sairauden tiloihin. Joskus vialliset geenit suorastaan aiheuttavat vammaisuuden tai sairauden.

Mitä tulee nutrigenomiikkaan eli siihen miten ravinto vaikuttaa geneettisesti terveyteemme ja hyvinvointiimme, voimme tehdä paljon. Emme ole geeniemme armoilla. Ympäristötekijät, kuten ravinto ja ympäristöstä ja sisäisesti saamamme haitta-aineet voivat vaikuttaa kehoomme niin hyvässä kuin pahassa. Vaikka olisimme perineet joissain asioissa ns. "huonot geenit". Ravinnollamme ja päivittäisillä valinnoillamme elämässämme voimme kytkeä päälle tai pois geenejämme. Voimme myös ennen jälkeläisten saamista vaikuttaa ravitsemuksella, terveydentilallamme ja välttämällä haitallisten aineiden pääsyä elimistöömme, mitä geenejä meiltä jälkeläisemme perii. Tätä kutsutaan epigenetiikaksi.

mielenkiintoisia linkkejä aiheesta epigenetiikka:
http://www.laakarilehti.fi/?opcode=show/news_id=7893/type=7
http://yliopisto-lehti.helsinki.fi/?article=7447
http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/karsitko_sadan_vuoden_takaisista_oloista
http://biohakkeri.blogspot.fi/2014/01/olet-sita-mita-teet-jos-voitkin.html

DNA Life

Olin keväällä erittäin mielenkiintoisessa kolmipäiväisessä Nordic Laboratoriesin järjestämässä DNA Life-testipaneelien tulkintapätevyyskoulutuksessa. Kouluttajana toimi tanskalainen funktionaalisen lääketieteen huippuammattilainen Oscar Umahro Cadogan

DNA Life-koulutus Helsinki, kevät 2015

Tuntui siltä, että kurssi olisi voinut olla vaikka viikon mittainen. Niin paljon hyödyllistä ja kiinnostavaa asiaa tuli opittua ja jäi halu oppia vielä lisää.

Erilaisia testipaneeleja esiteltiin tarkasti geeni geeniltä neljä. Esittelen tässä yhteydessä tarkemmin niistä yhden.

DNA Health-testipaneeli

Geenitestin alussa on ohje miten testiä tulkitaan: vasemmalla lukee geenin nimi ja lyhyt selitys geenistä. Oikealla lukee testitulos, jonka vaikutus on värikoodattu. Tuloksen yhteydessä on myös lyhyt selostus siitä mitä tulos merkitsee. Geenitestin tulkintapätevyyskoulutuksen käynyt ammattilainen osaa selittää tarkemmin mitä käytännön vaikutuksia geenitestin tuloksilla on.

Testin hinta on 245€+ kuljetuskuluja 16€

Tällä testipaneelilla tutkitaan useita osa-alueita, joihin voi vaikuttaa ruokavaliolla, ravintolisillä ja elintavoillaan.

-Lipidimetabolia, joka kertoo riskeistä liittyen rasva-aineenvaihduntaa ja kolesterolitasoihin. Kiinnittämällä yksilöllistä ravitsemuksellista huomiota testituloksen perusteella ja verrattuna sitä tietoihin, jota tiedetään ihmisen suku- ja terveyshistoriasta voidaan vähentää riskiä sairastua mm. sydän- ja verisuonitauteihin tai voidaan hidastaa, pysäyttää tai jopa parantaa jo syntynyttä tilaa.

Esimerkki: Apolipoproteiini E4:n perineiden tulee kiinnittää huomiota erityisesti rasvan laatuun ja riittävään antioksidanttien saantiin. Heillä on suurentunut geneettinen riskitekijä mm. Alzheimerin tautiin ja valtimokovettumatautiin. Toisaalta jos on perinyt Apolipoproteiini E3:n molemmilta vanhemmiltasi em. riskit genetiikan osalta ja juuri tämän geenin osalta ovat vähäisemmät. Elintavat ja muut geneettiset tekijät toki silti vaikuttavat.

Lisätietoa:

http://www.tritolonen.fi/index.php?page=articles&id=211

-B-vitamiinimetabolia. Tutkimalla tähän liittyvät geenit saadaan selville missä kohdin ja millaista tukea keho tarvitsee B-vitamiiniten suhteen ja millaisessa muodossa B-vitamiiniravintolisiä kannattaisi ottaa. Se, miten tehokkaasti keho saa ja pystyy hyödyntämään B-vitamiineja auttaa osaltaan selittämään millaisia vaivoja ihmisellä on, millaisia riskejä esimerkiksi erilaisten rappeumasairauksien ja syövän suhteen.

Esimerkki: Metyleenitetrahydrofolaattireduktaasientsyymin (MTHRF) "epäsuotuisasti" perityt alleelit lisäävät riskiä kohonneisiin homokysteiinitasoihin ja sitä myötä moniin elintasosairauksiin ja sairaudentiloihin. Ongelma syntyy jos saatavilla ei ole riittävästi aktiivisessa muodossa olevia B-vitamiineja B6, B9 ja B12. Ongelmia syntyy myös jos näitä B-vitamiineja suplementoidaan ei-aktiivisissa muodoissa, joissa ne valitettavasti suuressa osassa ravintolisiä ovat. "Uhka", koskettaa jopa 30% väestöstä. Myös mm. B2-vitamiinin saanti on tärkeää. Em. vitamiinien tarve on myös suurempi, jos on perinyt yhden tai useamman ns. "epäsuotuisasti" metylaatioon vaikuttavista geeneistä.

Lisätietoa englanniksi: http://mthfr.net/

Glutationi S-transferaanin geeniä, joka on maksaentsyymi koskeva testitulos DNA Health-paneelissa

-Maksan myrkynpoistojärjestelmän tehokkuuteen liittyvien geenien tutkiminen auttaa kohentamaan ravintoa, ravintolisiä ja yrttihoitoa yksilöllisesti ja ennakoimaan erilaisia terveysriskejä. Joidenkin maksat kuormittuvat herkemmin kuin toisen. Jos maksa ei kykene riittävän tehokkaasti metaboloimaan erilaisia sisäsyntyisiä tai elimistön ulkopuolelta tulevia toksisia aineita, ne kumuloituvat kehoon ja aiheuttavat siellä monenlaista haittaa, epätasapainotiloja ja sairaudentiloja. Rasittunut maksa ja elimistöön kumuloituneet toksiinit myös estävät paranemis- ja toipumisprosesseja.

Maksan myrkynpoistojärjestelmä

-Oksidatiiviseen stressiin liittyvien geenien tutkiminen auttaa kohdentamaan antioksidanttien saantia ravinnosta ja ravintolisistä yksilöllisesti. Oksidatiivinen stressi heikentää immuniteettia, vanhentaa ja raihnaistaa ennenaikaisesti ja on monien sairaudentilojen puhkeamisen tärkenä taustavaikuttajana.

