torstai 22. toukokuuta 2014

Paul Robinson: Miksi jotkut kilpirauhaspotilaat tarvitsevat T3-monoterapiaa

Tämä artikkeli on lainattu Suomen Terveysjärjestön uusimmasta lehdestä. STJ:ssä toimii kilpirauhastietoiset-jaosto, joka ajaa kilpirauhaspotilaiden etuja Suomessa.



Miksi jotkut kilpirauhaspotilaat tarvitsevat T3-monoterapiaa
25 vuotta sitten elämäni alkoi muuttua täysin kilpirauhassairauden vuoksi. Ollessani noin kolmekymmenvuotias minulle kehittyi Hashimoton tyreoidiitti (autoimmuunimuotoinen kilpirauhassairaus) ja sain synteettistä T4-hormonia lääkityksekseni. (Suomessa pääosin kauppanimellä Thyroxin). Hoito ei kuitenkaan poistanut oireitani. Vuosien ajan sairaus tuhosi elämääni ja lopulta väärin hoidettuna maksoi minulle rakastamani uran ja vahingoitti vakavasti perhe-elämääni ja monia ihmissuhteitani.
Yritin monia asioita tullakseni kuntoon T4-hoidolla, mukaanlukien vitamiinien, mineraalien ja muiden ravintolisien käyttö, gluteeniton ja maidoton ruokavalio, stressitasojen laskeminen. Mikään ei auttanut. T4-hoitoni aikana lääkärit, joiden luokse menin saadakseni apua sanoivat, että kilpirauhaskokeiden tulokset olivat normaalit. Lopulta minulle sanottiin että minun pitää vain elää tilani kanssa, joka johtui todennäköisesti jostain muusta ongelmasta. Tätä "muuta ongelmaa" ei nimetty eikä sitä useiden lääkäreiden tai endokrinologienkaan toimesta yritetty selvittää. Itse asiassa kyseessä ei ollut mikään toinen ongelma vaan kyseessä oli kilpirauhasen vajaatoiminta johon synteettinen T4-hormonikorvaushoito ei auttanut. Jotkut toiset lääkärit kertoivat minulle että minulla oli krooninen väsymysoireiyhtymä ja ettei ole mitään mitä he voisivat tehdä auttaakseen minua.
Lopulta sairauteni johti minut siihen pisteeseen että minulla oli sekä kilpirauhas- että lisämunuaisongelmia. Olin menettänyt kolmanneksen painostani ja pyörtyilin alhaisen verenpaineen takia. Olin käytännössä invalidi ja nukuin neljästä tunnista kuuteen tuntiin päiväsaikaan, samoin yöaikaan. Pystyin hädin tuskin kävelemään ja portaiden nouseminen oli vaikeaa. Olin menettänyt urani ja tämä kaikki oli vaikuttanut syvästi perhe-elämääni.
Lopulta sain terveyteni ja elämäni takaisin asioita tutkimalla, päättäväisyydellä ja harvoin määrätyllä, mutta biologisesti aktiivisella T3-hormonilla, jonka nimi luonnollisesti tuotettuna on trijodityroniini ja synteettisesti tuotettu muoto Liothyronine Sodium (eng.) Lopulta löysin lääkärin joka oli valmis kokeilemaan muitakin hoitoja kuin standardi T4-lääkitys. T4-hoito lopetettiin ja kokeiltiin eläinperäistä kilpirauhashormonihoitoa. Kun tämä ei auttanut, minulle määrättiin synteettistä T4-hormonia yhdessä synteettisen T3-hormonin kanssa. Mikään näistä vaihtoehtoisista hormonihoidoista ei poistanut oireitani joihin kuului uupumus, heikotus, kuiva iho, kuivat hiukset ja ruoansulatusongelmat. Mieleni tuntui olevan usvassa, en voinut ajatella täysin selkeästi ja minulla oli alhainen verenpaine. Sairauteni alussa olin lihonut , mutta kun osittaisesta lisämunuaiskuoren vajaatoiminnasta tuli osa ongelmiani laihduin, heikkenin ja aloin pyörtyillä.
Kun kaikki muu hoito oli epäonnistunut, minulle määrättiin pelkkää synteettistä T3-hormonia ja aloin tulla parempaan kuntoon. Kesti kuitenkin kolme vuotta alkaa ymmärtää kuinka käyttää T3:a oikein. Kokonaisuudessaan kesti n. kymmenen vuotta alkaa toipua kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Menetin vuosikymmenen elämästäni kun lapseni olivat pieniä. Kesti vielä toiset kymmenen vuotta asioita harkitessa ja aloin sitten jakaa kokemuksiani T3-hoidosta ja siitä miten sitä voi käyttää turvallisesti ja tehokkaasti.
