Maailmanhistorian tervein kansa

Löysinpä mielenkiintoisen ravitsemusaiheisen kirjoituksen. Ei heti uskoisi että britit ovat joskus syöneet terveellisesti ja olleet terveitä, mutta tämä aika olikin silloin "ennen vanhaan". Emme välttämättä elä nykyään pidempään kuin viktoriaanisen ajan britit, mutta kuolemme kituen. Miksi olisi näin? Lue Joonas Konstigin kirjoitus aiheesta: http://joonaskonstig.com/2013/03/30/maailmanhistorian-tervein-kansa/

"Käännä selkäsi järjestelmälle, jonka tehtävä on tuottaa rahaa tuottamalla sairautta. Sulje pois kaikki, mitä viranomaiset ja iltapäivälehdet kuten HS tiedottavat ravitsemustieteen uusista, muka-tärkeistä löydöksistä ja yhä uusien lääkkeiden välttämättömyydestä. Näillä ei ole sinulle mitään opetettavaa. Pidä huolta itsestäsi ja niistä joista välität. Hanki perspektiiviä."

Mitä ajattelet tästä kuvasta? Olisin itse kenties taipuvainen ajattelemaan, että minä tahdon syödä tuon isoimman ja pulleimman kalan, nam, mutta voisiko myös esittää itselleen kysymyksen: Uskallatko uida vastarintaan?

Tarinoita saa lähettää

Onko lukijoilla tarinoita kilpirauhastaipaleeltaan? Millaisia oireita oli, miten ne vaikuttivat elämään, miten tutkittiin ja hoidettiin, miten sait apua? Jos haluat lähettää tarinan minulle julkaistavaksi tässä blogissa niin oikeassa yläreunassa sivupalkissa on yhteydenottolomake, jonka kautta minua voi lähestyä.

Myös kysymyksiä ja toiveita siitä mistä haluaisitte minun kirjoittavan voi lähettää, samoin voi lähettää kiinnostavia aiheisiin liittyviä linkkejä. Ihan kaikesta en välttämättä osaa kirjoittaa tai ehdi ja jaksa enkä luonnollisesti voi tarjota mitään lääketieteellistä konsultaatiota, mutta saatan pystyä ohjaamaan jonkun pulassa olevan saamaan apua itselleen. En tosin voi ottaa vastuuta siitä jos asiantuntijasta, jota ehdotan ei olekaan riittävää apua. Mielipiteeni ja arveluni voin kenties ilmaista. Vastaan todennäköisimmin jos lähestyt minua omalla nimelläsi ja jos koen tekstisi ystävälliseksi ja asialliseksi.

Sykeongelmat ja kilpirauhaslääkitys

Usein vertaistuen parissa törmää ihmisten huoliin siitä että kun he yrittävät nostaa kilprauhaslääkitystä, on sitten kyseessä synteettinen T4, (Thyroxin), eläinperäiset valmisteet (Armour Thyroid tai Thyroid Erfa), synteettinen T3-hormoni (Liothyronin tai Thybon) tai jokin näiden valmisteiden yhdistelmistä, että leposyke nousee tai sykkeet nousee pienimmästäkin ponnistuksesta.  Eläinperäisistä sen verran, että nehän on tehty sian kilpirauhasesta ja ne sisältävä kaikkia kilpirauhasen hormoneja, kuten T4-, T3-, T2-, T1-hormoneja ja kalsitosiinia. Jostain syystä Thyroxinia pidetään turvallisimpana, mutta kyllä silläkin saa aikaan mitä moninaisimpia ongelmia jos sitä menee liikaa siihen nähden mitä kroppa kestää tai jos kroppa menee sillä liikatoiminnalle.

On nähtävillä selvästi kaksi ryhmää joilla tulee ongelmia, kuten sykeongelmia kilpirauhaslääkkeiden suhteen. Toisella ryhmällä ongelmat johtuvat liikatoiminnasta ja ratkaisu onkin loogisesti vähentää lääkitystä kunnes oireet loppuvat. Kuitenkin huomattavasti yleisempi syy mm. sykeongelmiin on se, että kehossa on joitakin tekijöitä, jotka estävät kilpirauhashormoneja toimimasta kehossa niinkuin niiden kuuluu tai lisääntynyt hormonimäärä tuo esiin jonkin epätasapainotilan. Kilpirauhaskokeet voivat olla erittäin epäluotettava mittari arvoitaessa, ollaanko ylitoiminnalla vai onko kyse jostain muusta kuin nimenomaan kudostason ylitoiminnassa. Muistattehan, että se mitä näemme verestä, ei välttämättä kuvasta sitä mitä tapahtuu soluissa.

Miten erottaa ollaanko liikatoiminnalla? Yksi tärkeä tekijä on lämpö ja oireet. Jos lämpötila on edelleen alhainen varsinkin aamulla, läsnä on edelleen kilpirauhasen vajaatoimintaoireistoa voi olettaa että kudostason liikatoimintaa ei ole huolimatta siitä mitä kilpirauhaskokeiden tulokset kertovat. Ihmisen normaalin lämpötilan tulisi olla vähintään 36.7, vaikkakin nykyään pidetään normaalilämpöinä tätäkin alempia lämpöjä, koska niin monella on aineenvaihduntaongelmia jotka laskevat lämpöjä. Ihmislajille kuitenkin normaalilämpö on jotakuinkin 36.7-37.3 astetta. Kudostason liikatoiminnassa tulee usein kuuma (tosin hikoilu ja hikoilupuuskat voivat liittyä myös vajaatoimintaan), voi olla myös ripulia, pahoinvointia, motorista levottomuutta, lämpötila saattaa olla 37 asteen pintaan tai yli, voi olla lihasheikkoutta, vapinaa, hermostuneisuutta, keskittymiskyvyn puutetta, pulssi koholla, esim. yli 90 yleensä sekä levossa että muuten.

Miksi sitten kilpirauhaskokeet voi antaa niin epäluotettavaa tietoa? No esimerkiksi TSH:n painuminen alas ei kerro lääkityksellä ollessa välttämättä lainkaan liikatoiminnasta. Jos ilman lääkitystä TSH on hyvin alhainen voi olla syytä olettaa aivolisäkeperäistä vajaatoimintaa tai liikatoimintaa oireitten mukaan, mutta lääkityksellä on normaalia että TSH painuu alas ja tämä myös Thyroxin lääkityksellä, ei vain T3-hormonia sisältävällä lääkityksellä. Voi olla potilaan kiduttamista yrittää TSH:n osalta pysyä viitteissä kun monet tarvitsevat lääkitystä sen verran pitääkseen vajaatoiminnan kurissa että TSH joka tapauksessa laskee. Tämä on luonnollinen seuraus siitä, että aivolisäkkeen ei tarvitse enää käskyttää kilprauhasta tuottamaan hormoneja kun ne tulevat purkista. TSH voi olla myös normaali tai korkea kun luullaan oireita liikatoimintaoireeksi. Tällöin on kyse todennäköisesti jostain muusta mikä lääkityksellä nostaa sykettä kuin siitä että kudostasolla olisi liikatoimintaa.

T3v voi olla koholla liikatoiminnan lisäksi myös siksi että on tekijöitä jotka estävät T3-hormonia toimimasta kudostasolla. Tätä ilmiötä kansainvälisesti kilpirauhaspotilaat kutsuvat nimellä "pooling", vapaasti suomennettuna keräytyminen ja kyseessä on tila jossa T3-hormonia lilluskelee veressä runsat määrät, mutta solutasolla ne eivät pääse toimittamaan tehtäviänsä. Tämä tilanne usein aiheuttaa liikatoiminnan kaltaiset oireet. T3v voi myös olla matala tai normaali kun epäillään liikatoimintaoireita. Tätäkin voi olla vaikea tulkita sillä ihmisillä on yksilöllinen metabolia kilpirauhashormonien suhteen ja mittaustulokseen vaikuttaa mm. tämä yksilöllisyys ja se milloin lääkettä on edellisen kerran otettu. T3-hormonin puoliintumisaika ihmisten kehossa on yksilöllinen. Joskus T3v voi olla normaali tai alhainen koska se ei keräänny vereen vaan on kudosten käytössä. Hyvin epävarmaa siis tulkita T3v:tä kun epäillään liikatoimintaa vajaatoimintaisella lääkityksen aikana, tosin yhä läsnäolevat vajaatoimintaoireet, alhainen lämpö ja esim. varsinkin T3-hormonia sisältävällä lääkityksellä yli 10 pmol/l oleva T3v kielivät kyllä aika selkeästi siitä ettei hormoni pääse toimimaan solutasolla.

T4v:n tulos labrakokeissa epäiltäessä liikatoimintaa on myös riippuvainen monista asioista, kuten lääkityksestä. T3-hormonia sisältävällä lääkityksellä T4v on usein sitä alhaisempi mitä suurempi osuus lääkityksestä on T3-hormonia. T3-monoterapialla T4v laskee viikkojen kuluessa hoidon aloittamisesta hyvinkin alas, alle 5 pmol/l varsinkin jos lääkitys saadaan niin ylös että TSH painuu mittaamattomiin eikä aivolisäke siis käskytä enää omaa kilpirauhasta tuottamaan T4-hormonia, mikäli toimivaa kilprauhaskudosta ylipäätään on jäljellä. Myös se vaikuttaa tulokseen kuinka aktiivisesti keho muuntaa T4-hormonista T3-hormonia ja rT3-hormonia ja tottakai myös lääkityksen määrä vaikuttaa ja myös se kuinka kauan lääktiystä on käytetty ja kuinka pitkä aika edellisest lääkenostosta on. T4-hormonin osalta yhden annosmuutoksen vaikutukset tulevat näkyviin useiden viikkoja, jopa kuuden viikon kuluessa, koska sen puoliintumisaika on niin pitkä että T4-reservien kertymiseen menee aikaa. Ei siis mitenkään yksinkertaista tämänkään arvon tulkitseminen.