Esimerkki: Jos on perinyt joko toiselta tai molemmalta vanhemmalta interleukiini 6-geenin suhteen "epäsuotuisan" alleelin, tämä tarkoittaa sitä että inflammaatiota syntyy voimakkaammin esim. liikuntasuorituksen jälkeen tai inflammaatiota eli elimistön hiljaista tulehdusta aiheuttavan ruokavalion seurauksena. Antioksidanttien tarve on tällöin suurempi. Samoin on hyvä kiinnittää huomiota siihen, että saa riittävästi omega 3-rasvahappoja. Niidenkin tarve voi olla toisilla geneettisin perustein suurempi kuin toisilla. Tämän geenin merkitys korostuu mm. insuliiniresistanteilla ja ylipainoisilla, samoin tupakoitsijoilla.


Linkkejä:

Inflammaatiosta: http://www.tritolonen.fi/index.php?page=articles&id=142
Olen kirjoittanut antioksidanteista ja oksidatiivisesta stressistä tähän tähän blogiin: http://jalkeilla.blogspot.fi/2015/01/oksidatiivinen-stressi-ja-antioksidantit.html

-Luun ja tukikudosten vahvuuteen/heikkouteen liittyvien geenien tutkiminen auttaa kohdentamaan ravitsemusta ja liikuntaa yksilöllisesti. Sen tietäminen, onko taipumusta hauraisiin luihin tai helposti vioittuviin niveliin ja nivelsiteisiin auttaa varsinkin ikääntyviä ja urheilijoita, mutta ennaltaehkäisy ja yksilöllinen ravitsemus on toki tärkeä tässä suhteessa kaiken ikäisille.

D-vitamiinireseptorigeenien erimerkkitulos DNA Health-paneelissa. Voikutus kohdistuu mm. luuterveyteen.

-Insuliinisensitiivisyys. Diabetes 2, ylipaino, verenpainetauti, korkeat kolesterolitasot, sydän- ja verisuonitaudit. Taipumus näihin esiintyy voimakkaasti suvuittain. Kenen erityisesti tulisi kiinnittää huomiota sokerinsaantiin, hiilihydraattimääriin yms. ? Vaikka sukutaustasta jo voidaan päätellä paljon, on hyvä tietää millä tekijöillä yksilöllisesti voidaan vaikuttaa suotuisasti.

Esimerkki: Glukoositransportteri tyypin 2 T-alleeli perittynä joko toiselta (heterotsygoottisesti) tai molemmalta vanhemmalta (homotsykoottisesti) aiheuttaa erityistä geneettistä sokerinhimoa. Jos kärsii tästä vaivasta, on hyvä tietää ettei kaikki ole vain pelkästä itsekurista kiinni. Osa sokerinhimosta joskus isokin osa voi johtua geeneistä. Sokerinsaannin vähentäminen ja vähähiilihydraattinen terveellinen ruokavalio voi vähentää sokerinhimoa.

Muut DNA Life-testipaneelit:

DNA Diet Plus

Tämä tekstipaneeli on hyödyllinen esimerkiksi painonpudotuksessa- ja hallinnassa ja auttaa rakentamaan yksilöllistä ravitsemus- ja liikuntaohjelmaa. Hinta on 179€ +16€ kuljetuskuluja

DNA Sport

Tämä testipaneeli on erityisen hyödyllinen tavoitteellisille liikunnan harrastajille, kilpa- ja ammattiurheilijoille ja antaa hienot eväät optimoida lajivalintoja, treeniä ja ravitsemusta. Hinta on 245€ +16€ kuljetuskuluja.

DNA Oestrogen

Tämä testipaneeli auttaa selvittämään geneettisiä riskitekijöitä mm. rintasyövälle. Testipaneeliin kuuluu osuuksia estrogeenin biosynteesistä, metaboliasta ja maksan myrkynpoistojärjestelmästä suhteessa estrogeeniin. Paneelista hyötyvät ne, jotka haluavat kartoittaa esim. rintasyöpäriskiään tai kun halutaan selvittää mikä on geenien osuus kun estogeenin tai/ja sen metaboliittien havaitaan olevan korkeita laboratoriotesteissä. Hinta on 179€+16€ postituskuluja

Lisätietoja siitä, kenellä Suomessa on näiden testien tulkintapätevyys paikkakunnallasi tai lähistöllä voi tiedustella Nordic Laboratories Suomen edustaja Susa Hanyilta.

Yhteystiedot:
Puh: 045 1494 777 
sähköposti: sh@nordic-labs.comKoulutusmahdollisuus:

edit 28.9. 2015: Aikaisemmin ilmoitettu lokakuun DNA Life-geenitestipaneelien tulkintapätevyyskoulutus on valitettavasti peruttu.

Varjovastaukset kokemusasiantuntijalta

Studio55.fi-ohjelmassa  vieraili maanantaina 14.9 professori ja endokrinologian erikoislääkäri Matti välimäki vastaamassa kysymyksiin kilpirauhassairauksista.

linkki: http://www.studio55.fi/terveys/article/lukijat-kysyivat-kilpirauhassairauksista-laakari-vastasi/5305200

Tunnen vertaistukityötä jatkuvasti tekevänä hyvin mm. sen, mistä ihmiset ovat saaneet apua ja mistä eivät. Siksi halusin kirjoittaa, mitä olisin Välimäen sijasta esitettyihin kysymyksiin itse vastannut (jos vain olisin saanut rajoittamattomasti palstatilaa). Minusta on hyvä, että ihmisillä on vaihtoehtoja harkita ketä uskovat ja miten saamaansa informaatiota soveltavat. Potilaat ja esimerkiksi funktionaalisen lääketieteen asiantuntijat pääsevät niin vähän ääneen mediassa että haluan tässä suhteessa antaa oman panokseni.  Tekstissä professori Välimäen vastaukset ovat sinisellä teksillä, minun vastaukseni purppuralla
 tekstillä.

Mitkä ovat kilpirauhassairauksien yleisimmät ensioireet?
 

Vajaatoiminta: Väsymys, palelu, painonnousu. Liikatoiminta: Sydämen tykytys, hikoilu, vapina. Struuma/suurentunut kilpirauhanen: Painontunne kaulalla, nielemisvaikeudet.

Vajaatoiminnassa oireiden kirjo voi olla hyvin laaja ja osin myös yksilöllinen. Voi esiintyä selittämätöntä alakuloa, jopa vakavaa masennusta, lihomista ilman että siihen liittyisi erityisiä muutoksia aktiivisuustasossa tai ruokavaliossa. Painon pudottaminen voi olla lähes mahdotonta tai yritykset tyssäävät siihen että vajaatoimintaoireet vain pahenevat ja olo tulee laihduttaessa vain kaikin puolin huonommaksi. Tavallista on myös ajatustoiminnan ja olemuksen hidastuminen. Pää voi tuntua sumuiselta. Voi myös esiintyä turvotusta ja erilaisia epämääräisiä särkytiloja. Usein vajaatoimintapotilaalta diagnosoidaan myös fibromyalgia. Kaikki vajaatoiminnasta kärsivät eivät liho. Iho voi olla kuiva ja hiuksia voi lähteä paljon. Ihminen voi palella niin että tarvitsee keskellä kesääkin villasukat.

