torstai 3. elokuuta 2017

Onko ravintoterapiasta apua kilpirauhasen vajaatoiminnassa?

Sain vuoden 2016 loppuvuodesta suoritettua kaikki ravintoterapeutin opinnot Terveysopisto Saluksesta. "Pakollisten" opintojen rinnalla olen myös neljä viimeistä vuotta jatkuvasti käynyt myös täydennyskoulutuksissa. Olen ahminut tietoa. Loppuvuodesta alkukesään ahersin diplomitöiden parissa. Sain tietää että diplomityöni on hyväksytty. Nyt sitten vain odottelen että opiston työntekijät palailevat kesälomilta, jotta saisin oikein viralliset paperit ja voisin nimittää itseäni diplomiravintoterapeutiksi. Siksi puhun tässä kirjoituksessa jo ravintoterapiasta ravintoneuvonnan sijaan.

Hiljattain minulta kysyttiin, että olenko ihan oikeasti osannut auttaa kilpirauhaspotilaita. Koska olen itse kilpirauhaspotilas ja sekä oman tilanteeni, että myöskin kasvaneen kiinnostukseni vuoksi olen perehtynyt aiheeseen. Siksi melkoinen osa asiakaskuntaani on kilpirauhaspotilaita. Tarve tuntuu olevan ihan valtava kilpirauhaspotilaiden saada apua itselleen. Tämä näkyy myös vertaistuessa sekä Suomessa, että kansainvälisesti. Melkoinen osa kilpirauhaspotilaita eivät ole tyytyväisiä lääkäriltä saamaansa hoitoon. Lääkitysten kanssa on isoja ongelmia. Millähän lääkärit saisi ymmärtämään, että he tarvitsevat lisää käytännön osaamista ja syvällisempää ymmärtämystä auttaakseen kilpirauhaspotilaita entistä paremmin?

Olen minä pystynyt auttamaan kilpirauhaspotilaita. Toisia enemmän, toisia vähemmän. Joskus kun tilanne on hankala, mikä tahansa pienikin edistyminen voi parantaa olennaisesti elämänlaatua. Joskus olen voinut auttaa ihan uskomattoman paljonkin. Silloin tuntuu että ihan pakahtuu onnesta toisten puolesta. Joskus on löytynyt juuri se olennainen asia, jonka avulla asiakkaani on päässyt eteenpäin. Pikkuisen kuivailen välillä poskia kun silmäkulmat oudosti alkavat hikoilemaan kun asiakas kertoo edistymisestään. Hän on kuitenkin itse arkensa sankari, joka on niitä tarvittavia asioita tehnyt, jotka ovat johtaneet tuloksiin. Minä olen auttaja ja rinnallakulkija.

Mikä sitten on olennaista jos on kilpirauhasen vajaatoiminta?

Syy:

On olemassa eri syitä vajaatoiminnalle. Joillain kilpirauhanen puuttuu synnynnäisesti tai on jouduttu kirurgisesti poistamaan, joillain kyse on autoimmuunisairauden mukanaan tuomasta vajaatoiminnasta, jollain on ensin ollut liikatoiminta joka kilpirauhasen poiston tai kilpirauhasen radiojodin tai muun tuhoutumisen vuoksi on johtanut lopulta vajaatoimintaan. Jollain syy voi olla vaikkapa jodin puute tai esimerkiksi aivolisäkkeen kasvain tai vaurio. Jollain kilpirauhasessa tai sen hormonituotannossa ei sinänsä ole vikaa, mutta kehon muut epätasapainotilat ovat johtaneet siihen että vajaatoiminta ilmenee solutasolla vaikka hormonimäärät veressä olisivat normaalit tai vain hieman pielessä. Monilla syyt ovat moninaiset eikä ole harvinaista että samalla ihmisellä vajaatoimintaan on vaikuttamassa useakin eri syy. Kirjassa "Why do I still have hypothyroid symptoms" esitellään 22 erilaista kilpirauhasen vajaatoimintaa. Usein syihin liittyy jollakin tavalla epätasapainossa oleva immuniteetti, johon mm. ravitsemuksella ja suoliston tilalla on suuri merkitys.

Lääkitykset:

En ole lääkäri enkä voi säätää ihmisten puolesta hänen lääkityksiään. Siksi teenkin aina selväksi että voin esittää mielipiteeni tai arvailuja, mutta se ei tarkoita että antaisin jonkin hoitosuosituksen. En diagnosoi enkä tietenkään kirjoita reseptejä. Tosiasia on kuitenkin se, että vääränlainen lääke kilpirauhasen vajaatoimintaan tai virheellinen annostus on tosi yleisiä pullonkauloja sille että voitaisiin ja jaksettaisiin paremmin. Suomi on täynnä vajaa- ja virhelääkittyjä kilpirauhasen vajaatoimintaa potevia. Monille on lääkäri sanonut että arvot on normaalit, joten lääkitys on kunnossa eikä sun oireet voi johtua kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Moni uskoo kyseenalaistamatta mitä lääkäri sanoo ja silti kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet ovat läsnä täysimääräisinä. Jos mietit omaa lääkitystäsi, niin etsipä käsiisi kilpirauhasen vajaatoiminnan oirelistaa vaikka googlaamalla netistä tai lukemalla lääkärikirjasta. Etsi tietoa useasta lähteestä, sillä yksittäisen lähteen tiedot voivat olla puutteelliset. Onko sinulla vielä selviä merkkejä kilpirauhasen vajaatoiminnasta vaikka lääkärin mielestä laboratoriokokeiden perusteella kaikki on ok?