Mitä muita syitä sitten on sille, että sykkeiden kanssa tulee ongelmia lääkityksellä kuin varsinaiset lääkevalinnat tai annostukset? Hyvin usein potilailla nimenomaan sykkeiden osalta kyse on liian alhaisista raudoista tai lisämunuaisen vähäisistäkin toimintahäiriöistä joihin liittyy usein elektrolyyttitasapainon häiriöitä. Myös B12-vitamiinitasojen alhaisuus esiintyy usein potilailla, joilla on vaikea sietää kilpirauhaslääkitystä tai on ongelmia annosnostojen kanssa.

Alhaiset raudat on usein se murheenkryyni kun pelkässä riittävän fiksussa diagnostiikassa jo mättää saati sitten siinä jos ne rautatasot eivät nouse yrityksistä huolimatta. Yleistä on mitata kilpirauhaspotilaalta vain hemoglobiini, joka on epäluotettava mittari kun pitää arvioida ovatko raudat optimaalisella tasolla. Hemoglobiini voi olla hyvä tai jopa korkea muista syistä kuin siitä että rautaa olisi tarpeeksi. Monilla se on hyvä tai korkea siksi että plasmavolyymi eri veren tilavuus on heikko. Toisin sanoen ihminen kärsii nestehukasta ilman että olisi vaeltanut autiomaassa, oksentanut tai ripuloinut. Kun veri konsentroituu eli tiivistyy, niin tottahan silloin hemoglobiinia on enemmän kun sitä mitataan tilavuusmittojen mukaan. Elektrolyyttitasapainohäiriöt on kilpirauhasen vajaatoimintapotilailla yleisiä ja tämä aiheuttaa veren tilavuuden pienentymistä. Joskus mitataan ferritiiniarvoja. Jos ne ovat alhaisia on se toki merkki raudanpuutoksesta, mutta ne voivat olla normaalit tai korkeat myös tulehduksellisista syistä, joten tämäkään mittaus ei riitä. No mitä sitten mitata, että asia selviäisi? Kansainvälisestikin potilaat ovat havainneet luotettavimmiksi kokeiksi seerumin raudan ja transferriinin saturaation. (S-Fe, S-TrFeSat, labralyhenteet) Suomessa Transferriinin saturaation mittauksen mukana tulee myös seerumin raudan määritys, joten jos maksaa itse kokeensa niin tuo TrFeSat on melko kustannustehokas kun seerumin raudasta ei tarvitse erikseen maksaa. Kaikki nämä em. kokeet antavat informaatiota yhtenä pakettina, mutta jos on rahasta tiukkaa niin valitkaa noista tuo transferriinin saturaatio ja jos mahdollista sen tueksi ferritiini. Joskus ferritiini on alhainen ja nuo muut arvot normaalit. Toisinaan rautaongelmia tutkittaessa pitää määrittää myös punasolujen määrää ja kokoa, joihin on omat kokeensa.

Miten sitten tulkita rauta-arvoja? Tässä kohden pitää muistaa että labraviitteet ovat väljät, joten ei välttämättä riitä sinulle yksilönä juuri sinun tilanteessasi että arvot ovat vain viitteissä. Ferritiini olisi optimaalisesti vähintään 90 µg/litra, seerumin rauta vähintään 20 umol/litra ja transferriinin saturaation olisi hyvä sijoittua välille 35-45%. Nämä ovat sekä potilaiden kansainvälisesti hyväksi havaitsemia suuntaviivoja ja myös funktionaalinen lääketieteen ajattelutavan mukaisia. Terveyden suhteen olisi hyvä pyrkiä optimaaliseen sen sijaan että tyydytään vain tilaan jossa ei juuri ja juuri ole toinen jalka haudassa, näin kärjistettyä kuvausta käyttäen. Itselläni hemoglobiini on tupannut olemaan yläkanttiin, samoin ferritiini. Alhainen seerumin rauta ja alhainen transferriinin saturaatio sitten lopulta paljastivat alhaiset raudat. Kun elektrolyyttitasapainoa korjattiin, saatiin veren tilavuus nousemaan ja hemoglobiini laski paremmin vastaamaan seerumin rautaa ja kun ryhdyin tulehdusta hillitsevälle ruokavaliolla ja otin tulehdusta hillitseviä ravintolisiä laskivat myös koholla olleet ferritiinitasot.

Miksi raudoilla on väliä ja miksi tulee ongelmia kilpirauhaslääkityksen kanssa jos ei raudat ole riittävän hyvät? No rautaahan tarvitaan elimistössä moneenkin kohteeseen, erityisesti hemoglobiinimolekyyleihin, jotka punasoluissa sitovat itseensä happea. Valtimoveren tarkoituksena on tuoda keuhkoista happea, jota ilman ei elimistö pystyisi toimimaan. Jos olet aneeminen, kärsit siis hapen puutteesta. Kun raudat on alhaiset, elimistö yrittää kompensoida hapenpuutetta pistämällä sydämen pumppaamaan lujemmin, nopeammin ja kierrättämään verta tehokkaammin jotta sitä happea riittäisi kudoksille. Kun saat kilpirauhaslääkettä, varsinkin jos saat sinulle oikeanlaista lääkettä elimistön aineenvaihdunta tehostuu, jolloin myös happea tarvitaan enemmän ja tämä on huono yhtälö jos kärsit alhaisista raudoista. Jos kaikilta ihmisiltä joilla edes harkitaan kilpirauhaslääkityksen aloittamista tai jos Thyroxin-lääke aiotaan vaihtaa tehokkaampaan T3-hormonia sisältävään lääkitykseen tutkittaisiin huolella raudat vältyttäisiin monilta kurjilta tilanteilta jolloin saattaa potilas joutua jopa ensiapuun sykeongelmiensa takia. Saattaa olla paikallaan viivästyttää lääkkeen aloittamista tai vaihtoa kunnes raudat saadaan paremmalle tolalle. Ei ole turvallista eikä viisasta rääkätä potilasparkaa kilpparilääkkeellä jos hänen rautatasonsa ei riitä hoitoon. Jos raudat on vain vähän alakanttiin voi riittää että rautatankkaus aloitetaan samalla kun lääkitys aloitetaan tai tehdään lääkitysmuutos.

                                                          hemoglobiiniproteiini
Miten ne rautatasot sitten saa nousemaan? Monien mahat kestää aika huonosti tablettimuotoista rautaa. Solgarilla on valmiste nimeltä Gentle Iron, jota on kestetty paremmin. Monilla toimivat nestemäiset muodot. Kannattaa tiedustella vaikka luontaistuotekauppojen koulutetuilta myyjiltä, mitä tuotteita he suosittelisivat. Jos vältätte gluteenia, niin katsokaa ettei rautatuotteessa ole sitä. Funktionaalinen ravintoasiantuntija ja funktionaalinen lääkäri voivat myös neuvoa tuotevalinnoissa, tuotteiden annosteluissa ja ottoajankohdissa. Netistä löytyy myös tietoa mistä ruoista rautaa parhaiten saa. Pelkkä rauta ei välttämättä riitä, vaan tarvitaan myös C-vitamiinia raudan imeytymiseen. Joskus kuparin, b12-vitamiinin ja folaatin puutekin voi olla taustalla. Jotkut ovat saaneet apua ternimaitokapseleista, koska niiden sisältävä laktoferriini voi auttaa rautatasojen nostamisessa. Alhainen ruumiinlämpö voi hidastaa punasolujen muodostumista.

Entä elektrolyyttitasapainon häiriöt? Ne liittyvät juuri mm. veren tilavuuteen. Jos verta on vähänlaisesti, joutuu sydän koville pumpatakseen sitä tarpeeksi. Magnesiumin puute voi myös aiheuttaa tykyttelyjä. Itseltä loppui muutamaksi päiväksi magnesium-valmiste ja huomasin sen nousevista sykkeistä, jotka rauhoittuivat kun sain magnesiumin takaisin lisäravinneohjelmaani. Magnesiumia kannattaa ottaa sen verran kun kroppa kestää ilman että vatsa menee löysälle. Oksidimuoto imeytyy huonosi, joskin se on erinomainen ummetuslääke. Suositeltavampia muotoja ovat glysinaatti, tauraatti, orotaatti ja sitraatti, joskin sitraatti pidempiaikaisessa käytössä saattaa olla vähän huono munuaisille.

Mm. lisämunuaisten toiminta vaikuttaa elektrolyyttitasapainoon. On hyvin tavallista että kilpriauhaspotilaalla on häiriytynyt lisämunuaisten toiminta ja varsinkin suolahormoni aldosterolin häiriöt on yhteydessä elektrolyyttitasapainohäiriöön. Aldosteronin mittaaminen voi olla vähän kinkkistä, joten ohjeiden kanssa kannattaa olla tarkkana. Mittaus ei kannata jos käyttää kortisonilääkitystä, sillä se sekoittaa tuloksia. Hyviä kokeita ovat kylläkin ihan natriumin ja kaliumin mittaus. Natriumin olisi hyvä olla viitteiden keskiosissa ja kaliumin vähintään 4. Jos natrium on korkea, mutta kalium matalahko, voi olla potilaalle apua kalium-tableteista, jos molemmat on alakanttiin voi riittää luonnonsuolan nauttiminen. Älä käytä kaupan pöytäsuoloja vaan hae vaikka luontaistuotekaupasta jotain puhdistamatonta luonnonsuolaa, kuten merisuolaa tai ruususuolaa. Suolamääriä kannattaa lähteä kokeilemaan puolesta teelusikallisesta ylöspäin aina kahteen teelusikalliseen päivässä. Ei kuitenkaan enempää kuin yksi teelusikallinen kerrallaan. Jos pelkkä suola ei tuo helpotusta oloon voi rinnalle ottaa kalium-tabletteja joita saa apteekista reseptittä tai luontaistuotekaupasta. Niissäkin vähittäinen annostuksen nostaminen on suositeltavaa. Alhaisen aldosteronin oireita voi olla tihentynyt virtsaamistarve, hikoilukohtaukset, vähän kohonnut elimistön lämpötila varsinkin illalla (saattaa sotkea kilpirauhasen vajaatoimintaoireiston tulkintaa), jano ja suolanhimo. Jos suolasta ja/tai kaliumlisästä ei ole tarpeeksi apua voidaan joutua korvaamaan aldosteronin puutetta Florinef-nimisellä lääkkeellä, joskin lisämunuaisten toimintaa voidaan tilanteen mukaan tasapainottaa ja hoitaa myös luonnollisin keinoin. Tästä kirjoitan lisää jossakin toisessa postauksessa. Monet edistykselliset lääkärit määräävät kroonisesti alhaisiin kortisolitasoihin kortison-hoitoa, mutta olen sitä mieltä että monet potilaat hyötyisivät myös Florinef-valmisteesta.