Vajaatoimintapotilailla on usein myös suolistovaivoja, kuten hapoton maha, joka voi, toisin kuin yleensä ymmärretään oireilla närästyksenä. Krooninen ummetus on myös yleinen vajaatoimintapotilaan vaiva.
On myös havaintoja erikoisemmista vaivoista, jotka ovat hellittäneet kun vajaatoimintaa on hoidettu oikealla tavoilla. Näitä ovat mm. vaivasenluiden oireilu, isovarpaan kynnen kasvuhäiriöt, korvien soiminen, korvakäytävien kutiseminen. Jo vähän tunnetumpi vaiva, joka liitetään vajaatoimintaan on rannekanavaoireyhtymä.

Liikatoimintaan voi liittyä oireina mm. lämpötilan kohoamista yli 37 asteen, levottomuutta, hermostuneisuutta, laihtumista, tihentynyttä sydämensykettä, ripulia ja vapinaa, lihaskipuja.

Miten ruokavalio vaikuttaa kilpirauhasen vajaatoimintaan. Eli mitkä ruoka-aineet ovat hyväksi, ja mitä tulisi välttää?

Tieteellisissä tutkimuksissa ei ole voitu osoittaa, että joku ruokavalio parantaisi kilpirauhasen toimintaa siten että vajaatoiminta korjaantuisi. Paras on aloittaa tyroksiinilääkitys, joka varmasti korjaa vajaatoiminnan ilman ruokavalioita. Esimerkkinä gluteiinittoman ruokavalion on uskottu parantavan kilpirauhasen toimintaa, mikä ei pidä paikkaansa. Se voi auttaa paitsi keliaakikkoa myös paksusuolipotilaan vatsaoireita.

Ruokavaliolla on aivan oleellinen merkitys vajaatoimintapotilaan kokonaisvaltaisessa hoidossa. Moni vajaatoimintapotilas jää oireiseksi, ylipainoiseksi ja väsyneeksi jos vaivaa hoidetaan pelkällä Thyroxin-lääkityksellä. Suuremmalla osalla vajaatoimintapotilaista toimii parhaiten jokin muu hoito kuin Thyroxin-hoito. Muut hoidot ovat kelvanneet myös USA:n poliitikoille. J.F. kennedy käytti koko presidenttikautensa ajan synteettistä T3-hoitoa ja Hillary Clinton käyttää eläinperäisiä valmisteita. Molemmilla valmisteilla on pitkä ja menestyksekäs käyttöhistoria.

Ruokavalion tulee toki olla yksilöllinen. Kun hoidetaan kokonaista ihmistä, eikä vain hänen kilpirauhasarvojaan, on otettava huomioon mitä juuri kyseisen ihmisen mahasuolikanava ja ravitsemus tarvitsevat, jotta ihminen saisi parhaat mahdolliset eväät voida hyvin. Funktionaalisessa lääketieteessä tämä osataan ja iso joukko kilpirauhaspotilaita kansainvälisesti on huomannut valtavan eron voinnissa jos ovat jättäneet viljat ja usein myös maidon pois ruokavaliosta. Tässä linkki, jota kautta voi saada lisätietoa suomen kielellä: http://ollisintegrallife.com/2012/11/15/autoimmuunisairaudet-ja-patofysiologiset-mekanismit-hoito-ravinnolla-seka-stressinhallinnalla/

Yksilöllinen hoito tarkoittaa käytännössä sitä että tutkitaan mistä ravintoaineista kilpirauhasen vajaatoimintapotilaalla on puutetta ja jos puutoksia löytyy (ja yleensä löytyykin), mietitään johtuvatko ne siitä ettei henkilö saa niitä riittävästi ravinnosta vai onko imeytymisessä ongelmaa. Tarvittaessa voidaan tutkia esim. virtsa- ja ulostenäytteistä suoliston ja ruoansulatuksen tilaa. Myös immunologisia tutkimuksia voidaan tehdä esimerkiksi sen suhteen mille ruoka-aineille voi olla allergioita ja yliherkkyyksiä. Tässä turvaudutaan verikokeisiin. Tutkitaan myös onko potilaalla hiljaa kytevää tulehdusta eli inflammaatiota, joka voi olla sotkemassa elimistön signalointijärjestelmiä ja sitä kautta myös hormonitoimintaa. Ruokavaliolla ja yksilöllisellä ravintolisä- ja yrttihoidolla voidaan hoitaa myös inflammaatiota. Inflammaatio on yksi tärkeimmistä syistä nykyisten rappeuma- ja elintasosairauksien puhkeamisessa. Funktionaalisessa ja integratiivisessa lääketieteessä on ihan tätä päivää hoitaa ihmisiä kuntoon kokonaisvaltaisesti ja hoitotulokset ovat ihan eri luokkaa kuin koululääketieteen piirissä. Lisätietoa funktionaalisesta lääketieteestä: http://fms.fi/funktionaalinen-laaketiede/

Kuinka paljon eroaa lapsena ja aikuisena diagnosoitu kilpirauhasen vajaatoiminta?Jos lapsi sairastuu, voiko tulla pysyviä kehityshäiriöitä aivoihin tai muualle kroppaan?

Vajaatoiminta harvoin alkaa lapsena. Silloin se tulee esiin kasvun hidastumisesta. Hoidon jälkeen kasvu normaalistuu. Pysyviä vaurioita ei tule. Kriittisin vaihe on sikiökehitys. Jos äidillä on hoitamaton vajaatoiminta erityisesti raskauden ensimmäisen kolmanneksen aikana, jolloin sikiö on riippuvainen äidin tyroksiinista, voi tulla pysyvämpiä vaurioita.

Ei ehkä ole enää niin harvinaista, että kilpirauhasen vajaatoiminta alkaa jo lapsena. Varmasti moni, ei toki jokainen ylipainoinen lapsi tai ylipainoon taipuvainen on ainakin lievästi vajaatoimintainen. Riippuu tilanteesta tarvitaanko lääkitystä. Jos vajaatoiminta johtuu puuttuvasta kilpirauhasesta tai puutteellisesti kehittyneestä kilpirauhasesta, toki tarvitaan korvaushoitoa jos oma tuotanto ei yksinkertaisesti riitä.

Vajaatoiminnassa on aina, myös lapsilla ja nuorilla selvitettävä tarkoin mistä se johtuu. Jos se johtuu suoliston huonosta tilasta, virheravitsemuksesta, ruokayliherkkyyksistä yms. niin silloin usein saadaan apua kokonaisvaltaisesta hoidosta eikä lääkitystä välttämättä tarvita tai lääkitys ei jää pysyväksi. Olen samaa mieltä siinä että kriittisin vaihe on sikiönkehitys. Vertaistuessa tulee valitettavasti usein eteen kertomuksia siitä miten odottavien äitien tutkimus ja hoito kilpirauhasen vajaatoiminnan osalta laiminlyödään tai se on täysin retuperällä. Tilanne vaihtelee tosi paljon neuvola- ja paikkakuntakohtaisesti.

Vaikeuksia tulee myös neuvoloissa jos odottava äiti käyttää jotakin muuta lääkitystä kuin Thyroxinia, vaikka esimerkiksi eläinperäisten kilpirauhasvalmisteiden käyttäjiä on vuosittain maailmalla tuhansia raskaana täysin ilman mitään ongelmia. Äidit ovat joutuneet kovan painostuksen kohteeksi eivätkä ole kokeneet tulleensa lainkaan kuulluksi asiassa. Myös yksinomaan T3-hormonihoitoa käyttäviltä on tähän mennessä syntynyt ihan terveitä vauvoja, vaikka tästä asiasta onkin vähemmän kokemusperäistä tietoa.

