tiistai 29. marraskuuta 2016

Aivosumuiset zombiet vallanneet kadut ja liikenteen

Siitä lähtien kun olen saanut itseäni parempaan kuntoon, minua on arjessa usein himppasen ärsyttänyt kun kadut ja kauppojen käytävät tukkiutuvat hitaista ja toisten edessä tupeksivista ihmisistä, jotka eivät näytä ottavan lainkaan huomioon muita ihmisiä. Kaikki heistä eivät ole vanhuksia, joiden huomiokyky on ymmärrettävästikin jo heikentynyt. Kaikki eivät ole myöskään vain itsekeskeisiä ja huonosti kasvatettuja minä ensin-tyyppejä. Osa heistä, pelottavan suuri osa heistä on aivosumuisia zombeja, joiden aivotoiminta on alkanut ennnenaikaisesti rappeutua monestakin eri syystä.

Minun laatimani lista ei tietenkään ole täysin kattava, mutta tässä muutamia ajatelmia jota nykyään melkoisesti aikaisempaa nopeammat ja kirkkaammat aivoni hyödyksenne tänä marraskuun lopun aurinkoisena pakkaspäivänä on teille, rakkaat lukijani tuottaneet.

Pidätän oikeuden nimitellä ihmisiä aivosumuiseksi zombieiksi, koska olen itse toipunut sellainen.
Aivosumua aiheuttavia tekijöitä:

1. Virheravitsemus ja ravintopuutokset

Se käy todella helposti ja on todella yleistä, melkeimpä sääntö kuin poikkeus että emme saa ravinnosta sitä kaikkea mitä normaali aivotoimintamme kaipaisi. Toki ravitsemuksemme on vain niin hyvä kuin sen heikoin lenkki, kärjistetysti sanoen, mutta miettikääpä käsi sydämmellä nyt sitä mitä syötte: Paljonko menee kaikkia epämääräisiä muunneltuja rasvoja ja piilorasvoja, paljonko menee sokeria, valkojauhotuotteita, lisäainemönjiä, limppaa, alkoa, valmisruokia ja kuinka paljon menee puolestaan esim. terveellisiä prosessoimattomia rasvoja (jep, muutakin kuin sitä Suomessa ylistettyä rypsiöljyä, margariineja nyt ei mitekään voida laskea terveystuotteiksi), tuoreita kasviksia, marjoja, hedelmiä, hyviä proteiinilähteitä sekä eläinperäisinä, että kasviperäisinä. Miten suuren osan kasvikset, entä tuoreet kasvikset täyttävät päivittäiset annoksesi? Meneekö puolet tai yli puolet?

Moni tietää perusasiat terveellisestä ruokavaliosta, mutta kiire, väsymys, arki, tottumus, elämän paineet, suru, murhe, masennus ja sen kaltaiset asiat pitävät meitä vankina emmekä välttämättä vapauta itseämme nauttimaan terveellisestä ravinnosta ja terveydestä ylipäätään. Asiaa ei myöskään auta jos emme uskalla itse ottaa selvää ja katsoa virallisterveellisen totuuden ulkopuolelle. Voi olla pelottavaa huomata että kaikki mikä on virallista, ei olekaan välttämättä totta ja hyvää eikä minun parhaakseni. Usein jos meinaa syödä siten mikä on juuri itselle hyväksi, on myös oltava rohkea. Siitä kaikki ravitsemusalan ihmiset ovat yleisesti joka tapauksessa samaa mieltä että liika sokeri on pahasta.

2. Stressi

Pitäisiköhän tämä olla kuitekin ykkösenä, mene ja tiedä. Stressi on joka tapauksessa merkittävä koko kroppaamme ja mieltämme tuhoava asia. Kirjoitin stressin vaikutuksesta meihin hiljattain FB-profiilissani. Kirjoitus on julkinen, mutta hyvin vapaalla kädellä kirjoitettu. Jos haluat käydä lukemassa sen, tässä on linkki: https://www.facebook.com/photo.php?fbid=10210491215049384&set=a.1236691630155.36433.1015149177&type=3&theater

Stressi kuluttaa kehosta ravintoaineita, joten stressin alaisena ravintoaineiden tarve on suurentuut. Pitkäaikainen stressi, jos ei huomioida tätä lisääntynyttä ravintoaineiden tarvetta, haittaa aivotoimintaamme monella tavalla: kognitiiviset kykymme saavat osumaa. Pitkäaikaisesti stressaantunut ja rasittunut huomaa usein seuraavia ongelmia tai ainakin hänen läheisensä voivat ne huomata: keskittymis- ja oppimisvaikeudet, vaikeudet loogiseen ajatteluun, vaikeudet hillitä impusseja ja tunnereaktioita ja säädellä niitä, muistin pätkiminen yms. On tärkeää muistaa että stressi ei ole vain kiirettä, tekemättömiä töitä tai arjen tai elämäntilanteen tuomia henkisiä paineita. Kroonista stressiä on kaikenlainen pitkäaikainen rasitus, joka kohdistuu kehoomme ja mieleemme.

3. Uniongelmat

Uniongelmia tässä kansakunnassa piisaa. Joistakuista tuntuu, että vuorokaudessa ei riitä tunnit kaikkeen siihen mitä heidän pitäisi mielestään kyetä tekemään tai sitten he ovat vain elämälle liian ahnaita eikä heille tunnu mikään riittävän muutenkaan. Aina enemmän, korkeammalle, paremmin. Levolle jää silloin liian vähän aikaa.

Uniongelmia tulee myös pikkulapsiperheissä. Perheissä pitäisi mahdollisuuksien mukaan jakaa valvomisvuoroja. Myös työssäkäyvän vanhemman pitää valvoa, sillä mitäs teet sitten kun kotona oleva vanhempi sippaa niin kunnolla, ettei pysty enää huolehtimaan jälkikasvustanne? Perheet tarvitsevat apua ja tukea myös muilta. Etsikää tilaisuuksia auttaa väsyneitä vanhempia!

Sairaudet ja kipu valvottavat myös, samoin se jos olosuhteet ennen nukkumaan menoa eivät ole otolliset unen tulolle. Lapset ja teini-ikäiset eivät saisi räplätä kännykkää tai kyhjöttää tietokoneen ääressä liian myöhään. Puututteko aikuiset tähän ja luotteko sääntöjä? Vahditteko, että niitä noudatetaan? Jos lapsi on koulussa liian vähäisten unien takia joka päivä kuin nukkuneen rukous, tilanteeseen pitää puuttua tai olisi pitänyt puuttua jo ajat sitten. On kysymys lapsen kehityksestä, terveydestä ja tulevaisuudesta.

Olen kirjoittanut uniongelmien lääkkeettömistä hoidoista blogiini aikaisemmin: http://jalkeilla.blogspot.fi/2015/09/unettomuuden-laakkeettomia-hoitokeinoja.html

Univaje voi vastata humalatilaa. Aina uniongelmiin ei pysty itse vaikuttamaan tai ne eivät ratkea nopeasti. Univajeiset ihmiset lähtevät kuitenkin ikäänkuin humalassa usein rattiin ja kaduille toikkaroimaan, koska no, ihmisten täytyy päästä töihin, hoitamaan asioitaan, kouluun, tapaamaan toisiaan yms. Välillä ihmettelen tosissani, miten voi olla mahdollista että liikenteessä on niinkin pienet onnettomuustilastot kuin meillä Suomessa tällä hetkellä on. Silti liikenteessä kuolee ja vammautuu ihmisiä. Univaje varmasti on osallisena moneen onnettomuuteen, ei pelkästään ajattelemattomuus, puhdas vahinko tai vaikkapa alkoholi.

Tehkää ihmiset parhaanne, että saisitte nukuttua riittävästi ja riittävän laadukkaasti! Pitkäaikainen huonosti nukkuminen ja univaje heikentävät kognitiivisia toimintoja

Liikenneturva-sivuston tilastotietoa liikenneonnettomuuksista: https://www.liikenneturva.fi/fi/tagit/tilastot

Kahvikaan ei aina oikeassa elämässä pelasta tilannetta. Et välttämättä ole mitenkään fiksuimmillasi kahvilla itsesi doupattua. Kahvilla ei kannata paikata univajetta. Se on ns. varastettua puhtia ja kostautuu kyllä kenties yhä pahenevana uupuneisuutena ja ylivirittyneisyytenä sekä uniongelmien kasautumisena. Lisäksi kofeiinin hajoamisessa elimistössä on geneettistä vaihtelua ihmisyksilöstä toiseen. Jos kofeiini metaboloituu hitaasti, se voi kumuloitua iltaan, jolloin voi olla entistä vaikeampi saada unta. Jotkut näkevät parhaaksi välttää kahvia kokonaan, toiset ovat huomanneet hyötyvänsä siitä että rajoittavat kahvin juonnin pieniin määriin eivätkä juo sitä enää iltapäivän jälkeen. Jotkut juovat yhden pienen kupin hyvälaatuista luomukahvia vain aamuisin.


http://www.caffeineinformer.com/caffeine-sensitivity4. Huono ruoansulatus

Tämä tekijä liittyy läheisesti krooniseen stressiin, sillä se on merkittävin syy heikentyneeseen ruoansulatukseen. Myös iän karttuminen heikentää ruoansulatusta, samoin jotkin lääkkeet, etupäässä vatsansuojalääkkeet, joita määrätään pitkäaikaiseksikin hoidoiksi vaikka tiedetään että niiden käyttö johtaa vakaviinkin ravintoainepuutoksiin. Syynä on usein se, että lääkärit eivät tunne muitakaan tapoja hoitaa liikahappoisuudeksi diagnosoimiaan tiloja ja mahalaukun ja pohjukaissuolen ongelmia.

Miksi siis ruoan pitää sulaa ja miten se liittyy kognitiivisiin kykyihimme? Ruoan pitää sulaa eli pilkkoutua riittävän pieniksi partikkeleiksi, jotta elimistö pystyy ottamaan ne vastaan suolistosta niiden normaaleja imeytymisreittejä pitkin. Tätä imeytymistä ei siis tapahdu jos ruoansulatusentsyymeistä on pulaa ja jäämme vajaaksi monista aivotoiminnoillemme tärkeistä ravintoaineista kuten rasvahapot, fosfolipidit, aminohapot, B12-vitamiini ja muut vitamiinit ja hivenaineet. Vajausta saattaa jäädä vaikka käyttäisimme laadukkaita ravintolisiä, jos ne eivät imeydy.

Ruoansulatuksesta tulee siis huolehtia aivan ensimmäisenä kun aletaan korjaamaan ravintopuutoksia. Tärkeänä tässä on huomioida ja pyrkiä mahdollisuuksien mukaan hoitamaan kaikkia mahdollisia stressitiloja ja stressin jälkitiloja sekä kehollisesti että mentaalisesti. Lisäksi ruoansulatusta voidaan tukea räätälöidyllä ruokavaliolla ja käyttämällä apuna ruoansulatusentsyymivalmisteita. Kaisa Jaakkola on kirjoittanut erinomaisen postauksen blogiinsa suolahappolisän kokeilemisesta ja käyttämisessä proteiinien pilkkoutumisen apuna: http://kaisajaakkola.com/2012/02/vatsahappotesti/

Heikentynyt ruoansulatus aiheuttaa mm. röyhtäilyä, närästelyä, ilmavaivoja ja ylävatsaturvotuksia eikä aiheuta vain ravintopuutoksia vaan puutteellisesti sulanut ruokamassa myös ärsyttää suolistoa aiheuttaen monenmoista ongelmaa heijastuen muuallekin kehoon kun vain mahasuolikanavaan. Toimiva ruoansulatus on siis erittäin tärkeää! Jos ruoansulatuksessa tai suolistossa on ongelmaa, ne ovat laadultaan usein sellaisia että väsyttävät ihmisiä ja saavat heidän aivonsa käymään hitailla ja epäjärjestyksessä.

5. Aivojen treenaamattomuus

Mietiskele, millä osa-alueella sinun aivoihin liittyvät asiat tarvitsisivat eniten kohennusta? Muisti, tasapaino, oppiminen, pulmien ratkominen, kokonaisuuksien hahmottaminen? Mieti sitten, toimitko elämässäsi sillä tavalla, että nuo ominaisuudet pääsevät kehittymään? Vaikka alkaisit saada ravintoa aivoillesi ravitsemuksellisessa mielessä, aivoja täytyy treenata, jotta yhteydet hermosolujen välillä vahvistuisivat ja kehittyisit ja vahvistuisit kogniiivisesti. Keinoja voi olla vaikka minkälaisia:

-Lainaa kirjastosta matematiikan oppikirjoja ja aloita tehtävien harjoitteleminen siltä tasolta jolta selviydyt ja etene siitä vähitellen vaativimpii tehtäviin

-Lue erilaisia kirjoja ja opiskele. Haasta itsesi!

-Askartele, neulo, tee jotain vaativaa käsilläsi. Tämä on kuin "hieroisi" aivoja.

-Liiku monipuolisesti ja harjoittele tasapainoa ja ketteryyttä. Tämäkin on ikäänkuin "aivohierontaa"

-Älä sorru yksioikoiseen ajatteluun. Mieti miten muuten jostakin asiasta voisi ajatella kuin miten olet tottunut ajattelemaan. Jos joku on toista mieltä, koita ymmärtää miksi hän on toista mieltä ja miten hän on päätynyt mielipiteeseensä.

-Harjoittele muistamaan asioita, myös ilman muistilappuja, kalenterimerkintöjä ja kännykän muistutuksia. Harjoittele muistamaan lyhyt- ja pitkäaikaisia muistettavia asioita ja myöskin opettele jotakin ulkoa. Muistipelejäkin voi pelata. Kenen kanssa haluaisit pelata?

-Harjoittele syvään ja rauhallisesti hengittämistä, laula, kuuntele kaunista musiikkia monipuolisesti. Parasta mahdollista "aivohierontaa" ja hermoston tasapainottamista.