Lääkityksiä on olemassa erilaisia Thyroxinin lisäksi. Thyroxin on synteettisät T4-hormonia. T4-hormoni eli tyroksiini ei ole kuitenkaan aktiivinen kilpirauhashormoni. Sen tulee muuntua T3-hormoniksi eli trijodityroniiniksi. Kaikilla tämä muunto ei ole kovin tehokasta. Siksi merkittävä osa potilaista jää oireisiksi pelkällä Thyroxinilla, vaikka heille usein uskotellaankin että heidän lääkityksensä on ok. Eläinperäiset kilpirauhasvalmisteet on valmistettu sian kilpirauhasesta ja ne sisältävät kaikkia kilpirauhashormoneja. Monet ovat erittäin tyytyväisiä eläinperäisiin valmisteisiin. Saatavilla on myös synteettistä T3-hormonia eli aktiivista kilpirauhashormonia, jota yhdistetään usein Thyroxiniin. Ne harvat lääkärit jotka sitä ymmärtävät ja uskaltavat työssään käyttää, yleensä valitettavasti annostelevat sitä riittämättömästi. Monilla toimii parhaiten lääkitys, jossa T3-hormonin osuus on melko suurikin, ei vain esim. viidesosa verrattuna Thyroxiniin vaan jopa niin että Thyroxinia on mikrogrammamääräisesti pienempi osuus kuin T3-hormonia. Jotkut voivat selvästi parhaiten pelkällä T3-hormonilla.

Muita kuin Thyroxinia on nykyään perin vaikea saada Suomesta. Tämä johtuu typerästä ajojahdista ja asenneongelmista, joista olen kirjoittanut tässä blogissa paljonkin. Kirjoitukset löytyvät sivupalkin sanahausta: kilpirauhaskiista.

Jos lääkitys on kovin pielessä, voi olla että ravintoterapeuttiset keinot auttavat vain rajatusti, mutta toisinaan ne auttavat silti merkittävästi.

Minulla on myös asiakkaita, jotka eivät halua lääkitystä, ainaaan ennenkuin ovat ensin kokeilleet auttaako muunlainen hoito. Kaikilla ei ole niin vakava tilanne että he tarvitsisivat lääkityksen välttämättä heti. Monilla kilpirauhasarvot eivät ole olleet laboratoriotesteissä niin pielessä että he edes olisivat saaneet lääkityksen. Lääkitystä eivät lääkärit määrää aina silloinkaan kun sille oikeasti olisi tarvetta. Toisinaan se lääkitys lopulta tarvitaan, mutta ilahduttavan usein kun ongelmiin on saatu puututtua riittävän ajoissa, ei olekaan ollut myöhäistä korjata tilannetta kokonaisvaltaisella hoidolla. On ihan loogista, että jos vajaatoiminta johtuu jodin puutoksesta, pitää ihmisen saada tarpeeksi jodia ja todennäköisesti on silloin myös muita ravintopuutoksia. Jodin kanssa olisi tärkeä aina ottaa myös seleeniä. Jos vajaatoiminta johtuu autoimmuunitulehduksesta kilpirauhasessa, sitä on saatu hillittyä mm. funktionaalisen lääketieteen keinoin ja ruokavaliona toimivat silloin erityisen hyvin paleoottiset ratkaisut. Erilaisista rasitus- ja sairaudentiloista johtuvissa kudostason kilpirauhashormonien häiriöissä (Non thyroidal illness) on tietenkin tärkeää pyrkiä selvittämään taustasyyt ja hoitamaan niitä kuntoon.

Kokonaisuus:

Itselläkin kesti pitkään alkaa hahmottamaan että kyse on AINA muustakin kuin kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Jos vajaatoiminta on päässyt kehittymään tai jos sen hoidon kanssa on ongelmia, kehossa on jo meneillään hyvin paljon kaikkea muutakin. Ei tule hoitaa kilpirauhasta, vaan tulee hoitaa ihmistä. Tähän sisältyy myös henkisen aspektin huomioiminen ja mm. stressinaiheiden ja stressinsietokyvyn tarkasteleminen. Ravintoterapian ydin on siinä että yksilöllisellä tavalla löydetään ne kohdat, joissa elimistöllä on epätasapainotilaa ja pyritään ravintoterapeuttisin keinoin saattamaan niitä tasapainoon. Kun elimistöä vähän autetaan, sillä on uskomattomia kykyjä lähteä tasapainottamaan ja parantamaan itseään.

Tarina voi vaikka olla sellainen, että ensin syötiin aikuisuuteen asti gluteenia ja maitoa, vaikka ne eivät sovi. Oireita vain ei ole osattu yhdistää gluteeniin ja maitoon ja ne ovat voineet hiipiä niin hiljaa että syyksi on arvioitu jotakin muuta tai sitten on vain ajateltu että "olen tällainen, ei sille mitään voi". On voinut ilmetä myös esimerkiksi jokin infektio, raju järkyty, stressi tai mielipahan aihe, jonka jälkeen kilpirauhasen vajaatoimintaoireet ovat ilmaantuneet.

Kun on kilpirauhasen vajaatoiminta, tärkeitä kysymyksiä ovat mm: Mitä muuta on meneillään, mitä muita sairaudentiloja on todettu, mitä kaikkea elämässäsi on tapahtunut ja mitä kaikkea oli meneillään juuri silloin kun vajaatoiminta on diagnosoitu tai kun oireet pahenivat.

Ravintoterapiaan sitoutuminen ja toimiva vuorovaikutus:

Suurin osa asiakkaistani on oikein hyvin sitoutuneita ravintoterapiaan ja ovat valmiita ottamaan vastaan neuvojani. He myös kyselevät tarvittaessa lisää jos eivät ole vielä jotakin asiaa oikein ymmärtäneet ja he kertovat myös rehellisesti jos joku homma mättää tai ei ole onnistunut tai toiminut. Parhaimmillaan yhteistyö sujuu hyvässä hengessä, hyvällä kommunikaatiolla ja voidaan yhdessä sekä itkeä takapakkeja, että iloita edistymisistä.