Teini-ikäisillä on iso riski sairastua kilpirauhasen vajaatoimintaan jos siihen on sukurasitetta. Tämä johtuu siitä että teini-iässä jodia kuluu kehityksen, varsinkin rauhaskudosten, kuten rintarauhasten, kohdun, munasarjojen ja kivesten hormonitoiminnan kehittymiseen ja käynnistymiseen. Jos jodista on tässä vaiheessa puutetta, kilpirauhanenkin voi jäädä vaille riittävää jodia. Teini-ikäiset on yksi ryhmistä, joiden jodin ja seleenin saantiin olisi kiinnitettävä erityistä huomiota. Jo nuoret aikuiset, jopa teini-ikäiset voivat myös sairastua autoimmuunityreioidiittiin. Vaikuttaa siltä että jos autoimmuunisairauksia on suvussa, niiden puhkeamisajankohta aikaistuu sukupolvi sukupolvelta. Jos mummo on sairastunut Hashimoton tautiin viisikymppisenä, kenties hänen lapsi sairastuu siihen nelikymppisenä ja tämän lapsi kolmikymppisenä, jopa aikaisemmin. Onko syy jodinpuutoksessa, epäterveellisessä ruoassa, ympäristön toksiineissa yms? Syyt ovat varmasti monien tekijöiden summa.

Usein masennus liitetään kilpirauhasen vajaatoimintaan. Itselläni vajaatoiminta oireili paniikkioireina, voimakkaana jännityksenä ja ahdistuneisuutena. Kuinka yleistä tällainen oireilu on vajaatoimintaa sairastavilla?

Ei yleistä ainakaan niin, että paniikkioireet olisivat yksin vajaatoiminnan aiheuttamia. Tietysti paniikki ja vajaatoiminta voivat olla samalla ihmisellä. Hidastamalla henkisiä toimintoja vajaatoiminta voi lisätä paniikkipotilaan pelkoa esimerkiksi sosiaalisista tilanteista selviytymisessä.

Ahdistuneisuus ja paniikkikohtaukset on hyvin yleisiä kilpirauhasen vajaatoiminnasta kärsivällä. Ei ole harvinaista että taustalta paljastuu sympaattisen hermoston ylikierroksilla käyminen (mm. adrenaliinia erittyy tällöin paljon), joka usein johtuu osin myös siitä että stressihormoni kortisolia ei erity tarpeeksi. Tämä taas liittyy usein vajaatoimintapotilailla nk. lisämunuaisuupumukseen, josta olen kirjoittanut blogissa aikaisemminkin: http://jalkeilla.blogspot.fi/2014/04/mika-on-lisamunuaisuupumus.html

Tässäkin kohden ihmisen kokonaistilanteeseen perehtyminen on tärkeää. Mitä hänelle on tapahtunut elämässä, mitä muita oireita ja todettuja sairauksia on, mikä asia stressaa henkisesti, entä mitkä tekijät rasittavat kroppaa fyysisesti? Usein jos kyseessä on "pelkkä" vajaatoiminta ilman että kortisolitasoissa olisi ainakaan runsaasti vointia haittaavaa muutosta, potilas on hyvin väsynyt, nukkuisi mielellään paljon ja on flegmaattinen ja hitaanoloinen. Jos yhtälössä on mukana sympaattisen hermoston ylikierroksilla käyminen ja kortisoliongelmat, on usein ahdistuneisuutta, ylivirittyneisyyttä, stressiherkkyyttä, jopa paniikkikohtauksia. Esiintyy myös univaikeuksia, jopa pahoja. Tällaisissa tilanteissa funktionaalisessa lääketieteessä mitataan usein mm. aminohappotasot (monet aminohapot ovat neurotransmittereiden lähtöaineita ja niillä on suuri vaikutus hermoston ja aivojen toimintaan, myös katekoliamiinien kuten adrenaliini, noradrenaliini ja dopamiini toimintaan, jotka säätelevät myös osaltaan käyttäytymistä, reagointia ja mielialoja) ja kortisolitasot syljestä tai virtsasta. Hoitona on hermostoon vaikuttavia vitamiineja, aminohappoja, mahdollisesti harkiten myös yrttihoitoa. Myös keskusteluhoitoa saatetaan tarvita ja suurta apua stressin purkamiseen ja autonomisen hermoston tasapainottamiseen on saatu myös TRE-menetelmästä, josta vieraskirjoittaja on kirjoittanut blogiin: http://jalkeilla.blogspot.fi/2015/03/vierailevana-kirjoittajana-karita.html

kuva: Pixabay

Voiko kilpirauhassairaus tai -syöpä vaikuttaa raskaaksi tuloon ja sikiön kehitykseen?

Voivat vaikuttaa. Keskeistä on väärä tyroksiinipitoisuus verenkierrossa. Kun se korjataan oikeaksi, raskauden edellytykset normaalistuvat ja sikiö voi hyvin. Syövällä sinänsä ei mitään merkitystä – tärkeintä on, että syöpähoitojen jälkeen veressä on oikea tyroksiinipitoisuus.

Voivat vaikuttaa. Thyroxin-hoito ei välttämättä kaikilla ole vastaus fertiliteettiongelmiin kun ongelmana on kilpirauhasen vajaatoiminta tai kilpirauhashormonien alhaiset tasot kudoksissa. Vertaistuessa, sekä Suomessa, että kansainvälisesti törmää usein siihen että äidillä on ollut vaikeuksia tulla raskaaksi jos hän kärsii hoitamattomasta vajaatoiminnasta, hänellä on liian pieni annos kilpirauhashormonia lääkityksessään tai hän ei saa riittävää vastetta Thyroxin-hoidolla eli T4-monoterapialla. On aina yhtä sykähdyttävää saada kuulla onnellisia uutisia raskauksista ja vauvojen syntymästä ihmisiltä, jotka ovat kärsineet lapsettomuudesta, joilla on ollut kilpirauhasen vajaatoimintaa ja jotka on viimein saaneet itselleen sopivan lääkityksen ja sitä myöten saaneet perheenlisäystä. Keskenmenot ovat valitettavan yleisiä vajaatoimintaisilla.

Jos kilpirauhassyövän jälkeen haluaa saada perheenlisäystä, sekä äidin, että isän kannattaa, kuten kaikkien muidenkin tulevien äitien ja isien huolehtia erityisen hyvin ravitsemuksestaan. Mahdollisesti myös maksan toimintaa kannattaa tukea ja toksiineja häätää kehosta erilaisten detox-menetelmien avulla, jotta lähtökohdat saada jälkikasvua olisivat parhaat mahdolliset. Isän osuus tässä päättyy tavallaan hedelmoittymiseen, mutta äidin on tärkeää huolehtia hyvästä ravitsemuksesta myös raskaus- ja imetysaikana. Se voi olla sairaudesta toipuvalle aika rankkaakin saada lapsi, joten suosittelen että ainakin vuosi, ellei pari kannattaa toipua ja huolehtia hyvin terveydestä ja sitten vasta alkaa yrittämään lasta. Erityisesti rasvahappotasot, kuten riittävä Omega 3-rasvahappojen saanti, terve suolistomikrobisto ja folaatti eli B9-vitamiini ovat erityisen tärkeitä ennen raskautta, sen aikana ja myös imetettäessä.