Huomasitko, että jotkut ideat tuntuivat sellaisilta, jotka eivät yhtään ole mukavuusalueellasi? Todennäköisesti juuri ne ovat niitä asioita joita todella tarvitset treenataksesi aivojasi. Tsemppiä nyt vaan ja mieti millä palkitset itsesi kun olet onnistunut kunnialla sukeltamaan omalle epämukavuusalueellesi.

6. Erinäiset aineet ja myrkyt

Elämme ennennäkemätöntä maailmanlaajuista ihmiskoetta, jossa erilaiset kemikaalit ja myrkyt kuormittavat meitä perimän, ilman, veden, ruoan ja ihon kautta. Suussamme oleva amalgaami on terveysviranomasten mielestä ihan ok suussa, mutta muuttuu ongelmajätteeksi kun paikka poistetaan tai kun ihminen tuhkataan hänen kuoltua.

Harvat tietävät mitä kaikkea rokotteiden kautta saamme suoraan verenkiertoon, samoin mitä kaikkea saamme lääkkeistä varsinkin yhteisvaikutuksena muiden kehoomme tulleiden aineiden kanssa. Lisäksi ovat vielä päihteet. Meininki tuntuu välillä melko darwinistiselta: Se joka on fiksuin, valppain, rohkein, rehellisin ja etuoikeutetuin, voi onnistua välttämään eniten em. aineiden kuormitusta, mutta kaikki me jollakin tavalla altistumme. Mm. raskasmetallit vaikuttavat voimakkaasti aivotoimintaan.

Voimme kuitenkin tehdä omia valintojamme mm. käyttämällä mahdollisimman myrkyttömiä pesuaineita, luononkosmetiikkaa, suosimalla luomuruokaa, pidättäytymällä päihteistä (paitsi tässä tarvitsevat addiktoituneet usein apua kunhan ensin halu toipua lähtee riittävästi itsestä ja usein kun on käynyt jo riittävän pohjalla), huolehtimalla riittävistä ravintoaineiden saannista. Mm. monet hivenaineet auttavat "syrjäyttämään" mm. raskasmetalleja ja maksan toiminnan tukeminen eri ravintoainein ja ravintolisin voi auttaa kehoa puhdistumaan toksiineista. Joskus auttaa jo paljon kun saa amalgaamit ammattitaitoisen biohammaslääkärin johdolla poistettua tai kun pääsee vapaaksi ympäristöaltisteesta kuten rakennuksesta, jossa on sisäilmaongelma tai paikasta jossa on liian kova elektromagneettinen säteily.

7. Kilpirauhasen vajaatoiminta

Jep. Hoitamaton tai puutteellisesti hoidettu kilpirauhasen vajaatoiminta todellakin hidastaa ihmisten ajattelukykyä, joskin jollain voi esiintyä myös ajatusten levottomuutta. Aivot tarvitsevat aktiivista kilpirauhashormonia ja kun sitä puuttuu niin tottakai kognitiiviset toiminnot heikkenevät.

8. Muut sairaudentilat

On monenlaisia aivosairauksia jotka vaikuttavat aivotoimintaan. Lisäksi mm.  krooninen väsymysoireyhtymä, sähköherkkyys, monikemikaaliherkkyys ja altistuminen huonolle sisäilmalle. Eihän tuomita, jos ei tiedetä? 



Ravintolisiä

Ihmisten "zombiemaisuus" ja aivosumu johtuu jokaisen kohdalla yksilöllisistä syistä ja on usein monen tekijän summa. Niinpä ei voi olettaa että vain ottamalla tiettyjä ravintolisiä koko ongelma ratkeaisi. Tässä kuitenkin muutamia, mistä voi olla hyötyä osana kokonaisvaltaista hoitoa:

1. B12-vitamiini, tärkeä mm. energiatasoille ja hermoston, myös aivojen toiminnalle. Kun ruoassa on eläinperäistä proteiinia, ei tämän vitamiinin saanti ole dietaarisesti yleensä ongelma. Vegaanit tuppaavat kuitenkin tarvitsemaan B12-vitamiinia ravintolisänä. Vakavaakin puutosta syntyy jos henkilöllä on atrofinen gastriitti, jolloin hän saa vitamiinia säännöllisesti pistoksina. Puutetta syntyy myös mahansuojalääkkeiden eli protonipumpun estäjien (PPI, proton pump inhibitor) pitkäaikaisesta käytöstä ja stressin seurauksena heikenneestä suolahapon tuotannosta. B12-vitamiinia voidaan mitata laboratoriokokein. Huomioitavaa on kuitenkin, että viitearvot eivät aina tarkoita samaa kuin tavoitearvot. Joskus B12-vitamiinitasot ovat korkeat vaikka oireita sen puutoksesta olisikin. Tämä saattaa johtua muiden B-vitamiinien, kuten folaatin (B9) tai pyridoksiinin (B6) puutoksista.

B12-vitamiinia on useaa muotoa, josta syanokobalamiini on kenties halvin, mutta heikoimmin elimistössä toimiva. On suuria geneettisiä eroja miten eri ihmisillä B-vitamiinit yleensä toimivat kehossa. Moni tarvitsee ne ravintolisistään aktiivisina. Näitä muotoja ovat metyylikobalamiini ja adenosyylikobalamiini, josta viimemainittu vaikuttaa nimenomaan solujen mitokondrioissa energianmuodostuksessa. Lisäksi on vielä hydroksokobalamiinia, jossa muodossa B12 on pistoksina saatavissa valmisteissa. Myös ne, jotka geneettisistä syistä eivät siedä metyylikobalamiinia vaan saavat siitä esim. ahdistuneisuutta tai levottomuutta tilaavat hydroksokobalamiinia ulkomailta. Tietääkseni sitä ei saa Suomesta.

2. Aminohapot. Melkoinen osa rakenteistamme on proteiinia. Proteiini puolestaan koostuu pienistä yksiköistä, aminohapoista. Aminohappoja tarvitaan myös mm. kuljetusproteiinien, entsyymien ja tiettyjen hormonien rakenteissa. Sen lisäksi, että aminohappoja on aivojen ja hermoston rakenteissa, niitä tarvitaan myös hermovälittäjäaineiden rakenteissa. Hermovälittäjäaineet ovat keskeisen tärkeässä roolissa aivojen ja hermoston toiminnassa. Jos emme saa tarpeeksi proteiinia ja riittävän monipuolisista lähteistä, ajanoloon kehittyy puutos aminohapoista. Jos ravinto koostuu vain kasviperäisestä ruoasta, pitää olla erityisen tarkka että saa kasviproteiinia riittävästi ja riittävän monipuolisista lähteistä, kuten viljat, pähkinät, siemenet ja palkokasvit. Ongelmaksi voi muodostua se, jos vegaanin suolisto ei siedä kaikkia kasviproteiinityyppejä.

Jos aminohapoista syystä tai toisesta on pulaa, niitä voi ottaa myös ravintolisinä. Aminohappotasot voidaan mitata esim. verikokeesta. Tuloksista voidaan päätellä monenlaista siitä mitä kehossa on meneillään ja mitä siltä puuttuu. Tarvittaessa puuttuvia aminohappotasoja voidaa korvata vapaina ravintolisinä ainakin aluksi, mutta mikäli vain mahdollista, on hyvä pyrkiä tehostamaan ruoansulatusta (suolahappovalmisteet, ruoansulatusentsyymivalmisteet) ja varmistamaan riittävä proteiininsaanti. Jotkin sairaudentilat aiheuttavat proteiinihukkaa, jote jos terveys on selvästi heikentynyt, käänny myös lääkärin puoleen, jotta voidaan tutkia ja poissulkea vakavampia tiloja.

3. Rasvahapot. Aivojen kuivapainosta 60% on rasvaa. Siis me todella tarvitsemme rasvaa ruokavaliosta, mutta ei ole ihan sama millaista rasvaa saamme. Monilla on puutetta omega 3-sarjan rasvahapoista, joita saa pääasiallisesti rasvaisista kaloista, mutta myös esim. pellavansiemenöljystä. Aivoille keskeistä sen rakenteissa on DHA eli dokosaheksaiinihappo, mutta monilla yksilöillä kasviperäiset omega 3-rasvahapot muuntuvat heikosti DHA:ksi. Myöe EPA eli eikosapentaiinihappo on tärkeää kognitiivisille toiminnoille, koska siitä muodostuu tulehdusta vähentäviä kudoshormoneja. Vääränlainen ruoka, infektiot, stressi ja ravintoaineidn puute lisää inflammaatiota eli elimistön hiljaista tulehdusta, jonka vaikutukset kohdistuvat myös aivoihin ja kognitiivisiin toimintoihin. Monet hyötyvät siitä, että ottavat omega kolmosensa laadukkaista kalaöljyvalmisteista. On myös levistä valmistettuja omega 3-tuotteita vegaaneille ja niille, jotka ovat allergisia kalalle. Jotkut kala-allergikot tosin pystyvät käyttämään esteröityjä kalaöljyvalmisteita.

Koska kokonaisvaltaisesti hyvä ravitsemustila on tärkeä aivotoiminnoille, myös mm. antioksidantteja, fosfolipidejä ja monivitamiinivalmisteita on tarpeen mukaan hyvä olla ravintolisäohjelmassa mukana. Ravintolisäohjelma taas puolestaan nojaa hyvään yksilöllisesti toteutettuun ruokavalio-ohjelmaan, joka puolestaan nojaa siihen että ihminen huolehtii hyvistä elintavoista parhaan kykynsä mukaisesti ja hakee tarvittaessa apua.

Pimeään vuodenaikaan zombiena ratissa ja kadulla toikkarointia esiintyy varmasti enemmän myös siksi että ihmisiä riivaa D-vitamiinin ja valon puute. Muistakaa myös D-vitamiininne! Useimmiten tarvitaan suosituksia isompia annoksia, kuten 50-125µg päivässä, jotta päästään riittävän korkeisiin pitoisuuksiin. Jos mittaatte D-25-kokeen, pyrkikää ainakin himppasen yli 100 nmol/l tuloksiin. Monet hyötyvät pimeän aikaan myös aamuisesta oleskelusta laadukkaan kirkasvalolampun ääressä.

tiistai 22. marraskuuta 2016

Pahimmat virheet, joita kilpirauhaspotilaat tekevät yrittäessään laihduttaa

Kaikki, joilla on kilpirauhasen vajaatoiminta eivät ole lihavia, mutta monet ovat. Monilla on myös tuskaisen vaikea saada painoa hallintaan. Lisää tavaraa kroppaan tuntuu tulevan syöt sitten vähän tai paljon tai miten päin tahansa. Suorastaan pursuat, tursuat ja turpoat. Liikunta ei joko auta tai sitä ei kertakaikkiaan pysty uupumuksen ja muiden vajaatoimintaoireiden vuoksi toteuttamaan. Mitkä ovat yleisiä kompastuskiviä vajaatoimintapotilailla, jotka yrittävät laihduttaa ja miten ongelmaa kannattaisi lähestyä?

Kompastuskivet

1. Vähennetään ruokaa tai pistetään hiilihydraatit liian alas

Jos oikeasti syöt hyvin paljon ja epäterveellisesti niin tottakai se voi nostaa painoa. Usein kilpirauhaspotilailla ei kuitenkaan ole kyse tästä. Epätoivoissaan monet saattavat kituutella kuukausia tai vuosia alikaloreilla ilman että se poistaa ylipaino-ongelman. Paino saattaa jopa nousta. En yleensä suosittele kauheasti ajamaan ruokia kalorilaskureihin tai kyttäilemään kaloreja, mutta joskus kannattaa tarkistaa vaikka Fineli-sivuston ruokapäiväkirja-toiminnon avulla millaisissa lukemissa oma energiansaanti suunnilleen pyörii. Monet ovat hämmästyneitä että mennäänkin esim. reippaasti alle 2000:n Kcal:n päiväsaannin vaikka on luullut syövänsä reippaasti. Jos on vajaatoimintainen eikä paljoa liiku, saattaa kulutus olla jopa alle tuon 2000:n, mutta ei ole harvinaista että kilpirauhaspotilas syö vain vaikkapa 1000 Kcal päivittäin.

Nk. VHH- eli vähähiilihydraattinen ruokavalio tai LCHF- (low carb, high fat, vähähiilihydraattinen, korkearasvainen) ruokavalio voi auttaa aluksi, mutta homma voi tyssätä samankaltaisiin ongelmiin kuin mihin energian panttaaminen ruokavaliosta ja annoskokojen pienentäminen usein johtavat. Mistä tämä voi johtua?

Tuttavallisesti usein syynä on epämieluisa kaverimme "säästöliekki." Kilpirauhaspotilaan tai usein myös muidenkin kun kilpirauhaspotilaiden kroppa luulee laihdutusyrityksistä että nyt ollaan joutumassa jonkinlaiseen pula-aikaan tai nälänhätään. Kropalle tulee tarve säästää energiaa ja pitää kiinni rasvavarastoistaan. Se ei enää kulutakaan niin paljon energiaa eikä tuota niin paljon lämpöä. Tuloksena laihduttaminen vaikeutuu entisestään ja bonuksena saatat saada vielä kilpirauhasen vajaatoimintaoireiston pahenemisen. Säästöliekki näkyy usein rT3-hormonin lisääntyneenä määränä verikokeessa. Näitä verikokeita tosin ei saa enää tietojeni mukaan Suomen laboratoriopalvelujen kautta vaan funktionaalisen lääkärit ja ravintoammattilaiset järjestävät asiakkailleen testipaketit ulkomaisten toimitsijoiden kautta. Joskus tämä testi on hyvä katsoa, toisinaan sitä taas ei tarvita.

2. Aletaan liikkua vimmaisesti

On tyhmää ottaa mallia television epäterveellisistä superlaihdutusohjemista jossa rääkätään lihavia ihmisiä henkihieveriin lenkkipolulla ja kuntosalilla. Liika ja vääränlainen liikunta saattaa jopa lihottaa entisestään tai vaikeuttaa painon putoamista, koska stressihormonit kuten kortisoli nostavat verensokeritasoja. Tämän seurauksena haiman täytyy erittää lisää insuliinia, joka auttaa sokeria pääsemään sisälle soluihin energiatuotantoa varten, mutta myös auttaa rasvaa varastoitumaan. Korkea stressihormoni kortisolin määrä lisää läskiä eritoten vatsaan, leukaan ja kasvoihin ja useinmiten myös niskan tyveen. Jos on korkeat kortisolit saatat saada myös helposti raskausarpia lihomisesta.