Joillain voi olla kuitenkin etukäteen jokin mielikuva siitä miten ravintoterapia tullaan toteuttamaan. Saattaa tulla yllätyksenä, että usein lähdetäänkin liikkeelle vähän erilaisista asioista kuin mihin oltiin henkisesti varauduttu. Ei siis välttämättä vaan neuvota jotain tiettyä ruokavaliota ja rakenneta ravintolisäohjelmaa eikä terapeutti välttämättä suosittelekaan juuri sitä funktionaalisen lääketieteen testiä heti tehtäväksi, jota asiakas oli ajatellut. Vaikka terapeutti perustelisikin suosituksiaan, voi joskus olla hankala hyväksyä terapeutin kaavailemaa suunnitelmaa.

Kilpirauhasen vajaatoimintapotilailla ravintoterapiassa ovat usein keskeisinä teemoina aluksi ruoansulatuksen tukeminen, ruokavalion viilaus yksilölliseksi ja suoliston tasapainottaminen. Lähdetään usein liikkeelle myös siitä että ihan ensisijaisia tavoitteita on ravintopuutosten korjaaminen. Muuta optimoimista nähdään usein parhaiten tehdä kun näitä tiettyjä perusasioita on ensin saatettu paremmalle tolalle. Ei ole harvinaista että olo virkistyy jo melkoisesti siitä että aletaan juomaan enemmän vettä ja lisäämään kasviksia ja marjoja ruokavalioon. Päähäiritsijät ruokavaliossa ovat usein viljat, varsinkin gluteeniviljat ja maitotuotteet.

Ei ole aina varauduttu ja valmistauduttu siihen että tarvitaan hieman opettelemista, miettimistä, sopeutumista ja jopa kurinalaisuutta kun lähdetään kokeilemaan muutoksia ravintoon ja toteuttamaan erilaisia ravintolisäohjelmia. On olemassa sanonta: vain otettu lääke auttaa. Aivan hyvin voitaisiin sanoa, että vain noudatettu neuvo auttaa. Jos ei ole valmis näkemään yhtään vaivaa, ei ravintoterapia silloin voi toimia.

Voi myös olla pelkoja: Mitä jos en onnistukaan tässä, jos tämä onkin minulle liian vaikeaa. Peloista ja huolenaiheista kannattaa kertoa, jotta voit saada tukea terapeutiltasi. Sitä varten hän on olemassa, että neuvoo, auttaa ja tukee. Jotkut haluavat perua seuraavan ajan jos heistä tuntuu etteivät he ole onnistuneet vaan juttu on mennyt pieleen tai jos tuntuu että motivaatio on kateissa. Juuri silloin pitääkin keskustella terapeutin kanssa, jotta voi saada taas neuvoa, tukea ja kannustusta. Neuvo voi olla vaikkapa yksinkertaisuudessaan se, että "sovitaan nyt, että tämän meidän Skype-palaverin jälkeen haet heti kauppakassin ja menet sinne kauppaan ja ostat sieltä jotain herkullista sun terveyttä hellivää hyvää ruokaa ja laitat siitä itselles lounaan. Näin saat onnistumisen kokemuksen ja motivaatiosi kasvaa ja myös huomaat että kyllä sinä pystyt tähän. Jätät nyt vaan ne keksit sinne kauppaan muiden turmioksi!"

Joskus asiakkaalla saattaa olla käsitys, että funktionaalinen lääketiede tai ravintoterapia ei ole toiminut, mutta todellisuudessa ei ehkä ole kommunikoitu riittävästi ja riittävän rehellisesti tai ei ole noudatettu neuvoja. Ainahan ei voi etukäteen tietää että kenties jokin keino ei sovellu tai jokin tuote sovi. Tällaisissa tilanteissa pitää keskustella terapeutin kanssa, jotta voidaan tarvittaessa säätää asioita kohdilleen tai muuttaa suunnitelmaa lennosta. On myös hyvä rehellisesti sanoa jos ei ole pystynyt noudattamaan joitain neuvoja. Silloin voidaan miettiä pitäisikö muutoksia tehdä hitaammassa tahdissa vai onko tilanne sellainen ettei ravintoterapialla oikein päästä eteenpäin juuri tällä hetkellä. Tällaisia tilanteita voi olla vaikka se, että onkin niin huonossa kunnossa eikä saa tarpeeksi apua ja tukea että pystyisi esimerkiksi kokeilemaan tietynlaista ruokavaliota tai toteuttamaan ravintolisäohjelmaa.

Kun on syntynyt avoin ja luottamuksellinen yhteys asiakkaan kanssa ja hommat on saatu hyvin pyörimään, yleensä on saatu aivan erinomaisia tuloksia. Tunteista ja fiiliksistäkin on tärkeä puhua ja myöskin pidän sitä todella tärkeänä, että ohjeet joita annan ovat riittävän käytännönläheisiä ja konkreettisia. On myös tärkeä ohjata asiakasta tarvittaessa muille auttajille kuten lääkärille tai vaikkapa kiropraktikolle tai psykofyysisen fysioterapeutin luo. Joskus kollegalla voi olla käytössään jokin hyvä mittaustapa, josta arvelen asiakkaan hyötyvän. Silloin suosittelen kollegallani käymistä.

Ylipäätään kun pidän mielessä johtoajatuksena: "Miten tuota ihmistä voin parhaiten juuri nyt auttaa", se on vienyt pitkälle. Konkreettiset hyödyt niissä ongelmissa, joihin asiakas on tullut hakemaan minulta apua on tietenkin tärkeät, mutta olen myös havainnut miten tärkeää ihmisille on myös kokemus kuulluksi tulemisesta ja siitä että joku ymmärtää heitä. Kilpirauhaspotilas on usein saanut kokea olevansa väärinymmärretty ja aivan yksin.