Voiko sairastaa kilpirauhasen vajaatoimintaa vaikka laboratorio-arvot olisivat viiterajoissa?

Kyllä voi. Potilasta pitää sekä kuunnella että tutkia kokonaisvaltaisesti. Kilpirauhasen vajaatoiminnan diagnoosi on summa oireista, lääkärin tekemän kliinisen tutkimuksen löydöksistä ja laboratoriotuloksista. Hyvin helposti vajaatoiminnan mahdollisuus suljetaan pois pelkkien laboratorioarvojen perusteella potilasta edes tapaamatta. Ongelma koskee lähinnä lievää vajaatoimintaa sairastavia, jotka voivat vuosia käydä lääkärissä valittamassa tyypillisiä oireita kuten väsymys ja palelu. Hoitoa ei anneta, vaikka arvot ovat toistuvasti alakanttiset, koska ne ovat viitealueella. Tärkeimmän kilpirauhashomonin tyroksiinin pitoisuus T4v on toistuvasti viitealueen alarajoilla ja kilpirauhasen toimintaa säätelevän aivolisäkkeen erittämän tyreotropiinin TSH pitoisuus on viitealueen ylärajoilla. Jos aivolisäke on tyytymätön kilpirauhasen toimintaan, se yrittää TSH:n eritystä lisäämällä parantaa kilpirauhasen toimintaa. Moni potilas jolla T4v on normaalin alarajalla ja TSH ylärajalla hyötyy hoidosta, joka siis voidaan aloittaa ilman että ko. arvot muuttuvat epänormaaleiksi.

Ongelmallista on sekä se, että viitearvoja tuijotetaan sokeasti vaikka potilas olisi oireiltaan aivan vajaatoimintainen ja vaikka hänen ruumiinlämpönsä olisi jatkuvasti alle 36.6. Viitearvothan tarkoittavat sitä että 95% terveiksi luokitelluista sijoittuu tuloksiltaan viitearvojen sisään, 2.5% niiden alle ja 2.5% niiden yli. Sinne viitearvojen väliin jää aika paljon porukkaa jolla voi olla jonkinasteinen vajaatoiminta. Lieväkin vajaatoiminta voi tuottaa paljon oireilua ja vaikuttaa elämänlaatua ja toimintakykyä huonontavasti.

Kokonaan toinen juttu on sitten se, ettei tutkita riittävän perusteellisesti. Moni potilas kertoo, ettei lääkäri ole edes tunnustellut hänen kilpirauhasta kun hän potilas on epäillyt vajaatoimintaa. Funktionaalisessa lääketieteessä kilpirauhasen vajaatoimintadiagnostiikan kokeisiin kuuluvat seuraavat: TSH, T4v, T3v, rT3, TPOAb ja TyglAb. Konventionaalisessa lääketieteessä terveyskeskustasolla, usein erikoissairaanhoidossa endokrinilogin vastaanotollakin otetaan usein vain T4v ja TSH. Näillä kokeilla ei jää haaviin kaikki vajaatoiminnat. Pahimmassa tapauksessa mitataan pelkkä TSH, joka ei läheskään aina vajaatoiminnassa nouse. se voi jopa olla viitteiden keskialueella tai niiden alla ja potilas saattaa silti kärsiä vajaatoiminnasta. Ei aivolisäke aina kaikissa tilanteessa signaloi kilpirauhasta tuottamaan lisää hormonia jos hormonitasot veressä laskevat. Vasta-aineet voivat olla koholla jo pitkään ennen kun mahdollinen autoimmuunitulehdus kilpirauhasessa näkyy hormonikokeissa.

Kolmas juttu on vielä se, että vajaatoiminta voi ilmetä myös kudostasolla. Se mitä mitataan verestä eli läheskään aina kuvasta sitä mitä tapahtuu tai on tapahtumatta solutasolla. RT3-hormonin mittaus on epäsuora, mutta tällä hetkellä ainoa mahdollinen tapa dejodinaasientsyymi 2:n geenivariaation tutkimisen ohella tarkastella sitä, mikä mahtaa olla aktiivisen T3-hormonin pitoisuus solun sisällä. rT3-dominanssistakin olen kirjoittanut blogiin: http://jalkeilla.blogspot.fi/2014/08/mika-on-rt3-dominanssi.html

Miksei tyroksiinia määrätä helpommin kokeiluun, vaikka se voisi pelastaa monien elämän? Tuputetaan vain mielialalääkkeitä, jotka taas voi tuhota monen elämän, jollei niiden käyttöön ole oikeasti tarvetta.

Viittaan edelliseen vastaukseen. Riippuu lääkäristä. Itse ehdotan rajapintaisissa tilanteissa aina tyroksiinihoitokokeilua, mikä on täysin turvallinen. On paljon lääkäreitä, jotka määräävät tyroksiinia, koska he ymmärtävät, ettei lääketiede ole vain pelkkiä numeroita. Lääketiede ei voi olla niin mustavalkoinen, että esimerkiksi tyroksiinipitoisuudessa luku on 10 on vajaatoiminta ja 11 täysin terve. Ero vajaatoiminnan ja masennuksen välillä on siinä, ettei masennukselle ole verikokeita, jotka sanoisivat että tämä potilas on masentunut ja tämä ei. Masennuksen diagnoosi perustuu oireisiin perustuviin pisteytyksiin, vajaatoiminnan sekä oireluetteloihin että laboratoriotuloksiin, joista jälkimmäiset joidenkin lääkärien käsissä valitettavasti ajavat kaiken muun yli. Jos masennukselle olisi verikoe ja sen tulosta tulkittaisiin yhtä mustavalkoisesti kuin kilpirauhaskokeita, masennuslääkkeiden käyttö ehkä vähenisi.

On tietenkin parempi että Thyroxinilla saadaan pelastettua elämiä eli saatua toimintakykyä ja elämänlaatua joka olennaisesti kohoamaan ihmisillä, mutta vieläkin parempi tapa on olemassa kuin se, että kirjoitetaan vaan kaikille vajaatoimintaa epäileville joilla on viitealueella olevat, mutta alakanttiset kilpriauhashormonitasot koelääkitys. Nimittän se, että otetaan tarkemmin ja kokonaisvaltaisemmin selvää mistä vajaatoimintaoireisto johtuu. Mitkä on ne juurisyyt, jotka on johtaneet potilaan oirehtimiseen ja mitä asialle voisi tehdä, jotta voitaisiin mahdollisimman pitkälle palauttaa ihmisen terveys. Toki lääkettä saatetaan tarvita, mutta mikään yksinkertainen patenttiratkaisu se ei ole. Jos siellä on vielä tekijöitä läsnä, jotka epätasapainotilaa kehoon tuovat, puhkeaa lisää sairauksia jos mitään muuta ei tehdä kuin vaan lääkitään. Suosittelen aina kokonaisvaltaista hoitoa hormonihoidon rinnalle kaikille kilpirauhaspotilaille. Olen nähnyt miten valtavan hienoja tuloksia sillä saadaan aikaan ihmisten elämässä! Monet kilpirauhaslääkitykset, kenties valtaosa voisi välttää jos ongelmiin vain osattaisiin puuttua ajoissa. Sitten kenties meillä ei olisi niitä vähintään kymmeniätuhansia huonokuntoisia suomalaisia, jotka vaeltaa lääkäriltä toiselle vuosikausia valittaen vaivojaan saamatta apua kilpirauhasen vajaatoiminnan oireisiin ja sen liitännäisongelmiin.