Ylimitoitettu liikunta aikaansaa myös lisääntynyttä oksidatiivista stressiä, joka vahingoittaa terveyttämme varsinkin jos antioksidantteja ei ole riittävästi saatavilla. Oksidatiivista stressiä on ylipainoisilla ja kilpirauhasen vajaatoimintapotilailla muutoinkin jo usein entuudestaan.

Stressi on pahaksi myös ruoansulatukselle ja suolistolle ja totisesti liialliseksi mitoitettu ja vääränlainen liikunta on keholle stressi. On yksilöllistä millainen määrä liikuntaa kenellekin eri tilanteissa on hyödyksi. Stressi aktivoi autonomisen hermoston sympaattista tilaa eli nk. "taistele tai pakene"-reaktiota ja tämän aikana mm. ruoka sulaa hitaammin. Pitkittyneestä stressistä seuraa ruoansulatus- ja suolisto-ongelmia ja mm. suoliston mikrobikanta voi vinoutua. Myös vääränlainen mikrobikanta suolistossa voi olla osasyy ylipainoon. Liian pitkään jatkunut liikarasitus ja stressi voi johtaa myös uupumiseen, eräänlaiseen burn outiin, jossa kortisolitasot laskevat. Tämä voi olla pitkällinen ja tuskallinen tila, josta toipuminen voi olla hidasta. Älä siis rehki enemmän kuin on tarpeen! Liikunnan pitää tuottaa energiaa ja hyvää oloa sen sijaan että se uuvuttaa sinut hengiltä tai raihnaistaa sinut ennenaikaisesti.

Pitkällinen stressi ja rasitus eivät kohdistu vain hormonitoimintaan vaan muihinkin kehon säätelyjärjestelmiin: Immuunijärjestelmään ja hermostoon. Sekä liian korkeat, että liian matalat kortisolitasot aiheuttavat ongelmia muulle hormonitoiminnalle, myös kilpirauhashormonien toiminnalle kehossa, on siten kysymys omista tai purkista tulevista hormoneista.

3. Unohdetaan kokonaisuus

Kun ihmiselle on kehittynyt kilpirauhasen vajaatoiminta tai kun hän kärsii vaikeahoitoisesta ylipainosta kehossa on jo pidemmän aikaan ollut meneillään erilaisia prosesseja, jotka ovat johtaneet moninaisiin epätasapainotiloihin. Meitä ei tulisi hoitaa rasvakudoksina tai kilpirauhasina vaan kokonaisina ihmisinä jolla on kroppa, kropassa asuu mieli ja tällä entiteetillä on myös tunneperäiset ja hengelliset tarpeet. Vieläkin paremmin: Meidän tulisi itsemme hoitaa itseämme kokonaisvaltaisesti. Meidän ei tulisi antautua olemaan vain hoidon kohde vaan oman paranemistarinamme päähenkilö ja pomo.

Kokonaisuudessa voi olla monta palaa, kuin palapelissä. Siihen voi liittyä tärkeänä osana mm. kilpirauhaslääkitys. Sen on oltava oikein annosteltu ja oikean tyyppinen. Thyroxin ei ole ainoa vaihtoehto. Lisäksi kenties kymmeniä tuhansia potilaita Suomessa pidetään jatkuvasti alilääkittyinä, koska lääkärit eivät ymmärrä yleensä kilpirauhasen vajaatoimintapotilaiden hoidosta hönkäsen pölähtämää, vaikka luulevat ymmärtävänsä. Heidän mielestä kaikki on kunnossa jos labra-arvot on viitteissä. Viis siitä vaikka potilaalla on yhä vajaatoimintaoireet. Yksistään labratestien viitearvojen perusteella hoitaminen on hyvin alkeellista ja monelle potilaalle invalidisoivaa ja haitallista hoitoa. Vääränlainen tai puutteellisesti annosteltu kilpirauhaslääkitys on usein merkittävin painon normalisoitumisen estävä seikka pullukoilla kilpirauhaspotilailla.
Muita tärkeitä tekijöitä ovat mm. ruoansulatus, suolisto, ruokavalio, ravintopuutokset, ympäristöaltisteet kuten homeet, raskasmetallit ja kemikaalit, krooniset infektiot, autoimmuunitulehdus kehossa ym. tämän kaltaiset elimistön epätasapainotiloja aiheuttavat tekijät.

Mikä auttaisi?

Laihduttamaan keinolla millä hyvänsä ryntääminen on yleensä kilpirauhaspotilaalle kuin peräpää edellä puuhun kiipeämistä. Sieltä tullaan nokka edellä tantereeseen. Kerron hyvän uutisen: Voit vapautua laihduttamisen taakasta ikuisiksi ajoiksi yksinkertaisesti lopettamalla laihduttamisen! Jää vaikka mielummin pullukaksi kuin tärvelet terveyttäsi vielä lisää vääränlaisilla laihdutusyrityksillä. Toisaalta useinmiten paino alkaa normalisoitumaan tai vähintäänkin lihominen lakkaa kun alat pitämään itsestäsi huolta kokonaisvaltaisesti ja haet itsellesi oikeanlaista apua. Monet ovat saaneet apua funktionaalisesta lääketieteestä ja funktionaalisten lääketieteen periaatteita työssään hyödyntäviltä ravintoammattilaisilta. Lisäksi oikeanlaisen lääkityksen merkitystä ei voi liikaa korostaa.

Monet ovat myös hyötyneet useammanlaisen erilaisen hoitomuodon yhdistämisestä, kuten vyöhyketerapian, jäsenkorjauksen, osteopatian, homeopatian, akupunktion, psykoterapian yhdistämisestä lääketieteeseen ja funktionaaliseen lääketieteeseen.

Toipumisen tielle lähteminen vaatii rohkeaa ja myönteistä ajattelua, vastuun ottamista itsestään ja myös sitä että uskaltautuu päästämään irti sairaan ihmisen roolista. Toipuminen ja laihtuminenkin ovat muutoksia ja muutokset voivat olla rankkoja ja aiheuttaa suoranaisia elämänkriisejä. On tehtävä tilit selväksi itsensä kanssa: Haluaako junnata nykytilanteessa vai mennä mahdollisista vaikeuksista huolimatta elämässä eteenpäin.

Liikunnan suhteen yksilöllisyys on valttia, kuten ravinnon, ravintolisien, lääkityksen ja erilaisten hoitomuotojenkin suhteen. Usein vähemmän kohkaamista ja riuhtomista ja enemmän kohdentamista ja fiksua strategiaa liikunnassa on parasta. Sen sijaan että kroppaa stressataan liiallisella aerobisella harjoittelulla kuten juoksu, kuntopyöräily yms. voi olla parempi ottaa pidempikestoista ja vähemmän kuormittavaa liikuntaa mukaan kuten ihan vanhaa kunnon reipasta kävelyä ja yhdistää tätä lihaskuntoharjoituksiin vaikkapa kuntosalilla. Riittävän isoilla painoilla, mutta ei liian rankasti harjoitellen saadaan aikaiseksi aineenvaihdunnan paranemista huonosta energiantuotannosta, aineenvaihdunnasta ja lämmöntuotosta kärsiville kilpirauhaspotilaille. Liikunta tulee kuitenkin ajoittaa oikeaan kohtaan toipumista, aloittaa varovaisesti ja kohdentaa viisaasti. Liikunnan ammattilaisia kannattaa hyödyntää apuna ja kannattaa myös varmistaa että ammattilainen on kouluttautunut riittävästi ja ymmärtää kilpirauhaspotilaiden ohjausta. Kokemattoman tai orjapiiskurimaisen personal treinerin käsissä voi aiheutua vakavaa vahinkoa hormonitoiminnalle ja terveydelle ylipäätään.


Erilaisia mahdollisesti toimivia ruokavaliomalleja on monenkinlaisia, tosin parhaita tuloksia saadaan kun ruokavalio räätälöidään yksilöllisesti. Ruokavaliossa voi olla elementtejä mm. paleo-ruokavaliosta tai Monticnacin dietistä. Vertaistuessa sekä Suomessa, että kansainvälisesti ja myöskin työssäni ja käymissäni koulutuksissa törmään jatkuvasti mm. siihen että gluteenittomuus, jopa viljattomuus ja useinmiten myös täysi maidottomuus ovat tärkeitä tekijöitä kilpirauhaspotilaiden ruokavaliossa varsinkin jos vajaatoiminta on autoimmuuniperäistä, mutta usein myös muutoinkin.

Linkkejä:

-HS:n artikkeli suolistobakteerien vaikutuksesta ylipainoon: http://www.hs.fi/hyvinvointi/a1377665883656
-Funktionaalisen lääketieteen yhdistys: http://fms.fi/
-Ravintoasiantuntijoiden yhteystietoja: http://suomenravintoterapia.fi/asiantuntijat/
-Luonnonlääketieteen Keskusliiton ylläpitämä terapeuttirekisteri (kattavan ja vakiintuneen koulutuksen käyneitä ammattilaisia, joiden koulutukseen kuuluvat myös mm. ensiapukoulutus ja koululääketieteen perusteet): http://www.lkl.fi/jasenasiat/terapeuttirekisteri

tiistai 8. marraskuuta 2016

Äiti, miks sun pitää aina kaikkien kanssa puhua kakasta?

Otsikko on 12-vuotiaan tyttäreni kysymys minulle. Ravintoasiantuntijana huomaan päätyväni hyvin usein ja hyvin luontevasti puhumaan kakasta sekä työssäni että toisinaan myös vapaa-aikana. Tämä on varsin tavallinen puheenaihe myös kollegojeni kesken ja aivan spontaanisti myös vaikkapa ruokaillessa eikä aihe haittaa pätkääkään kenenkään ruokahalua.

Suolisto on joko terveytemme tyyssija tai sairauksiemme kehto. Osaltaan se millaista tavaraa meiltä tipahtaa pönttöön kertoo mahasuolikanavan tilasta paljonkin. Niin koostumus, väri kuin hajukin kertoo osaltaan missä mahdollisesti mennään. Näitä me "ravitsemusheebot" sitten asiakkailtamme kyselemme.


Hiljattain työpaikallani tulin jutelleeksi siellä asiakkaana piipahtaneen henkilön kanssa, joka on töissä päiväkodissa. Hän otti puheeksi sen, miten nykyään on suorastaan harvinaista että lapsen kakka on ns. "normaalia". On paljon ripulia, ummetusta ja lasten kakat myös "haisevat kuolemalta". Se, että kaikenikäisillä ihmisillä mahasuolikanavan vaivat ovat hyvin tavallisia, ei tee niistä "normaaleja". Siedämme pitkiä aikoja, jopa vuosia tai vuosikymmeniä suolisto- ja ruoansulatusongelmia kun emme tiedä mitä niille voisi tehdä ja harvat ovat myös tietoisia siitä että ne eivät ole kroonisina koskaan mitään "pikkuvaivoja", sillä mitä suolistossa hiljaksiin muhii, vaikuttaa syvästi koko terveyteemme ja hyvinvointiimme.

Kun ihminen tulee ravintoammattilaisen vastaanotolle, hänellä on usein toiveena saada ravitsemuksesta apua erilaisiin oireisiin ja sairauksiin, kuten hormoniongelmiin, fibromyalgiaan, keskittymisvaikeuksiin, uupumukseen, autoimmuunisairauksiin, masennukseen, särkyihin, kolotuksiin tai vaikkapa ihovaivoihin. Joku saattaa odottaa että asia ratkeaa ruokavaliolla ja ravintolisillä. Joskus se riittää. Usein tarvitaan enemmän, kuten funktionaalisen lääketieteen laajempia testejä. Monella voi olla ajatuksena esimerkiksi tutkia hormonitoimintaa tarkemmin tai rasvahappotasoja, aminohappotasoja tai vaikkapa geenejä. Nämä ovat tärkeitä ja hyödyllisiä testejä.

Ammattillainen ehdottaa kuitenkin usein ensimmäisenä esimerkiksi suoliston liikaläpäisevyyden tutkimista, sen tutkimista löytyykö virtsa- tai hengityskaasutesteistä merkkejä ohutsuolen bakteeriston liikakasvusta tai ulostenäytteistä tehtävää suolistoanalyysiä. Vaikka ei tehtäisikään testejä, usein ruoansulatukseen ja suolistoon kiinnitetään huomio ensimmäisenä. Miksi ihmeessä on näin jos oireet ja sairaus vaikuttaa olevan ihan muualla?
Moni krooninen sairaudentila liittyy erittäin läheisellä tavalla mahasuolikanavan toimintaan ja hyvinvointiin. Emme vielä edes tiedä tarkalleen miten merkittävä kyky ihmiselimistöllä on tasapainottaa ja parantaa itseään jos sille annetaan siihen mahdollisuus ja oikeat palikat, ravintoaineet ja kun saadaan eliminoitua elimistöä ja mieltä haittaavia tekijöitä, kuten allergiaa yliherkkyyttä aiheuttavat ruoka-aineet, erilaisia toksiineja, stressiä ja myrkyllisiä ihmissuhteita. Joka tapauksessa elimistöllämme ja mielellämme on valtava kyky uudistua, korjata ja tasapainottaa meitä.

Ensinnäkin jotta voimme varmistaa että saamme kehoomme ruoasta ja ravintolisistä kaikki tarvittavat ravintoaineet, meidän tulee varmistaa että ruoansulatus toimii riittävän tehokkaasti, ruoka sulaa ja imeytyy normaalisti. Jos tässä klikkaa, seuraa ravintopuutoksia ja mahasuolikanavan erilaisia ongelmia. Stressi, sairaudet ja mm. tietynlaiset lääkitykset haittaavat ruoansulatusta ja tästä syntyy itseään ruokkiva noidankehä jos tilanteeseen ei puututa. Jos tilanne on jo päässyt pidemmälle ja oireita on jo melkoisesti, voi helpottaa paljonkin saada tarkempaa "dataa" ruoansulatuksen ja suoliston tilasta. Silloin pystyy kohdentamaan ravitsemuksellista tukihoitoa paljon yksilöllisemmin ja tarkemmin sen sijaan että vain kokeiltaisiin jotakin ja toivottaisiin että se riittää ja että se toimii.

Se miten suolistomme voi, vaikuttaa myös syvällisesti immuniteettiimme, kykyymme vastustaa erilaisia sairauksia. Immuniteetin heikentyminen ja epätasapaino ei tarkoita vain flunssia tai vatsatauteja vaan joskus myös esimerkiksi kasvainten, syöpien, autoimmuunisairauksien, kroonisten infektioiden tai vaikkapa allergioiden ja yliherkkyyksien ilmaantuvuutta. Koska merkittävä osa immuniteetista asuu suolistossa, kakka on siis vakava asia, vaikka siitä usein lasketaankin leikkiä, vaijetaan tai puhutaan vain kun on pakko.
Mm. autoimmuunisairauksien syntymekanismi vaikuttaa liittyvän läheisesti suoliston kuntoon ja nimenomaan liikaläpäisevyyteen. Jos ohutsuolen yhden solukerroksen paksuinen epiteelisolukerros vahingoittuu, se voi päästää läpi puutteellisesti pilkkoutuneita proteiinirakenteita verenkiertoon. Näitä vastaan käynnistyy kehossa immuunireaktio, koska keho ei tunnista noita proteiineja ravintoaineiksi vaan vierasaineisksi. Näin voi syntyä allergioita ja yliherkkyyksiä. Jos tämän lisäksi elimistön kudosten rakenteissa on samantyyppisiä proteiininpätkiä kuin tuossa elimistöön päässeessä "antigeenissä", immuunipuolustus voi merkitä nämäkin kudokset virheellisesti tuhottaviksi ja näin syntyy autoimmuunisairaus jossa keho käy omien kudoksiensa kimppuun. Autoimmuunisairauksien syntymekanismiin voivat liittyä myös mm. infektiot ja raskasmetallit. Suolisto on tärkeä ja sillä on merkitystä mitä syömme tai jätämme syömättä!

Suoliston epätasapainotilat voivat heijastua hyvin monelle kehon ja mielen alueille silloinkin kun mahasuolikanavan oireet ovat vähäisiä tai niitä ei välttämättä edes ole. Kakasta täytyy siis puhua kaikkien kanssa, koska jos haluamme löytää terveyspulmiemme juurisyyt, niitä löydämme usein sen monimetrisen putken sisältä, joka kulkee elimistömme läpi. Mahasuolikanavakin tulee huomioida oikeassa järjestyksessä. Jos vaikkapa sattuisimme kärsimään heikentyneestä ruoansulatuksesta ja ohutsuolen bakteeriston liikakasvusta ja hoitaisimme vain paksusuolen mikrobistoa, ongelmat tulisivat pian takaisin, koska niiden juurisyyt löytyvätkin ylempää ruoansulatuskanavasta. Jos taas jättäisimme tyystin tai puutteelliselle huomiolle ruoansulatuksen ja koko suoliston, saattaisimme voida tasapainottaa jonkin verran ravitsemuksella, ravintolisillä ja yrttihoidolla elimistöämme, mutta emme pysyvästi jos iso osa ongelmasta kyteekin suolistossa.

Näiden seikkojeni vuoksi, siis rakas tyttäreni, äiti puhelee niin paljon kakkajuttuja.



lauantai 15. lokakuuta 2016

Blogistikin joutuu hankkimaan lääkkeensä ulkomailta



Hiljattain lääkärini ilmoitti sosiaalisessa mediassa, ettei enää määrää potilailleen T3-hormonia sisältäviä lääkityksiä. Hän ei enää jaksanut viranomaisten painostusta ja saattaa saada myös rajoituksen, eli ei saisi sitten enää hoitaa kilpirauhaspotilaita. Näin on käynyt jo monelle lääkärille ja asiasta on meneillään oikeustaisteluja Korkeinta Hallinto-oikeutta myöten.

Tyhmää asiasta tekee sen, että ne, jotka T3-hormonihoidon oikeanlaista ja turvallista toteuttamista osaisivat parhaiten pätevinä kliinikoina arvioida, ovat niitä, jotka ovat "syytettyjen penkillä" ja saaneet täysin perusteettomat rajoitukset ammatinharjoittamisoikeuteensa Valviralta tai ovat Valviran tutkinnassa. Heidän toimiaan Valvirassa ovat arvioineet endokrinologit (sisäeritysopin erikoislääkärit), jotka ovat itse näistä hoidoista pihalla kuin lumiukot. Suuri joukko valveutuneita potilaitakin tajuaa heidän ihan uskomattomiin mittoihin yltävän osaamattomuutensa, mutta kun heillä on valtaa niin heillä on valtaa ja valta se kai sitten turmelee ja aika täydellisesti.

Rahaakin isompi motivaatio väärintekemiseen on egon pönkittäminen ja oman asemansa suojeleminen. Vaikka virkamies tai veronmaksajien rahoittama asiantuntija tietäisi sisimmässään varsin hyvin että on mokannut ja raskaasti ja on väärässä, niin siihen vaadittaisiin aika iso persoona, joka uskaltaisi myöntää virheensä ja kääntää takkinsa, varsinkin jos on virka ja asema ja sitä myötä myös palkka uhattuna. Potilaana menee kyllä yöunet jos vähänkin uskaltaa syvemmälti alkaa pohdiskelemaan millaisen mädännäisyyden kanssa ollaan tekemisissä.

Itselläni on nyt vaihtoehtoja käyttää ulkomaisten tuttujen lääkärien palveluja ja käydä kenties ensivisiitti heidän luona ja jatko hoitaa sitten Skypellä tarvittaessa tai hakea esim. vuosittain lääkkeeni Kreikasta, jossa ne ovat edullisia ja reseptin saanti melko vaivatonta. Lainsäädäntö menee siten, että kuka tahansa laillinen lääkäri ETA-alueella voi kirjoittaa reseptin. Mikä on harmillista on se, että esimerkiksi Saksan kansainvälisessä apteekissa, josta on saatavilla laillista reseptiä vastaan kaikkia kilpirauhaslääketyyppejä resepti on voimassa vain 3kk.

Olen päätymässä ratkaisuun, että kun lääkkeet alkavat loppua, varaan mahdollisimman edullisen matkan Kreikkaan ja hakeudun siellä heti ensimmäisenä päivänä lääkärin vastaanotolle pyytämään reseptiä. Sitten pyydän, että tilaavat paikkakunnalla apteekkiin riittävän määrän lääkettä ja käyn sen ostamassa. 30 tabletin pakkaus maksaa parisen euroa. Suomessa tai esim. Saksassa vastaava määrä maksaa moninkertaisesti. ETA-alueelta Suomeen saa tuoda vuoden lääkkeet kerrallaan omaan käyttöön. ETA:n ulkopuolelta saa tuoda vain kolmen kuukauden määrän, esim. Turkista tai USA:sta. ETA:n ulkopuolelta ei saa tilata lääkkeitä ollenkaan. Tietenkin on aika hyvä, jos ulkomailta tilaa käyttää hyvää kansainvälistä luotettavaa apteekkia (international pharmacy)

Kreikassa on ollut varsin vaivatonta saada resepti järjestymään vaikka paikallisella lääkärillä ei välttämättä ole ollut aikaisempaa kokemusta muiden kilpirauhaslääkkeiden kuin eniten käytetyn T4-hormonin käytöstä potilaillaan. Jossain siis vielä luotetaan potilaaseen, kuunnellaan mitä tällä on kerrottavanaan ja osataan ajatella maalaisjärjellä. Eikös teistäkin ole varsin normaalia saada itselle elintärkeä lääke esim. seuraavalla indikaatiolla: "Minulla on aikaisemmin kokeiltu tyroksiinilääkitystä ja myöskin erilaisia yhdistelmälääkityksiä. Tämä nykyinen lääkitys on ainoa joka minulla toimii ja jonka kanssa olen toimintakykyinen ja voin hyvin. Minulla on myös pitkään ollut sama vakiintunut annostus. Saisinko siis kiitos reseptini uusinnan?"

Suomessa ei onnistu kuin erittäin harvoissa tapauksissa jos lääkäri ei esimerkiksi jostain syystä ole tietoinen meneillään olevasta kilpirauhaskiistasta eikä tiedustele asiaa "ylempää". Isot joukot lääkäreitä on peloteltu Valviran ja kollegoidensa toimesta olemaan kirjoittamatta T3-hormonia sisältäviä lääkityksiä ja näitä lääkityksiä on myös perusteetta demonisoitu vaarallisiksi tai jollakin tapaa "huuhaaksi". Niitä käyttäviä potilaita on leimattu hyväuskoisiksi, harhaanjohdetuiksi tai henkisesti epävakaiksi. Ei menisi ehkä monella alalla läpi, että ne, jotka palkan maksavat joko suoraan kukkarostaan tai verorahojen muodossa tällä tavalla leimataan.                                                                                                                                                                    Lähinnä lääkärit Kreikassa ovat kuulemani mukaan olleet hämmästyneitä siitä miksi lääkettä, jota Kreikassa saa ilman reseptiäkin apteekista tulee ihmisiä toiselta puolelta Eurooppaa nk. hyvinvointivaltiosta hakemaan. Siinä onkin sitten vähän selittelemistä. Helpointa on selittää miksi tarvitaan resepti: Siksi että lääkettä ei ilman sitä saa laillisesti tuoda Suomeen. Omituisempaa on selittää, että Suomessa on meneillään jonkin sortin "thyroid war" eli kilpirauhassota, jossa siviiliuhreina ovat potilaat ja sotilasuhreina heidän lääkärinsä.

Lue myös lääkäri Ville Pöntysen kannanotto aiheeseen: http://laakarikeskuslupaus.fi/ajankohtaista/ristiriitaiset-lausunnot-seka-valinpitamattomyys-estavat-kilpirauhasongelmien-hoitoa/

torstai 22. syyskuuta 2016

Luennot Oulussa ja Rovaniemellä

"Miksi kaiken pitää aina olla siellä Helsingissä?" Tuttu lause minulle kun olen pitänyt luennon Etelä-Suomessa. No nyt ei ole kaikki Helsingissä! :)

Jos olet kiinnostunut tulemaan luennolleni Ouluun tai Rovaniemelle niin pistäpä nyt heti kalenteriin ylös ettet vahingossa sovi jotakin muuta kyseiselle ajankohdalle. Mukavaa, jos tapaamme luennolla!

Oulun Luento 17.10 2016



Rovaniemen Luento 19.10. 2016

(nettikaupan suora linkki: https://holvi.com/shop/NinaSaine/)





sunnuntai 11. syyskuuta 2016

kirjaesittely: O-koodin keittokirja. Gluteeniton, maidoton ja sokeriton keittiö

Hyvin monet asiakkaistani ovat saavuttaneet merkittävää terveysetua noudattamalla gluteenitonta, maidotonta ja sokeritonta ruokavaliota. Sillä voi olla ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin aivan käänteentekevä vaikutus, että alkaa tehdä viisaita valintoja ja katsoo mitä suuhunsa laittaa sen sijaan että antaisi vain mielihalujensa ja totunnaisten tapojensa määrätä elämässä.

Ystäväni Minna Forsströmin kirja, julkaisijana Minerva on täynnä herkullisia reseptejä, jotka sopivat gluteenitonta, maidotonta ja sokeritonta ruokavaliota noudattaville. Olen tietenkin puolueellinen tekemään kirja-arvostelua, koska Minna on ystäväni. Siksi teenkin arvostelun sijaan kirjaesittelyn.

Kynnys lähteä toteuttamaan erityisruokavaliota voi olla korkea ja ihminen voi aluksi olla täynnä kysymyksiä: Miten pystyn tähän, mitä nyt muut ajattelevat syömisistäni, mitä ostan kaupasta ja mitä ihmettä nyt sitten hyvänen aika syön? Olet sitten jo jonkin aikaa noudattanut otsikon mukaista ruokavaliosta, vasta miettimässä kokeilua tai aloittelemassa, kirja on hyvä olla hyllyssä.

Kirjan sisällöstä:

Lukijalle-osuudessa Minna kertoo kuinka on kiinnostunut herkullisesta ja terveellisestä ruokavaliosta kamppailtuaan itse monenkirjavien terveysongelmien kanssa. Tässä osuudessa on myös kirjan ruoka-ohjeille pohjaa antavia perustietoja ja ajatuksia. "Vielä sata vuotta sitten 80% nykypäivän elintarvikkeista ei ollut olemassa". Pärjäisimmekö siis vähemmällä, yksinkertaisemmilla peruselintarvikkeilla? Valitsisimmeko juuri itsellemme sopivaa, mahdollisimman luonnonmukaista ruokaa?

Reseptit kirjassa on jaoteltu vuodenaikojen mukaan. Lisäksi ne on jaoteltu arkeen ja juhlaan sopiviksi. On hyvä suosia kausiajattelua. Osuudessa Lämpöä talven kylmyyteen on mm. seuraavannimisiä reseptejä: myslipatukat, makrillisalaatti ja vinaigrette, myskikurpitsaleipä ja rapea uunipekoni, uunijuurekset, lime-raakakakku

Osuudessa kevään tuomaa on seuraavannimisiä reseptejä: Avocado-munasalaatti, teriyaki, savulohipihvit, kukkoa viinissä ja kolibrikakku. Värikkäästi kesällä-osasta löytyy resepti mm gazpachon, karamellisoituun sipuliin ja paistettuun vuohenjuustoon, etelän tomaattipiiraaseen sekä herkkutrio-raakajäätelökakkuun. Syksyn satoa, osassa herkutellaan mm. naurisleivillä, linssimuhennoksella, rosepippuri-lohiruusuilla, kermaisella manteli- lanttusosekeitolla ja vadelmamoussella.