Millä tavalla sitten ravintoterapia kilpirauhasen vajaatoiminnassa auttaa?

Se auttaa usein kokonaisuuteen. Ihminen ei ole välttämättä tietoinen että kaikki hänen oireensa eivät liity vain vajaatoimintaan vaan myös mm. inflammaatioon eli elimistön hiljaiseen tulehdukseen, virheravitsemukseen, raudanpuutoksiin ja muihin ravintopuutoksiin, muihin hormoniepätasapainotiloihin kärkipäissä sokeriaineenvaihduntaan liittyvä hormonitoiminta, stressihormonit ja sukuhormonit.

Jos solut eivät toimi kunnolla johtuen mm. virheravitsemuksesta, inflammaatiosta ja ravintopuutoksista, kilpirauhashormonitkaan eivät toimi niissä kunnolla. Joskus taustalta voi lopulta löytyä myös muita merkittäviä terveyteen vaikuttavia seikkoja kuten sairauksia joita ei ole vielä diagnosoitu. Olen usein suositellut että asiakas menisi lääkäriin kun näen että hänen oirekokonaisuutensa voi viitata johonkin sairauteen.

Kokonaisuus on usein kuin palapelin kokoamista. Elimistön toimintojen tukeminen ravintoterapeuttisin keinoin ja mm. suoliston tukeminen voivat vaikuttaa myös siihen miten hyvin kilpirauhaspotilaan keho pystyy muuntamaan varastohormoni T4:stä aktiivista T3-hormonia. Tällä on todella iso merkitys vointiin.

Olemme sitä mitä syömme, tai oikeastaan mitä imeytämme. Ravinnolla on tärkeä merkitys kehon kaikkiin toimintoihin, myös hormonitoimintaan ja kilpirauhasen hormonien toimintaan.

maanantai 31. heinäkuuta 2017

Kun mies uupuu

Blogistin alustus:

Nyt seuraa vihdoin myös vähän miesnäkökulmaa blogiin. Bongasin tämänpäiväisen vierailevan kirjoittajan vertaistuesta. Hän kertoo meille peittelemättömän rehellisesti tarinansa siitä kun nuori ja urheilullinen mies uupuu. Minä ihailen hänen terävää havaintokykyään koskien hänen omaa tilannettaan ja mm. myös sitä että hän on pohtinut mikä hänet on saanut ylittämään voimavaransa niin että siitä on seurannut sairastuminen ja syvä uupumus. On viisasta pyrkiä etsiytyä terveysongelmiemme lähteelle, niiden juurisyihin. Mistä kaikki on oikein alkanut? Kun ymmärrämme mahdollisimman syvällisesti ja kokonaisvaltaisesti terveysongelmiamme, meillä on usein paremmat mahdollisuudet selättää ne ja ennnenkaikkea välttää saattamasta itseämme uudelleen samaan jamaan. Toipumisen tie on myös matka itseemme.


Yhden miehen tarina uupumuksesta



Olen hivenen vaille kolmekymppinen suomalainen mies ja tällä hetkellä olen ollut vuoden sairaslomalla uupumuksen takia. Virallisissa papereissa lukee masennus, mutta en ole täysin samaa mieltä diagnoosin kanssa. Toki uupumustila ajaa väkisinkin mielen usein matalalle, koska arkeni on muuttunut radikaalisti siitä mihin olin tottunut.

Vielä kolme vuotta sitten juoksin kylmiltään puolimaratonin, treenasin kuusi kertaa viikossa kuntosalilla sekä kamppailulajeja ja tein pitkiä työpäiviä liikunta-alalla personal trainerina. Minulla oli olo, että kehoni ja mieleni kestää mitä vaan ja olen voittamaton teräsmies. Pikkuhiljaa todellisuus kuitenkin näytti, ettei kenenkään keho ole luotu jatkuvaan ”Go big or go home” rytmiin.


Elämää kiihdytyskaistalla

Aloitin treenaamaan kuntosalilla 13-vuotiaana. Tästä muutaman vuoden päästä mukaan tulivat kamppailulajit. Aloitin nyrkkeilyllä ja ju-jutsulla. Elin aina vauhdikasta elämää. Teini-ikäisestä aina viime vuosiin asti elämän rytmini noudatti seuraavaa kaavaa: arkiviikot töitä/opiskelua ja treenausta ja useimmat viikonloput ankaraa juhlintaa. En kestänyt pysähtyä tai olla paikallaan koska se ahdisti minua. Tällöin en kysynyt itseltäni, että miksi?

Opiskelin 4,5 vuodessa itseni hierojaksi sekä fysioterapeutiksi. Tämän jälkeen muutimme uudelle paikkakunnalle, jossa aloitin työni personal trainerina suuren kuntosaliketjun työntekijänä. Työssä minulle oli uutta aggressiivinen myyntityö. Henkilökohtaisia tavoitteita seurattiin tarkasti ylemmän tahon puolelta ja paineet olivat kovat. Myös itse työ oli todella intensiivistä asiakasvalmennusta. Tämän kaltaisessa työssä tulee usein mietittyä kotisohvalla asiakkaiden haasteita ja miten ne voitaisiin ratkaista, koska personal trainerin oletetaan olevan vastuussa onnistumisesta. Pidin työstäni ja oli palkitsevaa nähdä asiakkaiden saavuttavan tavoitteitaan. Sisimmissäni kuitenkin tiesin, että asiakkaan tavoitteen saavuttaminen ja kaikki pinnistelyt ja tsemppaukset haukkasivat aina pienen palan omasta selkänahastani.