Mitä tulee masennuslääkkeiden tyrkyttämiseen lähes kaikille jotka vähänkin valittavat alakuloa ja väsymystä, mielestäni se on aivan rikollista ja henkistä laiskuuttakin lääkäriltä. Tai sitten lääkäri ei vaan yksinkertaisesti osaa toimia paremmin. Masennuslääkkeistäkin olen kirjoittanut tähän blogiin: http://jalkeilla.blogspot.fi/2015/07/kirja-aku-kopakkala-masennus-suuri.html

Mitkä tekijät ovat syynä siihen, että kilpirauhasen vajaatoiminta on elinikäinen? Missä tilanteissa siitä on mahdollista parantua?

Kilpirauhasen vajaatoiminnan tärkein syy on krooninen kilpirauhastulehdus, joka tuhoaa kilpirauhasen. Parantumista tapahtuu käytännössä vain silloin kun vajaatoiminta alkaa synnytyksen jälkeen. Tämä voi parantua hoitoa vaatimattomaksi ainakin väliaikaisesti. Tulehdus perustuu elimistön omia kudoksia vastaan tekemiin vasta-aineisiin. Näiden tuotanto voi synnytyksen jälkeen voimakkaasti lisääntyä rauhoittuakseen myöhemmin.

Kilpirauhasen vajaatoiminta on elinikäinen jos kilpirauhasessa tai sitä käskyttävissä aivon osissa on pysyvä kudosvaurio tai kudospuutos, joka estää hormonien muodostumisen. Syitä voi olla synnynnäiset kilpirauhaskudoksen tai koko elimen puutokset, autoimmuunitulehduksen tuhot kilpirauhasessa, kilpirauhasen poisto esim. struuman tai syövän takia, hypotalamuksen tai aivolisäkkeen pysyvät vammat, kudospuutokset, kasvaimet tai jos aivolisäke joudutaan poistamaan.

Kilpirauhasen vajaatoiminnan tärkein syy on autoimmuunitulehdus tietenkin niille, joilla on autoimmuunitulehdus. Muille tärkein syy on se, mikä juuri heillä on saanut aikaan vajaatoiminnan. Vajaatoimintaa on myös aivoperäistä ja kudostasolla ilmenevää vajaatoimintaa. On myös mahdollista, että samalla ihmisellä on useammanlaista syytä vajaatoimintaansa. Ansiokas kilpirauhassairauksien hoitoon perehtynyt lääkäri Dr Datis Kharrazzian listaa kirjassaan "Why do I still have hypothyroid symptoms.." 22 eri tyyppistä kilpirauhasen vajaatoiminnan tilaa.

Lääkityksiä on voitu purkaa isolta joukolta ihmisiä, joilla on todettu autoimmuunityreoidiitti kun vain immuunireaktioon ollaan funktionaalisen lääketieteen keinoin puututtu niin ajoissa, että liikaa kudostuhoa kilpirauhasessa ei ole tapahtunut. Hoito sisältää mm immunijärjestelmän normalisoimista ravitsemuksen ja yrttihoidon keinoin ja kilpirauhashormonien tuotannon tukemista. Myös aivoperäisistä ongelmista kärsiviä kilpirauhaspotilaita on saatu pois lääkityksen piiristä kun ollaan hoidettu inflammaatiota eli hiljaista tulehdusta ja tuettu aivojen hormonsignalointia, kilpirauhasen toimintaa ja T4-hormonin muuntoa aktiiviseksi T3-hormoniksi. Hoidossa on samanaikaisesti otettu huomioon myös muita epätasapainotiloja. Pitää hyvin tarkkaan tutkia ihmistä ja pohtia hänen tilannetta, jotta voi arvella onko hänen mahdollista päästä lääkkeettömäksi jos hänellä on kilpirauhaslääkitys.

Millä keinoilla vajaatoiminnan aiheuttaman ylipainon saa putoamaan? Perinteiset keinot ei tunnu tehoavan.

kuva: Bixabay

Tyroksiini ei ole erityisen tehokas laihdutuslääke, mutta sen puute tuhoaa kaikki laihdutusyritykset. Tyroksiinihoito mahdollistaa sen, että ruokavalio ja liikunta edes voivat pudottaa painoa. Vajaatoiminnassa perusaineenvaihdunta laskee niin alas, ettei voi syödä juuri mitään ilman että paino nousee.

Usein lääkitystä joutuu vaihtamaan jos Thyroxin-lääkitty ei saa painoa putoamaan ja lihoo hallitsemattomasti. Joskus ongelma johtuu siitä että lääkitystä pidetään liian pienellä annoksella, koska lääkäri virheellisesti säätää lääkitystä TSH-arvon perusteella. Usein riittävässä kilpirauhaslääkityksessä TSH painuu viitteiden alle nollan tuntumaan yksinkertaisesti siistä syystä että hormonin tullessa purkista aivolisäkkeen ei tarvitse enää käskyttää kilpirauhasta tuottamaan lisää hormonia.

Kun käyttöön otetaan kokonaisvaltainen hoito ja kilpirauhaspotilaalle sopiva lääkitys, paino alkaa yleensä normalisoitumaan ilman että asian kanssa tarvitsee enää taistella. Sopivalla ruokavaliolla ja sopivalla määrällä liikuntaa saadaan tuloksia. Itse asiassa kilpirauhaspotilas tekee yleensä itselleen karhunpalveluksen jos lähtee väkisin kitukuurille laihduttamaan itseään. Keho menee tästä yleensä vain säästöliekille ja vajaatoimintaoireet entisestään pahenevat. Ei siis kannata edes ajatella laihduttamista ennen kun saa lääkityksen kuntoon ja itseään hoidettua kokonaisvaltaisesti. Minusta ainoa oikea tapa laihtua on tasapainottaa keho, syödä itselle sopivalla tavalla ja tästä seuraa sivubonuksena painon lähteminen normalisoitumaan. Joskus paino lähtee putoamaan hyvinkin, joskus voi mennä pitkään ennen kun painon putoamista jarruttavat tekijät saadaan eliminoitua.

Vaikka olen professori Välimäen kanssa eri mieltä monista asioista, siinä olen samaa mieltä että lääkärin tulee kuunnella potilasta eikä tuijottaa vain viitearvoja.

Kilpirauhaspotilaat ja muut ihmiset osa 2

Miten kilpirauhaspotilaat haluaisivat tulla kohdatuksi?

Kirjoitussarjani ensimmäisessä osassa toin esille kilpirauhaspotilaiden saamaa huonoa kohtelua. Sitä ei moni välttämättä tule ajatelleeksi millaista se on elää sellaisen ihmisen saappaissa, joka kulkee kärsimyksen polkua. Kärsimys on usein hiljaista ja yksinäistä. Se on onnekas, joka voi kokea olevansa kannateltu, rakastettu ja tuettu. Sellainen ihminen jaksaa myös tilaisuuden tullen rakastaa, kannatella ja tukea muita.

"Kohdelkaa muita kuten haluaisitte itseänne kohdeltavan". Tämän vanhan viisauden sanoma tunnetaan kristillisessä maailmassa, joskin sen ovat allekirjoittaneet monet sellaisetkin, jotka eivät miellä itseään uskonnollisiksi ja samaa ajatusta löytyy useistakin uskonnoista. Kuka olisikaan parempi arvoimaan sitä miten johonkin joukkoon kuuluvaa ihmistä tulisi kohdella ja miten hänet tulisi kohdata jos ei asianomainen itse?

Tähän kirjoitukseen olen koonnut kilpirauhaspotilaiden omia ajatuksia siitä, miten he toivoisivat itseään kohdeltavan suhteessa terveysongelmiinsa. Voisimmeko suoda heille heidän toiveensä täyttymisen? Maksaisiko se meille mitään muuta kuin että saisimme hyvän mielen huomaavaisuudestamme ja ystävällisyydestämme?

kuva:bixabay

Kysymykset, joita kysyin aiheeseen liittyen kilpirauhaspotilailta sosiaalisen median eräästä vertaistukiryhmästä:

A) Miten toivoisitte omaisten, sukulaisten, ystävien, tuttujen työkavereiden yms. teitä kohtelevan/ teihin suhtautuvan.
B) Miten toivoisitte hoitohenkilökunnan, kuten lääkärien ja hoitajien teitä kohtelevan/ teihin suhtautuvan.

vastauksia:

A) Kannustavasti, tietoa etsien, käytännön apua tarjoten.
B) Kunnioittavasti, kuunnellen, oireet vakavasti ottaen, kaikkea mahdollista apua tarjoten. Ja "thinking outside of the box". Motiivina lääkäreillä toivottavasti halu auttaa, ei halu esitellä omaa etevyyttä eikä halu rahastaa.

A) Haluaisin että läheiset kuuntelevat kun kerron tästä sairaudesta ja kaikista mihin se vaikuttaa. Ja uskoisivat että kaikki se on totta.
B) Kuuntelisivat potilaan oireita ja vointia, eivätkä tuijottaisi vain numeroita. Uskallusta antaa lääkitys kokeiluun, ja seurata potilaan vointia. Ja tiedon hankkiminen kilpirauhas
sairauksista, koska koulutus on selvästi nykyään huonolla tolalla.

B) Edes kertoisivat, että kilpirauhanen tuottaa muutakin hormonia kuin T4, kun suoraan potilas kysyy asiasta. Kertoisivat myös muista lääkkeistä kuin tyroksiini. Uskoisivat, kun potilas kertoo voinnistaa. Nämä näkökannat potilaalta, jolta koko elin poistettu. Myös kertoisivat mitä muuta kilpirauhanen tekee ja ohjaa. Eli aineenvaihdunta, lämmönsäätely, ravinnon muuntuminen energiaksi, sydämen toiminta, aivojen toiminta, maksan ja sapen toiminta jne.

A) Haluan heidän ymmärtävän, että olen ihminen, jolla on sairaus enkä ole pelkkä sairaus.

B) Haluan tulla kuulluksi ja ymmärretyksi kokonaisvaltaisena ihmisenä, en pelkkänä labratuloksena tai yhtenä sairautena. Samalla tavalla huomioiden haluan saada myös tietoa. 

A) Olisivat kiinnostuneita voinnistani ja tarjoisivat apua.

B) Olisivat kiinnostuneita kaikista oireista eikä vaan muutamasta ja kunnioittaisivat potilaan omia tuntemuksia ja ajatuksia omasta terveydestään.

A) Haluaisin, että minua ymmärrettäisiin ja uskottaisiin, että oireet ja niiden hankaluus ovat todellisia, eivätkä vain kuvittelua/liioittelua. Toivoisin tukea näiden hankalien oireiden keskellä. Kun on huonokuntoinen päivä, annettaisiin levätä ja palautua rauhassa, ilman että pitää olla hönkimässä niskaan, että pitäisi tehdä sitä ja tätä ja tuota. Ja ettei koko aikaa tarvitsisi olla selittämässä, että nyt voin vähän huonosti. Tuen antaminen on kuitenkin eri asia kuin sääliminen, en kaipaa päänsilittelyä ja voivotteluja, että "voi kun oot väsynyt jne". Puoliso vähän ymmärtää tuon nimenomaan niin, että tuen antaminen on yhtä kuin tuo päänsilittely, väärin!

B) Haluaisin tulla kuulluksi ja ymmärretyksi omana itsenäni ilman automaattista ajattelua, että somatisoin, olen mieleltäni järkkynyt tai psykiatrinen tapaus. Katsottaisiin tilannettani kokonaisvaltaisesti, kuunneltaisi minun oireitani ja olotilojani ja hoidettaisiin sen mukaan, eikä tuijoteltaisi vain arvoihin. Uskottaisiin mitä sanon ja koen, yritettäisiin auttaa niin hyvin mahdollista. Uskallettaisi myöntää, jos omat taidot ei riitä selvittämään tilannettani ja osattaisiin ohjata eteenpäin jos tarvitsee.

A) kuuntelua, myötätuntoa

B) kuuntelua, myötätuntoa, sairaslomaa + ehdotuksia, mitä vaihtoehtoja (sen sijaan että 'nyt pitää alkaa penkoa sun masennusta')

Aihetta kommentoi yleislääkäri Leena Furubacka

"Kaikilla tasoilla, joilla ihmiset toisiaan kohtaavat, sivistys näkyy tavassa kohdella toista ihmistä. Sitä ei mitata koulutuksella, tutkinnoilla tai asemalla, vaan ihmisyydellä.

Leena Furubacka

Lääkäri on oman alansa asiantuntija, jonka velvollisuus on ottaa selvää faktoista myös sellaisissa asioissa, jotka ovat hänelle entuudestaan tuntemattomia. Fakta ei tarkoita lainkaan samaa kuin yksittäisten auktoriteettien sokea uskominen. Muiden alojen asiantuntijat  -  kuten putkimiehet, rakentajat, ompelijat  -  kykenevät useimmiten käyttämään tietotaitoaan tilanteeseen sovellettuna. Miksi lääkärin tiedoilla joskus vedetään suoraa putkea kaarevalle seinälle, vain koska ohjeessa niin sanotaan, on vaikea ymmärtää.

Lääkäri on myös ammattilainen, jonka käsiin on annettu suuri vastuu: toisen ihmisen terveys, joskus kohtalo ja usein jopa elämä. Tämä asettaa myös muita velvollisuuksia. Olen aina nähnyt lääkärin ja myös hoitohenkilökunnan aseman sellaisena, että etiikka, empatia ja kyky kohdata tarvitsevat ihmisarvoisella tavalla ovat vielä tärkeämpiä kuin monessa muussa ammatissa. Meillä ei yksinkertaisesti ole oikeutta kohdella huonosti ihmistä, joka hakee apuamme.