Viimeinen ohje löytyy sivulta 168. Kirja on mieletön pakkaus upeita reseptejä ja valokuvaaja Helena Eslonin ottamia kauniita ja houkuttelevia kuvia. Kirjan reseptejä on helppo noudattaa. Mikään ei ole tottumattomammallekaan kotikokille liian vaikeaa ja ohjeet ovat riittävän yksityiskohtaisia.

Suosittelen kirjaa lämpimästi! Se inspiroi kaikenlaisiin kiinnostaviin ateriakokonaisuuksiin niin arkena kuin silloinkin kun haluat loihtia parasta. Voisit vaikka järjestää päivälliskutsut ja kattaa pöydän täyteen kirjan resepteillä valmistettuja herkkuja. Sitten voisit paljastaa seurueelle vasta jälkiruoan jälkeen, että huomasitteko että kaikki oli gluteenitonta, maidotonta ja sokeritonta kun olet ensin saanut vuolaat kehut maukkaasta ateriakokonaisuudesta.

Minnan ystävänä minulla on ollut etu päästä nautiskelemaan hänen valmistamistaan herkuista ja ruoista jo jonkin aikaa. Tämä nainen hallitsee reseptiikan! Ei ole tarvinnut pettyä kertaakaan. Usein minua ei ole tarvinnut paljoa houkutella lähtemään kotoa maistemaan Minnan luomuksia kun siihen on tarjoutunut tilaisuus.

maanantai 5. syyskuuta 2016

Magneettimedia lainannut ilman lupaa kirjoittamaani artikkelia

Magneettimedia-verkkosivustolla on lainattu minun Suomen Terveysjärjestölle kirjoittamaa artikkelia. Tähän ei ole kysytty lupaa, ei minulta eikä Suomen Terveysjärjestöltä saatika että olisi kysytty paljonko artikkelin lainaaminen maksaa. Kivoja tuommoiset mediat. Viimeksi minun kirjoittamaa tekstiä lainasi ilman lupaa MV-lehti. En itse valitsisi kyseisiä medioita yhteistyökumppaneiksi, koska niissä julkaistaan niin paljon sellaista aineistoa, jota en voi allekirjoittaa.

http://magneettimedia.com/kilpirauhasen-hoito-suomessa/


Päivitys 6.9. 2016: Vaikuttaa siltä että Magneettimedia on poistanut kirjoituksen sivultaan, koska en sitä sieltä enää löytänyt. Toivon mukaan jatkossa osaavat kysyä lupaa ennen kuin "lainailevat" tekstejä.

Alkuperäinen kirjoitus: http://www.terveysjarjesto.fi/tietoa-kilpirauhasesta/22-kilpirauhasen-hoito-suomessa

perjantai 22. heinäkuuta 2016

Ketkä saavat avun?

Asiakkainani on ihmisiä, jotka kärsivät pääosin seuraavista vaivoista: Kilpirauhasen vajaatoiminta, mielialahäiriöt, keskittymishäiriöt, syvä uupumus, erilaiset hormonaaliset epätasapainotilat, krooniset infektiot, väsymysoireyhtymä, mahasuolikanavan ongelmat. Näihin he hakevat apua ravintohoidosta ja funktionaalisesta lääketieteestä (usein hyvällä menestyksellä) ja he käyttävät usein myös muita hoitomuotoja. En suostu enää itse erottelemaan virallisia hoitomuotoja täydentävistä hoitomuodoista. Hoitomuoto kuin hoitomuoto. Sillä on merkitystä saako ihminen apua vai ei. Jako virallisiin ja ei-virallisiin hoitomuotoihin on keinotekoinen ja vain pieni jengi saa määrittää tuon jaon. Määrittäjät eivät ole minun auktoriteettejani.

Ihminen on itse vastuussa hyvinvoinnistaan ja aktiivinen toimitsija

Kun ihminen kokee ettei hän ole terve ja toimintakykyinen ja hän kärsii, tila on jatkunut pitkään ja häntä uuvuttaa, kun oireita on paljon. Silloin hänen kropalleen ja mielelleen on jo usein ehtinyt tapahtumaan paljon kaikenlaista. On tärkeä käydä tarkasti läpi tämän ihmisen elämää. Mitä tapahtui kun jotakin merkittävää terveydentilassa muuttui, vai alkoivatko oireet pikkuhiljaa? Mitä on tähän mennessä tehty? Millainen hänen terveyshistoriansa on ollut hedelmöityksestä tähän päivään? Minusta on viisaampaa että ihminen hoitaa itseään kokonaisuutena, ei paloina. Eikä niin että hän on jonkun erilaisten hoitomutojen tai hoitolinjan kohde. Hän hoitaa itseään. Muut korkeintaan auttavat. Hän on aktiivinen toimitsija hoidossaan. Sillä tavalla syntyy kestävämpää ja kokonaisvaltaisempaa.

Tiedon hankinta ja sinnikkyys

"Tee mulle valmis ruokalista ohjeineen niin noudatan sitten sitä". En tee. En tee kenellekään sellaista karhunpalvelusta että jättäisin selittämättä miksi toimia jollakin tavalla, miksi kokeilla juuri tietynlaista ruokavaliota, miten koostaa ateriat ja miksi. Jos ihminen haluaa asettua hoidon kohteeksi eikä ole valmis itse näkemään vaivaa ottaakseen selvää asioita mahdollisuuksiensa rajoissa, hän on selvästi apuni ulottumattomissa. Tarvitaan oppimista ja oivallusta, vastuun ottamista omasta hyvinvoinnistaan ja terveydentilastaan, aikuiseksi kasvamista syömistottumustensa suhteen. Lapsille tehdään ruoka valmiiksi ja syötetään se. Ei enää vastuullisille aikuisille ihmisille. Se voi olla pelottavaa ja tuntua epävarmalta, mutta tiedättekö mitä? Elämä on aina jossakin määrin pelottavaa ja epävarmaa. Sitä retkeä ei kuitenkaan tarvitse tehdä yksin.


Ravintoneuvonnassa tehdään tarvittaessa kurssin korjauksia ja joskus suunnitelmaa pitää myös muuttaa lennossa kun saadaan lisäinformaatiota mm. sen perusteella että joku asia ei ole toiminut juuri tietyllä yksilöllä tai hänen terveydentilastaan on saatu lisää dataa. "Nyt vaihdetaan nämä sun maitohappobakteerit toisiin kun tämä testi paljasti että laktaattitasosi ovat korkeat.."

" Mä olen lukenut tällaisesta... Lääkäri sanoi tällaista, mitä sä olet mieltä.. Selittäisitkö mulle tätä.. Mistähän voisin hankkia tästä lisätietoa.. Oon valmis tekemään mitä vaan että tulisin parempaan kuntoon." Joskus asiakas puhuu mulle niin että tiedän jo heti että hän on aktiivinen ja motivoitunut, valmis toimimaan systemaattisesti ja epätodennäköisesti heittää ensihaasteiden vastaan tullessa hanskat naulaan.

Kaikki ei ole aina ammattilaisen osaamisesta kiinni

Toisinaan käy aika pian selväksi että on hyvin vaikea auttaa ihmistä, vaikka kuinka haluaisi. Hän ei ehkä oikeasti ole halukas tekemään tarvittavia muutoksia ja sitoutumaan esimerkiksi ravintolisäohjelmaan ja ruokavaliohoitoon. Myöhemmin hän saattaa kertoa jossakin ettei saanut minulta apua. Tämä on kollegojen kanssa keskusteltaessa tuttua. On niitä ihmisiä jotka kiertävät asiantuntijalta toiselle ja odottavat että heidät parannetaan. Joskus voi toki olla että vielä ei ole löytynyt niitä olennaisia asioita, joiden ansiosta todellista apua voisi saada.

Toisinaan se on kuitenkin ihmisen omaa syytä ettei hän ole saanut apua. Tämä saattaa kuulostaa syyllistävältä ja rankalta, mutta se on totta. Omaa hoitoa sabotoiva käytös on usein ainakin puoliksi tiedostamatonta. Ihmisellä voi olla vaikka jokin riippuvuus joka estää häntä parantumasta. Joskus tästä riippuvuudesta ei kerrota auttajille. On liian vaikea ja kipeä asia nostaa kissa pöydälle. Ei olla valmiita luopumaan riippuvuutta aiheuttavasta tavasta tai aineesta. Joskus taustalla on oikeasti jokin henkinen asia, joka pitäisi saada kuntoon ennenkuin tervehtymisen tai ainakin olon kohentumisen mahdollistavat muutokset saadaan onnistumaan. Joku voi kamppailla vaikka sen kanssa ettei pysty vähentämään liikuntaa kun siitä on tullut pakkomielle ja kropalle ja terveydelle liian kovat liikuntamäärät tai vääränlainen liikunta estävät hoidon onnistumisen ja tilanne pääsee jopa pahentumaan.


Toisinaan tarvitaan monen eri ammattilaisen osaamista. Tarvitsee olla moniammatillinen tiimi, jotta asioita saadaan järjestykseen. Usein tarvitaan myös aikaa. Toisinaan paranemista tapahtuu nopeasti, toisinaan hyvin hitaasti tai periodeittain. Ammattilaisen on myös hyväksyttävä, että joskus hän voi auttaa vain vähän. Ehkä joku toinen ammattilainen toisessa elämäntilanteessa jonain muuna ajankohtana voi auttaa paremmin. Joskus jo se on merkittävä asia että asiakas on saanut kokea tulleensa kuulluksi ja on saanut puhua ja vuodattaa sydäntään, vaikka ei vielä pystytäkään tekemään paljoa olon kohentamiseksi. Voimme auttaa ihmistä parantumaan niin kovin monella eri tasolla eikä empaattisuus, aito kohtaaminen ja lämpö ole ollenkaan huonoja asioita. Ne jo itsessään tuntuvat voimauttavilta ja parantavilta.

Vastuu versus sooloilu

Usein parhaita tuloksia on saatu aikaiseksi kun asiakas on noudattanut ammattilaisen ohjeita riittävän täsmällisesti. Jos kuitenkin ollaan kuin lastu lainehilla ja annetaan jokaisen opetuksen tuulen heilauttaa elämän virrassa sinne tänne niin ei ole yhtenäistä napakkaa linjaa, jota seurataan. Käydään peräkkäin monella eri ammattilaisella ja hoidosta tulee täysi sillisalaatti kun toinen neuvoo toista ja toinen toista. Saatetaan myös sooloilla ruokavaliossa ja ravintolisäohjelmassa niin että hoito vesittyy. Tämä ei ole välttämättä sitä järkevintä mahdollista vastuun ottamista omasta hoidosta. Kokonaan toinen juttu on sitten se kun sairaus on jo vienyt niin vähävaraiseksi että se karsii hoito- ja tutkimusvaihtoehtoja. Hyvin, hyvin surullista ja ainakin minä tunnen silloin ammattilaisena itseni herkästi hyvin riittämättömäksi ja avuttomaksi. "Jos tolla ihmisellä olis rahaa niin osaisin auttaa häntä. Tuo ja tuo asia pitäisi saada tutkittua ja nuo ja nuo ravintolisät käyttöön ja sitten voisin lisäksi suositella tuota lääkäriä..."

"Ajattelin, että kyllä voin silloin tällöin pitää herkkupäiviä ja syödä vaikka vehnästä leivottua pullaa kun Maija-täti muuten loukkaantuu" Joskus ruokavalio-ohjelmaa on noudatettava kunnolla, jotta saadaan selville millaiset sen vaikutukset todellisuudessa ovat. Jos noudattaa ohjeita leväperäisesti, paljon voi mennä pieleen. "En sitten viitsinyt tilata sitä monivitamiinia, jota neuvoit tilaamaan ulkomailta kun sitä ei saa Suomesta ja möivät mulle tämän luontaistuotekaupassa kun se oli tarjouksessa (aivan väärät pitoisuudet, ja B-vitamiinitkin väärässä muodossa)" "En mä vaihtanut tätä ravintolisää kun olen tottunut sitä käyttämään" (huolimatta siitä ettei siitä ole ollut apua) Miettikää missä kohden kannattaa sooloilla ja missä ei. On kyse tärkeästä asiasta, hyvinvoinnistasi ja kun olet lähtenyt etsimään apua ammattilaiselta, kulje se tie niin suoraan kuin mahdollista ja riittävän loppuun saakka.

Jos sinulla on joku hyvä auttaja, idä kontakti häneen riittävän säännöllisenä. Tätä harvoin kyseenalaistetaan esimerkiksi psykoterapiassa, mutta monet jättävät ravintohoidossa seurantakäyntejä väliin tai kokonaan tekemättä. Ei ehkä kannattaisi. On vaarana että menettää suunnan ja alkaa harhailla, ehkä jopa pysähtyy jos yrittää liikaa yksin vaikka onkin oman elämänsä johtaja ja se joka ottaa viimekädessä vastuun omasta hyvinvoinnistaan. Arki on ryöväri. Se voi viedä mennessään ja unohdat itsesi hoitamisen.

Kokonaisvaltainen hoito

Kun ihminen tulee elämässään pisteeseen, jolloin on aika saada apua kroonisiin terveysongelmiin, ei kannata ajatella asioita liian yksipuolisesti. Olen huomannut, että niillä, joilla esimerkiksi ruokavaliohoidon, ravintolisien ja funktionaalisen lääketieteen rinnalla kulkee myös henkisen kasvun, kehityksen ja oivallusten tie, hoito sujuu parhaiten. Jostain syystä jos tämä aspekti puuttuu, hoito polkee usein paikallaan tai epäonnistuu jatkuvasti. Integratiivinen lääketiede nimensä mukaan integroi itseensä eri puolia siitä mitä ihminen oikeasti tarvitsee voidakseen paremmin, jopa kukoistaakseen.

Toisinaan asiakkaan elämäntilanne, jossa hän kokee olevansa jumissa estää parantumisen. Kun on oman elämänsä vanki eikä vankilassa ole ikkunaa, se kapeuttaa myös valtavasti sitä mitä voisi nähdä. Tavallaan istutaan pienessä laatikossa tai katsotaan laajaa maisemaa pillin läpi. Saatetaan tarvita ystävää tai ammattilaista, joka voi avustaa näkemään laajemmin ja kasvamaan. Tämä ei kuitenkaan onnistu jos siihen ei löydy omasta sisimmästä kipinää. Oletko vankilassa? Mikä on vankilasi? Mikä on sinun laatikkosi ja miten nostaa pilli pois silmän edestä ja avata molemmat silmät, jopa kääntää päätään niin että näkee joka puolelle ympärillään? Tarvitaanko isojakin muutoksia ja tarvitseeko jotain jopa kriisiyttää, vaikka pelkäisitkin kaikkia konflikteja yli kaiken?

Rakkautta pelon tilalle ja valoa pimeyden tilalle. Pelko ja pimeys eivät saa dominoida, vaikka toki tarvitaan myös varjo siinä missä valo, päivä siinä missä yökin.

Rohkeus

Uskaltamattomuus mennä pelkoa päin ja uskaltamattomuus luottaa ja uskoa hyvään voivat olla esteinä paremmalle terveydellesi. Siinä missä tarvitaan älyä, viisautta, pitkämielisyyttä ja toisten apua, tarvitaan myös rohkeutta ja uskoa. Meille on hyväksi elää pienessä terveessä positiivisuusharhassa. Silloin siitä uskosta ja toivosta usein tulee itseään toteuttava ennustus. Uskaltaudu kyseenalaistamaan valtanormit ja yleisesti oikeina pidetyt totuudet terveydestä ja hyvinvoinnista, myös omat rajoittavat uskomuksesi. Osasta siitä mitä kyseenalaistat, havaitset että olet koko ajan tehnyt ja ajatellut sinulle oikein. Sitä ei tarvitse muuttaa. Ne asiat, jotka kaipaavat päivitystä, ne sitten lähdetään päivittämään. Kuten siivoamme ja järjestämme kotimme, niin voimme tehdä myös oman päämme sisäisille asioille: jotain vaihtoon, jostakin eroon, jollekin uusi paikka, tuo saa jäädä tuolleen, roskat ulos, pestään lattia.. Uskaltaudu hakemaan apua, luottamaan siihen että sinä osaat ja sinä pystyt kun vaan et luovuta ja yrität parhaasi. Uskaltaudu katsomaan joka puolelle ympärillesi molemmilla silmilläsi ja kuulemaan molemmilla korvillasi, tuntemaan molemmilla käsilläsi. Voit löytää avun.


Auttajan palkitseva osa

Vaikka auttajan työ voi välillä sisältää huolia, murheita ja turhautumista, se on ainakin minulle pääosin hyvin palkitsevaa. Se on rakkauden työtä, kutsumustyötä. Kun saa huomata että on ymmärretty jotain hyvin olennaista ja tärkeää jonkun ihmisen hyvinvoinnin suhteen, kun saa kuulla että on voinut auttaa jotakuta voimaan paremmin, kenties pääsemään jostain hyvin ikävästä pitkäaikaisesta vaivasta, kun joku jaksaa taas leikkiä lastenlastensa kansas tai on voinut palata työkyvyttömyydestä perheensä elättäjäksi, kun joku voi psyykkisesti paremmin kuin vuosiin.. Kaikki tämä on erittäin palkitsevaa. En vaihtaisi pois. Haluan jatkaa toisten auttamista ja kun olen oppinut asioita, haluan jakaa oppimaani toisille.

Vertaistuessa on ihmisiä, jotka eivät koskaan kannusta ja pyri auttamaan toisia ja jotka etsivät vain apua ja jos sitä saavat, jättävät vertaistuen tullakseen takaisin vasta kun tarvitsevat sieltä jotakin taas. Siinä vaan on se ongelma, että jos vain ottaa, ei koskaan saa kyllikseen. Vertaistuessa on myös ihmisiä, jotka sen lisäksi että he näkevät vaivaa löytääkseen itselleen apua myös pyrkivät kannustamaan, myötäelämää ja auttamaan toisia. Heille tämä prosessi vaikuttaa olevan henkisesti jotenkin mielekkäämpi ja he vaikuttavat tyytyväisemmiltä. Onnellista ei ole vain saada, vaan myös antaa. Uhrin rooli ja pelkkä autettavana olemisen rooli ei johda pitkälle, mutta kun otat vastuuta ja ottamisen lisäksi annat pyyteettömästi, siinä käy niin että alat saamaan runsaasti kaikkea elämääsi, mitä sinne tarvitset. Myös terveyden suhteen. Uskotko tämän?

Toivon, että myös SINÄ löydät avun, löytyy se sitten mitä kautta tahansa.

keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Kilpirauhaspotilaiden tilanne, epäoikeudenmukaisuuden riemuvoitto

Joskus sitä vain tuntee itsensä niin avuttomaksi epäoikeudenmukaisuuden ja suoranaisen pahuuden edessä, että kurkkua kuristaa ja kyyneleet nousevat silmiin. Asian kanssa on taisteltu jo vuosia eikä mitään helpotusta ole näköpiirissä. Kuin hakkaisi päätänsä seinään.

Toiveet olisivat yksinkertaiset: Kilpirauhaspotilaat tarvitsevat ja ansaitsevat heille sopivan lääkityksen, heille sopivin annoksin eikä ystävällinen ja asiallinen kohtelu ja kuulluksi tuleminenkaan olisi pahitteeksi. Eikö tämä toteudu mm. verenpainelääkettä tarvitsevilla tai insuliinia tarvitsevilla diabeetikoillakin? Katsotaan sopiva lääke ja mitoitetaan annostus. As simple as that. Mutta ei kilpirauhaspotilailla. Jos heillä ei Thyroxin riitä lääkitykseksi vaan tarvitaan eläinperäistä tai synteettistä aktiivista T3-hormonia, laillisia valvottuja ja pitkään käytössä olleita lääkkeitä, he ovat tavanomaisesti todella karmeassa pulassa.

Mitä heidän elämänsä käytännössä on? Tässä joitain kuvitteellisia esimerkkejä. Tällaisiin  tapauksiin törmään aivan jatkuvasti vastaanotollani tai vertaistuessa. Sydämeni itkee verta heidän puolestaan, sillä tarvitsen itsekin T3-hormonia hoidokseni. Ilman sitä menen todella karmeaan kuntoon. Se on yksinkertaisesti ainoa hoito, joka minulla kilpirauhasen vajaatoimintaan toimii. Muita hoitoja on kokeiltu useaan kertaan. Ymmärrän mitä ihmiset käyvät läpi. Monille kilpirauhaspotilaille tämä yhteiskunta, jossa he elävät näyttäytyy todella epäoikeudenmukaisena, välinpitämättömänä ja pahana.

Esimerkki 1

Keski-ikäinen nainen, joka on lapsesta asti käyttänyt Thyroxinia synnynnäiseen kilpirauhasen vajaatoimintaan. Lääke toimii hyvin ja hän tuntee itsensä terveeksi ja toimintakykyiseksi. Mitä nyt välillä vähän väsyttää. Kuka tahansa väsyy kun ikää tulee lisää. Isossa Facebookin vertaistukiryhmässä tämä henkilö keljuilee niille, joilla on ongelmia lääkityksensä kanssa ja haukkuu heitä kaikesta valittaviksi ja veteliksi ihmisisiksi, joiden pitäisi vain ryhdistäytyä, syödä vähemmän ja liikkua enemmän. Monista netin vertaistukiyhteisöistä hänet on potkittu pihalle asiattoman käytöksen vuoksi. Hän käy kerran vuodessa uusituttamassa Thyroxin-reseptinsä terveyskeskuksessa ja hänellä on jo vuosia ollut sama annos. Hän on onnekas. Hänellä ei ole mitään ongelmia hoitonsa suhteen.

Esimerkki 2

Kolmikymppinen nainen, joka on käynyt nuoresta asti hurjaa kamppailua terveytensä ja toimintakykynsä kanssa. Hän ja hänen perheensä on saanut kokea todella kovia. Apua terveyskeskuksesta ei ole löytynyt. Oireisiin on kokeiltu erilaisia lääkityksiä aina masennuslääkkeistä, koviin kipulääkkeisiin asti ja nainen on joutunut myös psykiatriseen sairaalahoitoon masennuttuaan vakavasti vuosia jatkuneista fyysisistä oireista ja niiden aiheuttamista psykosiaalisista ongelmista. Vihdoin yksityiseltä lääkäriasemalta löytyi avuksi ruokavalio- ja ravintolisäohjelma ja Thyroxin vaihdettiin synteettiseen T3-valmisteeseen Liothyroniniin. Tänä päivänä tämä nainen opiskelee, on vuosien jälkeen palannut työelämään ja voi hyvin. Hän käy uusituttamassa lääkereseptinsä yksityisellä lääkäriasemalla, mutta hän joutuu maksamaan kaiken omasta kukkarostaan. Terveyskeskuslääkäri ei suostu uusimaan reseptiä, vaikka lääkeannos on vakiintunut, potilas voi hyvin ja lääke on täysin laillinen.

Esimerkki 3

Tämä viisikymppinen mies alkoi muutama vuosi sitten voimaan yhä huonommin ja huonommin. Aina väsytti, maha oli ummella, painoa kertyi ja hän oli masentunut ja äreä. Terveyskeskuslääkäri diagnosoi kilpirauhasen vajaatoiminnan ja aloitti Thyroxin-lääkityksen. Tästä ei kuitenkaan ollut apua. Yksityinen lääkäri, josta potilas sai vihiä vertaistuesta aloitti eläinperäisen kilpirauhashormonivalmisteen. Terveys ja jaksaminen kohentuivat nopeasti ja paino normalisoitui puolessa vuodessa. Sitten kollegat kantelivat hänen lääkäristään Valviralle ja lääkäri menetti lupansa hoitaa kilpirauhaspotilaita. Mies joutui hakemaan Thyroxin-lääkityksen terveyskeskuksessa, mutta vointi romahti nopeasti. Nykyään tällä potilaalla on lääkäri Keski-Euroopassa ja hän on palannut käyttämään eläinperäistä valmistetta ja voi taas hyvin. Potilas käy töissä, joten hänellä on varaa käydä lääkärissä ulkomailla ja hänellä on myös välttävä englannin kielen taito, jonka turvin vastaanottokäynnit sujuvat joten kuten. Mies pitää kuitenkin hyvin epäreiluna tilannettaan, sillä hän ei ole onnistunut saamaan aikaa keneltäkään suomalaiselta lääkäriltä, joka voisi uusia hänen reseptinsä eikä terveyskeskuslääkäri suostu kirjoittamaan eläinperäistä valmistetta. Sairaanhoitopiirin endokrinologikaan ei ole suostunut auttamaan vaan on ollut potilaalle tyly.


Esimerkki 4

Potilas on nelikymppinen nainen, jolla on keliakia ja jolta on jo parikymppisenä diagnosoitu kilpirauhasen vajaatoiminta. Nainen ei ole ollut työelämässä lainkaan, sillä hänen opintonsa yliopistossa keskeytyivät kilpirauhasen vajaatoimintaoireiden takia ja hän on siitä asti voinut tosi huonosti. Hän on masennusdiagnoosilla sairaseläkkeellä. Thyroxin-lääkityksestä ei ollut apua, mutta hänen lääkärinsä väitti etteivät hänen oireensa, jotka muistuttivat kuitenkin klassisia kilpirauhasen vajaatoimintaoireita (lihaskivut, masennus, väsymys, kuiva iho, hiusten lähtö, ummetus) voi johtua kilpirauhasen vajaatoiminnasta, koska laboratorioarvot olivat viitteissä. Lääkäri lähetti potilaan kuitenkin endokrinologille, joka uskalsi nostaa lääkitystä vaikka TSH painuikin sitten alle viitearvojen. Tällä lääkityksellä potilaan vajaatoimintaoireet kuitenkin pahenivat ja annostusta pienennettiin.

Potilas meni sitten funktionaaliselle lääkärille ja ravintoterapeutille, joiden hoidossa hän sai apua mahavaivoihin, ravintopuutoksiin ja lääkitys myös vaihdettiin synteettiseksi T3-hormoniksi. Tällä lääkityksellä oireet alkoivat lievittyä muutamassa viikossa ja potilaasta tuntui kuin hän olisi saanut uuden elämän. Hän on hakenut uudelleen yliopistoon opiskelemaan. Nyt hänen lääkäriltään on kuitenkin Valvira vienyt luvat hoitaa kilpirauhaspotilaita eikä hän ole yrityksistään huolimatta löytänyt uutta lääkäriä. Hän on jo myynyt kaiken omaisuutensa kustantaakseen vähävaraisena tutkimukset ja hoidot yksityisellä lääkärillä, joten hänellä ei ole varaa lähteä ulkomaille hoitoon. Hänen lääkkeensä ovat loppumassa ja hän on epätoivoinen. Hänellä on myös itsetuhoisia ajatuksia, sillä hän ei kestä ajatusta siitä että hän joutuisi taas palaamaan Thyroxinille ja kärsimään samanlaisista oireista kuin ennen Liothyronin-lääkitystä.

Esimerkki 5

Tällä parikymppisellä naisella on takanaan homealtistus työpaikalla, joka jatkui parisen vuotta ennen kuin nainen irtisanoi itsensä, koska työnantaja ei myöntänyt työpaikalla olevan mitään ongelmaa, vaikka muutkin työntekijät sairastelivat. Naisella todettiin myös kilpirauhasen vajaatoiminta, johon aloitettiin Thyroxin. Thyroxinista oli hieman apua. Vaikka arvot saatiin nätisti viitteisiin, vointi ei kuitenkaan paljoa kohentunut ja terveyskeskuslääkäri lähetti potilaan endokrinologille. Endokrinologi nosti ensin Thyroxinin annosta ja kun tästä ei ollut oireisiin apua, otettiin pieni lisä synteettistä T3-hormonia hoitoon mukaan. Tämä kohensi selvästi oloa, mutta ei kuitenkaan niin paljon, että potilas olisi tullut työkykyiseksi. Hän tunsi edelleen itsensä hyvin väsyneeksi ja huonovointiseksi ja hakeutui ravintoterapiaan ja yksityislääkärin hoitoon. T3-hormonin osuutta hoidossa lisättiin niin, että Thyroxinia jäi vain pieni annos. Vointi koheni selvästi. Myös ruokavaliota hoidettiin kuntoon ja rakennettiin yksilöllinen ravintolisäohjelma. Funktionaalisen lääketieteen testeissä paljastui vaikea dysbioosi eli suoliston mikrobiston epätasapainotila ja puutteita ruoansulatuksessa. Näitä asioita korjattiin mm. probiooteilla ja ruoansulatusentsyymeillä. Potilaan terveys saatiin palautumaan lähes sille tasolle millainen se oli ollut ennen työskentelyä homeisessa työpaikassa ja hän saattoi aloittaa mm. uudelleen liikuntaharrastuksensa ja aloittaa työnhaun.

Sitten hänen lääkäriltään vietiin luvat hoitaa kilpirauhaspotilaita. Kun hänen lääkereseptinsä kului loppuun T3-hormonin osalta hän joutui palaamaan endokrinologin luo, joka alunperin oli Liothyroninilisän hänelle määrännyt. Endokrinologi pienensi annoksen entiseen siitä huolimatta, että potilas vakuutti voivansa isommalla annoksella paremmin. Endokrinologi ei kuunnellut vaan väitti potilaan olevan liikatoiminnalla vaikka mitään siihen viittaavia oireita ei ollut, sykkeet olivat normaalialueella, samoin T3v eli vapaa T3 eli aktiivinen kilpirauhashormoni verestä mitattuna. Potilaan vointi heikkeni dramaattisesti kun Liothyronin-annosta pienennettiin ja Thyroxin-annosta lisättiin. Endokrinologi ei myöskään kiinnitä huomiota siihen että potilaan kortisolitasot ovat jatkuvasti pienenemässä ollen jo alle viitteiden. Potilas suunnittelee aloittavansa itse kortisonkorvaushoidon kyytalebleteista, sillä kortisonista on ollut apua pahoinvointi- ja heikotuskohtauksiin, joita hänellä on ollut varsinkin aamuisin.

Tämän nuoren naisen vanhemmat olisivat halukkaita kustantamaan tyttärensä matkan ulkomaille lääkäriin ja he ovat tällä hetkellä selvittämässä kuka kielitaitoinen voisi lähteä mukaan.

Haluatko auttaa?
Yhdessä tekemisessä on voimaa.


Suomen Kilpirauhaspotilaat ry:n tehtävä on jakaa tietoa kilpirauhassairauksista ja edistää kilpirauhaspotilaiden hyvinvointia ja oikeuksia Suomessa. Lue lisää yhdistyksen sivuilta, liity jäseneksi ja tarjoa apuasi! Jokainen voi tehdä jotakin, on sitten panoksemme pieni tai suuri!

http://kilpirauhaspotilaat.fi/



torstai 23. kesäkuuta 2016

Tomi Kokon 30 päivän ihmiskoe

Itseä on aina kiehtonut ajatella miten jotkut asiat voisi tehdä toisellakin tavalla, ehkä paremmin, hyödyllisemmin. Minulle ei ole koskaan ollut ongelma kuulua marginaaliryhmään, jos siihen kuuluminen on minusta perusteltua ja hyvä asia. Ei ole haitannut tehdä asioita eri tavalla, ajatella eri tavalla, lähestyä asiaa uudesta näkökulmasta. Uskallatko tarkastella omassa elämässäsi mahdollisia muutostarpeita? Muutostarpeita ravitsemuksessa?

Olipas kiva katsoa koko perheenä Tomi Kokon dokumentti. Tomi tietää varmasti itsekin ettei kaikille sovi samantyyppinen ruokavalio, mutta hänellä on runsaasti kokemusta siitä miten ihmisiä autetaan voimaan paremmin. Hyvinvointialalla asiakkaat ovat ne, jotka äänestävät jaloillaan ja kukkaroillaan etsiessään toimivia ratkaisuja. Ihmiset osaavat kyseenalaistaa, kokeilla uutta, hylätä toimimattomia tapoja tehdä ja ajatella.

Kyllähän ravitsemusasioissa tieteellisyydestä voidaan väitellä loputtomiin, mutta on naiivia uskoa sokeasti nykytieteen rehellisyyteen. Tiede ja sen harjoittaminen ei asiana sinänsä ole pahaa, mutta tiede muuttuu epätieteeksi ahneissa, tarkoitushakuisissa ja tuloksia vääristelevissä käsissä. Tämän sortin tieteen irvikuvaa on paljon sekä ravitsemustieteissä, että lääketieteessä. Joka muuta väittää ei tunne asiaa tai hänellä on joitain tarkoitusperiä palveleva tarve uskotella musta valkoiseksi.

Me tiedämme jo paljon mm. biokemiasta ja ravitsemusfysiologiasta. Monia asioita voi ihan puhtaasti päätellä sitäkin kautta ilman että pitää tehdä miljoona kaksoissokkokuurupiilodiipadaapatutkimusta. Ei niissäkään mitään pahaa ole, mutta on kapeakatseista tarkastella jotakin niin laajaa ja ei-eksahtin tieteen parissa esiintyvää asiaa kuin ravitsemus vain tieteellisen tutkimuksen valossa. On rohkeasti otettava lukuun sekä tieteelliset tutkimukset, ihmisen biologian tuntemus, että kokemuspohjainen tieto. Suomessa ravitsemustieteet nojaavat liiaksi ja lähes täysin vain tilastotieteisiin ja epidemiologisiin tutkimuksiin. Se on kuin katsoisi laajaa maisemaa pelkän pillin läpi.

Ketä sitten uskoa? Uskokaa niitä ihmisiä jotka on eniten pystyneet yksilöitä auttamaan voimaan paremmin ravitsemuksellisin keinoin. Ovat usein juuri niitä tyyppejä jotka on virallistieteellisten näkemysten suosijoiden epäsuosiossa tai sitten hiljaisia puurtajia jotka eivät halua pitää itsestään ääntä, mutta neuvovat työkseen ihmisiä voimaan paremmin ja tekevät sen usein menestyksellisemmin kuin ravitsemusterapeutit, jotka edustavat ns. virallista linjaa. Miksi on niin paljon ihmisiä jotka ovat pettyneitä ravitsemusterapeutilla käyntiin, mutta jotka ovat tyytyväisiä esimerkiksi diplomiravintoneuvojan, diplomiravintoterapeutin tai FLT ravintovalmentajan apuun?

Ihmistä, joka haluaa saada avun ei kiinnosta tittelit ja asema vaan se mistä he saa avun. Jos naapurin Pera osaa kertoa miten närästyksen saa kuriin ruokavaliolla ja siinä samassa myös energisemmän olon, mutta terveyskeskuslääkäri vain määrää happosalpaajia niin arvatkaas kumpi saa kiitoslahjaksi paremmasta olosta liput lätkämatsiin? Uskokaa ravitsemusasioissa terveellä tavalla myös itseänne sitten kun alatte ottaa syvällisemmin asioista itse selvää ja tekemään omia 30 päivän ihmiskokeitanne. (Mitään älyttömiä kokeita ei tietenkään kannata kokeilla, kuten pikkukividiettiä tai 30 päivän syömättömyyttä ja juomattomuutta) Jos terveys kiinnostaa niin sen vaivan toki haluaa nähdä sen sijaan että vaan odottaisi että joku syöttäisi kaikki vastaukset aina valmiina ja joutuisi jäämään ainiaan epäilemään ketä uskoa.

perjantai 17. kesäkuuta 2016

Rasvaisia juttuja osa 1. Miksi lihomme?

Rasvasota, onko se jo ohi mediassa? En tiedä, mutta päätin kirjoittaa vähän rasvasta, sillä meidän on aika tärkeää saada ruoasta riittävästi hyviä rasvoja. Yhtä tärkeä on välttää huonoja rasvoja tai huonoiksi prosessoituja rasvoja. Ei myöskään pidä syödä liikaa. Ei yhteen blogikirjoitussarjaan tietenkään voi kaikkea ympätä, mutta joitain pääkohtia sentään.

Ensiksikin, miksi me lihomme?

Jotakin on mennyt pieleen jos normaalin elimistöä suojaavan ja pahan päivän varalle kerrytetyn rasvakudosmassan sijaan meillä ei ole melkein olleskaan rasvaa kropassa tai jos joudumme kanniskelemaan sitä ympäriinsä kenties kymmeniä ylimääräisiä kiloja. Otapa kuntosalilla hyppysiisi pari kymmenen kilon kahvakuulaa ja käveleskele niiden kanssa siellä ympäriinsä. Jossain vaiheessa alkaa painaa ellet ole tosi pattijätkä joka kantelee tosta vaan vaikka sataa kiloa. Jotkut kantaa kropassaan tällaisia ylimääräisiä kahvakuulia useita. Eivät vain paina ja rasita polvia, vaan prosessi tuo muassaan monenlaisia terveysriskejä ja vaivoja. Ei pitäisi olla kyse siitä että on muotia näyttää pienemmältä tai rasvattomalta vaan etupäässä terveydestämme ja hyvinvoinnistamme.

Jos paisumme kuin pullataikina

Jos joku elimemme laajenee liian suureksi, se on merkki sairaudentilasta ja voi olla hyvin vakavaakin. (mm. hyperplasia, hypertrofia, turvotukset) Jos aivomme laajenevat jonkun onnettomuuden tai kasvaimen seurauksena eivätkä meinaa enää mahtua kalloon, tästä seuraa kipua ja hengenvaarallinen tila joka vaatii välitöntä hoitoa. Samoin jos sydämemme laajenee rasittuessaan liikaa, tämä on vakava ja hoitoa vaativa tila. Jos kilpirauhanen paisuu, siihenkin tulee reagoida. Kilpirauhanen ei ole terve jos se paisuu, kupruilee tai pullistelee. Rasvakudos voidaan laskea yhdeksi elimeksi. Se ei ole vain passiivinen rasvavarasto jota kanniskelemme mukana ja jonka alta lihakset joko näkyy tai eivät näy. Rasvakudoksessa on mm. aktiivista hormonitoimintaa. Kun tämä "elin" laajenee, otammeko me sen riittävän vakavasti, sillä rasvakudoselimemme laajeneminen kertoo myös epätasapainotilan kehittymisestä elimistöön, aivan kuten minkä tahansa kudoksen tai elimen laajeneminen kehossamme.

Emme ole höyrykoneita

Jos oikein haluaa laittaa mutkat suoriksi niin voi kuvitella että se rasva nyt vaan kertyy jos syö liikaa tai jos syö nimenomaan liikaa rasvaa. Tämä on vain osittain totta, sillä lihominen säätyy kehossa hormonaalisen ja biokemiallisen toiminnan seurauksena. Voimme käyttää energiaksemme rasvojen lisäksi hiilihydraattia ja proteiiniakin. Myös alkoholi lasketaan energialähteeksi. Me emme ole jollakin tietyllä polttoaineella puksuttavia höyrykoneita jotka lakkaavat puksuttamasta kun löpö loppuu ja jatkavat puksuttamista kun sitä kaadetaan lisää koneeseen. Olemme tavattoman monimutkaisia biologisia koneistoja joiden on puksutettava eteenpäin vaikka tankkia ei täytettäisikään säännöllisesti ja aina samalla tavaralla.

Voisi sanoa, että rasvan ylimääräinen kertyminen on myös suojamekanismi. Ennen vanhaan satokautena talvea vasten syötiin paljon ja syötiin myös lihottavasti. Sen sijaan muina aikoina ravinnonsaanti saattoi olla niukempaa. Nykyään me elämme ikuista satokautta. Kaikkea on saatavilla ympäri vuoden. Yltäkylläisyys ja valinnanvapaus tappaa elintasosairauksista kärsiviä moderneja ihmisiä kuin kärpäsiä ja miljoonat kituvat vuosikymmeniä sairaina tai puoliksi sairaina (mesoterveinä) ennen kuin kuolo lopulta korjaa. Monia prosessoituja ja pilattuja, hyvin etäisesti ravintoa muistuttavia myyntiartikkeleita on kaupat pullollaan ja niitäkin kutsutaan elintarvikkeiksi vaikka kuolontarvike voisi olla monille parempi nimitys.

Kroppa ei ole niin tyhmä että se esim. poistaisi liian energian lisäämällä aineenvaihduntaa, jolloin kävisimme ylikierroksilla kuten kilpirauhasen liikatoiminnasta kärsivät eikä kroppa tavanomaisesti myöskään poista liikaa energiaa laittamalla meitä ripuloimaan nopeasti ylimääräiset tavarat ulos ennen kuin ne ehtivät imeytyä. Jos me syömme fiksusti, hormonitoimintamme pitää huolen siitä ettei tee mieli syödä määräänsä enempää ja luonnolliset säätelymekanismimme pitävät meidät normaalipainon rajoissa. Liikunnallakin on yhtälössä tietenkin oma merkityksensä. Monet liikkuvat liian vähän.

Kaikki hormonit eivät ole sukuhormoneja tai stressihormoneja vaan meillä on myös mm. ruoansulatuksen säätelyyn ja kylläisyyden tunteeseen liittyviä hormoneja. Jos syömme epäviisaasti, kylläisyyden säätelyyn liittyvä hormonitoiminta menee sekaisin ja mässäilemme, syömme liikaa ja himoitsemme myös enemmän juuri sitä mikä pahiten lihottaa, nimittäin sokerien tai nopeasti sokeristuvien hiilihydraattien ja rasvan yhdistelmä.

Kroppa viisaana varastoi ylimääräisen energian varastohiilihydraateiksi maksaan ja lihaksiin ja varastorasvaksi rasvakudoksiin. Eipä jää rasva häiritsemään kehon toimintoja muualle kroppaan.


Lihottavia tekijöitä
Ajatuksemme ja tunteemme voivat myös välillisesti saada meidät lihomaan. Tällöin puhutaan tunnesyömisestä. Pelkkä tieto siitä mikä olisi terveellistä ja kohtuullista syömistä ei tällöin auta kun pitäisi oppia käsittelemään tunteita, traumoja, menneisyyden tapahtumia tai sosiaalisia ongelmia jollakin muullakin tavalla kuin syömisellä. Tässä kohden suosittelen Irene Kristerin kirjaa Tunteet ja Syöminen. Tästä kirjasta löytyy mm. ajatuksia herättävä kysymys: Jos syöt kymmenettä suklaapatukkaa, mieti mitä siellä kääreessä pitäisi olla sisällä, jotta se suklaa jo riittäisi? Mitä tyhjää kohtaa sielussamme ja mielessämme yritämme täyttää syömällä? Ruoka on tottakai tarkoitettu myös nautinnoksemme, mutta sen pääasiallinen tarkoitus on ravita meitä ja pitää meidät energisinä ja terveinä.

Voisiko ajatella että lihottavien ruokien syöminen ja liika syöminen voivat yksinkertaisesti myös olla vain huono tapa, kuten myöhästely, kiroilu tai ruoan kovaäänien maussuttaminen? On vain totuttu toimimaan tietyllä tavalla ja usein porukassa, kuten perheessä. Huonoista tavoista voi päästä eroon, mutta se vaatii tietenkin riittävän hyvän syyn, motivaation. Se vaatii myös itsekuria, jota nykyään pidetään kenties jopa syyllistävänä ja pahana sanana. Kyllä elintapojen muutokset jonkin verran vaativat asiaan perehtymistä ja ponnistelua. Jos on henkisesti liian laiska, tämä ei tietenkään voi onnistua. Ehkä olet tottunut päästämään itsesi aika helpolla?


Joskus taustalla voi olla jokin uuvuttava sairaus kuten masennus tai kilpirauhasen vajaatoiminta. On hyvin inhimillistä ja ymmärrettävää että kaikilla ei ole yhtälaisia voimia päästä jostakin huonosta tavasta, kuten epäterveellisistä syömistottumuksista eroon. Meidän pitää osata olla myös armollisia itsellemme ja toisillemme. Muista, että olet arvokas, rakastettava ja tärkeä täysin riippumatta siitä minkä kokoinen olet. Ansaitset myös sen, että pidät hyvää huolta terveydestäsi ja itsestäsi. Aina ei jaksa yksin. Joskus tarvitsee apua. Joskus jonkun muun asian pitää ensin muuttua, jotta pääsee käsiksi johonkin toiseen asiaan. Näin on ylipainonkin laita. Se voi olla asia, joka korjaantuu vasta viimisenä kun ensin muita asioita on saatu tutkittua, käsiteltyä ja hoidettua. Parhaimmillaan painon normalisoituminen on sivubonus kun alat kokonaisvaltaisesti huolehtimaan terveydestäsi paremmin.

Stressi, antibioottikuurit, se oletko syntynyt alateitse vai keisarileikkauksella, onko sinua rintaruokittu vauvana, millainen on ruokavaliosi, millaisia sairauksia ja lääkityksiä sinulla on.. Nämä ja monet muut seikat voivat vaikuttaa siihen millaisia mikrobeja kuten bakteereja ja hiivoja suolistossasi majailee. Ideaalitilanteessa siellä on laajat kolonisaatiot monenlaisia hyödyllisiä "pöpöjä" sopivassa suhteessa toisiinsa. Meidän herkkä suolistofloora kuitenkin järkkyy helposti. Pieleen mennyt suolistomikrobisto voi myös lihottaa meitä. Tässä joitakin linkkejä tästä aiheesta:

http://www.hs.fi/hyvinvointi/a1377665883656
http://www.tiede.fi/artikkeli/uutiset/suolistobakteerit_lisaavat_kiloja
http://yle.fi/uutiset/tutkimus_synnytystapa_vaikuttaa_lapsen_mikrobiston_kehittymiseen/8960999Stressi voi myös lihottaa. Stressi voi saada meidät mässäilemään. Koitamme lohduttaa itseämme ja liennyttää stressiä puputtamalla kaikenlaista mitä mieli tekee emmekä pysty keskittymään siihen että katsoisimme paremmin mitä suuhun laittaisimme ja mitä emme. Stressihormoni kortisoli myös tuppaa keräämään ylimääräistä tavaraa kasvoihin, kaulaan, niskan tyveen ja navan ympärille. Stressi häiritsee myös ruoansulatusta ja voi vaikuttaa myös suolistoflooraan ja kuten todettu, pieleen mennyt suolistofloora voi olla yksi lihottajamme. Suoliston mikrobiston epätasapainotilaa kutsutaan dysbioosiksi. Stressiä on kaikki mikä rasittaa mieltämme tai kehoamme. Sairastuttavaksi stressi muuttuu jatkuessaan pitkään, ollessaan käynnissä jatkuvasti tai toistuessaan liian usein.

Monenlaiset hormonihäiriöt voivat myös lihottaa. Kilpirauhasen vajaatoiminta, liika määrä kortisolia eli hyperkortisolismi, liika määrä insuliinia johtuen mm. virheravitsemuksesta.. Naisilla liika estrogeeni voi kerryttää rasvaa eritoten lanteille, pakaroihin ja reisiin. Ylimääräinen estrogeenimäärä voi johtua estrogeenia sisältävästä lääkityksestä, ummetuksesta (keho ei saa poistettua estrogeenimetaboliitteja ulosteiden mukana vaan estrogeenit imeytyvät takaisin elimistöön suolistosta) tai siitä että maksa ei geneettisistä tai muista syistä hajota riittävän tehokkaasti estrogeenia. Stressikin on omiaan johtamaan ennen pitkää sukuhormonihäiriöiden kehittymiseen niin miehillä kuin naisilla. Kyllä lihavien miestenkin sukuhormonitasot usein ovat sekaisin ja mm. estrogeenia liikaa. Myös ympäristömyrkyistä osa on hormonihäiritsijöitä, jotka voivat lihottaa. http://www.ruohonjuuri.fi/ekotietoa/blogi/lue-nama-ja-innostu/hormonihairitsijat/ Naisilla, jotka kärsivät polykystisistä munasarjoista (PCO, PCOS) on usein vaikeuksia painonhallinnan kanssa, sillä tila liittyy myös sokeriaineenvaihdunnan häiriöön.

Hyvin oleellinen lihavoittava tekijä on aterioiden liian voimakas verensokerivaikutus. Jos syömme paljon sokeria ja nopeasti sokeristuvia hiilareita kuten perunaa, makaronia, valkoista riisiä, pullaa, kakkua, valkoista leipää, verensokerimme kohoaa nopeasti ja korkealle. Tämän vuoksi haima erittää paljon insuliinia, sillä insuliini on ainoa hormoni joka alentaa verensokeria. Liian korkea verensokeri on myrkyllistä, siksi sitä on alennettava. Insuliini on varastoiva hormoni, joten jos sitä erittyy paljon, se varastoi tehokkaasti myös kyseisellä aterialla nautitun rasvan. Elimistö kykenee tekemään rasvaa myös hiilihydraateista ja proteiineista, mutta kyllä se on hiilihydraatin laatu ja määrä ja se miten ateria koostetaan, millä on ruoassa isoin lihottava merkitys, ei vain se kuinka paljon syödään. Asiaan vaikuttavat toki muutkin seikat, kuten mm. kylläisyyden säätelystä vastaavat hormoni ja muut em. asiat.

Tosiasia on kuitenkin se, että jos syöt rasvaisen pihvin valkojauhosämpylällä, se lihottaa enemmän kuin rasvainen pihvi pelkän salaatin kanssa. Jos syöt kuivattuja varsin sokeripitoisia taateleita vaikka rasvaisen vuohenjuuston kanssa, se lihottaa enemmän kuin taatelit yksinään tai marjojen kanssa. Jos lautasellasi on puolet valkoista riisiä rasvassa paistettujen kanasuikaleiden ja sienien kanssa ja lisäksi on salaattia oliiviöljyn kanssa, se lihottaa enemmän kuin jos lautasella olisi vain neljäsosa lautasesta täysjyväriisiä, puolet salaattia ja ne rasvassa paistetut kanasuikaleet ja sienet.

Riippumatta millaisia tutkimuksia katsastellaan, ravintoammattilaiset neuvovat menestyksellisesti ihmisiä painonhallinnassa auttamalla heitä kiinnittämään huomiota samanaikaisesti useampiin asioihin: Mitä päässä liikkuu syödessä, mikä on vain huono totuttu tapa, mitä kropassa on kaikenkaikkiaan meneillään, millainen on ateriarytmi, onko ruoka mitä syömme riittävän luonnollista vai täyttä käsiteltyä "lisäaineskeidaa", miten ateriamme ovat koostettuja ja mikä on mahasuolikanavan tilanne.

Monilla painonhallinnan ja terveyden kannalta voisi toimia ruokavalio, jossa yhdistetään paleo-ruokavalion anti-inflammatorisuutta eli anti-tulehduksellisuutta ja Monticnacin dietin yhdistelysääntöä. Yhdistelysäännössä tärkkelyshiilihydraatit kuten juurekset ja riisi syödään eri aterioilla kuin proteiinit kuten liha, kana, kalat, kananmunat. Tämä helpottaa ruoansulatusta ja monet kokevat mahaoireiden helpottavan tällaisella ruokavaliolla. Jos tärkkelyshiilohydraattiaterialla lisäksi nautitaan vain vähän rasvoja, hiilihydraattien verensokeria ja insuliinineritystä nostava vaikutus ei lihota. Monilla toimii ruokavalio, jossa kaksi päivän aterioista, tavallisesti aamiainen ja lounas ovat vähähiilihydraattisia ja yksi ateria kuten päivällinen tai illallinen on ns. hiilariateria. Kaikilla aterioilla on hyvä saada riittävästi tuoretta ja kuitua, joka myös tasaa verensokerivaikutusta ja on hyödyllistä mahasuolikanavan toiminnalle.

Monet myös lihovat tai eivät laihdu, koska ovat nk. säästöliekillä. Kun ihmiset joutuivat keskitysleireille toisen maailmansodan aikana, he saivat hyvin vähän energiaa. Silti monet sinnittelivät hämmästyttävän kauan, jopa selvisivät koettelemuksestaan hengissä. Tämä johtui siitä että keho osaa säätää aineenvaihduntaansa energiansaannin mukaan jos nälänhätä uhkaa tai keholla on jokin muu syy himmailla energiankulutusta, jotta emme polta kynttilää molemmista päistä.

Säästöliekille meno tapahtuu pitkälti kilpirauhashormonien säätelyllä. Jos keho menee säästöliekille, Varastohormoni T4:stä eli tyroksiinista (tetrajodotyroniini) muodostuu normaalitilaa enemmän inaktiivista rT3-hormonia. Sama entsyymi, joka tätä hormonimuuntoa T4:stä rT3:ksi tekee, myös hajottaa aktiivista T3-hormonia. Tulokset me voimme tuntea tyypillisinä kilpirauhasen vajaatoiminnan oireina: väsymystä, palelua, ihon kuivumista, särkyjä, ummetusta yms. Myös paino voi nousta tai sen laskeminen energiavajeessa hidastuu. Myös ruumiinlämpö laskee, koska energiaa ei tuoteta eikä kuluteta yhtä paljon kuin ennen. Tällaisessa tilanteessa on tarkoitus selvitä vakavista vammoista tai muista terveysongelmista paremmin ja pitempään ja tulla toimeen tarvittaessa vähemmällä ruoalla. Kivaa tähän tilaan ei ole joutua, kuten ei ole kiva koskaan joutua kärsimään kilpirauhasen vajaatoiminnan oireista.

Moni nykyään tosin aiheuttaa tämän säästöliekin itse itselleen, usein ymmärtämättömyyttään. Syynä voi olla se että urheilee kovasti mutta ei lepää eikä syö tarpeeksi. Syynä voi olla myös vähäenergiset pussikeittodietit tai hyvin vähäenergiset ruokavaliot. Ne ovat moderni versio keskitysleiridietistä. Myöskään hyvin vähähiilihydraattiset ruokavaliot eivät sovi kaikille, varsinkaan niille joilla on kilpirauhasen vajaatoiminta. Asiasta lisää, tosin englanniksi löytyy tästä artikkelista: http://chriskresser.com/is-a-low-carb-diet-ruining-your-health/
Säästöliekin takaa voi löytyä myös mm. kroonisia infektioita, homealtistusta ja muita sairauksia. Jos paino nousee tai sitä ei meinaa saada laskemaan, ihmistä tulee aina katsoa riittävän yksilöllisesti ja kokonaisvaltaisesti ja pyrkiä selvittämään mitä kropassa oikein kaikenkaikkiaan on meneillään. Myös geenit vaikuttavat siihen miten herkästi lihomme ja millaiset keinot painon normalisoimiseksi ovat parhaat. Kaikilla ei toimi samanlaiset painonhallintakeinot.

Jotkut tässä kirjoituksessa ideoidut ja esille otetut asiat ovat liian radikaaleja tiedeintoilijoille tai virallista ravitsemuslinjaa edustaville. Joillekin tieteelliset tutkimukset yksinään ovat ainoa tapa katsoa mikä on validia tietoa ja mikä ei, vaikka myös biokemian ja ihmisen fysiologian tuntemuksella ja kokomusperäisellä tiedolla tulisi olla yhtä suuri osuus pääteltäessä miksi me lihomme ja miten voisimme normalisoida painoa ja huolehtia paremmin terveydestämme ja hyvinvoinnistamme.

Seuraavaksi voisin kirjoitella lisää siitä mihin me tarvitsemme rasvoja ja mitä rasvoja olisi hyvä ruokalistalle valita.