Uupumuksen ensimerkit

Ensimmäiset hyytymisen merkit tulivat valmistuttuani ammattikorkeakoulusta. Valmistuin joulukuussa, ja alkava talvi sekä kevät tuntuivat hankalalta. Mielenmaisema muuttui viikon sisällä värikkäästä tummanpuhuvaksi. Kaikki tuntui surulliselta ja itkin usein ilman sen ihmeempää syytä. Olin peloissani, koska moinen aaltoilu ei ollut aiemmin ollut osa minua. Myös jalat tuntuivat raskaalta ja treenaamisesta tuli päiviä kestävä huono olo ja päässä tuntui utuiselta.

Tätä vaihetta kesti kesäkuun alkuun eli noin puoli vuotta. Olin tämän ajanjakson työttömänä, joten sain kuitenkin palautua ja levätä. Yritin treenata vielä tammi ja helmikuun, mutta lopulta kovempisykkeinen harjoittelu oli jätettävä ja tein vain kevyitä kävelylenkkejä neljä kuukautta. Oma uskomukseni siitä, että olen kaiken kestävä teräsmies, oli kokenut kolauksen ja se pelotti minua.
Oloni kuitenkin kohentui puolen vuoden jälkeen ja tällöin muutimme uudelle paikkakunnalle ja aloitin personal trainerin työn, josta aiemmin kerroin.


Olin levännyt koko talven ja minusta tuntui että voimani palasivat. Alkukeväästä ennen muuttoa kävin myös eräällä funktionaalisella lääkärillä, joka teetätti kilpirauhaspaneelin sekä kortisolimittauksen, joka otettiin syljestä viisi kertaa päivässä. Hänen tulkintansa mukaan kilpirauhaseni veteli vajaatoiminnan rajoilla, sekä kortisolitasoni olivat liian alhaiset. Tällöin sain kilpirauhasta sekä lisämunuaisia tukevan lisäravinnehoidon, jonka kesto oli kuusi kuukautta.

Pikkuhiljaa jaksoin taas treenata, tehdä haastavaa työtä ja olla sosiaalinen ja menevä. Tuntui kuin joku olisi injektoinut elämänvärit takaisin suoniini. Kotona asiat eivät olleet kuitenkaan hyvin. Avopuolisoni riutui ankaran kokonaisvaltaisen uupumustilan kourissa ja itselläni meni sormi suuhun. En osannut tukea häntä kuten aikuisen miehen mielestäni kuuluu. Sen sijaan pakenin omaa kykenemättömyyden tunnettani kodin ulkopuolisiin virikkeisiin. Tuttu kaava alkoi toistumaan: arkipäivät töitä ja treeniä, viikonloput juhlintaa. Mieleeni juolahti joskus, että syönköhän tarpeeksi laadukasta ruokaa kulutukseeni nähden? ”Njääh, hyvin tuntuu jaksavan joten eihän tässä ole ongelmaa” uskottelin itselleni.


Lopun alku
Tätä kaavaa kehoni jaksoi yhdeksän kuukautta, jonka jälkeen vanhat oireeni johon aiemmin viittasin, palasivat. Huomasin haukkovani henkeä ennen töihin lähtöä, kuten olin huomannut useimpina aamuina tekeväni. Musertava väsymys ja ahdistus puristi rintaani. Looginen ajattelu, hienomotorikka lähimuisti, reaktiokyky ja tasapainokin tuntuivat takkuilevan useimpina päivinä viikosta. Oli vaikea saada kiinni työasioista, tai oikeastaan mistään. Mieliala aaltoili alakulosta epätoivoon. Välillä oli vielä hyviäkin päiviä seassa, mutta ne harvenivat joka kuukausi.

Lopulta kävelin työterveyslääkärin vastaanotolle, joka tuumasi että muutama päivä lepoa ja hyvä tulee. Näin kaksi vuotta myöhemmin voisin todeta, ettei kyseinen diagnoosi pitänyt paikkaansa. Hän teetätti labrassa perusverenkuvan ja sen perusteella totesi, että kaikki on hyvin ja mies on terve.


Lääkärikierre alkaa

Tästä ensimmäisestä 15 minuutin visiitistä työterveyteen onkin käyntejä eri terveydenhuollon ammattilaisten tykö kertynyt paljon, koska sairas olotila on pysynyt tiukassa. On tutkittu endokrinologiaa, ruuansulatuselimistöä, hivenainetasoja sekä tietysti psyykeä. Työterveydessä oltiin tiukasti sitä mieltä, että kaiken takana on sairaus nimeltä masennus tai ahdistuneisuushäiriö. Itse kuitenkin koin, että mielialani ei ollut suurin ongelmani, vaan kognitiiviset vaikeudet. Ajatus oli hidasta ja uni ei palauttanut normaaliin tapaan. Olin aina väsynyt ja ärtynyt. Tunnin kestävästä salitreenistä palauduin neljä päivää ja keho turposi nesteistä monta kiloa.

Kokeilin aiemmin määrättyä lisäravinnekuuria, mutta tällä kertaa oloni ei alkanut kohentua. Yritin tehdä töitä osa-aikaisena ja treenailla voinnin mukaan. En suostunut jättämään treenausta, koska olinhan asiakkailleni roolimalli
.
Tehdyt lisätutkimukset sekä löydökset

Aloin turhautua. Tällöin omasta vaatimuksestani työterveydessä otettiin testosteroniarvot. Arvot vastasivat noin 75-vuotiaan miehen arvoja, mutta koska ne olivat suomalaisissa viitteissä, mies on terve. Samoihin aikoihin kokeilin työterveyslääkärin kehotuksesta psyykepuolen lääkitystä kolme kuukautta. Oloni ei helpottanut ja painoni nousi noin kymmenen kiloa. Lopetin ne kuin seinään, jonka seurauksena huimasi muutaman viikon.