Itselläkin on ollut välillä sykkeiden kanssa ongelmia. Monesti ongelmat on tasoittuneet kun olen lisännyt luonnonsuolaa ruokaan tai ottanut sitä ihan veden kanssa. Myös tuo magnesium on auttanut. Minulla on myös ollut vuosia sellainen ihme mysteeriverenpainetauti, josta on aikeita ottaa selville mistä pohjimmiltaan johtuu kun siihen ei ole auttanut suolan vaihtaminen terveellisemmäksi, painonpudotus eikä terveellinen ruokavalio muutenkaan. Söin verenpainelääkkeenä beetasalpaajaa ja kun se vaihdettiin toisenlaiseen verenpainelääkkeeseen tämä paransi myös elektrolyyttitasapainoa.

Varmasti tässä postauksessa ei tullut kaikkia mahdollisia tekijöitä selville mitkä voivat aiheuttaa sykkeiden kohoamista kilpirauhaslääkityksellä, mutta pääkohdittain tässä on niitä tekijöitä, jotka kansainvälisesti potilaat ovat huomanneet ongelmien syiksi ja tämä tietä korreloi myös sen kanssa mitä olen asioita itsekseni tutkinut ja havainnut myös suomalaisissa vertaistukiryhmissämme.

Mitä sitten tehdä kun sykkeiden kanssa on ongelmaa kilpparilääkityksellä? Jos sykkeet eivät ole levossa koholla koko aikaa vaan vain tiettyinä aikoina päivästä ja käytät T3-hormonia sisältävää lääkitystä kokeile ensin jakaa se useampaan osaan päivästä. Sykkeet voivat kohota joko liian kovasta kerta-annoksesta tai siitä että T3-hormonipitoisuus ehtii laskea liikaa ennen seuraavaa ottokertaa. Ei siis ole aina kyse määristä vaan annostuksen jakamisesta. Joskus ongelmat voivat johtua väärästä lääkitysvalinnasta. Joskus sykkeet tasaantuvat muutamien päivien kuluttua annostostosta T3-hormonia sisältävällä lääkityksellä ja joidenkin viikkojen kuluttua Thyroxin-lääkityksellä. Odota siis jos sykkeet ei mene ihan mahdottomiksi kuitenkaan jos sykeongelma ilmenee annosnoston jälkeen. Myös liian suuri lääkkeen aloitus tai annosnosto voi olla syynä. On yksilöllistä miten suuria aloituksia ja annosnostoja kestämme. Kun aloitamme lääkehoidon voi Thyroxinin kohdalla olla tarpeen aloittaa 25µ:n annoksesta, joka parissa viikossa voidaan kenties nostaa 50µg:n annokseen, Eläinperäisten kohdalla olisi hyvä aloittaa esimerkiksi 30mg:n annoksesta, joka viikon kuluessa voidaan kenties nostaa 45mg:n tai 60mg:n annokseen. Näissä lääkityksissä aloitusannoksella ei ole hyvä viipyä liian kauan, koska vajaatoimintaoireet voi hoidon alussa syventyä kun mahdollinen jäljellä oleva oma hormonimuodostus heikkenee elimistön saadessa korvaushormoneja purkista. Nyrkkisääntö voisi kuitenkin olla se, että miten isommaksi annokset menee, sen hitaammin lääkitystä nostetaan ja pienemmillä kertanostoilla. Thyroxin voidaan ottaa kerran päivässä, mutta eläinperäiset kannattaa ottaa kahdessa, jopa kolmessa osassa sen sisältämän T3-hormonin takia. Synteettistä T3-hormonia käytettäessä varsinkin T3-monoterapialla hitaat nostot ovat erittäin tärkeitä. Aloitus voi olla 10-15µg vuorokaudessa jaettuna kahteen tai kolmeen osaan eli vain 5µg kerralla, josta vähitellen pyritään neljään ottokertaan. 10µg:n kertanosto on useimmille aivan liikaa, joten kertanosto kannattaa olla 5µg eikä useammin kuin kolmen vuorokauden välein. Monet tarvitsevat tätäkin hitaammat nostot, varsinkin lääkityksen edetessä.

Jos saat sykeongelmia eikä sen korjaantumiseen riitä aika tai ongelmat selkeästi tuntuu tosi pahalta ja haittaavat elämää niin ratkaisu voi olla lääkkeen vähentäminen riippumatta siitä onko kyse todellisesta liikatoiminnasta vai muista ongelmista. Pakita sellaiselle annokselle jossa olo on siedettävä eikä leposyke ole ainakaan yli 90. Hyvä jos se olisi alle 80. Joissain sairauksissa ja niiden jälkitiloissa pyritään vieläkin alempiin sykelukemiin, joten toivon mukaan jokaisen lääkäri ymmärtää nämä asiat sykkeiden suhteen potilaansa kohdalla. Jos vajaatoimintaoireet palaa ja lämmöt laskee tästä pakittamisesta ja jos alunperinkään et ollut liikatoimintainen on hyvä lähteä selvittämään mistä ongelmat lääkityksen kanssa johtuvat. Tässä asioihin perehtynyt lääkäri on kullanarvoinen apu. Koululääketieteen parissa hyvin harva lääkäri näitä asioita ymmärtää, funktionaalisen lääketieteen parissa useampi. T3-hormonia sisältävällä lääkityksellä sykkeet voi lääkityksen alentamisesta rauhoittua nopeastikin varsinkin jos tarpeen mukaan jätetään myös annoksia väliin, mikä pitää kylläkin miettiä tarkkaan varsinkin T3-monoterapialla jossa liian monen annoksen kokonaan väliinjättäminen voi olla kohtalokasta. Thyroxin-hoidolla, joka on T4-monoterapiaa sykkeiden rauhoittuminen voi kestää kauemmin ja edellyttää jopa useamman lääkkeen ottokerran väliin jättämistä sen lisäksi että annosta pienennetää. Nämä erot johtuvat hormonien puoliintumisaikojen erilaisuudesta.

Miksi kirjoitan näin yksityiskohtaisesti ja semmoisistakin asioista, jotka minulle ei pitäisi ollenkaan kuulua, koska en ole lääkäri? Kirjoitan siksi että osaamista on niin vähän Suomessa ja siksi että niillekin lääkäreille jotka hoitavat muillakin kuin Thyroxin-valmisteilla on vielä suhteellisen vähän monilla kokemusta aiheesta. Nämä ovat niitä tilanteita, joissa valveutuneilla potilailla saattaa olla täsmällisin tieto aiheista. Sikäli kilpirauhasongelmien suhteen tilanne on poikkeuksellinen, että näitä ongelmia lääkityksen kanssa on niin monilla. Usein harvinaisemmissa tai vähemmän tunnetuissa sairauksissa on se tilanne että potilaasta tulee oman sairautensa asiantuntija. Joidenkin potilaiden saattaa myös olla vaikea saada lääkäriään kiinni ja ollaan pulasssa kun tilanne äityykin nopeasti tukalaksi eikä julkiselta puolelta osata pahimmassa tapauksessa kuin moittia potilasta, tämän lääkäriä ja tämän saamaa hoitoa. Pahimmillaan asiaa huonosti tunteva lääkäri voi vaikka ensiavussa, terveyskeskuspäivystyksessä tai sisätautipolilla mennä muuttamaan potilaan lääkitystä jopa siten että siitä aiheutuu vaaratilanteita. Ei ole ideaalitilanne etteivät potilaat aina akuuttitilanteissa saa tarvitsemaansa asiallista apua. On myös lääkärien taholta moitittu sitä että potilaat hankkivat tietoa internetistä. Tämä tuntuu minusta absurdilta, sillä jostainhan se apu on saatava! Usein olemme vertaistukiryhmissä paikkailleet monia asioita potilaiden hoidossa joita lääkärit eivät ole ymmärtäneet hoitaa, auttaneet monta jolla on jokin akuutti tilanne ja kiitokseksi saamme kuulla kuinka lääkärit haukkuvat vertaistukiryhmiämme ja toimintaamme. Ryhmissämme on kuitenkin jokaisessa mainittuna että kaikki vinkit ja neuvot tulee ottaa vastaan ehdottomasti omalla vastuulla ja vastuu hoidosta on aina ryhmän jäsenellä itsellään ja tämän lääkärillä. Mikä sitten on se pienin paha kun parasta mahdollista tilannetta ei ole olemassakaan? Se pitää jokaisen miettiä itse.

Jos teette muutoksia lääkitykseen konsultoimatta lääkäriänne, teette sen täysin omalla vastuullanne. Tämä toimikoon tämän kirjoituksen ja blogini vastuuvapautuslausekkeena. Ymmärrän kyllä silti täysin miksi joskus joku potilas oman harkintansa mukaan myös toimii vastoin lääkärin määräyksiä tai säätää lääkityksiä konsultoimatta lääkäriä varsinkin jos lääkärin puhelinajat menevät viikkojen päähän tai jokaisesta sähköposti- tai puhelinkonsultaatiosta rapsahtaa lasku vähävaraiselle potilaalle tai jos lääkärikin on neuvoton. En syytä lääkäreitä, syytän systeemiä ja tilannetta että on niin harvalukuinen joukko lääkäreitä jotka meitä osaavat auttaa. Olisi tietenkin mainiota jos ne lääkärit, jotka hallitsevat kaikkien kilpirauhaslääkitysten käyttöä ja lisämunuaisten toimintahäiriöihin määrättyjä lääkityksiä järjestäisivät keskuudessaan jonkinlaisen päivystysringin, jolloin lääkärille voisi hätätilanteissa soittaa. Lääkärin ja potilaan välillä vallitseva yhteisymmärrys sen suhteen että lääkityksiä voi potilas säätää myös tarvittaessa itse on hyvä asia. Tapahtuuhan hormonihoidon säätämistä potilaan itsensä toimesta myös mm. insuliinikorvaushoidossa. Tämä edellyttää tietenkin sitä että potilasta on riittävästi evästetty näissä asioissa. Oikein hyvä juttu voisi olla vaikka se että lääkärit kirjoittavat potilailleen riittävät ohjeet. Tällaista ohjeistusta voisi olla sekä yleisesti tiettyä lääkitystyyppiä käyttäville potilaille, että yksilöidymmin potilaskohtaisesti.

Tiun Tarina

Luin Tiun Tarinan Kilpirauhanen.comista ja kyyneleet valuivat silmistäni. Niin täyttä asiaa se oli ja niin taitavasti kirjoitettu. Kiitos Tiu!

Sen selvittäminen mistä se todellinen apu terveysongelmiin voi olla todellista palapelin kasaamista. Usein ei ole kysymys vain muutaman palan palapelistä vaan monimutkaisista asioista. Älkää luovuttako, olkaa sinnikkäitä!

Vähän tietoa kirjoittajasta ja hänen mielipiteistään

Sain tiedusteluja siitä mitä tarkoittaa että opiskelen lääketiedettä yksityisessä koulussa. Tiedustelijan mukaan Suomessa ei ole yksityisiä lääketieteen kouluja ja jos opiskelen lääketieteen perusteita jossain opistossa niin se ei ole sama asia ja tuollainen opetus on hänen mielestään ylimalkaista. Opiskelen Kairon Instituutissa lääketieteen perusteita valmistuakseni jonakin päivänä funktionaalisen lääketieteen ravintovalmentajaksi. On totta, että opetus Kaironissa on pintapuolisempaa kuin lääkiksessä. Ymmärränkö sitten huonommin esimerkiksi ihmisen toimintaa ja sairauksia jos minun ei tarvitse opetella ulkoa kaikkia latinankielisiä nimiä? Tähän saa jokainen itse miettiä vastausta. Ei sen perusteella pelkästään voi sanoa mitä ihminen ymmärtää ja osaa mitä koulutusta hän on käynyt läpi. Lukutaitoinen suht normaalin aivotoiminnan omaava voi tänä päivänä valistaa itseään hyvinkin paljon. On myös Kaironissa opiskelijan omasta aktiivisuudesta kiinni kuinka syvällisesti hän opintoihinsa perehtyy. Itse etsin tietoa myös oppikirjojen ulkopuolelta, jos jokin asia minua sattuu kiinnostamaan ja vaivaan lähiopetuspäivinä opettaja parkojani ja kurssitovereitani mitä moninaisimmilla lisäkysymyksillä. Minulle ei ole ensisijaisen tärkeää vain päästä tentistä läpi. Mietin tarkkaan miten se tieto jota kertaan, opiskelen ja syvennän voi hyödyttää minua tulevaisuudessa ammatissani. Pidän mielessäni tulevat asiakkaat moninaisine ongelmine. Nyt olen rakentamassa sitä pohjaa ymmärtää ihmiseliötä kokonaisuutena jota myöhemmin tulen tarvitsemaan kun opiskelen miten ravitsemuksellisin keinoin voidaan vaikuttaa ihmisen terveyteen.

Minusta voisi tulla hyvä lääkäri. Itse ajattelen niin ja moni muukin on minulle  näin tokaissut. Arvostan lääkäreitä ja heidän koulutustaan, joskin pidän eniten arvossa jatkokoulutuksia mm.kirurgian ja funktionaalisen lääketieteen suuntaan. Myös ensiavussa ja teho-osastoilla tehdään ns. "ihmeitä". Arvostan! Koululääketieteessä arvostan tiettyä pohjaa jonka sen opiskelu tarjoaa lääkäreille. Funktionaalinen lääketiede on kuitenkin minusta sen edistyksellisempi muoto. Pidän koululääketiedettä sen nykymuodossa kuitenkin käytännön hoitotyössä varsin korruptoituneena, putkinäköisenä ja itseään pettävänä. Potilaita pettävänä. Sairauksien ennaltaehkäisy ja monien kroonisten sairauksien hoito on täysin retuperällä osittain siksi että mielummin syötetään mitä moninaisimpia lääketehtaitten tuotoksia mitä moninaisimpiin yksittäisiin oireisiin sen sijaan että kiinnitettäisiin huomiota ongelmien juurisyihin ja tunnustettaisiin ravitsemuksen merkitys ihmisen hyvinvointiin ja kehon epätasapainotilojen hoitoon. Minusta lääketiedettä voisi hyvinkin pitkälle kutsua lääkeBISNEStieteeksi. Se puolustautuu alkeellisin defenssein funktionaalista lääketiedettä vastaan kääntämällä sille selkäänsä, mitätöimällä sitä ja ignooraamalla sitä. Se on häntä koipien välissä fiksumpansa edessä, joten järkevä tasapuolinen dialogi lienee melkoisen haastavaa näistä lähtökohdista. Minä uskallan sanoa tämän, koska olen vain yksi "nobody", en kukaan silmäätekevä minkään alan guru. En niele purematta ajatusta siitä että jollain olisi viisautta vain koulutuksensa ja asemansa puolesta. Arvovaltaisille palleille pääsee joskus varsin puusilmäistä sakkia. En viitsi tässä yhteydessä mainita mitään nimiä enkä katso olevan minun tehtäväni myöskään epäille kenenkään yksilöiden pohjimmaisia vaikuttimia. Kukapa meistä tarkkaan tuntisi edes omia syvimpiä vaikuttimiaan. Sen sanon että pelko kapeuttaa näkemystä. Muutoksen pelko, sen pelko että joutuu julkisesti myöntämään olleensa väärässä.

Minusta ei kuitenkaan tule lääkäriä, ainakin nyt ajattelen niin. Kyllähän se kiehtoisi, mutta ei sovi tämänhetkiseen elämäntilanteeseeni ja elämäni agendaan. Sen sijaan ravintovalmentajan työ kiinnostaa paljonkin. Se alkoi kiinnostamaan sen jälkeen kun itse sain avun funktionaalisesta lääketieteestä ja ravitsemushoidoista. Näin myös miten se on vaikuttanut myös toisiin kaltaisiini pitkään kärsineisiin potilaisiin, jotka eivät saaneet koskaan kunnon apua konventionaalisen lääketieteen parista. Heräsi aito halu auttaa. Minulla on tosin lapsesta lähtien ollut halu parantaa ja olen jo lapsesta lähtien ollut tekemisissä myös ns. vaihtoehtoisten hoitojen parissa, saanut niistä apua, lukenut niistä, nähnyt erilaisten hoitomuotojen toimivan niin eläimissä, pienissä lapsissa kuin aikuisissa. Tuttuja hoitomuotoja ovat olleet mm. homeopatia ja vyöhyketerapia. Näin myös kuinka serkkuni allergiat lievittyivät hivenainehoidoilla. Olin merkillinen kakara. Siinä missä likkakaverit lukivat hevostyttökirjoja, minä luin Raamattua ja Miten Luonto Parantaa-kirjaa. Tiede myös muutenkin kiinnosti ja mikroskooppi oli kovassa käytössä. Varmaan aika harva penska haaveilee pyyhkäisyelektronimikroskoopeista, sentrifugeista ja massaspektrometristä. Minä haaveilin, mutta melko salaa, sillä ikätoverini eivät varmaan oikein olisi ymmärtäneet ja tiesin ettei äidillä ja isällä olisi ollut sellaisiin varaa.

Ryhdyin toisinaan jopa toimiin parantaakseni, auttaakseni. Sain ensimmäisen oman vuohen, Tanja-nimisen kilin ala-asteikäisenä. Se ilmeisesti tuli meille vähän liian pienenä ja leimautui minuun. Se huusi äänensä käheäksi kun olin koulussa. Minun olisi pitänyt elää sen vierellä vuorokaudet läpeensä. Tälle vuohelle juotin auringonhattu-uutetta sen käheytynyttä kurkkua hoitaakseni. Neljä vuotta nuoremmalle allergisista ihottumista kärsivälle serkkupojalle juotin vehnänalkioöljyä ja toinen joi kiltisti vaikka ilmeestä näki, että pahaa oli. Mokiakin sattui, kuten silloin kun äänensä menettäneelle kukolle, joka teki jo kuolemaa juotin ruiskulla ehkä vähän liian ison annoksen iskän konjakkia lääkkeeksi. Kukkopa otti ja kuoli. Hyvä armokuolemahan se saattoi olla, mutta tarkoitukseni olisi ollut parantaa. Tahto parantamiseen oli jo tuolloin kova. Nyt sitten kolmekymppisenä kun on alan vaihto edessä olen tosi innostunut opinnoistani ja odotan sitä päivää kun saan alkaa vastaanottamaan asiakkaita ja saan alkaa tekemään yhteistyötä mm. funktionaalisten lääkäreiden, homeopaattien, osteopaattien ym. kanssa auttaakseni ihmisiä saamaan heidän tarvitsemaansa kokonaisvaltaista hoitoa.

Kenenkään ei tarvitse uskoa sanaakaan mitä kirjoitan tähän blogiin. Vastuu on itsellä. Kehotan ottamaan itse asioista selvää. Tämä ei ole tiedeblogi eikä mitään virallisia hoito-ohjeita sisältävä blogi. Muistakaa tämä! Olen onnellinen jos joku saa tästä blogista ideoita ja vertaistukea. Jos ette tästä blogista tykkää, jättäkää suosiolla pois lukulistalta. Ei kannata hankkia negatiivista energiaa lukemalla sellaisia juttuja, joista saa vain mänttifiilikset.

Löysin kuvatoimistosta melko samannäköisen vuohen kuin ensimmäinen Tanja-vuoheni. Siitä tuli myöhemmin hyvä lypsyvuohi ja se synnytti kilin, Sirun, joka eli lapsuudenkodissani hyvin pitkään. Tanja oli nupo, eli sarveton, mutta Sirulle sarvet kasvoivat koska isäpukki Rudolf oli sarvellista rotua.

taantumuksellinen kilpirauhasen vajaatoiminnan hoito

Kuinkakohan paljon Suomessakin on potilaita, joilla saattaa esiintyä seuraavia oireita: lihomista, ihon kuivumista, hiustenlähtöä, masennusta jolle ei ole syytä tai jota ei onnistuta hoitamaan lääkityksellä, terapialla tai ei edes sähköhoidoilla, alhaista ruumiinlämpöä, palelua, hikoilukohtauksia, huonoa lämpötilamuutosten sietoa, huonoa kylmänsietokykyä, väsymystä, saamattomuutta, toistuvia poskiontelotulehduksia, kynsien haurautta, ummetusta, korvien kutinaa, tinnitusta, särkyjä ja kolotuksia, lihasjäykkyyttä, johon saa hieronnasta usein vain korkeintaan tilapäisen avun ja muita kilpirauhasen vajaatoimintaan liittyvää oiretta.

Näitä potilaita on varmasti satoja tuhansia. Osa heistä käyttääkin jo kilpirauhaslääkettä, yleensä Thyroxinia joka on synteettistä T4-hormonia. Osa valittaa oireitaan lääkärille joka ottaa pari verikoetta ja toteaa ettei ongelma johdu kilpirauhasesta, arvot on viitteissä. Tällöin usein aletaan potilaalle syöttämään oireenmukaisia lääkkeitä, kuten masennuslääkkeitä, särkylääkkeitä ja lihasrelaksantteja. Lääkäri saattaa myös patistaa lenkille ja laihduttamaan. Potilas saattaa kylläkin väsyä lenkeistä tai kuntosaliharjoituksista vain lisää jos ylipäänsä jaksaa liikkua. Joskus potilas on viimeisillä voimillaan sille lääkärin vastaanotolle raahautunut ja kituuttaa jo valmiiksi pienillä kaloreilla. Lääkäri saattaa epäillä että potilas valehtelee syömisistään, että syökin enemmän ja epäterveellisemmin kuin väittää tai syö yöllä puolinukuksissa eikä muista aamulla käyneensä yöllä jääkaapilla. Saatetaan myös vihjaista että potilas on laiska ja murehtii vaan liikaa terveysongelmia. Usein potilasta käsketään menemään psykiatrille tai psykiatrisen sairaanhoitajan juttusille. Kipuihin saa usein fibromyalgiadiagnoosin ja joiltain lääkäreiltä kroonisen väsymysoireyhtymädiagnoosin. Nämä tilat esiintyvät usein potilailla joilla on kilpirauhasen vajaatoimintaoireisto.

Miksi lääkärit sitten niin herkästi sanovat, että arvot on viitteissä, ei voi johtua kilpirauhasesta. No ei se välttämättä johdukaan kilpirauhasesta itsestään, mutta tätähän ei voi tietää jos tulkitaan labratuloksia pelkkien viitteiden perusteella, jotka on hyvin väljät. Monilla on selvä kilpirauhasen vajaatoimintaoireisto jos esimerkiksi T4v eli vapaa tetrajodityrosiini eli tyroksiini on viitteiden alakolmanneksessa. Joskus TSH eli tyreotrooppinen hormoni eli aivolisäkkeen erittämä käskyttäjähormoni on normaali tai jopa alhainen (aivolisäkeperäinen vajaatoiminta) tai vain lievästi koholla ja silti potilaalla on hyvin voimakas vajaatoimintaoireisto. On tavallista että TSH pitää olla alle 2, jotta voi hyvin. Monesti TSH:n nousu saattaa tulla kuukausia tai vuosiakin perässä, joten se ei todellakaan ole luotettava mittari arvioitaessa onko potilas hypotyreoottinen eli kärsiikö hän kilpriauhasen vajaatoiminnasta.

Kilpirauhasen vajaatoimintaoireisto voi kehittyä useasta eri syystä. Nämä syyt voisi karkeasti jakaa kolmeen osaan:

1. Primaariset syyt johtuvat kilpirauhasesta itsestään eli se ei kykene tuottamaan tarpeeksi kilprauhashormoneja. Tämä voi tapahtua jos sillä ei ole rakennusaineita tähän prosessiin. Näitä tarvitaan: jodia, tyrosiini-aminohappoa: näistä rakentuvat kilpirauhashormonit ja lisäksi prosessissa tarvitaan myös mm. kuparia ja sinkkiä. Jodin puutteesta saattaa seurata struuma eli kilpriauhasen liikakasvu.

On myös joukko jodin kanssa samaan alkuaineryhmään kuuluvia alkuaineita, halogeeneja joita saamme elimistöstämme usein liikaa ja ne häiritsevät kilpirauhasen toimintaa. Näitä ovat fluori, kloori ja bromi, joista jälkimmäistä on usein palontorjunta-aineissa jota laitetaan esimerkiksi huonekaluihin ja elektronisiin laitteisiin. Näiden runsaan saannin vuoksi jodin tarve on nykyihmisellä kasvanut ja saamme sitä muutoinkin ruoastamme liian vähän. Tutkimusten mukaan myös sähkömagneettiselle säteilylle altistuminen voi vaikuttaa kilpirauhaseen.

Kilpirauhaskudos saattaa myös tuhoutua autoimmuunireaktion vuoksi jossa elimistön oma puolustusjärjestelmä käy virheellisesti kilpirauhaskudoksen kimppuun. Lääkäri Olli Sovijärvi selittää tätä mekanismia blogikirjoituksessaan, jossa selitetään myös miten autoimmuunitulehdukseen voi vaikuttaa ravitsemuksellisin keinoin. Autoimmuunimuotoisessa vajaatoiminnassa kilpirauhasen vasta-aineet voivat olla koholla (eivät aina jos niitä ei jostain syystä muodostu tai reaktio on jo hilliintynyt) Kilpirauhasen vasta-aineita mitataan seuraavilla kokeilla: S-TPOAb, S-TyglAb (joskus tämän lyhenne on S-TgAb) ja S-TSHRAb. Kirjoitan näistä joskus lisää, mutta tässä yhteydessä mainitsen että näitä ei aina suostuta ainakaan julkisella puolella mittaamaan, koska tiedolla ei koululääketieteessä yleensä tehdä mitään, koska uskotaan ettei näitä vasta-aineita voi saada laskemaan. Funktionaalisessa lääketieteessä tiedämme, että niihin voi vaikuttaa ravitsemuksellisin keinoin.

Joskus kilpirauhanen on myös poistettu leikkauksessa tai tuhottu radiojodihoidolla. Kun toimivaa kilpirauhaskudosta ei ole tarpeeksi eikä sen toimintakykyä onnistuta palauttamaan tai kun kilpirauhanen on poistettu tämä tarkoittaa sitä että loppuelämän hormonikorvaushoito kilpirauhashormonivalmisteilla tarvitaan.

2. Sekundaariset ja tertiääriset syyt johtuvat siitä ettei aivolisäke tuota syystä tai toisesta riittävästi TSH-hormonia joka käskyttää kilpirauhasta tuottamaan hormoneja (sekundaarinen vajaatoiminta) tai hypotalamus ei tuota riittävästi TRH-hormonia, joka käskyttäisi aivolisäkettä tuottamaan TSH-hormonia.  Tällöin itse kilpirauhanen kyllä toimisi, muttei saa siis käskyjä tuottaa hormoneja. Aivolisäkkeen laiskuus voi johtua monesta syystä. Se saattaa olla vaurioitunut päähän kohdistuneesta iskusta, siinä saattaa olla kasvain tai elimistön säätelyjärjestelmä on mennyt epäkuntoon hypotalamus-aivolisäkeakselilla ja tähän oireistoon saattaa liittyä myös muita hormonipuutoksia jotka voivat kohdistua esim. lisämunuaisten tai sukurauhasten toimintaan, sillä osaa näistä umpieritysrauhasten toiminnoista ohjaavat niinikään hypotalamus ja aivolisäke hormoneineen, kuten kilpirauhasenkin toimintaa. Tämänlainen elimistön säätelyjärjestelmien häiriintyminen lienee luultua yleisempää, mutta yhä edelleen sekundaarisia ja tertiäärisiä kilpirauhasen vajaatoimintatiloja jää aivan liikaa diagnosoimatta ja potilaat sen vuoksi hoitamatta.

 3. Voi olla myös kudostason syitä miksi ihmisellä on vajaatoimintaoireisto. Tässä kohden koululääketiede ei osaa potilasta auttaa muutoin kuin oireenmukaisella hoidolla sillä tämän puolen problematiikkaa se tuntee huonosti. Saattaa nimittäin olla että peruslabrakokeet näyttävät normaaleilta, mutta potilaan vajaatoimintaoireet ovat ilmeiset, ainakin potilaalle itselleen. Pitää muistaa se asia, että se mitä meiltä verestä mitataan ei välttämättä kuvasta sitä mitä tapahtuu kudostasolla, elimistön soluissa, joihin kilpirauhashormonien vaikutus viimekädessä kohdistuu.

On lukuisia tekijöitä, jotka saattavat estää kilpirauhashormoneja toimimasta asianmukaisesti. Yksi tekijä on runsas rT3-hormonin määrä verrattuna aktiiviseen T3-hormoniin eli trijodityroniniin. T3- hormonia erittyy terveillä kilpirauhasesta itsestään, noin viidesosa kilpirauhasen erittämistä hormoneista ja lisäksi keho tekee tätä hormonia myös T4-hormonista poistamalla dejodinaasi-nimisen entsyymin toimesta T4-hormonista yhden atomin jolloin syntyy T3-hormoni, joka on useita kertoja aktiivisempi kudostasolla kuin T4-hormoni. Numerot näissä T-kirjaimen perässä kuvastavat sitä, kuinka monta jodiatomia hormonimolekyylissä on.

 Mikäs sitten on rT3-hormoni ja mihin sitä tarvitaan? rT3-hormonissa on niinikään tyrosiiniaminohappoon liittyneenä kolme jodiatomia, mutta toisentyyppinen dejodinaasientsyymi on tehnyt tuon jodiatomin poistamistyön T4-hormonista ja ottanutkin eri kohdasta tuon jodiatomin pois. rT3-hormoni on siis inaktiivinen hormoni. Jos elimistö tekee sitä paljon ja liian vähän T3-hormonia, on potilaalla vajaatoimintaoireisto joka ei näy mittaamalla TSH, T4v tai T3v. Tosin T3v saattaa olla alakanttiin verrattuna T4v-hormoniin, muttei aina. 2000-luvulla poistettiin suomalaisten laboratorioiden valikoimasta rT3-hormonin mittaus, koska lääkärit eivät osanneet sitä hyödyntää. Se voi kuitenkin olla hyödyllistä informaatiota kun arvioidaan onko potilaalla kehossa jokin epätasapaino jonka vuoksi rT3-hormonia muodostuu liikaa suhteessa T3-hormoniin. rT3-n tuottaminen on nimittäin elimistön keino hidastaa aineenvaihduntaa ja poistaa ylimääräinen T4-hormonimäärä ilman että siitä tulee aktiivista T3-hormonia joka lisää aineenvaihduntaa.

RT3-hormoni on siis eräänlainen jarruhormoni, elimistön luonnollinen suojamekanismi kun pitää himmailla. RT3 voi olla kohonneena suhteessa T3-hormoniin hyvin moninaisista syistä. Syitä saattaa olla muu hormonitoiminnan epätasapaino, kudosvauriot kuten leikkaus, iso palovamma, iso haava, krooninen infektio esimerkiksi borrelioosi tai inflammaatio eli tulehdukselliset tekijät, raskasmetallialtistukset, suolisto-ongelmat, ravintoainepuutokset, homealtistus, ylirasitustila kuten  henkinen tai fyysinen stressi tai liiallinen urheilu, paasto, ketoosidietit tai liian vähäenerginen ruokavalio.

Miksi rT3:n mittaaminen olisi tärkeää? Siksi että se vaikuttaa lääkityspäätökseen ja -valintaan. Puhumme rT3-dominanssista kun potilaalla todetaan liian suuri määrä rT3-hormonia. Tämä tila voi muodostua potilaalle jolla on kilpirauhasen vajaatoiminta ja myös potilaalle jolla hormoneja erittyy tarpeeksi mutta keho muuntaa T4-hormonia syystä tai toisesta liikaa rT3-hormoniksi. Lääkityksen kannalta rT3-dominanttia potilasta ei tule hoitaa Thyroxinilla koska siitä keho saa vain lisää rakennusainetta muodostaa rT3-dominanssia. Tilanteesta riippuen tarvitaan yhdistelmähoitoa, joka sisältää sekä T4-hormonia että T3-hormonia tai T3-monoterapiaa jossa hoitona on pelkkä T3-hormoni joko joidenkin kuukausien ajan tai jos rT3-ongelma ei korjaannu jopa loppuelämän ajan. On myös potilaita, joilla ei ole rT3-ongelmaa, mutta heillä ei silti toimi mikään muu hoitomuoto vajaatoimintaoireistoon kuin synteettinen T3-hormoni. Joskus ongelmaa voidaan hoitaa myös lääkkeittä, mutta tämä saattaa olla hidas prosessi, joskin antoisa, sillä lopputuloksena voi olla kokonaisvaltaista hyvinvointia ja kehon epätasapainon korjaantumista ilman lääkehoidon mahdollisia sivuvaikutuksia. Lääkkeetön hoito ei onnistu jos kilpirauhasen hormonieritys on pysyvästi häiriytynyt. Valitaan sitten lääkkeetön tai lääkkeellinen hoito, on hoitoon menestyksellisesti yhdistetty ruokavaliohoitoa, lisäravinteita, yrttejä, stressinhallintaa ja pehmeitä luonnonmukaisia hoitomuotoja kuten homeopatia ja akupunktio.

Muita syitä siihen miksei kilpirauhashormonit, purkista otetut tai omat toimi kudostasolla niinkuin niiden pitää ovat mm. tulehdukselliset tekijät (tulehdussytokiinit estävät T3-hormonin toimintaa solutasolla, hae tieteellisiä tutkimuksia haulla "cytokines and thyroid hormones"), korkeat estrogeenimäärät, liian korkeat tai matalat lisämunuaisen erittämän kortisolin määrät, verensokeriongelmat (Solujen energiantuottoon tarvitaan välillisesti hormoneista mm. oikeat määrät insuliinia, kortisolia ja T3-hormonia). Ongelmia aiheuttavat usein myös liian alhaiset raudat, jota virheellisesti tutkitaan usein vain hemoglobiinia mittaamalla, joka on epävarma labrakoe ja liian alhaiset b12-vitamiinitasot. Tulen varmasti kirjoittamaan lisää myös näistä ongelmista sietää eri kilpirauhaslääkityksiä.

Hetkonen, eri kilpirauhaslääkitykset!? Onko siis muitakin kuin Thyroxin eli synteettinen T4-hormoni? Kyllä vain, vaikkakin vain pieni osa lääkäreistä niitä tuntee ja vielä pienempi osa osaa niitä asianmukaisesti käyttää. Me ihmiset olemme erilaisia, joten ajatuksessa, että yksi ja sama lääke sopii kaikille on perustavaa laatua oleva vika. Silti on jääräpäisiä vanhakantaisia lääkäreitä ja lääkärikerhoja kuten American Thyroid Accociation tai Suomen Endokrinologiyhdistys jotka liputtavat synteettisen T4-hoidon puolesta, vaikka se ei kaikille hypotyreoosipotilaille sovi yksinomaiseksi hoidoksi tai hoidoksi lainkaan. Ennen synteettisen T4-hormonin tuloa markkinoille käytössä oli jo 1800-1900-luvun vaihteesta asti eläinperäiset kilpirauhasvalmisteet. Presidentti Kennedy käytti synteettistä T3-hormonia monoterapiana koko presidenttikautensa 1960-luvulla. Myöhempinä vuosikymmeninä eläinperäisten kilpirauhashormonien käyttö väheni tehokkaan lääkeyhtiöiden markkinoinnin vuoksi kun synteettistä T4-hormonia alettiin määrätä potilaille.

Missä tässä sitten piilee postauksen otsikon mukainen taantumuksellisuus? Siinä että eläinperäisten valmisteiden määräämisessä ei ollut alunperinkään mitään vikaa. Silloin potilaita hoidettiin oireiden mukaan ja heidän kehonsa lämpötiloja seuraamalla. mm suosittu kilpirauhaslääkäri Dr. Derry kertoo haastattelussaan siitä miten ollaan menty metsään kilpirauhasen vajaatoiminnan hoidossa kun tuijotetaan puusilmäisesti epäluotettavia labrakokeita eikä potilas saa apua ajoissa ja on lisäksi silloinkin kun alkaa saamaan hoitoa väärin lääkitty ja alilääkitty. Dr. Derry liittää myös fibromyalgian ja kroonisen väsymysoireyhtymän lisääntymiset siihen ettei ihmisten kilpirauhasen vajaatoimintaa hoideta ajoissa ja asianmukaisesti. Osittain tässä voi olla perääkin, mutta asiaan liittynee muitakin aspekteja.

Oma mielipiteeni on selkeästi, että jos otettaisiin mallia menneestä ja sisällytettäisiin diagnostiikkaan rT3-hormonin mittaus, kuunneltaisiin enemmän potilaan oireita yksisilmäisen labratulosten tuijottelun sijasta, osattaisiin käyttää kaikkia saatavilla olevia kilpirauhaslääkkeitä ja huomioitaisiin potilaan lämpötilojen merkitys hoidon seuraamisessa päästäisiin jo pitkälle. Funktionaalinen eli kokonaisvaltainen lääketiede osaa tällaista jo nyt ja on mahdollisuuksiltaan aivan ylivoimainen koululääketieteen nykytolaan verrattuna ei vain käyttämiensä fiksumpien diagnostisten menetelmien ja monipuolisemman lääkearsenaalin vuoksi vaan myös siksi että se tunnustaa ja tunnistaa ravitsemuksellisten tekijöiden ja esimerkiksi suoliston kunnon merkityksen kilpirauhasen vajaatoimintaproblematiikan hoitamisessa. Jotkut harvat lääkärit koululääketieteenkin parissa saattavat määrätä potilaille Thyroxinin lisäksi pienen määrän synteettistä T3-hormonia tai he määräävät jopa myös eläinperäistä valmistetta. Hoito voi kompastua kuitenkin siihen että potilas tarvitsisikin isomman määrän T3-hormonivalmistetta tai hän tarvitsisi peräti T3-monoterapiaa eli synteettistä T3-hormonia ainoana hoitomuotonaan tai lääkäri ei osaa ottaa huomioon niitä tekijöitä jotka voivat estää T3-hormonia sisältävää hoitoa toimimasta eikä siksi tutki potilasta riittävästi. Myös asianmukaista annostelua usein tunnetaan puutteellisesti.

Millaisiin ongelmiin potilaat siis törmäävät? No esimerkiksi tällaisiin:
-Lääkäri ei ota heitä todesta kun he yrittävät kertoa oireistaan.
-Lääkäri ottaa korkeintaan pari kilpirauhaskoetta ja toteaa ettei potilaan oireet voi johtua kilpirauhasesta, koska arvot ovat viitteissä.
-Lääkkeeksi tarjotaan, no lääkkeitä ja usein roppakaupalla, lisää liikuntaa, laihdutusta, psykiatrilla käyntiä. Mikään näistä ei ratkaise potilaan ongelmia.
-Lääkärillä on asenneongelmia.
-Lääkäri tuntee vain hyvin vähän kilpirauhasasioita. Tämä on totta useimpien yleislääkäreiden kohdalla ja on myös hämmästyttävää miten vähän endokrinologienkaan tarvitsee asiaa tuntea tai alaansa seurata.
-Lääkäri on työnatajansa puolesta ohjeistettu toimimaan tietyllä tavalla eikä potilas saa tarvitsemiansa kokeita ja lääkityksiä.
-Muita kuin Thyroxinia pidetään vaarallisina, vanhanaikaisina ja huuhaa-lääkkeinä.
-Lääkäriä ei oikeasti näytä kiinnostavan potilas vaan potilaasta halutaan vain äkkiä eroon.
-Lääkitystä ei nosteta vaikka potilas on vajaatoimintainen, koska virheellisesti pidetään tärkeänä sitä että labra-arvot pysyvät viitteissä.
-Ongelmat lääkityksessä, kuten korkeat sykkeet, uniongelmat pistetään liikatoiminnan piikkiin silloinkin kun ne johtuvat jostain muusta, kuten alhaisista raudoista tai elektrolyyttitasapainon häiriöstä.
-Lääkäri kokee egolleen uhkaksi sen jos potilas tietää asioista enemmän kuin hän eikö hän kykene siksi hedelmälliseen yhteistyöhön auttaakseen potilasta.
-Lääkäri ei uskalla määrätä potilaan tarvitsemia tutkimuksia tai hoitoja, koska ryhmäkuri kollegoiden kesken on niin kova.

Muutokselle on tosiaan tarve, koska vain osa potilaista saa tällä hetkellä tarvitsemansa avun. On paljon potilaita jotka luulevat lääkityksensä olevan kunnossa eivätkä osaa yhdistää oireitaan puutteelliseen tai väärään lääkitykseen tai tekijöihin jotka estävät lääkitystä toimimasta. Lisäksi on potilaita, joita ei auteta koska heidän ongelmansa eivät näy tavanomaisissa labrakokeissa. Sitten on potilaita jotka ovat saaneet apua, mutta joutuneet maksamaan kaiken omasta kukkarostaan yksityisellä puolella ostaen palvelunsa niiltä harvoilta lääkäreiltä jotka asiaa syvällisemmin tuntevat. Turhauttavaa tilanne on niille potilaille jotka tietävät mistä apua saisi, mutta heillä ei ole siihen varaa.

Minulle saa laittaa kysymyksiä aiheesta. En välttämättä ehdi vastata kaikille, mutta voin ottaa joitakin kysymyksiä käsiteltäväksi seuraavissa blogiteksteissäni. En ole lääkäri, mutta pidän itseäni valistuneena potilaana ja myös opiskelen tällä hetkellä lääketieteen perusteita yksityisessä koulussa.

Tarinani kilpirauhasen vajaatoiminnasta

Aloitan omasta tarinastani.


Olen v. -79 syntynyt vaimo ja kahden  lapsen äiti. (syntyneet 2002 ja 2004) Nuorena olin juuri päässyt opiskelemaan erikoislukioon. Olin ysin ja kympin oppilas. Toisena opiskeluvuotena aloin väsyä, lihota ja palella. Olin aina nauttinut viileistä suihkuista, mutta nyt suihkusta täytyi laskea niin kuumaa vettä kuin vain iho kesti. Palelin niin kovin. Tyhmenin myös. En sitä silloin tajunnut vaan luulin että olin vain kuvitellut itsestäni liikaa ja haukannut liian ison palan mennessäni lukioon. Koulunkäynti alkoi tahmata, minua masensi, uuvutti ja keskeytin siksi opintoni. Tuolloin minulta mitattiin ensimmäisen kerran kilpirauhasarvoja. Sanottiin, että ne näyttivät olevan vähän alakanttiin. Lääkitystä ei kuitenkaan aloitettu eikä asialle tehty vuosiin yhtään mitään. Jäin itse siihen uskoon että oireeni olivat uupumuksen ja masennuksen syytä. Olihan myös ollut samoihin aikoihin ero poikaystävästäkin.

Vaikka älystäni olikin terä pois, luovuus ei silti kaikonnut ja opiskelin kampaajaksi ammattiin, josta todella pidinkin. Epäonnistumiskokemus lukiosta kuitenkin sai minut tosi epävarmaksi uudessa ammatissani pitkäksi aikaa ja aloin vasta useiden vuosien jälkeen luottamaan ammattitaitooni ja kykyyni pärjätä. Minulla oli kuitenkin toistuvia masennusjaksoja koko ajan nuorena aikuisena. Nuorena avioiduin. Meillä oli ongelmia lastensaannissa ja niinkuin monilla, joilla jossakin vaiheessa todetaan kilpirauhasen vajaatoiminta, niin minullakin todettiin PCO, eli polykystiset munasarjat. Saimme kuitenkin jälkikasvua ruokavaliohoidon ja homeopatian avustuksella. Lasten saannin jälkeen terveydentila sitten huononi huononemistaan ja myös raskaudet olivat hyvin vaikeita.

Lopulta alle 30-vuotiaana jouduin jäämään kokonaan pois työelämästä. Kaikesta syytettiin mielenterveysongelmia ja minusta itsestäkin tuntui että "nuppiviat" minulla ne päällimmäiset ongelmat oli. Erilaisten lääkkeiden kavalkadi oli aivan uskomaton. Minulla kokeiltiin monia eri masennuslääkkeitä ja lopulta myös psyykelääkkeitä. Apua niistä ei juurikaan ollut, mutta sivuvaikutuksia senkin edestä. En edes muista kuinka monen ammatti-ihmisen juttusella olen vuosien varrella ollut: psykiatreja, psykologeja, neuropsykologi, psykiatrisia sairaanhoitajia. Jäin myös koukkuun rauhoittaviin ja unilääkkeisiin. Sitten tuli fyysisiäkin vaivoja: todettiin verenpainetauti, metabolinen oireyhtymä, fibromyalgia. Lääkkeitä tuli lisää. Olin enimmillään neljä kuukautta putkeen psykiatrisessa sairaalassa kun lapset olivat pieniä. Tämä oli hyvin raskasta aikaa perheellemme. Kokeiltiin sähköhoitoakin. Niistäkään ei pidemmän päälle hyötyä ollut. Jälkikäteen olen miettinyt, että se vasta hullua: hoitaa kilpirauhasen vajaatoimintaa sähköhoidoilla.

Lopulta kilpirauhasarvoni kelpasivat lääkäreiden lääkittäviksi kun olivat jo ulkona viitteistä ja aloitettiin Thyroxin-lääkitys. Siitä ei ollut apua. Itse asiassa paino vain nousi. Laihdutin sitten ketoosikuurilla ja tämähän on suuri virhe kilpirauhaspotilaille. Siitähän aineenvaihdunta vasta menikin sekaisin ja Thyroxinin annosnosto tuntui vain pahentavan oireita. Kadotin myös ruokahaluni ja masennuksen, väsymyksen ja särkyjen lisäksi oirekuvaani astui läpi vuorokauden jatkuva kuvotus ja pahoinvointi. Olin niin selkä seinää vasten että ymmärsin etten tulisi saamaan enempää apua koululääketieteestä kun joka lääkärissäkäynnin jälkeen oli aina uusi lääkepurkki kourassa tai kaksikin ja olo vain paheni. Mietin kauhuissani että seuraava vaihe olisi varmaankin se, että mies saa kuskata minut jonnekin kroonikko-osastolle odottamaan kuolemaa. Elämä oli sängystä, sohvalle, jääkaapille ja vessaan hipsuttelua. En ole toista blogiani (jos olette lukijoita) jaksanut paljoa päivittää viime syksyn jälkeen. Ei ole ollut päivitettävää kun en ole mitään muuta tehnyt kuin sairastanut ja etsinyt vaivoihini apua ja kun olen sitä sitten saanut olen halunnut opiskella asiaa lisää. Ei siis enää kotikosmetiikkaa ja muuta väkertämistä niin paljon kuin ennen.

Ymmärsin etten voi vaatia koululääketieteeltä enempää kuin sillä on antaa ja ryhdyin netistä etsimään tietoa miten voisin löytää itselleni apua. Tästä tilanteesta on nyt aikaa reilu vuosi.
Netistä löytyi sosiaalisesta mediasta sekä suomen-, että englanninkielisiä vertaistukiryhmiä, josta löysin paljon tietoja ja tietolähteitä. Tutkin asioita pääosin englanninkielisistä teksteistä, tilasin myös muutaman englanninkielisen kirjan ja havaitsin että minulla saattaisi olla rT3-dominanssi, jossa keho tuottaa T4-hormonista liikaa epäaktiivista rT3-hormonia suhteessa aktiiviseen T3-hormoniin. rT3-arvoja ei Suomen laboratorioissa enää mitata, sillä lääkärit eivät ole osanneet hyödyntää tätä koetta. Niinpä järjestin itselleni erikoislaboratoripalvelun kautta nämä kokeet ja lääkärin, joka niitä osaa tulkita. Koska oirekuvani sopi myös lisämunuaishormoniongelmiin, teetin myös neljä kertaa päivässä otettavan sylkinäytteen, joka on paras tapa selvittää miten kehon kortisolintuotanto toimii päivän mittaan. Yksittäinen verikoe tai vuorokausivirtsan keräyksestä tehty kortisolinmääritys ei anna riittävän yksityiskohtaista tietoa lisämunuaisten tilasta. Kortisoli on tärkeä lisämunuaiskuoren erittämä hormoni ja jos sitä on liian paljon tai liian vähän, ei myöskään kilpirauhaslääkitys voi toimia. Toki on muitakin tekijöitä, jotka tähän vaikuttavat, mm. riittämättömät raudat, b12-vitamiininpuutos ja verensokeriongelmat.

Osoittautui että minulla todellakin oli paha rT3-ongelma eikä kortisoliakaan erittynyt tarpeeksi. Uusi funktionaalinen lääkärini vaihtoi Thyroxin-lääkitykseni synteettiseen T3-hormoniin. Näin saatiin T4-hormonihana kiinni eikä elimistöllä vähitellen enää ollut materiaalia mistä rT3-hormonia valmistaa, sillä sitä ei muodostu T3-hormonista, vaan nimenomaan T4-hormonista, jota myös Thyroxin on. Lisäksi ruokavaliosta poistettiin viljat ja otin käyttöön ravintolisiä, mm. vitamiineja ja yrttejä tukemaan myös lisämunuaisia. Tällaisella kokonaisvaltaisella hoidolla alkoi muutamassa viikossa tapahtumaan ihmeitä. Masennus alkoi kaikota, muisti parani, samoin muut kognitiiviset kyvyt. Vuosien "sumuaivoisuus" alkoi hellittää, samoin päiväväsymys ja vihdoin myös vuosia piinanneet säryt ja kolotukset. Lihominen lakkasi ja paino vähän laskikin. Oli kuin olisin pikkuhiljaa vironnut henkiin vuosikausien horroksesta. Meillä tuli sitten muutto ja sen myötä stressiä ja tätä eivät lisämunuaiseni kestäneet vaan jouduin aloittamaan myös kortison-hoidon lisämunuaisia tukemaan.

 Tällaisten vaivojen hoitaminen ei ole helppoa, yksinkertaista eikä varsinkaan halpaa. Olen ymmärtänyt että sinnikkyys ja tiedon hankinta on parhaat aseet. Luettuani satojen ihmisten kokemuksia sekä Suomessa, että ulkomailla näyttää vahvasti siltä että ne potilaat, jotka sinnikkäästi etsivät tietoa ja opiskelevat ahkerimmin asioita saavat parhaita tuloksia hoidossaan. Se asenne, että ottaa itse vastuun omasta terveydestään ja hoidostaan eikä luovuta sitä vastuuta yhdellekään toiselle ihmiselle, ei edes sille parhaimmalle lääkärilleen auttaa. Jos kuuluu siihen ryhmään jolla kilpirauhasen vajaatoiminnan hoito ei ole sellainen läpihuutojuttu että nappi pari vain aamulla huuleen ja kaikki on hyvin, tarvitset sinnikkyyttä, tietoa, vertaistukea ja hyvän lääkärin päästäksesi eteenpäin. Kokonaisvaltainen hoito on tärkeää. Lääkehoito on vain osa kilpirauhasen vajaatoiminnan viisasta hoitoa. Yksittäinen oire tai sairaus on signaali siitä että kehossa on jokin merkittävää laatua oleva epätasapainotila. Ravitsemuksella ja yksilöllisellä hoidolla todella on merkitystä. Yksisilmäinen laboratoriotulosten tuijottelu ei edistä potilaan hyvinvointia saatika sitten se, että potilas jätetään hoitamatta vaikka oireita olisi läjäpäin, mutta labratulokset "liian hyvät".

Sairastaessani minulla oli vuosia alilämpöä. Jos lämpötila meni yli 36.7:n, tunsin oloni jo kuumeiseksi. Nyt olo on parhain kun lämpötila on jotakin 36.7:n ja 37.3:n välillä. Tämä on aika tyypillistä kilpirauhaspotilailla. Lämpötila on tärkeä mittari kun seurataan hoidon edistymistä. Ennen nykyisten laboratoriotutkimusten kehittelyä kilpriauhasen vajaatoimintapotilaita hoidettiinkin heidän oireidensa perusteella ja kehon lämpöjä mittaillen. Lääkkeenä käytettiin eläinperäisiä kilpirauhasvalmisteita, joista yhä tänäkin päivänä monet valveutuneet potilaat saavat paremman avun kun lääketehtaitten rahasammoksi kehitellystä synteettisestä T4-monoterapiasta eli Suomessa Thyroxinista.

Itsellänikin on nyt alettu vuoden Liothyronin-hoidon jälkeen ottaa lääkitykseen mukaan eläinperäistä valmistetta, joka sisältää kaikkia kilpirauhasen erittämiä hormoneja: T4-, T3-, T2-, ja T1-hormoneja sekä kalsitosiinia. Ei ihmisen terve kilpirauhanen näitä hormoneja turhaan eritä. Jos ihminen olisi luotu tulemaan toimeen vain sillä hormonimuunnolla, joka tulee T4-hormonista, ihmisen kilpirauhanenkin erittäisi yksistään tätä hormonia. Tämä on täysin loogista ja osuu hyvin yhteen sen havainnon kanssa että hyvin moni jää oireiseksi pelkällä Thyroxin-hoidolla, vaikka heillä ei varsinaista hormonin muunto-ongelmaa todettaisikaan.

Miten minä voin tänä päivänä? Voin sen verran hyvin, että olen voinut jättää pois masennus- ja psyykelääkkeet, rauhoittavat, lihasrelaksantit, reseptisärkylääkkeet ja pahoinvointilääkkeet. Ei tarvitse enää nukkua päiväunia vaan olen virkeä aamusta iltaan. Olen vielä toki heikko ja aina välillä tarvitsee säätää lääkityksiä ja toisinaan tulee jotakin pientä takapakkia. Olen silti voinut aloittaa opinnot kuuden vuoden täydellisen työkyvyttömyyden jälkeen. Opiskelen lääketiedettä Kairon Instituutissa Helsingissä ja tavoitteeni on lääketieteen opintojakson jälkeen siirtyä Pro Healht-kouluun, josta tulen valmistumaan aikanani funktionaalisen lääketieteen ravintovalmentajaksi. Aivoni toimivat taas. Olen saanut takaisin sen järjenjuoksun, jonka teini-ikäisenä menetin. Tunnen jälleen olevani oma itseni. On ihanaa kun saa kokea vielä elämässä sellaista että mihinkään ei satu, ei masenna eikä ahdista. Saan myös iloa siitä että voin olla mukana sosiaalisen median vertaistukitoiminnassa. Olen yksi ylläpitäjistä viidessä eli Facebookin ryhmässä, joista neljän aihepiiri liittyy kilpirauhasasioihin ja yhden lisämunuaissairauksiin. Näistä esimerkkinä ryhmä nimeltä Kilpirauhashormonit, joka on tarkoitettu kaikille kilpirauhaspotilaille ja Kaikille Avoin Kilpirauhasryhmä, jonne voi tulla jäseneksi myös potilaiden omaiset ja hoitohenkilökunta.

Aika näyttää millaiseksi kilpirauhasen vajaatoiminnan hoitotavat kehittyvät Suomessa yleisesti ottaen vai tapahtuuko edelleen taantumista. Nykyisissäkin olosuhteissa on mahdollista saada itselleen kokonaisvaltaista ja järkevää apua. Minä olen onnistunut, niin voit sinäkin onnistua! Onko meillä montaakaan yhtä tärkeää asiaa elämässä kuin terveydestämme huolehtiminen?

Päivitys 13.3. 2014 Eläinperäisen lisääminen kilpirauhaslääkitykseen ei kohdallani onnistunut vaan vajaatoimintaoireet alkoivat palata. Saatan kuulua siihen pieneen ryhmään potilaita, joilla minkäänlainen T4-hormonia sisältävä hoito ei toimi ja vaihtoehdoksi jää T3-monoterapia. Olossa alkoi myös vähitellen tuntua siltä että kortisonia on liikaa, joten sitä olen nyt vähitellen ajamassa alas käyttäen apuna Circadian Methodia, jossa jäljitellään terveen kehon vuorokautista T3-hormonin erittymisen rytmiä ottamalla päivän ensimmäinen T3-annos aamuyöstä tukemaan omien lisämunuaisten hormonieritystä.

Päivitys 26.9.2014 Nyt on Hydrocortison-lääkitys jo jäänyt kokonaan pois. On ilmennyt muita terveysongelmia, jotka eivät johtu kilpirauhashormoneista ja niitä selvitellään nyt erikoissairaanhoidon puolella niin pitkälle kuin mahdollista ja jos apua ei sieltä löydy tai en tule kokonaan autetuksi, haen sitten apuja taas muualta.

Sain keväällä päätökseen Kairon Instituutissa koululääketieteen perusteet. Tällä hetkellä opiskelen Pro Healthissa. Menossa on ensimmäinen Terveyden Tukipilarit-kurssi. Aloitin myös Helsingin Avoimessa Yliopistossa ravitsemustieteitten perusopinnot. Toimin aktiivisesti vertaistuessa ja Suomen Terveysjärjestön hallituksessa. Vertaistukityön puitteissa teen yhteistyötä lääkäreiden ja funktionaalisen lääketieteen asiantuntijoiden ja toimitsijoiden kanssa.

Facebookissa olemme uusineet osittain ryhmiä. Ryhmään Kaikille avoin kilpirauhashryhmä otetaan jäseneksi muitakin kuin potilaita. Potilaille on mm. ryhmä Kilpirauhanen ja kokonaisvaltainen hoito. Jos liityt ryhmiin, luethan huolellisesti ennen liittymistä ryhmän kuvauksen ja ryhmään liityttyäsi ryhmän tiedostoista tarkemmat säännöt. Myös muihin tiedostoihin tutustuminen on hyödyllistä ja tärkeää.

Päivitys 22.1.2015
Vaihdoin koulua Suomen Terveysopisto Salukseen ja opiskelen siellä nyt ensiksi ravintoneuvojaksi ja edelleen ravintoterapeutiksi. Teen osa-aikatyötä kokemusasiantuntijana Tampereella Amplia Klinikalla, jossa kuuntelen ja autan parhaani mukaan kilpirauhaspotilaita. Suomen Terveysjärjestössä toimin tätänykyä hallituksen varajäsenenä.