Toipuessani opin kuinka T3-kilpirauhashormonilääkitystä voidaan käyttää oikein ja turvallisesti. Monille lääkäreille on opetettu että ainoa tarvittava kilpirauhashormonikorvaushoito on levotyroksiini, synteettinen T4, eivätkä he koskaan määrää T3:a. Kuitenkin joillekin kilpirauhaspotilaille T3 saattaa olla ainoa kilpirauhashormoni jolla he voivat palauttaa terveytensä. Jotkut lääkärit myös pelkäävät käyttää T3:a, koska he virheellisesti uskovat sen aiheuttavat ongelmia kuten korkea syke ja osteoporoosi. T3 voi aiheuttaa ongelmia, kuten mikä tahansa kilpirauhaslääkitys, mutta poikkeuksetta ongelmat johtuvat sen vääränlaisesta käytöstä. Toinen lääketieteellinen myytti on se, että kilpirauhasverikokeet aina paljastaisivat todellisen kilpirauhashormonien tilanteen. Oikeasti nämä laboratoriokokeet voivat mitata vain veressä kiertävien kilpirauhashormonien tasoja eivätkä ne voi näyttää kuinka tehokkaasti kilpirauahshormonit toimivat solujemme sisällä. Se on tämä myytti ja laajempien kilpirauhashormonihoitojen saatavuuden puute, joka tuomitsee tuhannet kilpirauhaspotilaat pysyvästi kilpirauhasen vajaatoiminnan oireisiin.
T3-monoterapia on joskus tarpeen sillä ongelmia voi olla solutasolla jolloin muut kilpirauhaslääkitykset eivät toimi. Omassa tapauksessani T3-hoito oli pelastukseni. T3-hoitoa on kuitenkin haastavaa käyttää ja minulta kesti vuosia kehittää turvalliset ja tehokkaat menetelmät.
Oma taustani oli tieteessä, tietojärjestelmissä ja tuotekehityksessä. Niinpä lähestymistapani ratkaista terveysongelmani oli kääntää huomioni endokrinologiaan ja sen ymmärtämiseen kuinka kilpirauhashormonit todellisuudessa toimivat kehossa. Käytin löytämiäni tutkimuksia kilpirauhassairaudestani toipumiseen ja tämä prosessi johti lopulta myös kirjojen "Recovering with T3" ja "The CT3M Handbook" kirjoittamiseen.
Joillekin kilpirauhaspotilaille T3-monoterapia on ainoa hoito, joka toimii vaikka laboratoriotulokset vaikuttaisivat erinomaisilta heidän käyttäessään T4-hoitoa tai T4/T3-yhdistelmähoitoa. Tämä on käynyt minulle erittäin selväksi omien kokemusteni kautta ja myös kommunikoidessani vuosien ajan satojen, kenties nyt jo tuhansien kilpirauhaspotilaiden kanssa ympäri maailman. Kaikkia ongelmia ei voi havaita verikokein, koska ne ovat solunsisäisiä. Näissä tapauksissa biologisesti aktiivista T3-hormonia täytyy olla veressä riittäviä määriä, jotta T3-hormonin aktiivisuus soluissa on riittävä. Joillekin potilaille pienikin määrä T4-hormonia hoidossa voi olla ongelma.
Kilpirauhaskokeiden tulokset T3-monoterapialla
Olen käyttänyt T3-monoterapiaa nyt n. 17 vuotta yhteistyössä perhelääkärin ja endokrinologin kanssa. Hashimoton tyreoidiitti on tuhonnut oman kilpirauhaseni, joten 60 mikrogrammaa T3:a, jota otan päivittäin neljänä erillisenä annoksena tuottavat melko oudot kilpirauhaskokeiden tulokset vaikka voin erittäin hyvin. TSH on lähellä nollaa, vapaa T3, noin 9 nmol/L (viitearvojen yläraja 6.5) ja vapaa T4 on lähellä nollaa. Useimmat yleislääkärit ja endokrinologit olisivat erittäin tyytymättömiä näihin tuloksiin ja sanoisivat minun olevan liikatoiminnalla tai jopa tyreotoksikoosissa, mutta en ole. Solutasolla kehoni saa juuri oikean määrän vapaata T3-hormonia vaikka veressä se on korkea. Tämä asia nousee keskeiseksi monissa ongelmissa kilpirauhaslääkitysten suhteen nykyään. Kilpirauhaskokeet ja niihin perustuva yksinkertaistettu diagnostiikka jättää monille kilpirauhaspotilaille krooniset kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet. Joskus pääpainon ei tulisi olla kilpirauhaskokeissa kun lääkäri yrittää saada kilpirauhaspotilaan voimaan paremmin vaan potilaan ja hänen oireensa ja vasteensa hoitoon tulisi olla määräävä tekijä ja kilpirauhaskokeiden tulosten toissijainen.
Kehittelemäni T3-hormonin annostelutapa ja CT3M
Kirjani "Recovering with T3" esittää turvallisen, tehokkaan ja systemaattisen tavan käyttää T3-hormonia kun muut kilpirauhashormonilääkitykset eivät ole toimineet. Kirjassani esitetään tapa käyttää T3:a useassa annoksessa päivittäin jotta voidaan tarjota keholle juuri oikea määrä hormonia kerrallaan jotta potilaan vajaatoimintaoireet poistuvat. Metodi käsittää peruslaboratoriokokeet, jotka teettää, ravintolisät sisältäen tärkeät vitamiinit ja mineraalit ja yksityiskohtaiset toimintamenetelmät T3-hoitoon.