Omasta vaatimuksestani suoritettiin myös sokerirasituskoe, jossa testattiin mahdollista sokeriaineenvaihdunnan häiriötä. Huomasin, että kaikki labrakokeet mitkä olivat jotain muuta kuin perusverenkuva, piti itse vaatia nyrkkiä pöytään lyömällä. Luonnollisesti kaksi tuntia glukoosin nauttimisen jälkeen veren glukoosiarvon pitäisi olla korkeampi kuin paastoarvo. Mutta minulla arvo LASKI yli kaksi pykälää. Tulkinta tähän oli: ”Ei sulla ainakaan diabetesta ole!”. Ei ole ei…

Samoihin aikoihin käväisin tutun funkkarilääkärin vastaanotolla epätoivoisen toiveikkaana, josko hän keksisi ratkaisun kuten aiemminkin. Hän teetätti Nutreval – testistön, joka kartoittaa eri vitamiinien, ravintoaineiden ja välttämättömien kofaktoreiden epätasapainoja (https://mdd.fi). Tuloksista löytyi paljon puutostiloja, joita lähdettiin korjaamaan jälleen kovilla lisäravinnekuureilla. Suurimmat puutokset löytyivät seuraavista B-vitamiineista: tiamiini (B1), niasiini (B3) ja pyridoksiini (B6). Viimeisimmän annostus nostettiin lääkinnälliselle tasolle eli moninkertaiselle verraten ”normaaliin”.

Havaittiin myös, että punasolujeni elohopeapitoisuus on turhan korkea. Tähän sain myös lisäravinteita, joilla raskasmetallikuormitusta saataisiin pienemmäksi. Myös foolihapon sekä B12-vitamiinin tasoja lähdettiin lisäravintein nostamaan. Sokerirasituskokeen seurauksena funkkarilääkäri otatti vielä insuliinin tuotantoa mittaavan labrakokeen ja tulos oli normaali.


Testosteronikorvaushoito

Seuraavan kymmenen kuukauden ajan tein töitä osa-aikaisena, koska täysipäiväisyyteen eivät edelleenkään riittäneet paukut. Olotila pysyi samankaltaisena eli hyvin ailahtelevaa sekä rasitusherkkää menoa uudesta lisäravinnekuurista huolimatta. Sain vihiä eräästä hyvästä erikoislääkäristä, joka on yli 20 vuoden ajan perehtynyt miesten hormonitoimintaan ja sen häiriöihin. Menin vastaanotolle ja hän tokaisi suoraan, että testosteroniarvoni ovat huonot ja ei ihmettele etten voi hyvin. Veressäni oli vapaata testosteronia sitovaa globuliinia niin paljon, että ”vaikuttavaa ja aktiivista” -muotoa pääsi käyttöön liian vähän. Oireet vastasivat kyseistä(kin) diagnoosia. Hän määräsi testosteronikorvaushoidon.

Tämä tarkoitti lihakseen pistettävää injektiota aina kymmenen päivän välein. Sain pistoksia, mutta mitään ei tapahtunut. Kunnes kuudennen viikon kohdalla olotila muuttui kuin katkaisimesta sellaiseksi, että olisin voinut kiipeillä seinillä yötä päivää hämähäkkimiehen tavoin. Se oli pelottavaa. Päätin jättää hormonihoidon kesken kertarysäyksestä. Myöhemmin ajateltuna sanoisin, että tämä oli impulsiivinen ja harkitsematon päätös. Sain tähän kuitenkin luvan lääkäriltä. En ymmärtänyt hormonivalmisteiden voimaa, kun niillä aletaan leikkiä. Käytännössä oma testosteronin tuotantoni oli katki korvaushoidon takia.

Olo oli sen mukainen. Kuin pahimman luokan kankkunen, joka jatkui monta kuukautta. Koko kroppa tärisi ajoittain tuskasta, samalla kun leposyke hakkasi niin, että korvissa suhisi. Tuntui kuin olisin vieroittanut itseäni heroiinista. Nyt syön paraikaa omaa tuotantoa boostaavaa lääkitystä, jotta palautuisin nopeammin tästä hässäkästä. Korvaushoidon tarve tsekataan myöhemmin tänä vuonna uudemman kerran.

Nykytilanne ja mitä seuraavaksi?

Tutkimuksen alle on menossa lähitulevaisuudessa myös suoliston tila laajoine tutkimuksineen, koska ruuansulatuselimistöni ei toimi edelleenkään kuten sen pitäisi. Kalloni sisältöä magneettikuvataan ja aivojen sähköistä toimintaa tutkitaan EEG:llä. Pari viikkoa sitten otettiin kortisolin vuorokausieritystä tutkiva sylkitesti, joka on sama kuin aiempina vuosina tehty. Testin tulokset kertoivat, että kortisolin tuotantoni kyykkää keskellä päivää tasolle, jolla sen tulisi olla normaalisti noin puolenyön aikaan. En sinänsä ihmettele, miksi ajatustoimintani hyytyy keskellä päivää kuin robotilta, jolta napataan virtakaapeli seinästä. Pari kuukautta sitten tehty veren elohopeaa mittaava labra-arvo oli yli viitteiden, joten olen saanut tähän elohopeaa kelatoivan lisäravinnekuurin.

Olen tällä hetkellä työttömänä, koska kuntoutustukihakemukseni hylättiin. Kelan sekä eläkevakuutusyhtiön mukaan olen työkykyinen eli he kumosivat kaikki lääkärien lausunnot. Olen valittanut päätöksistä, koska olen itse vahvasti vielä eri mieltä. Keho reagoi edelleen rasitukseen ja stressiin voimakkaasti. Ylikierrokset iskevät, uni ei virkistä, keho turpoaa palloksi sekä outoa punaläiskä ihottumaa ilmestyy heti stressitasojen kasvaessa. Mielialat ailahtelevat edelleen voimakkaasti ja ahdistunut olotila puskee päälle voimakkaana usein.