Mitä lääkäri sen sijaan ei ole? Hän ei ole ylempi, parempi eikä arvokkaampi kuin potilas.

Kun verenpaine- tai kenen tahansa muun potilaan lääke ei hänelle sovi tai auta, olemme valmiita vaihtamaan lääkitystä loputtomiin, kokeilemaan ja testaamaan. Jostakin syystä kilpirauhaspotilaista on tullut erityisryhmä, joita tämä periaate ei koske. Miksi? Siksi, että he keskimääräistä useammin ovat naisia, eikä vointi seuraa oppikirjaa? Kyllä. Ja lisäksi myös siksi, että ihminen on luontojaan pelkuri. Kun auktoriteetti lausuu tuon ainoan totuuden, sitä noudatetaan, vaikka se selvästi todettaisiin kyseisessä tilanteessa toimimattomaksi. Ettei vain menisi työpaikka, tai ettei joutuisi taistelemaan oikeuksistaan. Mutta myös peiliin on voitava katsoa, joka päivä. Olemme tässä työssä potilaiden vuoksi, emme sairaalan johdon tai viranomaisten, oman aseman tai rikastumisen tähden. Näin ainakin toivon, sillä alkujaankin lääkärin ammatti on palveluammatti. Tämä ei tarkoita sitä, että toteutamme kaikki toiveet ja toimitamme tilaukset, vaan että haluamme selvittää, auttaa ja keskustella.

Toisen kohteleminen kuten haluaisi itseäsi kohdeltavan, tai gandhilaisittain kehotus olla tekemättä toista kohtaan mitä ei itseään kohtaan haluaisi tehtävän, on juuri lääkärin työssä erittäin tärkeä. Toivon jokaisen lääkärin hoitavan ja kohtaavan potilaansa samalla tavalla kuin hän itse toivoisi kollegan hoitavan rakkaintaan. Sen monimutkaisempaa se ei ole. "

Marika Alanen, Suomen Kilpirauhaspotilaat Ry:n puheenjohtaja kommentoi aihetta seuraavasti:

"A) Miten toivoisitte omaisten, sukulaisten, ystävien, tuttujen työkavereiden yms. teitä kohtelevan/ teihin suhtautuvan.

Monet sairastuneet tuntevat häpeää omasta jaksamattomuudestaan ja siitä, että ovat jatkuvasti väsyneitä. Koska ympäristö ei aina ymmärrä heitä, he eivät itsekään anna itselleen lupaa levätä kun siihen on tarve. Läheisten olisi hyvä kuunnella, ottaa todesta, olla vähättelemättä ja tarjota käytännön apua. Pahinta mitä läheinen ihminen voi sairastuneelle tehdä, on kehottaa ottamaan itseään niskasta kiinni. Parasta mitä voi tehdä, on olla kiinnostunut läheisestä ja hakea yhdessä hänen kanssaan ratkaisuja, sekä auttaa käytännön asioissa.

Marika Alanen

Kun kyse on lapsipotilaasta, niin vastuu hoidosta ja siihen liittyvistä asioista on huoltajalla. Huoltajan täytyy pitää huoli, että esimerkiksi koulussa tiedetään lapsen sairaus ja mihin se mahdollisesti vaikuttaa. Huoltajan täytyy myös selittää asiat lapselle, jotta tämä oppii tuntemaan sairautensa ja ymmärtää, että sairaus on yleinen ja sen kanssa voi oikealla lääkityksellä elää normaalia elämää. Ei pidä kuitenkaan lähteä siitä, että lapsi määritellään hänen sairauksiensa kautta. Kaikkein tärkeintä on muistaa osoittaa lapselle, että hän on ainutlaatuinen ja tärkeä sellaisena kuin hän on. Kun hän ymmärtää tämän, hänelle kehittyy terve itseluottamus.

B) Miten toivoisitte hoitohenkilökunnan, kuten lääkärien ja hoitajien teitä kohtelevan/ teihin suhtautuvan.

Vertaisryhmissä tulee vahvasti esiin se, että potilaat kokevat lääkäreiden vähättelevän heidän oireitaan. Tätä tapahtuu etenkin silloin, kun arvot ovat viitteissä, mutta alakanttiset. Liian helposti todetaan, että oireet ovat somaattisia, koska arvot ovat viitteissä.Tällainen johtopäätös vedetään kaikesta kuulemastani päätellen aivan liian helposti.

Lääkäreillä on usein kiire, mutta koskaan ei saisi olla niin kiire, että ei uskalla kohdata potilasta. Katsoa häntä silmiin ja kuunnella. Sen sijaan, että tuijottaa näyttöruudusta tai paperista arvoja. Ne täytyy toki vilkaista, mutta diagnoosi ja päätelmä tehdään arvojen lisäksi potilasta katsomalla, kuuntelemalla ja tutkimalla.

Monet potilaat haluavat myös saada tietoa sairaudestaan. He haluavat kuulla perustelut sille mitä lääkäri tekee ja miksi. Ja he haluavat olla osallisina kun päätetään heitä koskevasta hoidosta. Tämän pitäisi olla itsestäänselvyys. Potilaalla on itsemääräämisoikeus ja lääkärin on kunnioitettava sitä. Hyvä lääkäri toimiikin konsultin lailla yhteistyössä potilaan kanssa. Joskus lääkäriltä vaaditaan jopa salapoliisin otetta. Usein tähän ei ole aikaa, etenkään julkisella puolella, ja se on täysin ymmärrettävää.

Jos verrataan lääkärin toimintaa esimerkiksi sijoitusneuvontaan: on hyvin tarkasti säädelty, että sijoituskohdetta myytäessä myyjän on selvitettävä, että asiakas ymmärtää sijoituksen riskit ja tuotto-odotuksen. Hyvät ja huonot puolet. Onhan kyse ihmisen rahoista! Lääkärissä on kyse ihmisen terveydestä ja viimekädessä hengestä! On siis vähintään kohtuullista, että lääkäri selittää asiat potilaalle tämän niin toivoessa ja esittää perustelut miksi päätyi siihen mihin päätyi. 

Jos määrätty hoito ei tuo toivottua vastetta potilaan voinnissa, mutta arvot ovat viitteissä,niin lääkärin pitäisi silloin herätä ja ryhtyä selvittämään mistä tämä johtuu. Jos ohjeistukset ja käytännöt kertovat, että mitään muuta vaihtoehtoa ei ole, niin eikö lääkäreiden pitäisi oman etiikkansa nojalla ryhtyä kyseenalaistamaan näitä ohjeita? Etenkin jos törmäävät jatkuvasti samanlaisiin tapauksiin."

Suomen Kilpirauhaspotilaat Ry:n nettisivut: http://kilpirauhaspotilaat.fi/

Artikkelisarjan seuraavaan ja viimeiseen osaan kerään kilpirauhaspotilaiden myönteisiä kokemuksia siitä miten läheiset ja hoitohenkilökunta ovat kohdanneet heidät ja heidän sairautensa.