Osa T3-annostelumenetelmää, joka on kuvattu kirjassa sisältää radikaalin ja uuden menetelmän käyttää T3:a lisämunuaisten toiminnan säätelemiseksi kortisonihoidon (kuten hydrokortisoni) tai lisämunuaisuutteiden käytön välttämiseksi tilanteissa joissa kortisolitasot eivät ole riittävän korkeat kilpirauhashormonihoidon onnistumiseksi. Menetelmä on nimeltään Circadian T3 Method, lyhennettynä CT3M (vapaasti suomennettuna vuorokausirytmiin sidottu T3-menetelmä).
CT3M korjasi oman lisämunuaistoimintani ja mahdollisti sen että päiväsaikaan ottamani T3-annokset toimivat asianmukaisesti. Sain terveyteni takaisin ja prosessin myötä opin miten käyttää T3:a optimaalisesti. CT3M on läpimurto ja sitä ovat nyt käyttäneet monet kilpirauhaspotilaat maailmanlaajuisesti joilla on ollut puutteellista lisämunuaiskuoren hormonieritystä ja useissa tapauksissa se mahdollistaa heidän toipumisensa jopa vuosikymmenien sairastamisen jälkeen.
CT3M hyödyntää lisämunuaiskuoren luonnnollista vuorokautista toimintaa ja menetelmässä käytetään kilpirauhaslääkitystä, joka sisältää T3-hormonia. Kun puutteellinen lisämunuaiskuoren hormonieritys on varmistettu (mieluiten neljä kertaa päivässä otettavalla sylkitestillä), menetelmää voidaan käyttää.
Perusidea Circadian Methodin takana on nostaa T3-hormonin määrää sinä aikana vuorokaudessa jolloin lisämunuaisten kuuluu tuottaa eniten kortisolia ja näin jäljitellä sitä, mitä terveessäkin kehossa tapahtuu. CT3M on lisämunuaiskuoren hormonierityksen boostaaja!
Viime vuosina on tehty tutkimusta, joka vahvistaa että T3-hormonitasot ovat korkealla samaan aikaan kun kortisolineritys lisämunuaisistakin on korkeimmillaan, aamun aikaisina tunteina. Nämä tutkimustulokset tukevat ideaa Circadian Methodin takana. linkki tutkimukseen: http://jcem.endojournals.org/content/93/6/2300 . Tutkimuksesta käy ilmi, että kun TSH (tyreotropiini, kilpirauhashormonien eritystä kiihdyttävä aivolisäkehormoni) on korkeana puolenyön tienoilla, tätä seuraa T3:n nousu muutamaa tuntia myöhemmin.
CT3M:n suosio on ollut niin suuri, että kirjoitin myös "The CT3M Handbook"-kirjan. (vapaa suomennos "Käsikirja Circadian Menetelmästä")  Nettisivujeni kautta http://recoveringwitht3.com löytyy aiheesta myös videoitani ja tekstejäni.
Radikaalia muutosta tarvitaan
Lääketieteen ammattilaiset jättävät vielä laajalti huomiotta T3-hormonihoidot, joskus tiedonpuutteen vuoksi. Hoitotavat näyttävät muuttuneen hyvin vähän niistä vuosista kun minulla diagnosoitiin kilpirauhasongelma. Potilaat kärsivät suuresti tästä hitaasta kehityksestä. Tämä ei ole hyväksyttävää! Jonkin tarvitsee muuttua.
Suurin osa muutoksesta olisi varsin mutkatonta toteuttaa, sillä hoitotavat ovat jo olemassa. On tärkeää, että niissä tapauksissa joissa potilaat eivät hyödy peruskilpirauhaslääkityksestä laboratoriokokeet eivät ole ainoa diagnostinen työkalu. Mm. potilaan taustat, oireet, pulssi, kehon lämpötilat voivat paljastaa paljon enemmän kilpirauhashormonien todellisesta tilanteesta.
Oma toiveeni on, että lääkärit ja kilpirauhaspotilaat löytäisivät informaatiota kirjoistani ja nettisivuiltani, hyötyisivät siitä ja että tämä tieto voisi olla osana sitä hoitotapojen muutosta jota potilaat niin epätoivoisesti tarvitsevat ja jonka he ansaitsevat.
parhain terveisin,
Paul Robinson
(suomennos Nina Saine)
Paul Robinson on brittiläinen kilpirauhaspotilas ja kirjojen "Recovering with T3" ja "CT3M handbook" kirjoittaja. Hän on tehnyt merkittävää vertaistukityötä auttaakseen kilpirauhaspotilaita ympäri maailman ja tekee mielellään yhteistyötä myös lääkärien kanssa.