Miksi mielestäni ajauduin uupumukseen?
Olen miettinyt paljon syy- ja seuraussuhteita ja sitä, miksi sairastuin ja kehoni ja mieleni pettivät minut. Olen todennut, että pakenin itseäni ja syvempiä varjojani jatkuvaan tekemiseen pikavaihde silmässä. Hakeuduin kaksi vuotta sitten oireiden alettua psykoterapiaan, jonka avulla olen alkanut hahmottaa kokonaiskuvaa itsestäni. Psykoterapian avulla olen etenkin alkanut oppia, mikä on ollut pohjimmainen tarve jatkuvaan ikiliikkuja-moodiin. Kohdallani vastaus on, etten koskaan ollut tutustunut itseeni syvemmin.

En ollut kysynyt itseltäni miten esimerkiksi lapsuus ja nuoruus vaikuttavat minuun ja ajatusmalleihini nykypäivänä tai mitä pakenen. Suomalaisessa yhteiskunnassa miehen oletetaan usein olevan aina vahva ja seisovan kuin kallio, kävi miten kävi. Paha olo ja väsyminen tulisi piilottaa ja jatkaa arkea viikingin lailla. Minäkin yritin aikani, kunnes seinä tuli lopullisesti vastaan. En ole vielä terve, mutta ehkä jonain päivänä, tästä kaikesta oppineena saan uuden mahdollisuuden energiseen ja onnelliseen elämään. Ennen kaikkea olen oppinut, ettei mieltä ja kehoa voi koskaan erottaa toisistaan. Molemmat vaikuttavat vahvasti toisiinsa. Ennen en tätä suostunut uskomaan, mutta kantapään kautta paksukalloisempikin yksilö oppii.



Tarkemmin tarinastani ja minusta voit lukea blogistani osoittesta: www.sielunisilmin.fi

Rakkaudella,

Veli_K

torstai 20. heinäkuuta 2017

Puolustuspuhe punaiselle palmuöljylle


Blogistin alustus:

Vierailevana kirjoittajana on tällä kertaa Tiina Kalu Bon Tuonti Oy:stä. Yhteistyö on sikäli kaupallista, että sain Tiinalta perheemme käyttöön ihanaa punaista palmuöljyä, mutta aloite kirjoitukseen tuli minulta. Punaiselle palmuöljylle olisi hyvät markkinat Suomessa, mutta sitä ei vielä elintarvikkeena oikein tunneta ja ihmisillä saattaa olla siitä virheellisiä käsityksiä. Halusin auttaa Bon Tuonti Oy:tä ja halusin tuoda ihmisten tietoisuuteen, että punainen palmuöljy on terveellinen, hyvä lisä niiden rasvalähteiden joukossa, joita on suositeltava käyttää. Suosittelen kokeilemaan sitä ja ottamaan sen valikoimiin. Meidän on hyvä saada erityyppisiä rasvahappoja monimuotoisista lähteistä. Punainen palmuöljy on yksi niistä. Annetaanpa Tiinalle puheenvuoro:

Puolustuspuhe punaiselle Palmuöljylle






Punainen palmuöljy on vuosituhansia vanha öljy. Tuo lämpöä kestävä, ravinteikas öljy sisältää runsain määrin karoteenia sekä E-vitamiinia. Sen terveysvaikutuksista löytyy lukemattomia tieteellisiä tutkimuksia. Miksi niistä ei puhuta? Miten on mahdollista että vuonna 2013 Amerikassa Dr. Ozin vuoden ihmeeksi valittu tuote ei ole saanut ansaitsemaansa huomiota?






Punainen palmuöljy on maukas lisä erilaisiin keittoihin.
Kurpitsakeiton kuva: Hanna Stolt/Gurmee blogi

Punaisen palmuöljyn esiin tulemisen esteenä on palmuöljyn laaja negatiivinen maine. Tuo negatiivisen maineen muuri on rakennettu sen ympärille niin huolella että todellisuus jää täysin pimentoon. Mustamaalaaminen on lyönyt läpi. Se on lyönyt läpi niin taidokkaasti että palmuöljyn puolestapuhujien on erittäin haasteellista saada äänensä kuuluviin. Miksi näin on? 







Miten on, kannattaako palmuöljyä oikeasti vältellä?







Ennen tähän kysymykseen vastaamista kannattaa ensin pysähtyä suuren kysymyksen äärellä.



Mitkä olisivat seuraukset jos palmuöljyn viljely kiellettäisiin kokonaan?







Vaikka palmuöljyn käyttö lopetettaisiin kokonaan, se ei poistaisi rasvan kulutusta mihinkään. Se johtaisi meidät suuren kysymyksen äärelle: Millä viljelymuodolla saataisiin tuotettua tarvittava määrä öljyä. Jos öljypalmuviljelmien tuottama sato korvattaisiin jollain muulla viljely tavalla, olisi se luonnon kannalta erittäin vahingollista. Jos se korvattaisiin esimerkiksi pellossa viljeltävällä soijaöljyllä, viljelyalaa tarvittaisiin kymmenen kertaa enemmän. Laajan maa-alan lisäksi viljelyyn käytettäisiin myös huomattavasti enemmän lannoitteita. 







Miten meidän tulisi toimia?







Kuluttajien tulisi valinnoillaan suosia sertifioitua palmuöljyä. Sen sijaan että vastustaa kaikkea palmuöljyä, kannattaa nostaa esiin sertifioidun palmuöljyn luontoa suojelevat vaikutukset. Malesia on edelläkävijä sertifioidun palmuöljyn suhteen. Malesiassa on luonnonmetsiä maan pinta-alasta yli 60 % ja tuo luku on pysynyt lähes samana 1990-luvulta lähtien. Lainsäädöksillä on pystytty tehokkaasti puuttumaan laittomaan metsän kaatamiseen. Sertifioidun palmuöljyn osuus nousee päivä päivältä, koska siihen on alettu kiinnittämään huomiota enenevissä määrin. 






Aurinkokeksit saavat nimenmukaisen värinsä Bonred öljystä.
Kuva Anna Maijala/Antipastaa blogi

Palmuöljyä ei siis kannata kieltää kokonaan. Sen sijaan on viisasta tuoda rohkeasti esiin sertifioidun palmuöljyn viljelyn tärkeys ja korvaamattomuus. Sademetsiä ei saa tuhota palmuviljelyn takia, mutta onneksi noita ravinnerikkaita hedelmiä saadaan maailmanlaajuistesti viljeltyä rakkaudella luontoa kohtaan. Eettisyys on kultaakin kalliimpaa ja sen edestä äänitorvena oikeaan suuntaan oleminen tuottaa luonnolle suuren palveluksen. 







Tiina Kalu, Bon Tuonti Oy

Bonred punainen palmuöljy
Bonredin punaista palmuöljyä tuottava yritys Malesiassa on ollut edelläkävijä sertifikaattien suhteen. Se oli maailman ensimmäinen palmuöljyä tuottava yritys, jolle RSPO sertifikaatti myönnettiin vuonna 2008. Ympäristön lisäksi työntekijöistä pidetään huolta esimerkillisen hyvin.
Öljy puristetaan hellävaraisesti öljypalmun hedelmistä, 24 tunnin sisällä niiden keräämisestä. Tämä takaa sen että öljy on juoksevassa muodossa ja sen hienostuneessa maussa voi aistia porkkanan vivahdetta. Runsaan karoteenipitoisuuden ansiosta, Bonred sisältää A-vitamiinin esiastetta erityisen paljon. Myös E-vitamiini pitoisuus on korkea ja suurin osa siitä on tiedemiesten hehkuttamaa tokotrienolia.
Punainen palmuöljy antaa ruualle herkullisen maun ja värin.
Kuvan punaisen peston resepti löytyy
Tinskun keittiössä & Tyynen kaa -blogista. Kuva Tiina Varjus
Bonred öljylle on myönnetty seuraavat EU:n hyväksymät terveysväitteet:

Tuote sisältää runsaasti E-vitamiinia. E-vitamiini edistää solujen suojaamista hapettumisstressiltä.
Tuote sisältää karotenoideja, joista muodostuu A-vitamiinia. A-vitamiini edistää normaalia rauta-aineenvaihduntaasi, sekä tukee limakalvojen, ihon, näön ja immuunijärjestelmäsi pysymistä normaaleina. Karotenoideista ei voi saada A-vitamiinin yliannostusta.
Miten Bonred öljyä käytetään?
Bonred öljyä voidaan käyttää moneen eri käyttötarkoitukseen. Korkean savuuntumispisteen ansioista se on ihanteellista paistamiseen. Miedon makunsa ansiosta sitä voi lorauttaa salaatin sekaan vaikka limen mehuun yhdistettynä. Öljyn oranssinpunainen väri antaa houkuttelevan ulkonäön sillä paistetun kalan pintaan tai sämpylöille kun sitä laittaa taikinan sekaan. Öljy soveltuu hyvin marinadien tai pestokastikkeiden pohjaksi. Öljy korostaa kasvisten omia, raikkaita makuja, öljy on ihanteellista osaksi vegaanista ruokavaliota. Ruoanlaiton lisäksi öljyä voi käyttää myös ulkoisesti mm. ihovoiteiden ainesosana, joten uusia käyttötapoja löytyy aina vaan lisää.

Reseptejä:
http://tinskunkeittiossa.blogspot.fi/2016/03/pienet-lampimat-tapas-leipaset-ja.html
http://tinskunkeittiossa.blogspot.fi/2016/09/herkullinen-tapenade-ja-aivan-mahtava.html
http://tinskunkeittiossa.blogspot.fi/2015/12/tinsku-testaa-redproof-haastaa.html
http://antipastaa.blogspot.fi/2015/11/aurinkokeksit-ja-punainen-palmuoljy.html
http://antipastaa.blogspot.fi/2016/02/porkkanamukikakku-ja-1-vuotissynttarit.html
http://antipastaa.blogspot.fi/2015/12/maukkaat-broileripasteijat-gluteeniton.html
http://antipastaa.blogspot.fi/2016/09/lahes-taydelliset-uunibataattiranskalai.html
http://www.gurmee.net/2016/01/17/gastronaatin-kurpitsakeitto/
http://aitoaarkiruokaa.fi/raakasuklaata-punaisesta-palmuoljysta/
Bonredöljyn rasvahappokoostumus:
Rasvaa 100 %, josta:
Tyydyttynyttä 41,6 %
Kertatyydyttymätöntä 45,8 %
Monityydyttymätöntä 12,6 %
0,2% C12:0 Lauric Acid
0,8% C14:0 Myristic Acid
36,2% C16:0 Palmitic Acid
4,0% C18:0 Steric Acid
0,4 % C20:0 Arachidic Acid
0,2 % C16:1 Palmitoleic acid
45,6% C18:1 Oleic Acid
12,3% C18:2 Linoleic Acid
0,3% C18:3 Alpha-linoleic Acid
Lisätietoa: www.bonred.fi
Liiteitä:
Tieteellisiä tutkimuksia punaisen palmuöljyn terveysvaikutuksista:

Dr. Oz, miracle of the year 2013:



Rasvahapoista: