keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Kyseenalaista juuttuneita syömistottumuksiasi

Ravintoammattilainenkaan ei ole täydellinen
Vaikka olen ammatiltani ravintoneuvoja, en ole täydellinen ruokailutavoissani. Minullakin on omia heikkoja kohtiani. Olen liian riippuvainen kahvista ja juon sitä herkästi enemmän kuin olisin aikonut. Tuloksena voi olla levottomuutta ja närästystä. Ihan tyhmää, eikö totta! Geneettisen testauksen mukaan kofeiini myös hajoaa minulla hitaanlaisesti kehossa.

Aamiainen on myös heikko kohtani. Minulla on taipumusta juuttua syömään liian yksipuolisia ja joka aamu samoin toistuvia aamiaisia. En muka viitsisi paistaa muutamaa kananmunaa tai smoothiemasiina pitää liian kovaa ääntä ja tykkään hiljaisuudesta aamulla. Rajoittavia ja ihan turhia tekosyitä! Nyt kun olen tämän
Oletko pysähtynyt pohtimaan miksi syöt nyt juuri siten kuin syöt? Onko ruokavaliossasi parantamisen varaa? Jos on niin miten ruokavaliota pitäisi muuttaa ja mistä saat tarvittaessa apua? Miten pääset tavoitteeseesi ja mitä hyvää siitä voi seurata?
lukijoille paljastanut, odotan saavani ryhtiliikettä aikaiseksi ja iloisen mielen kaupan päälle siitä että onnistun luomaan paremman aamiaiskulttuurin itselleni.
Meillä on usein enemmän vaihtoehtoja kuin ensin ajattelisimmekaan.

Mihin tarvitset korvaavaa ja tarvitsetko todella?

Eräässä sosiaalisen median keskusteluryhmässä yksi ihminen kyseli vaihtoehtoja ruisleivälle, jota oli tottunut rouskuttelemaan aamukahvin kanssa. Hänellä oli tarkoituksea testata miltä leivän jättäminen tuntuu kropassa, mutta hän oli silti löytänyt itsensä mutustelemasta ruisleipää aamiaiskahvinsa kanssa. Tuttu tilanne varmasti monelle ja hyvin inhimillistä. Meillä on tavoitteita pyrkiä kokeilemaan erilaisia juttuja ruokavaliossa jotta oppisimme millaisella ruokavaliolla voisimme paremmin, mutta aina emme pysy suunnitelmissa.

Motivaatioomme ja päättäväisyyteemme vaikuttavat monet tekijät. Usein emme ole vielä tarpeeksi huonossa jamassa, jotta toimisimme järkevällä tavalla ennaltaehkäisevästi tai siinä vaiheessa kun virheravitsemuksen jälkiä ei ole vielä työlästä lähteä korjaamaan. Moni muuttaa valitettavasti elämäntapojaan vasta kun ollaan aivan romuna, jos siinä vaiheessa muutokseen enää kyetään. Tietenkin aina parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ihmiskeholla on uskomattomia mekanismeja ja voimavaroja korjata itseään kun sille vain luodaan siihen otolliset olosuhteet.

Motivaatiota ja päättäväisyyttä syö myös se, jos olemme väsyneitä tai jos elämässämme on samaan aikaan meneillään kaikenlaista muutakin. On ns. "monta rautaa tulessa". Silloin pitää miettiä onko just nyt sopiva kohta tehdä muutosta tai toisaalta pitäisikö raivata aikaa terveydelle sitä vähäpätöisemmiltä asioilta. Joskus asioiden ylöskirjaaminen ja aikatauluttaminen, listat ja suunnitelmallisuus tulevat avuksi, samoin tukijoukkojen värvääminen ammattilaisista, läheisistä, ystävistä ja tuttavista. Kannustusta ja apua ei kannata jäädä passiivisena odottamaan. Sitä kannattaa aktiivisesti pyytää!

Minun vastaukseni ruisleipädilemman kanssa painiskelevalle somessa oli tällainen:
"Jos haluat lähestyä asiaa syvällisesti ja kokonaisvaltaisesti niin voisit miettiä miksi sun pitää pureskella jotakin aamukahvin kanssa. Sehän on vain tapa josta voi vapautua. Mitä jos menetkin sellainen kysymys edellä, että mitä antaisit sun mielelle ja keholle aamulla jos mieliteot ja totutut tavat eivät olisi tiellä? Munakas salaatilla samalla kun kiva musiikki soi taustalla? Ateriasmoothie?

Joskus kun meillä on tarvetta rutiineille ja tavoille joita me ei oikeasti yliminästämme käsin haluttaisi, elämästämme saattaa puuttua muita nautintoja tai elämässä olisi enemmän tilaa kosketukselle, ihmissuhteiden viemiselle uusille tasoille, toisten auttamiselle, uudelle kiinnostavalle harrastukselle tms.

Jos et ole halukas tämäntyyppiseen ajatusten, elämäsi tai tunteittesi prosessoimiseen, tee siemenleipää: 6dl erilaisia siemeniä, 3 kananmunaa, 1tl luonnonsuolaa ja tästä tehty sörsseli tasaiseksi uunipellille, vedät viillot pitsaleikkurilla tai veitsellä siten että tulee 12 palaa ja tyrkkäät uuniin 40 min 175 astetta. Rouskuttele aamukahvin kanssa."
Juuttuneet tavat voivat olla turhia taakkoja, joista on täysin mahdollista vapautua. Kyseenalaista siis tapojasi!
Syömishimojen taustalla sekä henkiset asiat, että biologia

Meillä on erilaisia syömistapoja joihin olemme juuttuneita. Uskaltaudutko miettimään millaisia henkisiä teemoja siellä taustalla voisi olla? Suosittelen Irene Kristerin kirjaa "Tunteet ja syöminen".

Jos meillä on mielitekoja joista haluamme päästä eroon, taustalla voi olla ihan kunnon ruokariippuvuus, esimerkiksi sokeririippuvuus. Siinä on mukana sekä henkisiä, että biologisia aspekteja. Kun saat sokeria tai muita herkkuja etkä pysty kontroloimaan ahmimistasi, kyse ei välttämättä ole huonosta itsekurista vaan ihan samat aivojen palkkiojärjestelmät aktivoituvat esim. sokeririippuvaisten aivoissa kuin mitkä aktivoituvat  niillä jotka ovat riippuvaisia tupakasta, alkoholista, huumeista tai joistakin lääkkeistä.

Ruokariippuvuuden hoidossa saatetaan tarvita ammattiauttajaa: sekä henkisen puolen, että ravintopuolen ammattiauttajaa. Usein ratkaisun tuo eri ammattilaisten yhteistyö ruokariippuvaisen auttamisessa. Keskiössä on ihminen itse. Hänen täytyy haluta toipua piinastaan.

Joskus kyse on yksinkertaisesti vain siitä että meidän täytyy saada piintyneitä tapoja muutettuamme toistamalla uutta tapaa riittävän monta kertaa. Suomen Ravintoterapiayhdistyksen blogikirjoituksessa on kerrottu, että tässä voi kestää eri ihmisillä eri aika, mutta lopulta uusi tapa hioutuu tottumukseksi, jossa on mukana automaatiota. Alun jälkeen siis helpottaa jos on valittu sellaisia toimintatapoja, joita voidaan järkevällä tavalla arjessa pitkäaikaisestikin toteuttaa.

Syömishimojen taustalla on usein myös pielessä oleva ruokarytmi (mm. liian harvat syömisvälit, napostelut, syömisen riistäytyminen käsistä illalla koska aamiainen ja lounas on ollut liian heikkoa ruokaa), alisyöminen ja ravintopuutokset. Myös hormonitoiminta vaikuttaa ruokahaluun ja syömisten säätelemiseen.

Silkkaa arjen rutinoitumista

On hyvin yleistä että ruokatottumustemme rutinoituminen arjessa johtaa siihen että ostamme aina samoja ruoka-aineita ja teemme aina samoja ruokia. Tylsää, yksipuolista ja laiskaa ajattelua! Ei ihme jos ruoan laittaminen ja kaupassa käyminen tuntuu puuduttavalta. Jos näin pääsee käymään, antakaa rutiineille huutia! Kirjatkaa ylös kaikki käytettävissä olevat ruoka-aineet ja katsokaa kaupan hyllyjä sillä silmällä, että mitä uutta ja terveellistä kokeilisitta tai mitä et ole pitkään aikaan ostanut. Alkakaa myös kokoamaan reseptipankkia, josta valita ruokareseptejä ja kirjatkaa myös ylös millaisia eri variaatioita jostakin tutusta reseptistä haluat kokeilla.

Mihin olet valmis ja uskallatko jo kyseenalaistaa, pohtia?

Yleisiä kysymyksiä minun vastaanotolla on myös mm "milläs mä nyt sitten herkuttelen" tai "millä voisin tämän korvata", jos on tarve pysyvästi tai kokonaan luopua jostakin tietystä ruoasta tai ruoka-aineesta. Järkevintä on kyseenalaistaa kokonaan, että miksi ruoka-aine tai ateriatyyppi pitäisi korvata tai miten henkisesti riippuvainen olet herkuttelusta tai esimerkiksi miksi sinun täytyisi syödä leipää. Mihin käytät herkuttelua mentaalitasolla? Pyritkö täyttämään syömisellä jotakin sisäistä täyttymätöntä tarvetta, jolloin tarve ei kuitenkaan koskaan täyty syömisellä vaan löytämällä se todellinen asia, josta on kysymys. Käsiteltävä henkinen trauma kenties tai tarve oivaltaa jotakin olennaista, jotakin joka on niitä puuttuvia palasia elämässämme kohti eheyttä. Ei sun oikeasti ole mikään pakko herkutella! Kumpi teillä määrää, sinä vai ruoka?


Aina ei toki olla vielä henkisesti valmiita menemään näin syvälliselle tasolle ajattelussa ja toiminnassa, vaan on järkevämpää tehdä vähittäisiä muutoksia.

Herkuttelun tarve liittyy myös biologisella tasolla usein endorfiinien puutteeseen, jota voidaan hoitaa mm. korjaamalla ruoansulatusta ja ruokavaliota ja näin varmistamalla riittävä hermovälittäjäaineiden vaatima aminohappojen saanti ja/tai aminohappoterapia esimerkiksi fenyylialaniinivalmisteella. Myös esimerkiksi liikunta ja hyvä seksi lisäävät endorfiinin tuotantoa.

Toki jos ruokavaliosta päädytään esim. allergioiden ja yliherkkyyksien vuoksi karsimaan jotakin, on tärkeä pohtia miten se vaikuttaa eri ravintoaineiden saantiin jottei pääse syntymään puutostiloja tai epätasapainotiloja. Tässä kohden ravintoammattilainen voi auttaa.

Joskus pitää vaan saada vipinää keittiöön

Löydätkö omista syömistottumuksistasi hassuja juttuja joita et ole vielä hoksannut kyseenalaistaa?

Onko kaupassakäynti ja ruoanlaitto käynyt rutinoituneeksi ja tylsäksi?

Miten aiot saada vipinää keittiöösi?


maanantai 30. tammikuuta 2017

Kätilön ajatuksia kilpirauhasen vajaatoiminnasta

Vieraileva kirjoittaja on tällä kertaa kokenut kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastava kätilö, joka kertoo millaisia havaintoja on tehnyt työssään koskien kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavia äitejä. Hän haluaa, että hänen kirjoituksensa julkaistaan nimettömänä.

Olen toiminut kätilönä noin 25 vuotta ja itse synnyttänyt kaksi lasta vuosina -93 ja-96, reilusti päälle kolmekymppisenä. Minulla todettiin kolme vuotta sitten epätyypillinen kilpirauhasen vajaatoiminta kliinisen tutkimuksen ja laboratorionäytteiden perusteella.
Todennäköisesti ongelmat raskauksissani ja synnytyksissäni johtuivat kilpirauhasen vajaatoiminnasta, koska mitään muuta tyypillistä raskauteen liittyvää tautia ei löydetty kuten raskausmyrkytys, jota epäiltiin ensimmäisessä raskaudessa. Raskausmyrkytysoireet ovat samantapaisia kuin kilpirauhasen vajaatoiminnassa: turvotus (muistutin työkaverin mielestä aasialaista venepakolaista), loppuraskaudessa painoni nousi 1Kg/viikko, verenpaineen nousua. Näistä syistä synnytys käynnistettiin, vaikka muissa arvoissa ei ollut poikkeavaa. Käynnistetty synnytys ensisynnyttäjillä päättyy usein keisarinleikkaukseen, niin kuin minullekin sitten kävi. Minulle tehtiin hätäsektio esikoiseni alkavan hapenpuutteen vuoksi.

Ennen kuin aloin odottaa toista lastani, sain keskenmenon 12 raskausviikolla. Toinen raskauteni sujui paremmin, mutta ongelmat tulivat synnytyksessä ja synnytyksen jälkeen. Synnytykseni kesti kauan supistusheikkouden vuoksi, mikä on tyypillistä kilpirauhasen vajaatoiminnassa. Lihasheikkoutta ja väsymystä. Kohtu on suuri lihas, jonka täytyy toimia tehokkaasti, että lapsi syntyy. Jos kohtulihas ei toimi niin kuin toimia tulisi, niin aina tulee ongelmia synnytyksessä. Kuopukseni syntyi, kun synnytystä vauhditettiin kalvojen puhkaisulla ja oksitosiini-infuusiolla (supistuksia tehostava suonensisäinen lääke) ja siitäkin huolimatta supistukset eivät olleet tarpeeksi tehokkaita ja potra poika autettiin imukupilla maailmaan. Ongelmat eivät päättyneet tähän. Kun kohtulihas ei toimi, niin eihän se istukkakaan sieltä lähde ilman nukutusta ja istukan käsinirroitusta ja kun kohtulihas ei jaksa supistua enää olenkaan synnytyksen jälkeisestä rasituksesta, niin lapsivuodeosastolla aloin vuotaa verta kuin seula, mikä on epänormaalia jälkivuotoa synnytyksen jälkeen. Vuoto saatiin loppumaan vahvalla oksitosiini-infuusiolla. Kun pääsin kotiin sairaalasta hemoglobiinini oli noin 80.


Oma kokemukseni ja tietoisuuteni lisääntymisen vuoksi olen kätilön työssäni huomannut, että yhä useammalla raskaana olevalla ja synnyttäjällä on perussairautena kilpirauhasen vajaatoiminta ja Thyroxin-lääkitys, muutamia raskaana olevia äitejä lukuun ottamatta, joilla on T-3-lääkitys, joko yhdistelmähoitona tai monoterapiana. Olen huomannut, että monilla raskaana olevilla ja synnyttävillä äideillä, joilla on Thyroxin-lääkitys on lääkityksestä huolimatta kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita. Thyroxin-lääkityksestä huolimatta olen huomannut myös erittäin monioireisia kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita fertiili-ikäisillä naisilla. Keskenmenoja, edellä mainittuja ongelmia raskaudessa ja synnytyksissä mutta myös mielen alueella olen havainnut apatiaa, masennusta, ahdistusta, paniikkihäiriöitä, merkittävää ylipainoa, korkeaa verenpainetta.

Todettiin yhdessä työkavereiden kanssa, että nykyään on harvinaista, että synnyttämään tulee nainen, joka on täysin terve ja synnyttää normaalisti ilman komplikaatioita. Tavallisimpia perussairauksia fertiili-ikäisillä on allergiat, astma, laktoositon ruokavalio ja nykyään yhä useammalla gluteeiniton ruokavalio ja yhä useammalla on kilpirauhasen vajaatoiminta. Psykiatrian ja/tai psykologin käynnit ovat lisääntyneet. Kilpirauhasen vajaatoiminnan hoito on Suomessa lapsenkengissä ja kiistanalainen. Sairauden oireet ovat hyvin moninaiset; kätilönä toimineena tulee mieleen, kuinka moni näistä oireilevista nuorista naisista kärsii hoitamattomasta tai puutteellisesti hoidetusta kilpirauhasen vajaatoiminnasta? Kilpirauhanen, joka on elimistön ”voimalaitos ”, vaikuttaa joka ikisessä ihmisen biljoonassa solussa. Voi todellakin sanoa: Jos ei ole kilpirauhasta niin ei ole elämää ja jos se toimii huonosti niin elämänlaatu on huonoa.

Olen huomannut että niillä äideillä, joilla on hoitona kilpirauhasen vajaatoimintaan heillä huonosti toimiva Thyroxin-lääkitys on paljon ongelmia raskaudessa, synnytyksessä ja synnytyksen jälkeisessä ajassa. Joillakin harvoilla valveutuneilla naisilla on hoitonaan Liothyronin (synteettistä T3-hormonia) tai eläinperäiset valmisteet silloin kun Thyroxin (synteettistä T4-hormonia, joka on varastohormoni) ei ole heillä riittävän hyvin toimiva lääkitys tai se on suoranaisesti pahentanut heidän vointiaan. Näillä naisilla raskaudet ja synnytykset sujuvat yleensä hyvin ja ilman komplikaatioita.





perjantai 27. tammikuuta 2017

Lapsilla heikommat oikeudet hyvinvointiin

Vaikka kuinka tietää, että pahuutta ja epäoikeudenmukaisuutta on maailmassa, yksi vaikeimmista asioista kestää on se, jos lapsille tapahtuu jotakin pahaa. Lapset ovat tunnetusti meidän tulevaisuus. Lapset ovat silmäteriämme. Nykyiset lapset ovat niitä ihmisiä, joiden me haluaisimme pitävän meistä huolta kun tulemme vanhoiksi emmekä pärjää enää yksin. Meidän pitää puolestamme pitää huolta lapsista ja nuorista. He ovat meidän aikuisten vastuulla.

Se miten yhteiskunta kohtelee sen puolustuskyvyttömämpiä ja heikoimpia jäseniään, määrittää aika tavalla yhteiskunnan moraalin ja sivistyksen tason. Aivan liian usein törmää kokemuksiin siitä miten vanhemmat ovat joutuneet ihan tosissaan taistelemaan lastensa oikeuksien puolesta. Se on musertavaa ja yhteiskunta tuntuu silloin viholliselta. Se on valtava stressi. Jokainen normaali vanhempi ja huoltaja on valmis tekemään lähestulkoon mitä vain, jotta lapsi olisi turvassa ja hänellä olisi asiat hyvin.

Terveyden ja hyvinvoinnin suhteen lapset ovat eriarvoisessa asemassa aikuisiin nähden. Otan kirjoituksessa esiin kaksi epäkohtaa: päiväkoti- ja kouluruokailun ja homeiset rakennukset.

Ruokailu

Kun aikuinen menee työpaikalleen, kukaan ei vahdi hänen syömisiään. Hän saattaa mennä työpaikkaruokalaan ja jos hänellä on vaikkapa gluteeniton ruokavalio, hän sanoo siitä keittiölle ja hänelle todennäköisesti järjestyy gluteeniton annos ilman että tarvitsee kiikuttaa nähtäväksi lääkärintodistusta. Aikuisen sanaan omasta terveydentilastaan luotetaan. On myös tavallista ja täysin oikein tuoda omat eväät. Saat syödä vaikka mummoja tai pieniä kiviä työpaikan taukohuoneessa ja se on sinun asiasi. Sen sijaan aikuisen sanaan lapsensa terveydentilasta ei välttämättä luoteta vaan tarvitaan lääkärintodistus.

Ruokavalioasioissa fiksut lääkärit ovat kiven alla. On paljon ruokavalio-ongelmia, jotka eivät tule näkyviin tutkimuksissa vaan havaitaan, että jokin oire tai terveysongelma kohentuu ruokavaliomuutoksella. Silti on lääkäreitä, jotka eivät suostu kirjoittamaan lääkärintodistusta päiväkoti- tai kouluruokailuun erityisruokavaliosta jos tietyt kriteerit eivät täyty. Lapsellasi pitää olla juuri tietynlainen ongelma kuten selvä allergia tai keliakia, jotka ovat todennettavissa laboratoriotestein. Lääkäri siis katsoo ohjeistuksista ja paperista onko lapsellasi jokin ongelma. Sillä mitä sanot omista huomioistasi lapsesi suhteen ei välttämättä ole mitään merkitystä.

Kuka haluaisi huvikseen lapselleen ruokarajoituksia? Pitääkö lapsen esimerkiksi kärsiä kroonisesta ripulista, kroonisista ihottumista, ylivilkkaudesta tai vatsakivuista, koska lääkäri on asenteellinen ja osaamaton, ymmärtämätön? Eihän sellaisessa ole sen enempää järkeä kuin sydäntä, vai mitä olet mieltä? Ehkä ajatellaan, että mitä vähemmän "ruokavaikeilijoita" joukkoruokailussa, sen helpompi ruokailu on järjestää. Systeemin tulee siis palvella systeemiä, ei ihmistä ja tässä tapauksessa puolustuskyvytöntä lasta tai nuorta.

vinkki: Hyvä aika testata jotakin ruokavaliota kouluikäisellä lapsella kun lääkärintodistusta ruokavaliokokeilulle ei ole saatu on kesäloma. Reilussa parissa kuukaudessa usein tulee hyvin näkyville ruokavalion hyödyt ja kun on kertoa lääkärille kokeilun tuloksista, saattaa päiväkoti- ja kouluruokailu erityisruokavalion tarpeessa järjestyä helpommin.

Saattaa olla, että päiväkotiin tai kouluun ei edes saa tuoda omia eväitä jos lapselle ei myönnetä sellaista ruokavaliota, jolla hän voi hyvin.

Sisäilmaongelmat

Vastaanotolleni tulee usein aikuisia jotka ovat töissä jossakin sisäilmaongelmaisessa ja/tai homeisessa oppilaitoksessa. Heillä on vaikeita kroonisia terveysongelmia, jotka vaikuttava mm. immuniteettiin, hormonitoimintaa, psyykeen, energiatasoihin, unensaantiin, hengittämiseen, ajatustoimintaan ja ihoon. Oireilu saattaa jonkin verran, yleensä hyvin vähän kohentua ruokavaliohoidolla, ravintolisillä ja yrteillä kun on ensin riittävästi tutkittu asioita mm. kyselykaavakkein, keskustellen ja laboratoriotestein ja voitu kohdentaa apu mahdollisimman yksilöllisesti. Silti merkittävää apua saadaan aikaiseksi usein vasta kun ihminen irtisanoo itsensä tai järjestää jotenkin muutoin itsensä pois sairaasta rakennuksesta. Joskus se on koti joka on sairas, ei työpaikka tai sitten sekä koti, että työpaikka ovat homeessa tai muuten myrkyllisiä.

Lapset ovat täysin aikuisten armoilla. Aikuinen voi hommata terveen kodin tai vaihtaa työpaikkaa. Usein lapset ovat pakotettuja jatkamaan homeisissa kouluissa riippumatta siitä miten järkyttävää jälkeä ne tekevät kehittyville pienille ihmisille. "Tuntui kauhealta jättää ne lapset sinne homeiseen kouluun kun itse irtisanoin itseni". Saattaa joku asiakkaistanikin todeta. Ongelmia usein vähätellään mahdollisimman pitkään. Sisäilmaongelmia tutkitaan usein täysin puutteellisella osaamisella ja puutteellisin keinoin. Kenties tarkoituksellisesti ettei tarvitsisi tehdä kalliita ja usein hyödyttömiä väärin toteutettuja remontteja tai jopa purkaa koko roska?

Vauriot ihmisten terveydessä olisivat vähäisemmät jos asioihin puututtaisiin ajoissa. Silti homealtistuksesta yleensä seuraa pysyvä herkistyminen ja oireilustakin voi olla hidasta toipua. Mm. immuniteetin ja hormonitoiminnan kanssa voi olla ongelmia pitkäänkin altistuksen jo päätyttyä. Mitä ihmettä me oikein tehdään meidän lapsille ja nuorille ja mitä tulevat sukupolvet tästä tulevat sanomaan? Enpä ihmettele jos halut syöttää meille velliä, käännellä meitä sängyssä ja vaihtaa meillä vaippoja kun tulemme vanhoiksi on nykyisiltä lapsilta ja nuorilta hieman kateissa tulevaisuudessa. Metsä usein vastaa kuten sinne huudetaan.

Tässä pari pientä, mutta merkityksellistä selviytymistarinaa kahden urhean leijonanemon taistelusta lastensa terveyden ja hyvinvoinnin puolesta:

Kotikoulukin on parempi kuin myrkkykoulu

Espoolaiselle toimittajalle, Pike Hilakarille oli äitinä vaikea siirtää lapsi kotikouluun sisäilmaongelmaisesta koulusta, vaikka toisaalta päätöksen pitäisi olla helppo. Tilanteessa ei ollut kuitenkaan muuta vaihtoehtoa, koska lapsi ei voinut oireidensa takia osallistua opetukseen kyseisissä tiloissa.

Muutamat oppilaat olivat jo vaihtaneet koulua, mutta Hilakari koki, ettei voinut jättää muita lapsia, henkilökuntaa ja vanhempia pulaan. Kotikoulu tuntui aluksi hyvältä ratkaisulta, mutta jo aika pian hän huomasi, että apua tai tukea ei koulun suunnalta tullut pyynnöstä huolimatta. Oli myös hankalaa motivoitua ja motivoida, koska oli niin väsynyt tilanteesta.

Ekaluokkalaisen aktivistiäidin toimintaan ihastuttiin ja vihastuttiin. Opettajat ymmärsivät, mutta eivät aluksi uskaltaneet puhua asiasta. Jotkut vanhemmat eivät halunneet uskoa tilanteen vakavuutta, ja hakivat syytä ihan muista asioista. Hilakari sai myös vihapostia, ettei tieto perustunut faktaan vaan oireisiin ja kokemukseen. Vähättelystä ja epäuskosta huolimatta Hilakari jatkoi taistelua ja mukaan liittyi muitakin altistuneiden lasten vanhempia.

Aikaan saatu nopea väistö oli ratkaisu, jonka myötä koulu suljettiin kokonaan. Siihen auttoi medianäkyvyys, ja hyvä ja rakentava vuorovaikutus päättäjien kanssa. Hilakarien kannalta päätös tuli myöhään, sillä hän oli jo lapsen toiveesta päättänyt vaihtaa toiseen kouluun, jossa perheen vanhempi lapsi jo oli. Nyt tilanne on normalisoitunut, mutta sisäilmaongelmia on havaittu myös uudessa koulussa, vaikkakin pienemmissä määrin.


Lapselta evättiin hölmöläismäisesti gluteeniton ruoka

Lempäälässä asuva perhe törmäsi kunnan virkamiesten vahvaan asenteellisuuteen ja kankeaan päätöksentekoon yksinkertaisessa lapsen erityisruokavaliota koskevassa asiassa. Perheen poika oli käynyt funktionaalisen lääkärin vastaanotolla, missä selviteltiin monenlaisia asioita. Yksi näistä oli epämääräiset vatsavaivat. Kun keliakiageeni vielä näytti positiivista, niin lääkäri suositteli siirtymään gluteenittomaan ruokavalioon. Tästä olisi lääkärin mukaan apua myös pojan muuhun terveydentilaan. Hän kirjoitti asiaan kuuluvan lääkärintodistuksen, koska kunta edellytti sitä.

Kahden vuoden kuluttua kunnasta ilmoitettiin, että todistus ei enää kelpaakaan, koska se ei täytä uusia kriteerejä. Pitää olla vilja-allergia tai keliakia, jotta voi saada gluteenittoman ruokavalion. Vaadittiin uutta todistusta, joka toimitettiin, mutta se ei silti kelvannut. Äiti kävi kiivasta viestinvaihtoa kouluterveydenhoitajan, koululääkärin, sivistysjohtajan, ruokapalvelupäällikön, sosiaali- ja terveysjohtajan ja ylilääkärin kanssa ja vaati kirjallista päätöstä asiasta, sekä valitusosoitetta. Näitä ei luvattu.

Kukaan ei vastannut kysymykseen, kuka viime kädessä päättää tästä asiasta. Nämä virkamiehet vain pallottelivat asiaa edestakaisin. Ylilääkäri teki funktionaalisesta lääkäristä ilmoituksen Valviraan, koska tämä oli muutaman tällaisen ”epämääräisen” todistuksen kirjoittanut. Kunnan sivistysjohtaja puolestaan tiedusteli äidiltä ja isältä,  onko tämä todistuksen kirjoittanut lääkäri oikea lääkäri, vai joku funktionaalinen. (blogistin kommentti: Monet funktionaaliseen lääketieteeseen kouluttautuneet lääkärit ovat erikoislääkäreitä ja vähintään lääketieteen lisensiaatteja. He ovat siis opiskelleet lääkäreiksi tai erikoislääkäreiksi ja tämän lisäksi hankkineet lisäosaamista ja lisätietoa mm. ravitsemuksesta, biokemiasta ja edistyksellisistä moderneista tavoista hyödyntää laboratoriodiagnostiikkaa)

Asenne tuli varsin selväksi. Poika oli saanut selkeästi apua gluteenittomasta ruokavaliosta ja kokonaisuus huomioiden olisi ollut kohtuutonta pakottaa lapsi syömään sellaisia ruoka-aineita, jotka aiheuttaisivat hänelle ongelmia. Vaikka äiti kuinka perusteli, selvitti asiaa ja lähetti informaatiota, eivät nämä virkamiehet olleet valmiita pyörtämään päätöstään. Pojan olisi heidän mukaansa syötävä tavallista kouluruokaa vatsavaivoista huolimatta.

Äiti kanteli lopulta virkamiesten toiminnasta Aluehallintovirastoon. Jo ennen sen päätöstä kunta vihdoin ilmoitti, yhdeksän kuukauden vitkuttelun jälkeen, että poika saa gluteenittoman ruokavalion. Kunta oli tällä välin luonut ihan oman prosessin tällaisia tapauksia varten. Päätös tarvittiin niin terveydenhuollon, kuin sivistystoimenkin puolelta. He olivat kehittäneet lomakkeen, jolla tieto kulki näiden kahden instanssin välillä. Fyysistä välimatkaa on muutama sata metriä. Todellisuudessa kyse oli vain siitä, että kunta halusi säilyttää asiassa kasvonsa.

Päätös olisi voitu tehdä huomattavasti yksinkertaisemmin, mutta "kiusa se on pienikin kiusa", sanoo äiti. Aluehallintovirasto totesi päätöksessään, että kunta ei käyttänyt harkintaa, vaikka tässä tapauksessa sitä olisi pitänyt käyttää. He myös totesivat, että kunta oli tarpeettomasti viivyttänyt asian päättämistä, ei ollut toimittanut perheelle kirjallista päätöstä ja että koko päätös oli vastoin luottamuksen suoja -pykälää. Kaksi vuotta voimassa ollutta erikoisruokavaliota ei olisi lainkaan saanut evätä.


torstai 26. tammikuuta 2017

Onko Thyroxin "way to go"?

Tähän siteeraamani kirjoitus Facebook-sivullani keräsi vuorokaudessa yli 6500 lukijaa ja 38 jakoa. Aihe on siis päivänpolttava ja tärkeä. Jokainen, jolla on jokin sairauden hoitoon tarvittava lääkitys ansaitsee juuri itsellä toimivan lääkityksen.

Facebook-sivuni: https://www.facebook.com/SaineNina/

Onko Thyroxin "way to go?"

On ihmisiä, joilla kilpirauhasen vajaatoimintaan lääkärin määräämä Thyroxin-lääkitys futaa vaivattomasti eivätkä he tunne olevansa väsyneitä, masentuneita eivätkä sairaita. Mahtavaa! He ovat todella onnellisessa asemassa. Siis todella, te joilla Thyroxin toimii lääkityksenä ja saatte jopa teille sopivaa annostelua (hirmuisesti on nimittäin potilaita, joita pidetään virheellisiin labratulosten tulkintoihin pohjautuen vajaalääkityksellä), ette voi kuvitellakaan miten onnellisessa asemassa olette!

On nimittäin iso joukko potilaita, jotka eivät syystä tai toisesta hyödy Thyroxinista vaikka annostelua veivaisi mihin suuntaan tahansa tai vaikka kuinka hoitaisi muuten kokonaisvaltaisesti mm. elämäntavoilla, ruokavaliolla, ravintolisillä yms. Potilaat puhuvat "Thyroxin-helvetistä". En itse usko helvettiin tulisen kidutuksen paikkana, mutta ymmärrän kielikuvan. Helvetti kuvaa lohdutonta ja loputtomalta tuntuvaa epätoivoista kidutusta. Sellaista olen itsekin kokenut minulle sopimattomalla kilpirauhaslääkityksellä.

On harmillista, että Suomi tai oikeastaan koko planeettamme on niin takapajuinen paikka, mutta kilpirauhaspotilaiden hoidon ja kohtelun suhteen Suomi vetää kyllä pohjat. Tuhannet potilaat eivät ole väärässä ollessaan sitä mieltä että jokaisella pitäisi olla oikeus saada juuri sellaista lääkitystä kilpirauhasen vajaatoimintaansa, joka heille sopii. Tekosyynä ei voi olla se, että lääkärit ja viranomaiset ovat asenteellisia tai eivät viitsi opetella muiden kuin Thyroxinin käyttöä.

Tällä hetkellä moni joutuu tappelemaan jatkuvasti lääkäreiden kanssa saadakseen sopivaa lääkitystä. Lääkitysvaihtoehdot voisi jakaa kolmeen ryhmään:

1.Thyroxin eli synteettinen varastohormoni T4, joka ei läheskään kaikilla muunnu riittävästi kehossa aktiiviseksi solutasolla toimivaksi T3-hormoniksi. Tämä on yleisin vaihtoehto, josta on tullut standardihoito. Silti kaikki eivät saa edes tätä hoitoa lääkärien osaamattomuuden takia.

2. Erilaiset yhdistelmähoidot, jotka sisältävät sekä varastohormoni T4, että T3. Tämä voidaan toteuttaa yhdistelemällä Thyroxinia ja synteettistä T3-hormonia eli liothyroninia tai käyttämällä useilla erittäin hyvin toimivia eläinperäisiä valmisteita, jotka sisältävät kaikkia kilpirauhasen tuottamia hormoneja. Hoito voi olla monenkin erityyppisen kilpirauhashormonivalmisteen yhdistelemistä. Vika hoidoissa on usein se, että T3-hormonin osuus ei ole riittävän suuri. Kehomme ja olosuhteemme ovat biokemiallisesti erilaiset, joten niin pitää olla myös lääkitysratkaisumme. Niin se on muidenkin sairauksien kuin kilpirauhasen vajaatoiminnan hoidossa!

3. T3-monoterapia. Tätä tarvitsee harvempi, mutta vaikka prosentuaalinen osuus olisi pieni, niillä joille nakki napsahtaa, homma toteutuu 100%. Eli ne jotka T3-monoterapiaa eli synteettistä T3-hormonia yksinomaisena hoitonaan tarvitsevat, ihan aikuisten oikeasti ja tosissaan sitä tarvitsevat. Itsellä on tämä tilanne. Toistaiseksi ei ole onnistuttu lisäämään pientäkään annosta T4-hormonia hoitooni mukaan ilman että se toisi vajaatoimintaoireita takaisin. Yksinkertaisesti vain voin parhaiten T3-monoterapialla. Vaikka tätä lääkitysmuotoa on yritetty erityisen hanakasti demonisoida, näyttöä sen väitetystä vaarallisuudesta ei ole. Mikä tahansa lääkitys voi olla vaarallista väärin toteutettuna.

Oikein annosteltuna kaikki kilpirauhasvalmisteet ovat turvallisia käyttää.

Silti valitettavasti moni jää nuolemaan näppejään ja kärvistelemään vääränlaisessa hoidossa tai jopa hoidotta. Moni joutuu hankkimaan lääkityksensä ulkomailta ja näiden potilaiden lääkitykset eivät näy myöskään Fimean tilastoissa. Eläinperäisten ja synteettisen T3:n käyttö on yleisempää kuin tilastot antavat ymmärtää. Kukaan ei halua huvikseen vaikeammin saatavissa olevaa lääkitystä. Sille on olemassa vissit perusteet että ihmiset ovat valmiita uhraamaan aikaansa ja varojaan saadakseen näitä "humpuukilääkkeitä". Kun kyse on terveydestä, ollaan valmiita näkemään vaivaa.

Kaikille vaikeuksissa oleville kilpirauhaspotilaille tahdon toivottaa sylikaupalla, rakkautta, valoa ja tsemppihenkeä. Muistakaa turvautua toisiinne vertaistuessa!

maanantai 23. tammikuuta 2017

Kunnon tukisukat on pop!

Minulla taipumusta jalkojen turvotteluun. Omassa ajatusmaailmassani suosin aina mieluiten lääkkeettömiä vaihtoehtoja, joskin tottakai lääkkeilläkin on oma paikkansa ja niitä tarvitaan. Pitkillä lennoilla tai kun joutuu seisoskelemaan paljon olen tykännyt käyttää hyviä tukisukkia. Nyt blogin vieraskirjoittajana Katariina Hyvönen kertoo erilaisista tukisukista ja niiden käytöstä:

Tukisukkien ei tarvitse olla tylsän värisiä. Toki niitä saa myös yksivärisinä, mutta myös mm. raidallisina, pilkullisina tai kukallisina. Jokaiselle löytyy varmasti omaa silmää miellyttävät ja käyttötarkoitukseen soveltuvat.

Tukisukat ovat monipuolinen terveystuote, joiden käytöstä kaikki voivat hyötyä. Tukisukkia käytetään jalkojen turvotuksen, suonikohjujen ja veritulppien ennaltaehkäisyssä sekä hoidossa. Tukisukat puristavat jalkaa porrastetulla paineella, joka on voimakkaimmillaan nilkassa ja lievenee polvea ja reittä kohti. Tukisukkien luoma paine tehostaa veren virtausta takaisin jaloista kohti sydäntä, mikä vähentää verisuoniin kohdistuvaa painetta ja estää nesteen kertymisen jalkojen alaosiin. Tämän ansiosta jalat eivät pääse turpoamaan.

Tukisukat jaotellaan käyttötarkoituksen mukaan ns. tavallisiin tukisukkiin ja lääkinnällisiin tukisukkiin eli hoitosukkiin. Tavallisia tukisukkia käytetään turvotuksen ennaltaehkäisyssä esimerkiksi pitkiä aikoja seistessä tai istuessa sekä lentosukkina. Lääkinnällisiä tukisukkia taas käytetään laskimo- ja lymfaperäisten vaivojen, kuten suonikohjujen, laskimotulehdusten ja lymfedeeman hoitoon. Lääkinnälliset tukisukat on neulottu hieman monimutkaisemmalla tavalla kuin tavalliset tukisukat, minkä lisäksi niiden materiaali on laadukkaampaa ja paremmin kulutusta kestävää.

Sekä tavallisia että lääkinnällisiä tukisukkia valmistetaan useissa eri puristus- eli kompressioluokissa. Lievän kompression ja luokan 1 tukisukat sopivat terveelle ihmiselle estämään turvotusta ja jalkojen väsymysoireita. Luokan 2 ja tätä voimakkaamman kompression tukisukat taas sopivat henkilöille, joilla on voimakasta turvotusta, suonikohjuja tai laskimoiden vajaatoimintaa. Tukisukkia valmistetaan polvikorkuisina, reisimittaisina ja sukkahousuina. Polvikorkuiset tukisukat ovat suosituimpia helppokäytöisyytensä vuoksi. Silloin kun turvotusta tai suonikohjuja on polven takana tai reisissä, ovat kuitenkin reisimittaiset tukisukat tai tukisukkahousut tarpeen.

Terveelle ihmiselle, joka ei kärsi laskimoiden vajaatoiminnasta, on tukisukista hyötyä erityisesti pitkiä aikoja seistessä tai istuessa sekä pitkillä lentomatkoilla. Staattisessa seisoma- tai istumatyössä jalat alkavat herkästi turvota, jos jalan lihaksia ei säännöllisesti liikutella. Liikkuessa pohjelihas auttaa verisuonia kuljettamaan verta takaisin kohti sydäntä. Kun pohjelihasta ei käytetä pitkään aikaan, alkaa veri kerääntyä jalan alaosiin, joka ilmenee turvotuksena ja epämiellyttävänä painon tunteena jaloissa. Tukisukkien puristus auttaa verisuonia kuljettamaan verta takaisin kohti sydäntä, minkä ansiosta veri ei pääse kertymään jalkoihin ja jalat turpoamaan.

Myös lentokoneessa istuminen aiheuttaa monelle jalkojen turpoamista. Lisäksi pitkät, yli neljän tunnin lentomatkat kasvattavat merkittävästi riskiä veritulppien syntymiseen. Lentokoneessa istutaan pitkiä aikoja paikallaan ahtaissa tiloissa ilman mahdollisuutta liikutella jalkoja, minkä vuoksi veri ei pääse kunnolla kiertämään jaloissa. Matkustamon kuiva ilma aiheuttaa nestehukkaa, joka tekee verestä paksumpaa, mikä entisestään altistaa veritulppien syntymiselle. Tämän vuoksi lentäessä suositellaan käytettäväksi matkustamiseen suunniteltuja tukisukkia eli lentosukkia. Lentosukkien kompressio on tavallisesti luokkaa 1. Tavallisista tukisukista lentosukat eroavat usein materiaaliltaan, sillä lentosukat valmistetaan ohuesta ja hengittävästä materiaalista.

Tukisukat tulisi aina valita oman tarpeen mukaan, ja erityisesti silloin, kun sukkia käytetään laskimo- tai lymfaperäisten sairauksien hoidossa, on apua tukisukkien valintaan hyvä pyytää lääkäriltä. Myös erikoisliikkeiden ja nettikauppojen myyjät osaavat auttaa oikean kompressioluokan ja mallin valinnassa. Laajan valikoiman tavallisia ja lääkinnällisiä tukisukkia löydät osoitteesta www.tukisukat-shop.com. Apunasi ovat koulutetut asiakaspalvelijat, jotka kertovat mielellään lisää tuotteista.

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Sabotoiko joku pyrkimyksiäsi terveempään elämään?

Uusi alku

Olet päättänyt lopettaa epäterveellisesti syömisen tai olet löytänyt vaikkapa gluteenittomasta tai maidosttomasta ruokavaliosta itsellesi apua. Kärsit kenties ruokariippuvuudesta ja tiedät ettet voi ottaa "vain sitä yhtä kakkupalaa tai vain sitä yhtä suklaakonvehtia" tai muuten siitä tulee monen päivän hillitön mättöputki joka päättyy lannistumiseen, itseinhoon ja tunteeseen että olet huono ihminen, joka ei koskaan pysty ryhdistäytymään.

Saatat olla tosi innostunut ruokavaliostasi ja kenties voit jo paljon paremmin sitä jonkin aikaa noudatettuasi. Haluaisit kuuluttaa koko maailmalle mitä olet löytänyt ja kokenut. Saatat toisaalta olla vaiheessa, jossa elät myös ns. "suruvuotta". Mikään ei ole enää entisellään koskien mm. ulkona, kylässä ja erilaisissa kekkereissä syömistä. Et halua enää kiduttaa itseäsi vahingollisella syömisellä, mutta muutos voi ottaa lujille. Et kenties ole vielä kokonaan havahtunut siihen mitä kaikkea voi tulla tilalle jos jotakin vanhaa jättää taakseen. Saatat olla vielä ajatuksiltasi fokusoitunut "kieltoihin ja rajoitteisiin" ruokavaliosi suhteen, etkä vielä täysin kasvanut vaalimaan mielessäsi niitä etuja, joita uusi ruokavalio ja elämäntyylisi tuottaa.

Joka tapauksessa, mitä nyt tarvitsisit toisilta ihmisiltä olisi kannustus, ymmärrys ja tuki. Saatko sitä? Jotkut arvaavat jo etukäteen läheisten ja ystävien suhtautumista. Osalle voi tulla täytenä yllätyksenä miten moni tulee lannistamaan ja sabotoimaan. Suhtautuminen voi olla jopa seuraavanlaista joko suoraan tai rivien välistä:

-Luuletko olevasi jotenkin parempi ihminen kun olet alkanut nirsoilemaan ruoan kanssa?
-Mihin sä nyt oot hurahtanut? Ei tuota kauaa kestä. Kohta syöt taas niinkuin ennenkin.
-Olen nähnyt ison vaivan leipoessani ja kokatessani ja on suuri loukkaus ettet syö.
-Ei tuosta ole mitään apua. Lääkäri on sanonut ettei tuohon vaivaan mikään ruokavalio tehoa.
-Teet toisten elämästä hankalan kun sulla on noin vaikea ruokavalio.
-Onko sulla muka joku keliakia kun et syö gluteenia?

Niinpä niin. Suhtautuminen voi olla lannistavaa, pilkallista, vihamielestä, syyttelevää. Pahiten koskee sieluun, jos tällainen suhtautuminen tulee ihmisiltä, joilta eniten odottaisit henkistä tukea pyrkimyksillesi voida itse vaikuttaa terveyteesi ja hyvinvointiisi. Oma puoliso, vanhempi, lapsi? Jaiks, jos sinua lannistaa vaikkapa ihminen joka on valalla luvannut tukea sinua myötä ja vastamäessä. Voi tuntua myös musertavalta ja yksinäisyyttä tuottavalta jos ystävät lakkaavat käyttäytymästä ystävän tavoin eivätkä tue sinua.

Mitä voit tehdä?

On hyvä pitää mielessä, että se miten ihmiset suhtautuvat ruokavalio- ja elämäntapamuutoksiisi tai muutoksiin tavoissasi ajatella ja toimia kertoo enemmän heistä kun sinusta. Usein toisten ihmisten muuttumista vastustavat eniten juuri ne, jotka itsekin hyötyisivät omasta muutoksesta. Me ihmiset olemme eri vaiheissa polkujamme. Ulkoiset muutokset käyttäytymisessä ja toiminnassamme heijastelevat usein muutosta ja kasvua henkisellä tasolla. Monilla ei ole vielä hyppysissään samoja etuja kuin sinulla. Se jää heiltä kenties valitettavasti kokematta tai ei ole vielä ajankohtaista. Monet elävät varsin pysähtyneessä tilassa mitä tulee omaan henkilökohtaiseen kehittymiseen ihmisinä, mutta muutoksen siemenet saattavat silti olla itämässä. Kenties oma kasvusi voi olla heille ajanoloon heidän uuden kasvunsa polttoainetta?

Oma reagointisi toisten reagointiin voidaan myös valjastaa hyödyllisesti. Jos koet suuttumusta, pettymystä, ärtymystä, nämä tunteet voivat auttaa sinua asettamaan rajat sille miten annat toisten kohdella sinua:

-Minua loukkaa se miten suhtaudut/mitä sanot. En tarvitse moitteita, lannistamista tai syyttelyjä vaan tarvitsen kannustusta ja tukea. Varsinkin juuri sinulta sitä odottaisin. Haluan että annat minun syödä juuri niinkuin nyt haluan ja voimme keskustella asiasta kun olet valmis hyväksymään minun  ruokavalioni muuttumisen.
-Minulle tulee huono olo sokerista/gluteenista/maidosta/alkoholista ja uskon ettet halua minun syövän sellaisia ruokia tai juovan sellaista mikä tekee minulle sairaan ja väsyneen olon.
 -Tämä on nyt ruokavalio, jota toistaiseksi noudatan riippumatta siitä mitä muut siitä ajattelevat.
-Haluan uskoa, että elämäni ihmiset haluavat minulle hyvää. On yleisessä tiedossa, että terveellinen ruokavalio, riittävä lepo ja sopiva liikunta edistävät terveyttä. Siksi nyt syön terveellisemmin ja kuntoilen.

Ennakointi ja tuen pyytäminen

Mieti tarkkaan kenelle kerrot ruokavaliomuutoksesta tai muunlaisesta muutoksesta. Ehkä kaikkien ei tarvitse tietää? Jos arvioit jo etukäteen että joku ei ymmärrä sinua ja jopa tulee vastustamaan pyrkimyksiäsi parempaan elämänlaatuun, voisitko pitää tällaiseen ihmiseen jonkin aikaa vähän "hajurakoa"? Toisaalta jos avoimesti etukäteen kerrot mitä tuleman pitää ja pyydät tukea, sitä usein silloin myöskin saa. Jos elämässäsi ei juurikaan ole tällaisia ihmisiä, jotka sinua tukevat, olisiko silloin aika aktiivisesti etsiä tällaisia ihmisiä elämääsi? Olet sen arvoinen. Muista myös antaa kiitosta kaikesta saamastasi tuesta.

Kun olet menossa ravintolaan tai juhliin syömään, voit etukäteen ottaa selvää onko ravintolaan järjestettävissä sinulle sopivaa ruokaa tai onnistuuko kylä- tai juhlapaikassa sinulle sopiva ruokavalio vai toisitko mielummin omat eväät. Joskus on ihan paikallaan myös olla diplomaattinen ja sovitteleva:

-Voi, kuulostaa herkulliselta. Olet niin hyvä leipoja ja kokki. Harmi etten voi syödä tällaista, mutta on jo ilo kun saa katsoa noin hienoa kakkua. Minulle ei ole mikään ongelma tuoda omia eväitä ja tärkeintähän on nauttia toistemme hyvästä seurasta. Se riittää minulle mainiosti. Kiitos että kutsuit minutkin!

Kirjoittaminen on myös hyvä keino viestiä asioista. Silloin on aikaa harkita sanoja eikä tule toisten keskeyttämäksi eikä keskustelu ajaudu toisten toimesta harhaan itse asiasta.

Olen tehnyt elämässäni monenlaisia muutoksia. Jotkut aika radikaalejakin. Niihin menee aikaa tottua, itseltä ja muilta. Toistamisesta tulee lopulta totunnainen tapa. Niin ruokavaliomuutoksissa kuin muissakin muutoksissa. Harvoin ympäristökään jaksaa kauaa vastustaa kun pidät pääsi. Muutkin taipuvat muutokseen, joskin aina kaikki eivät pysy myönteisten muutostesi mukana. Saattaa olla että jotkut ihmiset tippuvat elämästäsi pois tai huomaat, ettet vietä enää heidän kanssa yhtä paljon aikaa. Äärimmäisissä tilanteissa saatat huomata että onkin tarpeen poistaa joku ihminen kokonaan elämästäsi, koska hän on liian vahingollinen sinulle, perheellesi tai elämänmuutoksellesi.

Joka tapauksessa, et ole yksin. Monet muutkin ihmiset ovat käyneet tai käyvät parhaillaan läpi elämänmuutoksia ja kohentavat elämänsä laatua ja terveyttään. Astu rohkeasti remmiin! Kun käyt läpi myönteisiä muutoksia ja kasvua elämässäsi, voit huomata pian, että elämäsi on paljon rikkaampaa, myös niistä ihmisistä jotka ovat jalostuneet elämääsi muutosprosessien myötä.

maanantai 2. tammikuuta 2017

Voimaantunut kilpirauhaspotilas

Valistuneiden kilpirauhaspotilaiden keskuudessa on hyvin tiedossa, että kilpirauhasen vajaatoiminnan yhteydessä voi esiintyä myös oireilua, jotka liittyvät käyttäytymiseen ja tunteisiin. Jotkut joilla ei ole vielä hoitoa tai kilpirauhasen vajaatoiminnan hoito ei ole tasapainossa loukkaantuvat herkästi, voivat olla riitaisia, aggressiisivia, masentuneita, aloitekyvyttömiä, ahdistuneita ja kaikkea näitä sekamuotoisesti.

Oletko miettinyt, että joskus voi olla vaikea päätellä kumpi oli ensin, muna vaiko kana? Monet kuvailemistani vaikeuksista lievittyvät tai katoavat kokonaisvaltaisella hoidolla, johon kuuluu oikeanlainen ja riittävä lääkitys ja mm. ruokavalio, ravintolisät, stressinhallinta ja myöskin muiden kehonosien, kehon toimintojen ja niiden välisten yhteyksien huomioiminen sensijaan että keskityttäisiin vain kilpirauhaseen ja sen hormoneihin.

Kun astuu toipumisen tiellä, kaikki siitä ei ole vain ainetta ja biokemiaa. Se on myös vanhojen ajatus- tunne- ja toimintamallien kyseenalaistamista ja uudelleenohjausta. Kun asiat muuttuvat, päästäksesi eteenpäin sinullakin on etu muuttua ja kehittyä.

Seuratessani tuhansien kilpirauhaspotilaiden tarinaa olen havainnut että monet kilpirauhaspotilaat ovat lannistuneita. Kilpirauhasen vajaatoimintaan tuntuu liittyvän usein tietynlaisia henkisiä teemoja. Yksi niistä on henkinen voimattomuus. Koetaan, ettei tule kuulluksi, ettei saa omaa ääntään kuuluviin eikä omaa sisäistä henkistä voimaansa käyttöön. Tämä teema näkyy sekä yksityiselämässä ihmissuhteissa, että etsittäessä apua terveyspulmiin esimerkiksi lääkärin vastaanotolla. Harva lääkäri osaa kuunnella potilasta ja ottaa tämän kunnioittavasti huomioon. Kerta toisensa jälkeen lääkäri kävelee kilpirauhaspotilaan yli, ei kuuntele, vähättelee tämän oireita ja pistää kenties kaikki masennuksen piikkiin. Vähemmästäkin masentuu jos ei tule kuulluksi tai jos tuntuu siltä ettei voi vaikuttaa omaan elämäänsä saadakseen elämänlaatuansa paremmaksi ja voidakseen toteuttaa unelmiaan.

Miten kilpirauhaspotilas voisi saada omat sisäiset voimansa käyttöönsä ja äänensä kuuluville? Miten hän voimaantuu, nostaa kissan pöydälle, uskaltaa ärähtää tarvittaessa ja vaatia oikeuksiaan? Minulla ei ole tähän valmista vastausta. Vastausta olisi varmasti hyvä lähteä hakemaan monella tasolla.

Käytännön tasolla se voi vaatia vaikkapa sitä, että alkaa opetella, kenties yhdessä toiste potilaiden kanssa rajojen asettamista toisille ihmisille: läheisille, työkavereille, hoitohenkilökunnalle: "Sinä et kävele ylitseni. Haluan että minua kuunnellaan. Saanko puhua loppuun? Minä en hyväksy sitä, että sinä vähättelet minun terveysongelmiani, vihjailet että olen laiska tai väität tietäväsi paremmin mikä minulle on hyväksi. Minä tunnen potilaanoikeuteni ja nyt sinä puhut täyttä puppua tilanteestani, lääkityksestäni ja sairaudestani. En ole kanssasi samaa mieltä. Ei. Nyt en jaksa/halua/voi.."

Meillä ON oikeus ilmaista itseämme suoraan. Se ei tarkoita että pitäisi muuttua mäntiksi ihmiseksi, mutta kaikkia ei onneksi tarvitse miellyttää. Jos olemme totuttaneet ympäristömme siihen, että ylitsemme voi kävellä, meidän tarpeita ja toiveita ei tarvitse huomioida, suostumme aina sellaiseenkin jota emme oikeasti halua, tingimme jatkuvasti omista tarpeistamme, toiveistamme, voimme muuttaa tämän! Meillä on siihen oikeus. Muutkin tekevät niin. Taivas ei putoa niskaan jos tuotamme jollekin pettymyksen tai vaikkapa jos vaadimme lääkäriltä että hän tekee työnsä. Emme ole mykkiä. Meillä on ääni! Meillä on kova ääni!

Tyhjiin ammennetulla kilpirauhaspotilaalla ei ole mistä antaa. Voimme kasvaa oman elämämme voimakkaiksi ja vaikutusvaltaisiksi vaikuttajiksi. Voimme pistää hanttiin. Voimme kukoistaa. Emme anna periksi ja otamme sen minkä tarvitsemme. Kun olemme voimakkaita, meillä on myös mistä antaa muille. Loppupeleissä on kuitenkin niin että onnellisempi on antaa kuin saada, mutta vain ja kun meillä on mistä antaa.

tiistai 20. joulukuuta 2016

Tammikuun kursseja ja luentoja Helsingissä

Onko sinulla tavoitteena terveempi ja energisempi elämä vuodelle 2017 tai haluaisitko auttaa muita voimaan paremmin? Esittelen tässä nyt luentojani tammikuulle 2017 ja myös yhden kokonaisen kurssipäivän opinahjossani Suomen Terveysopisto Saluksessa.

Omat luentoni/koulutukseni sinulle:


Luento Helsinki ke 4.1. 2017 Ruoansulatus ja suolisto



Paikka: Mäkelän Koulu, Hattulantie 2, Luokka 130 (sisääntulokerros)
Aika: Ke 4.1. 2017 klo 18.00-20.00

Miksi ruoan tulee sulaa, miten se tapahtuu ja milloin ruoansulatusta tarvitsee tukea? Miten sitä voidaan tukea? Millainen merkitys suolistolla ja suolistomikrobistolla on terveyteemme ja miten voimme avittaa kehoamme silloin kun suolisto on epätasapainotilassa? Mm. näihin kysymyksiin ja paljon muihin saat vastauksen luennolla. Lopuksi on aikaa myös keskustelulle ja kysymyksille. Tämä luento on saanut kiitosta mm. siitä että haastava aihe on selitetty hauskasti ja kansantajuisesti ja siitä että luennolta on jäänyt käteen arvokasta käytännöllistä tietoa. Luennon hintaan sisältyy monisivuinen nelivärimateriaali.

Tämä luento/koulutus on myös hyödyllinen pohja pari viikkoa myöhemmin järjestettävälle "Järkevä painonhallinta"-koulutukselle, samoin kuin muillekin tammikuun koulutuksilleni.

Luento Helsinki ke 11.1. 2017 kouluikäisten ruokavalio

Paikka: Mäkelän Koulu, Hattulantie 2, Luokka 235, 2. kerros
Aika: Ke 11.1. 2017 klo 18.00-20.00

Miten voimme parhaiten tsempata kouluikäisiä lapsiamme ja nuoriamme syömään terveellisesti ja millaista tuo terveellinen ravitsemus oikeastaan on? Tarvitsevatko kaikki lapset ja nuoret samanlaista ruokaa, vai voiko olla yksilöllisiä eroja? Millaisista ravintolisistä lapset voivat hyötyä? Mm. näihin kysymyksiin saat luennolta vastauksia käytännöllisellä tasolla. Lisäksi käsitellään lähemmin mm. rasvahappojen merkitystä lasten ja nuorten ruokavaliossa, samoin sitä mitä funktionaalinen lääketiede on ja millä keinoin funktionaalinen lääketiede lähestyy tukihoitona mm. lasten neurologisia ja neuropsykiatrisia haasteita ja mm. ihottumien hoitoa ravitsemuksellisesti. Lopuksi on aikaa myös keskustelulle ja kysymyksille. Mukaan muistiinpanovälineet!

Päivitys: Tämä kurssi on valitettavasti peruuntunut aikataulullisista syistä.

Luento Helsinki ke 18.1. 2017 Järkevä painonhallinta

Paikka: Mäkelän Koulu, Hattulantie 2, Luokka 130 (sisääntulokerros)
Aika: Ke 18.1. 2017 klo 18.00-20.00

Haluatko tuhdin tietopaketin siitä mitkä ovat järkevän ja terveellisen painonhallinnan perusteet? Sitten tämä luento on juuri sinulle! Luennolla käsitellään mm. sitä, miksi me ihmiset lihomme ja mitä erilaisia tunneperäisiä ja fysiologisia syitä lihomisen taaksen voi kätkeytyä. Miten voisimme parhaiten varmistaa että painonhallintamme on turvallista, järkevää ja että tulokset säilyisivät pitkään? On suositeltavaa, mutta ei välttämätöntä tulla ensin kuuntelemaan 4.1. 2017 luento aiheesta Ruoansulatus ja suolisto, sillä tämä aihe liittyy läheisesti ja tärkeänä osana myös painonhallintaan. Luentomaksu sisältää monisivuisen nelivärimateriaalin.

Luennolle ilmoittautuminen ja maksaminen: https://holvi.com/shop/NinaSaine/product/ca5e935140aefc6fb9ded38e75577d4f/


Luento Helsinki ke 25.1. 2017 Kilpirauhasluento

Paikka: Mäkelän Koulu, Hattulantie 2, Luokka 235, 2. kerros
Aika: Ke 25.1. 2017 klo 18.00-20.00

Luennolla kokemusasiantuntija ja ravintoneuvoja Nina Saine kertoo oman selviytymistarinansa erittäin vaikeahoitoisen kilpirauhasen vajaatoiminnan selättämisestä. Luennolla keskitytään kilpirauhasen vajaatoiminnan kokonaisvaltaiseen hoitoon. Miten kilpirauhanen toimii? Mistä vajaatoiminta voi johtua? Miten vajaatoimintapotilaan olisi hyvä suhtautua laihduttamiseen? Mikä on jodin osuus? Millaisista ruokavalioista kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavat ovat hyötyneet? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin saat vastauksen luennolla. Lisäksi käsitellään laboratoriokokeiden tulkinnan haasteita ja DIO2-geenitestiä. (Huom. luennoitsija ei ole lääkäri eikä terveydenhoidon virallinen ammattilainen, joten vastuu hoidosta on aina potilaalla itsellään ja hänen lääkärillään. Ravintoneuvoja ei mm. diagnosoi eikä puutu lääkityksiin.)
Luento on ollut suosittu ja kiitelty monella paikkakunnalla, joten jos aihe koskettaa omakohtaisesti, läheisen sairauden takia tai työsi tai opintojesi puolesta, tule kuuntelemaan

Luennolle ilmoittautuminen ja maksaminen: https://holvi.com/shop/NinaSaine/product/bafc71407427e1dd41b73bd94b2daf29/



linkki verkkokaupan etusivulle:

https://holvi.com/shop/NinaSaine/

Koko päivän kurssi sokeririippuvuudesta, järjestänänä Suomen Terveysopisto Salus, kouluttajana diplomiravintoterapeutti Tarja Tuuli-Dammert



 

 

ilmoittautuminen sokeririippuvuus-kurssille: minna.hansen@terveysopisto.fi





sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Pikkulasten unikoulu voi pelastaa perheen osa 2

Edellinen eilen kirjoittamani osa kirvoitti keskustelua monen ihmisen Facebook-seinällä ja ryhmissä. Tämä aihe tuntuu menevän monilla tunteisiin, vaikka en ole vielä edes ehtinyt kuvata itse menetelmää. Se on normaalia ja ymmärrettävää kun on kysymys niin merkityksellisestä asiasta kuin vanhemmuus, oma jaksaminen, se mikä on lapselle hyväksi jne.. Jostain syystä monille oli tärkeä tuoda esiin mm. että kaikilla unikoulu ei toimi, puolivuotiaalta ei voi odottaa vielä täysiä yöunia yms..

Tarkoitukseni näiden unikouluaiheisten kirjoitusten kirjoittamisessa on auttaa perheitä. Jos yksikin perhe saa kirjoituksista hyötyä, olen päässyt tavoitteeseeni. Kirjoitukset on tarkoitettu avuksi niille perheille, jotka haluavat kokeilla unikoulua ja valitsevat menetelmän, jollaista meidänkin perheessä yli 10 vuotta sitten on käytetty. On täysin vapaaehtoista ryhtyykö projektiin.

En missään nimessä väitä että kohta kuvaamani menetelmä on ainoa ja oikea unikoulu. Unikouluja on erilaisia ja varmasti toimivia ja hyviä siinä missä heikommin toimiviakin. Perheet ovat erilaisia. Unikoulut ovat erilaisia. Tämän kuvaamani unikoulun opetti meille viisas ja kokenut eläkeikää lähestyvä neuvolan terveydenhoitaja, jolle kerroimme uupumuksestamme ja rikkinäisistä öistämme. Hän oli erityisen perehtynyt unikouluasioihin.

Menetelmä:

Lapselle voi olla hyvä luoda jonkinlaisia tuttuja iltarutiineja, kuten tuutulaulu, iltapesut tms. Huomatkaa kuitenkin että liian monenmoiset rutiinit voivat myös hankaloittaa elämää jos hoitajana onkin jokin ilta joku toinen henkilö, olette matkalla tai muuten ette aina saa toteutettua rutiineja samanlaisina. Nukkumaanmenovalmistelujen kannattaa olla aika yksinkertaiset. Yksi hyvä keino on vähentää valoja ja pyrkiä luomaan mahdollisimman hiljainen ja rauhallinen ympäristö. Vauvalle ja pikkulapselle voi jo puhella rauhallisella, lempeällä ja tyynellä äänellä "Kohta on nukkumaanmenoaika" Tästä muodostuu tuttu ja turvallinen "signaali" lapselle lähestyvästä uniajasta. On tärkeä pyrkiä liittämään nukkumaanmenoon myönteinen tunnelma.

Älä anna lapsen nukahtaa ruoan ääreen on se sitten rinta, vellipullo tai muunlainen päivän viimeinen ateria. Jos lapsi nukahtaa, herätä hänet hellävaraisesti ennen kun nostat hänet sänkyyn. Tämä on ratkaiseva hetki. Sano lapselle joka ilta tästä lähin samat sanat, kuten "Nyt on nukkumaanmenoaika, hyvää yötä". Tästä lähin lasta ei enää nosteta sängystä eikä hänelle sanota mitään, ei edes kuiskata. Lapsi oppii vähitellen että yöllä nukutaan omassa sängyssä ja ollaan hiljaa.

Toistan tässä vaiheessa, että perhepeti on aivan hyvä ja luonnollinen asia ja ne joille se sopii ja joille se on tärkeä asia voivat aivan hyvin antaa lapsen nukkua vieressään koko yön tai osan yötä. Joskus voi vanhemman ja koko perheen hyvinvoinnin ja terveyden vuoksi parempi hakea toisenlainen ratkaisu. Eihän tuomita toistemme ratkaisuja kun tiedämme vain sen millaista omissa kengissämme on kävellä? Itse en aikanani osannut ollenkaan nukkua vauva vieressä, mutta tiedän että monet nukkuvat ongelmitta perhepedissä.

Kun lapsi on vuoteessa, hänelle on toivotettu hyvät yöt ja olet kenties vielä vähän paijannut poskea ja peitellyt, poistut huoneesta. Nyt on tärkeää kuunnella mitä huoneesta kuuluu. Jos sieltä kuuluu itkua, kuuntele sen sävyä. Jos se ei ole paniikinomaista vaan ennemminkin protestoivaa "mälsää, etkai sä jätä mua nyt tänne"-itkua, jatka kuuntelemista.
Jos itku kiihtyy, mutta ei ole vielä hätää ja paniikkia ilmaisevaa, mene istumaan huoneeseen siten että lapsi näkee sinut. Älä puhu lapselle mitään, älä edes kuiskaa äläkä nosta lasta vuoteesta. Viesti on: "yöllä nukutaan ja ollaan puhumatta, sinulla ei rakas lapseni ole mitään hätää, sillä tulen luoksesi tarvittaessa ja olen tässä, mutta nyt on nukkuma-aika ja ollaan sängyssä eikä puhuta."

Jos itku uhkaa yltyä tai yltyy paniikinomaiseksi, istu lapsen vuoteen viereen ja laita käsi hänen päälleen. Voit toki paijata tai taputella, mutta tästä saattaa muodostua rutiini, jota ilman lapsen on vaikea nukahtaa. Tämän on tarkoitus kuitenkin olla välivaihe. Maailmaan mahtuu ääntä eikä itku ole vaarallista, sillä nyt lapsi saa itkeä niin paljon kun itkettää, mutta hän on turvassa, koska vanhempi on vieressä ja häneen fyysisessä kontaktissa. Jos lasta vain "huudatettaisiin" yksin hämärässä tai pimeässä huoneessa, se olisi vahingollista lapsen psyykelle ja kehitykselle.

Kun lapsi vähän rauhoittuu, voit nostaa käden pois hänen päältään. Nosta se takaisin jos itku taas yltyy. Jos lapsi lopettaa itkemisen tai itku lievenee "protesti-itkuksi", poistu taas huoneesta. Nyt toista tämä itkun sävyn kuunteleminen, viereen istuminen, käden päälle laittaminen, käden pois nostaminen, vieressä istuminen, huoneesta poistuminen yms. niin monta kertaa että lapsi nukkuu vaikka siihen menisi kuinka monta tuntia tahansa.

Kun lapsi herää yöllä, toistetaan samoja periaatteita eli "lievään protesti-itkuun" ei reagoida, itkun yltyessä ollaan vieressä (kenties pinnasänky vanhempien sängyn ihan vieressä jolloin sinun ei tarvitse edes nousta istuma-asentoon) ja itkun yltyessä edelleen nostetaan käsi lapsen päälle.

Jos hommassa on mukana toteuttamassa kaksi vanhempaa, sen vanhemman joka on vähemmän uupunut olisi hyvä aloittaa projekti. Toinen voi sillä aikaa vaikka nukkua toisessa huoneessa tai ideaalissa tapauksessa kokonaan toisessa paikassa kuten ystävällä, sukulaisella tai hotellilla. Kerätkää voimia ja vuorotelkaa! Jos unikouluttamassa on vain yksi vanhempi, kenties isovanhempi tai joku muu lapselle tuttu ihminen voi olla avustamassa.

Usein tämäntyyppiset unikoulut toimivat kolmessa neljässä illassa, viimeistään viikossa. Toteuttamisessa tarvitaan hyviä hermoja ja systemaattisuutta. Jos voimia unikoulun toteuttamiseen ei tunnu olevan, ehkä neuvolan kautta voisi saada jonkinlaista tukea ja apua.

Korvatulehdukset, nuhakuumeet, hampaiden tulo ja muut tämänkaltaiset asiat pistävät toki kuviot uusiksi ja jos lapsella on vaikkapa mahavaivoja ja yöt siksi risaiset, ei unikoulu ole ratkaisu eikä toimi. Joskus lasta voi rauhoittaa homeopatia, osteopatia, vyöhyketerapia tai ravitsemukselliset muutokset. Jos lapsi kakkaa yöllä, on vaippa toki vaihdettava tai jos hän on kuumeinen, pitää antaa yöllä nestettä. Meillä taisi mennä molempien kanssa siten että unikoulutettiin uudelleen sen jälkeen kun flunssat olivat sotkeneet jo opittuja rutiineja. Siitä lähtien kun esikoisen kanssa unikoulutettiin ensimmäisen kerran, tiesimme miten toimia ja meillä menetelmä toimi joka kerta kun vain pysyimme systemaattisina ja pitkämielisinä.

Millaisia tuloksia sitten odottaa?


Meillä silloin vuosia sitten unikoulu toimi molempien lasten kohdalla muistaakseni kolmessa yössä ja tulokset tuntuivat todella autuailta ja pelastavilta. Tilanteemme oli aivan tyypillinen. Vauvat olivat olleet vielä ensimmäiset kuukautensa täysin lapsentahtisella imetyksellä ja tottuneet nukahtamaan uudelleen unisyklinsä päätteeksi rinnalle. Jos muistan oikein, imetin seuraavan kerran aamuyöstä tai varhain aamulla ja jatkoimme vielä vähän unia kunnes unet alkoivat jatkua pidempään. 6-9kk vauvalta ei voi fysiologisesti edellyttää vielä 8 tunnin yöunia ilman ruokaa, mutta perheelle voi olla todella ratkaisevaa jaksamisen kannalta herätäänkö yöllä 3-10 kertaa vai "vain" 1-2 kertaa. Tosin jos lapsi alkaa nukkua pitempäänkin syömättä, ei häntä tarvitse erikseen tietenkään syömään herätellä.

Jos unikoulu ei vain toimi, ei ehkä viikkoa pidempään kannata yrittää ja syynä lapsen nukkumisongelmiin voi olla jokin terveyteen liittyvä asia tai muu syy.


Minulle linkattiin Facebookissa Laktivistiäidin sivuilta kuva, jossa lukee seuraavasti:

"Tiesitkö että:

-Pienen vauvan kokonainen yö käsittää vain 3-4 tuntia
-Alle yksivuotiaalla kokonainen yö tarkoittaa 5h yhtäjaksoista unta
-Parivuotiaalla tuo aika on jo 7 tuntia"


En ole asiantuntija, mutta vaikuttaa ihan järkevältä, tosin on hyvä muistaa että tällaiset numerot ovat ihmisten keksimiä, jossakin määrin kuin veteen piirrettyjä viivoja ja vauvatkin ovat erilaisia. Moni asia, mielipide ja tieto on muuttunut siitä ajasta kun vuosina 2002 ja 2004 sain omat vauvani ja tulevat varmasti kehittymään ja muuttumaan vastedeskin.

Ottaisin mielelläni vastaan palautetta siitä jos olette kokeillut tätä meidän aikanaan käyttämää unikoulumallia. Toimiko se, auttoiko teitä ja millä tavalla? Mielelläni julkaisisin myös perheiden kokemuksia aiheesta. Myös imetyksestä on nykyään paljon uudenlaista tietoa ja tarjolla on kaikenlaista apua ja tukea. Toivon mukaan saan lähiaikoina julkaistua myös tästä aiheesta joko omaa tekstiä tai vieraskirjoittajan tekstiä.

Toivoisin ettei kenenkään tarvitsisi uupua niin epätoivoisesti ennen avun saamista kuin miten meillä aikanaan kävi. Omat haasteensa oli myös imetyksen kanssa ja siihenkin etsin apua ja tukea ja olen tyytyväinen että niin tein.






lauantai 17. joulukuuta 2016

Pikkulasten unikoulu voi pelastaa perheen osa 1.

Sitä sumuista epätoivoa ei voi sanoin kuvailla kun olet niin väsynyt että pelkäät ettet pysty kohta enää huolehtimaan lapsesta ja havaitset myös terveytesi alkavan pettää yöheräilyistä. Saatat tuntea myös huonommuutta, syyllisyyttä ja häpeää siitä että kuvittelet ettet jollakin tapaa täytä hyvän vanhemman normeja. Ruoskit itseäsi ajatuksella: Itsepä olen tämän lapsen halunnut ja kyllä minunkin pitäisi tämä kestää. Miljardit muutkin vanhemmat ovat kestäneet..

Väsymys vaikuttaa aivoihin kuten humalatila. Olet tapaturma-alttiimpi, ajatukset takkuilevat, suuria tunteita tulee ja menee tai sitten olet aivan turta. Kroonisesti univajeista uhkaa myös mm. immuniteetin heikkeneminen, hormonitoiminnan epätasapainotila, masennus ja ahdistuneisuus. Toki olemme erilaisia. Jokaisella on omanlaisensa toleranssi univajeelle. Unen rajoittaminen on myös yksi kidutuksen muodoista.

Kun lapsen yöheräily uhkaa perheen hyvinvointia ja turvallisuutta, on täysin perusteltua pitää unikoulu. Lapsi on saatava nukkumaan ja yöt rauhoitettua. Yli puolivuotias terve lapsi ei välttämättä tarvitse yöllä rintaa, pullomaitoa ja sylittelyä. Eri asia jos hänellä on terveydentilansa vuoksi erikoistarpeita tai hän sairastaa ja tarvitsee yöllä vaikkapa vaipanvaihtoa ja nestetankkausta.

Sinulla saattaa olla ajatuksena luonnollisuus ja lapsentahtisuus. Lapsi saa rintaa aina kun haluaa, hän saa nukahtaa vanhemman syliin illalla ja nukkua perhepedissä. Nämä ovat täysin hyväksyttäviä ja hyviä asioita, - jos ne toimivat teidän perheessä ja juuri teidän tilanteessa. Hyväkin ideologia voi kääntyä itseään vastaan. Tässä kuvailemani unikoulu toimi meidän perheessä kummankin lapsemme ollessa vauvoja.
Saatat ehkä luulla että unikoulu aloitetaan illalla kun on aika mennä nukkumaan. Se kannattaa aloittaa aamusta. Pikkulapsen tulee syödä jotakin vähintään viisi kertaa vuorokaudessa, usein jopa kuusi. Unikoulussa päiväunet ja ruokailut pyritään tahdistamaan niin etteivät ne haittaa unikoulun toteuttamista. Liian monet ruokailut ja päiväunet voivat häiritä yli puolivuotiaan nukahtamista ja nukkumistä yöllä, samoin liian myöhäinen rytmi jossa lapsi menee liian myöhään illalla nukkumaan ja herää myöhään aamulla. Jos unikoulu ei ota onnistuakseen, rytmin siirtäminen aikaisemmaksi usein auttaa.

Mieti ennen unikoulun aloittamista, mihin aikaan lapsi aamulla herää, kuinka usein syö, kuinka usein hän nukkuu päiväunet ja miten myöhään viimeiset päiväunet on nukuttu. Onko ne nukuttu liian myöhään eikä lapsi ole vielä kunnolla väsynyt kun hänet olisi tarkoitus saada yöunille? Venyykö yöunille meno tämän takia vai ehtiikö lapsi jo yliväsyneeksi jolloin mistään ei tunnu tulevan mitään enää muutenkaan eikä kenelläkään ole enää kivaa?

Pyri antamaan lapselle rintaa/maitoa ja ruokaa riittävästi kerralla. Jos hän ei syö jollakin aterialla oikein kunnolla niin odota että hän on riittävän nälkäinen seuraavalle aterialle, mutta ylimääräisiä välipaloja ei tarvitse antaa. Muista: Yli puolivuotiasta lasta voi jo auttaa löytämään tahtia ja rytmiä elämäänsä. Maailmaan mahtuu protestiääntä. Saatat joutua hieman kuuntelemaan niitä siinä vaiheessa kun rytmejä vähän muutellaan perheessänne. Lapsen itku ei ole vaarallista. Se on vain stressaavaa vanhemman kuulla. Pidä lapsi lähelläsi ja pidä häntä paljon sylissä niin itku on ihan turvallista lapsen kokea. Jos lapsen itku ei ole sävyltään paniikinomaista tai erityisen murheellista, ei ole myöskään vaarallista että sinun pitää pystyä välillä tekemään mm. kotitöitä tai syömään. Lapsi ei siitä traumatisoidu tai mene rikki jos välillä vähän itkee vaikka et ole koko aikaa pitämässä häntä sylissä. Myöhemmin seuraavassa kirjoituksessa otetaan huomioon itse unikoulun käytännön toteuttamisessa nämä itkun eri "asteet".

Kuinka useasti lapsi saa rintaa tai maitopullon yöllä? Lapsen unisykli, aika jona hän käy läpi unen eri vaiheet kestää n. puolitoista tuntia. Unisyklin päätteeksi lapsi saattaa haluta maitoa koska on oppinut nukahtamaan juomalla maitoa rinnasta tai pullosta vaikka ei sitä fysiologisiin tarpeisiinsa tarvitsisikaan. Joskus heräilyn syynä voi myös olla jatkuva tutin putoaminen. Tuttia voi kaikin mokomin käyttää, mutta joskus siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Tutti voi haitata myös imettämistä varsinkin pienillä vauvoilla. Se stimulaatio, jonka vauva kohdistaa tuttiin on tarkoitettu äidin rintaan, jotta vauva tällä stimulaatiolla "tilaisi" itselleen riittävästi ruokaa kasvaviin tarpeisiinsa. Joskus tutti on kuitenkin parempi vaihtoehto kuin esimerkiksi peukalo, mutta voi olla hyvä miettiä missä vaiheessa siitä pitäisi jo luopua.

Lapsella on kaikki mahdollisuudet nukahtaa uudelleen ilman sen kummempia apuvälineitä ja kommervenkkejä. On toki luonnollistä ja aivan oikein että äiti esimerkiksi imettää tai vanhemmat pitävät lasta vieressään tai nostavat syliin yöllä, mutta on vastuullista ja aikuista ajattelua myös arvioida nämä menettelyt uudelleen siinä vaiheessa jos tosiaan lapsen yöheräily on vaikuttavassa negatiivisesti henkiseen ja/tai fyysiseen terveyteen ja jos "kaikki meinaa jo tulla hulluksi". Unikoulu kestää tavallisesti korkeintaan viikon. Ajatelkaa sitä palkintoa mikä siitä siunatusta rauhasta koituu koko perheelle kun saatte nukkua yöt ja olette jälleen "normaaleja" järkeviä aikuisia ihmisiä päivällä, ette valvoneita hermoraunioita.

Pinnasänky on unikouluttajan paras ystävä. Jos vähän vanhempi lapsi siirretään pinnasängystä tavalliseen lastensänkyyn liian aikaisin, voi unikoulu tulla hyvin vaikeaksi, koska joudut kantamaan lapsen takaisin sänkyynsä kenties sata kertaa iltaisin. Haasteena voi olla myös jos lapsi pääsee jo kiipeämään pois pinnasängyssä. En tiedä voisiko tähän kehitellä jonkin turvallisen teknisen ratkaisun, mutta saattaa olla että osa juuri teidän unikoulua on sitten nostaa lapsi takaisin niin monta kertaa kuin on tarpeen. Uuvuttavaa, mutta ei kestä ikuisuuksia ja on tarpeen kun nukkumaanmenot ja yöt tulee rauhoittaa.

On tärkeää valmistautua ajatukseen, että onnistunut unikoulu voi edellyttää myös sitä että lapsi opetetaan nukahtamaan suoraan omaan sänkyynsä eikä häntä siis siirretä sinne vasta sitten kun hän on nukahtanut rinnalle, syliin tai esimerkiksi vanhempien väliin. Muutoin hänen voi olla hyvin vaikea osata nukahtaa uudelleen sängyssään kun hän herää yöllä. Miettikääpä miltä itsestä tuntuisi jos heräisitte keskellä yötä jostain ihan muualta kuin mihin olette nukahtaneet.


Kun suunnittelette unikoulua, ottakaa siis huomioon lapsen koko ruokailujen ja nukkumisten rytmi ja valmistautukaa olemaan johdonmukaisia. Arvioisin, että seuraavassa osassa esitetty unikoulun käytännön toteutus toimii n. puolivuotiaasta puolitoistavuotiaaseen vauvaan. Pikkulapsien nukkumista voivat häiritä myös uusien taitojen opettelu kuten kävelemään oppiminen tai muutokset arjessa kuten muutto. Nämä voivat olla ohimeneviä tilanteita ja lapsen uni rauhoittuu itsestään, mutta toki unikouluakin voi kokeilla käyttää varsinkin jos tilanne ei rauhoitu itsestään kovin nopeasti ja jos olette uupuneita.

On lapselle ja lapsen mahdollisille sisaruksillekin hyväksi että perheen yöt saadaan rauhoitettua ja että vanhemmat jaksavat paremmin. Lapsikin saattaa olla päivisin tyytyväisempi kun saa nukkua yönsä kunnolla.

Kirjoitan seuraavan osan huomenna.

torstai 15. joulukuuta 2016

Kirjaesittely: KIPUTUS, Fibromyalgiasta vapauteen


Minulla oli etu osallistua syksyllä Espanjassa Fuengirolassa ravintoterapeutti Hanna Huttusen kirjanjulkistamistilaisuuteen, joka pidettiin Hemingway-kirjakaupassa. Olin tuolloin työmatkalla aurinkorannikolla ja jo aloittanut kirjan "Kiputus" lukemisen. Se on niitä kirjoja, joita ei malttaisi ollenkaan laskea käsistään. Aihe kiinnostaa, se on käytännöllisesti ja kiinnostavasti tarjoiltu ja kirja näyttää vielä kaiken päälle hyvältä niin kansista, kuin sivuiltakin.
Olen puolueellinen arviossani, sillä Hanna on ystäväni, mutta voin rehellisesti todeta että onpas aika mahtava nainen! Hänpä meni ja selätti fibromyalgian, oireyhtymän, johon kirjan nimen mukaisesti liittyy kipua, tuskaa ja uupumusta. Se ei vielä riittänyt. Sitten Hanna uurasti itselleen uuden ammatin, opiskeli diplomiravintoterapeutiksi Suomen Terveysopisto Saluksessa. Nyt hän auttaa ihmisiä mm. vastaanotollaan ja kursseillaan voimaan paremmin.

Imin kirjaa kuin sieni myöskin siksi, että olen itsekin selättänyt fibromyalgian. Tosin jos elän väärin kuten lipeän liiaksi minulle sopivasta ruokavaliosta, en nuku tarpeeksi, treenaan liian kiivaasti tai vaikkapa koen pahaa mieliharmia, kivut, tuska ja uupumus alkavat tehdä paluuta. Samoin käy jos laiminlyön ravintolisäohjelmaani. Millainen todellinen ystävä nuo toisinaan takaisin hiipivät oireet ovatkaan! Näyttävät minulle mihin suuntaan minun on kuljettava, jotta pääsen takaisin oikealle polulle. Kuin huolehtiva äiti oireet tuntuvat sanovan: Katso tarkemmin miten koostat ateriasi, pidä kaksi lepopäivää peräkkään treeneistä, kiinnitä huomiota uneen, lepää, ota rauhallisesti, odota, kyllä se taas ohi menee. Ja suurimman osaa ajasta tämä muistuttaja, fibromyalgia on poissa. Vihdoinkin poissa. Olen siitä vapaa. Kuten kirjan loppuosa osoittaa, fibromyalgian kahleista voi vapautua. Uskotko tämän? Vain ihminen, joka on vapautunut piinastaan voi tietää miten makealta elämä ilma sitä piinaan voikaan maistua. Kaikki näyttäytyy kuin uudessa valossa.

En halua paljastaa liikaa kirjasta. Sinun täytyy lukea itse. Kirjassa on Hannan omakohtaisia päiväkirjamerkintöjä, jotka kuljettavat läpi hänen omien koskettavien kokemustensa samalla kun käsitellään sitä miten koululääketiede jäsentää ja pyrkii hoitamaan fibromyalgiaa, millaisesta ruokavaliosta ja ravintolisäohjelmasta voi saada apua ja miten sinun tulee uskaltaa päästää irti myös sairaan ihmisen identiteetistä voidaksesi astua toipumisen tielle.

"Itsesi määrittäminen sairauden kautta voi olla este toipumiselle. Olet niin paljon muutakin kuin sairautesi ja sille kuka sairauden takaa löytyy, kannattaa uskaltaa antaa mahdollisuus tulla esiin. Kaikki mitä pidät totuutena itsestäsi tai sairaudestasi ei välttämättä pidä paikkaansa. Sitä, miltä uuden tien päässä näyttää tai mitä tulet näkemään matkalla, ei voi tietää, jollei ota ensimmäistä askelta ja lähde matkalle. Jätä sairaan identiteetti ja vietä hetki miettien, millaista elämä olisi ilman kipuja ja uupumusta. Maistele mielessäsi mielikuvaa ja kirjoita se vaikkapa ylös itsellesi, jotta voit palata tähän mielikuvaan myöhemminkin. Se on se, mitä haluat olla, mitä kohden kuljet. - Se on sinun oikea minäsi!"

Suosittelen kirjaa kaikille, joilla on todettu fibromyalgia tai jotka epäilevät olevansa fibromyalgikkoja. Suosittelen kirjaa myös niille, joilla on fibromyalgiaa sairastavia läheisiä tai ystäviä, tai jotka ovat työnsä kautta tekemisissä fibromyalgikkojen kanssa, jotta he voisivat paremmin ymmärtää näitä ihmisiä ja voisivat, jos maaperä on otollinen, tarjota heille apuaan. Jos saatte kivusta, tuskasta ja uupumuksesta kärsivän ihmisen kirjahyllyyn Kiputuksen ja se tulee luettua, kirjan tarjoama tieto ja oivallukset voivat itää ja tuottaa hedelmää ja voitte olla osallisina jonkun ihmisen vapautumisessa tuskallisen oireyhtymän kahleista. Vaikka fibromyalgia ei koskisikaan omaa tilannetta, kirjassa on niin paljon tietoa terveellisestä ravitsemuksesta ja myöskin herkullisia ruokareseptejä, että se kannattaa kyllä lukea.





keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Lisämunuaisuupumuksesta kehon säätelyjärjestelmien ymmärtämiseen

Olen kirjoittanut lisämunuaisaiheesta paljonkin tämän blogin historiassa, mm. täällä. Nyt työskenneltyäni vertaistuessa sekä kansainvälisesti ja nyttemmin lähinnä Suomessa, havaitsen jatkuvasti, että ihmisillä on kova tiedonnälkä ja halu saada apua terveyttään, elämänlaatuaan ja jaksamistaan verottaviin haasteisiin. He ovat valmiita etsimään tietoa ja oppimaan, ymmärtämään. Halutaan etsiä jokin selitys sille mikä itseä vaivaa ja siihen tottakai sitten toimintatavat, jolla päästäisiin tilanteessa eteenpäin.

Muistelen omaa polkuani kun vuonna 2012 lähdin aktiivisesti etsimään apua ja vastauksia. Olin todella innoissani kun asiat nytkähtivä eteenpäin, samoin oma ymmärrys. Jälkeenpäin huomaa, että silloin tarkasteli asioita vielä kuitenkin kovin simplistisesti ja veti mutkia suoraksi. Olemme vertaistuessa kaikki kehittyneet yhdessä ja oppineet paljon. Uusia uteliaita ja motivoituneita ihmisiä liittyy matkanvarrella remmiin koko ajan.
Muistatteko lapsena kun katselitte pari vuotta aikaisemmin tekemiänne piirustuksia ja askartelemuksia? Minua ne nolottivat kun ne olivat minusta niin huonoja ja ajattelin, että nyt osaan jo tehdä paljon hienompia. Sitten taas parin vuoden kuluttua senaikaiset aikaansaannokset vaikuttivat keskenkasvuisilta ja lapsellisilta. Vähän samalta voi tuntua tarkastella omaa kehittymistään terveys- ja hyvinvoinnin alan asioiden ymmärtämisessä. Minun itseni kohdalla näin on laita mm. lisämunuaiskuoren hormonitoiminnan ymmärtämisen suhteen.

Olen jo pitkään miettinyt miten toisin esiin kirjoituksissani entistä laajempaa kuvaa asioista. Työssäni ravintoasiantuntijana tulee hahmottaa kerralla isoja kokonaisuuksia. Asiakas saattaa tulla vastaanotolle ja viestittää: "Mulla on lisisuupumus ja epäilen että kortisolit on matalat ja haluaisin siihen sulta neuvoja ravintolisissä ja yrteissä". Fine, saamansa pitää ja autan missä vain voin. Haluan kuitenkin voida auttaa kokonaisvaltaisesti ja monipuolisesti, jotta avustani olisi pitkäaikaista hyötyä. Käyn kaikkien kanssa läpi mitä heidän elämässään on tapahtunut, millainen terveys/sairashistoria heillä on ja millaisia tunteita, oireita ja muita terveyteen liittyviä tiloja heillä ilmenee. Kyselen myös ruokavalion, elintavat, unen, liikunnan, henkisen hyvinvoinnin, ihmissuhteet, elämäntilanteet, suolen toiminnan ja muut senkaltaiset asiat. Kartoitan tilannetta sekä kasvotusten kyselemällä, että lähettämällä etukäteen kaavakkeita täytettäväksi. Myös ruokapäiväkirjaa täytetään myös aina jossakin muodossa.

Lisämunuaisuupumus, "Adrenal Fatique" ymmärretään tilana jossa henkisen ja/tai ruumiillisen rasituksen seurauksena tulee muutoksia lisämunuaiskuoren hormoneihin ja nämä muutokset ovat eriasteisia ja tilan edetessä muuttavat muotoaan, usein mm. alun kortisolitasojen kohoamisesta, niiden heittelehtimiseen ja lopulta mm. kortisolitasojen laskuun, joskus jyrkkäänkin. Muutoksia on usein myös DHEA-hormonin ja aldosteroni-hormonin erityksessä ja iskua saavat usein myös mies- ja naissukuhormonit ja kilpirauhashormonit.

Näissä em. muutoksissa on mukana myös aivojen hormonien ohjausjärjestelmä, mm. ACTH-hormoni, eli sinänsä nimitys lisämunuaisuupumus on hieman pöljä. Asia on laajempi eikä koske vain sitä mitä tapahtuu tai on tapahtumatta lisämunuaiskuoressa ja kortisonitasoissa. Asia on itse asiassa hyvinkin paljon laajempi ja tämä on tärkeä ottaa huomioon kun pyritään tasapainottamaan uupuneen ihmisen biokemiallista epätasapainotilaa.

Toisaalta sekään, että tilaa kutsutaan epätasapainotilaksi ei pidä varauksetta paikkaansa, sillä kehomme on aika viisas. Moni niistä tapahtumista mitä kehollemme tapahtuu pitkittyneessä tai muuten vaan kovassa stressissä ja rasituksessa on osa kehomme priorisointia ja kompensaatiota pyrkiä sopeutumaan haastavaan tilanteeseen. Kehomme pyrkii ensisijaisesti suojelemaan verenkiertoa ja tärkeitä sisäelimiä kuten sydäntä ja aivoja. Jos se joutuu kovin suojelemaan itseään haastavilta olosuhteilta, se pitää itseään hämmästyttävän tehokkaasti ja kauan hengissä, mutta nuo kompensaatiovaiheet eivät meistä ihmisistä tunnu yleensä järin mukavilta eikä toimintakykymme niiden aikana usein ole kovin häävi.

Joitakin esimerkkejä kehon kompensaatiosta, jotka liittyvät läheisesti myös nk. lisämunuaisuupumukseen:

Aivoja mm. aletaan suojaamaan stressin mukanatuomalta liialta kortisolimäärältä ja kortisolitasoja saatetaan lopulta laskea paljonkin. Uupumus pistää siis lepäämään/petiin/sairaslomalle jos et sinne itse älyä ajoissa mennä. Jos kaloreja tai hiilihydraatteja rajoitetaan, varsinkin stressin aikana tai jos samalla urheillaan kiivaasti, elimistö pyrkii säästämään uupumukselta ja nääntymiseltä vähentämällä kilpirauhashormonien muuntoa aktiivisiksi ja näin hillitsemällä energiantuotantoa. Tuloksena uupumusta ja klassisia kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita. Labralöydöksissä usein kohonnut rT3-hormoni. Stressissä ja uupumisessa myös ruoansulatus heikkenee (mahasuolikanavan oireilua, väsymystä, aivosumua, inflammaatiota eli elimistön hiljaista tulehdusta, ravintopuutoksia, iho-ongelmia, nivelvaivoja, särkyjä, kolotuksia, lihasväsymystä ja -kipuja yms.), samoin usein sukupuoliset halut ja lisääntymiskyky.


Kun pitkittynyt stressi, uupuminen ja rasitus kohtaavat meitä, muutokset kohdistuvat kaikkiin keskeisiin elimistön säätelyjärjestelmiin. Siksi ne kaikki on huomioitava kun halutaan auttaa toipumisessa. Paljon spontaania toipumista tapahtuu myös itsestään levossa, mutta myös mm. ravinnolla, unen ja levon varmistamisella ja ruoansulatuksen tukemisella on iso rooli.

Loppupäätelmä:

Kehon keskeisiä säätelyjärjestelmiä ovat hormonitoiminnan lisäksi hermoston toiminta ja immuniteetti. Kokonaisvaltaisessa hoidossa nämä kaikki ja niiden keskinäiset vuorovaikutussuhteet tulee huomioida. On siis kysyttävä, miten juuri tässä minun tilanteessa ruoansulatus ja suolisto on reagoinut? Entä hormonit, hermosto ja immuniteetti? Minulla ei siis ole vain mitään yksittäistä oireyhtymää epäviralliselta nimeltään lisämunuaisuupumus vaan yksilölliset syyt ovat johtaneet siihen että rasitusta on kohdistunut kehoni säätelyjärjestelmiin, joita nyt tulee tasapainottaa.

tiistai 29. marraskuuta 2016

Aivosumuiset zombiet vallanneet kadut ja liikenteen

Siitä lähtien kun olen saanut itseäni parempaan kuntoon, minua on arjessa usein himppasen ärsyttänyt kun kadut ja kauppojen käytävät tukkiutuvat hitaista ja toisten edessä tupeksivista ihmisistä, jotka eivät näytä ottavan lainkaan huomioon muita ihmisiä. Kaikki heistä eivät ole vanhuksia, joiden huomiokyky on ymmärrettävästikin jo heikentynyt. Kaikki eivät ole myöskään vain itsekeskeisiä ja huonosti kasvatettuja minä ensin-tyyppejä. Osa heistä, pelottavan suuri osa heistä on aivosumuisia zombeja, joiden aivotoiminta on alkanut ennnenaikaisesti rappeutua monestakin eri syystä.

Minun laatimani lista ei tietenkään ole täysin kattava, mutta tässä muutamia ajatelmia jota nykyään melkoisesti aikaisempaa nopeammat ja kirkkaammat aivoni hyödyksenne tänä marraskuun lopun aurinkoisena pakkaspäivänä on teille, rakkaat lukijani tuottaneet.

Pidätän oikeuden nimitellä ihmisiä aivosumuiseksi zombieiksi, koska olen itse toipunut sellainen.
Aivosumua aiheuttavia tekijöitä:

1. Virheravitsemus ja ravintopuutokset

Se käy todella helposti ja on todella yleistä, melkeimpä sääntö kuin poikkeus että emme saa ravinnosta sitä kaikkea mitä normaali aivotoimintamme kaipaisi. Toki ravitsemuksemme on vain niin hyvä kuin sen heikoin lenkki, kärjistetysti sanoen, mutta miettikääpä käsi sydämmellä nyt sitä mitä syötte: Paljonko menee kaikkia epämääräisiä muunneltuja rasvoja ja piilorasvoja, paljonko menee sokeria, valkojauhotuotteita, lisäainemönjiä, limppaa, alkoa, valmisruokia ja kuinka paljon menee puolestaan esim. terveellisiä prosessoimattomia rasvoja (jep, muutakin kuin sitä Suomessa ylistettyä rypsiöljyä, margariineja nyt ei mitekään voida laskea terveystuotteiksi), tuoreita kasviksia, marjoja, hedelmiä, hyviä proteiinilähteitä sekä eläinperäisinä, että kasviperäisinä. Miten suuren osan kasvikset, entä tuoreet kasvikset täyttävät päivittäiset annoksesi? Meneekö puolet tai yli puolet?

Moni tietää perusasiat terveellisestä ruokavaliosta, mutta kiire, väsymys, arki, tottumus, elämän paineet, suru, murhe, masennus ja sen kaltaiset asiat pitävät meitä vankina emmekä välttämättä vapauta itseämme nauttimaan terveellisestä ravinnosta ja terveydestä ylipäätään. Asiaa ei myöskään auta jos emme uskalla itse ottaa selvää ja katsoa virallisterveellisen totuuden ulkopuolelle. Voi olla pelottavaa huomata että kaikki mikä on virallista, ei olekaan välttämättä totta ja hyvää eikä minun parhaakseni. Usein jos meinaa syödä siten mikä on juuri itselle hyväksi, on myös oltava rohkea. Siitä kaikki ravitsemusalan ihmiset ovat yleisesti joka tapauksessa samaa mieltä että liika sokeri on pahasta.

2. Stressi

Pitäisiköhän tämä olla kuitekin ykkösenä, mene ja tiedä. Stressi on joka tapauksessa merkittävä koko kroppaamme ja mieltämme tuhoava asia. Kirjoitin stressin vaikutuksesta meihin hiljattain FB-profiilissani. Kirjoitus on julkinen, mutta hyvin vapaalla kädellä kirjoitettu. Jos haluat käydä lukemassa sen, tässä on linkki: https://www.facebook.com/photo.php?fbid=10210491215049384&set=a.1236691630155.36433.1015149177&type=3&theater

Stressi kuluttaa kehosta ravintoaineita, joten stressin alaisena ravintoaineiden tarve on suurentuut. Pitkäaikainen stressi, jos ei huomioida tätä lisääntynyttä ravintoaineiden tarvetta, haittaa aivotoimintaamme monella tavalla: kognitiiviset kykymme saavat osumaa. Pitkäaikaisesti stressaantunut ja rasittunut huomaa usein seuraavia ongelmia tai ainakin hänen läheisensä voivat ne huomata: keskittymis- ja oppimisvaikeudet, vaikeudet loogiseen ajatteluun, vaikeudet hillitä impusseja ja tunnereaktioita ja säädellä niitä, muistin pätkiminen yms. On tärkeää muistaa että stressi ei ole vain kiirettä, tekemättömiä töitä tai arjen tai elämäntilanteen tuomia henkisiä paineita. Kroonista stressiä on kaikenlainen pitkäaikainen rasitus, joka kohdistuu kehoomme ja mieleemme.

3. Uniongelmat

Uniongelmia tässä kansakunnassa piisaa. Joistakuista tuntuu, että vuorokaudessa ei riitä tunnit kaikkeen siihen mitä heidän pitäisi mielestään kyetä tekemään tai sitten he ovat vain elämälle liian ahnaita eikä heille tunnu mikään riittävän muutenkaan. Aina enemmän, korkeammalle, paremmin. Levolle jää silloin liian vähän aikaa.

Uniongelmia tulee myös pikkulapsiperheissä. Perheissä pitäisi mahdollisuuksien mukaan jakaa valvomisvuoroja. Myös työssäkäyvän vanhemman pitää valvoa, sillä mitäs teet sitten kun kotona oleva vanhempi sippaa niin kunnolla, ettei pysty enää huolehtimaan jälkikasvustanne? Perheet tarvitsevat apua ja tukea myös muilta. Etsikää tilaisuuksia auttaa väsyneitä vanhempia!

Sairaudet ja kipu valvottavat myös, samoin se jos olosuhteet ennen nukkumaan menoa eivät ole otolliset unen tulolle. Lapset ja teini-ikäiset eivät saisi räplätä kännykkää tai kyhjöttää tietokoneen ääressä liian myöhään. Puututteko aikuiset tähän ja luotteko sääntöjä? Vahditteko, että niitä noudatetaan? Jos lapsi on koulussa liian vähäisten unien takia joka päivä kuin nukkuneen rukous, tilanteeseen pitää puuttua tai olisi pitänyt puuttua jo ajat sitten. On kysymys lapsen kehityksestä, terveydestä ja tulevaisuudesta.

Olen kirjoittanut uniongelmien lääkkeettömistä hoidoista blogiini aikaisemmin: http://jalkeilla.blogspot.fi/2015/09/unettomuuden-laakkeettomia-hoitokeinoja.html

Univaje voi vastata humalatilaa. Aina uniongelmiin ei pysty itse vaikuttamaan tai ne eivät ratkea nopeasti. Univajeiset ihmiset lähtevät kuitenkin ikäänkuin humalassa usein rattiin ja kaduille toikkaroimaan, koska no, ihmisten täytyy päästä töihin, hoitamaan asioitaan, kouluun, tapaamaan toisiaan yms. Välillä ihmettelen tosissani, miten voi olla mahdollista että liikenteessä on niinkin pienet onnettomuustilastot kuin meillä Suomessa tällä hetkellä on. Silti liikenteessä kuolee ja vammautuu ihmisiä. Univaje varmasti on osallisena moneen onnettomuuteen, ei pelkästään ajattelemattomuus, puhdas vahinko tai vaikkapa alkoholi.

Tehkää ihmiset parhaanne, että saisitte nukuttua riittävästi ja riittävän laadukkaasti! Pitkäaikainen huonosti nukkuminen ja univaje heikentävät kognitiivisia toimintoja

Liikenneturva-sivuston tilastotietoa liikenneonnettomuuksista: https://www.liikenneturva.fi/fi/tagit/tilastot

Kahvikaan ei aina oikeassa elämässä pelasta tilannetta. Et välttämättä ole mitenkään fiksuimmillasi kahvilla itsesi doupattua. Kahvilla ei kannata paikata univajetta. Se on ns. varastettua puhtia ja kostautuu kyllä kenties yhä pahenevana uupuneisuutena ja ylivirittyneisyytenä sekä uniongelmien kasautumisena. Lisäksi kofeiinin hajoamisessa elimistössä on geneettistä vaihtelua ihmisyksilöstä toiseen. Jos kofeiini metaboloituu hitaasti, se voi kumuloitua iltaan, jolloin voi olla entistä vaikeampi saada unta. Jotkut näkevät parhaaksi välttää kahvia kokonaan, toiset ovat huomanneet hyötyvänsä siitä että rajoittavat kahvin juonnin pieniin määriin eivätkä juo sitä enää iltapäivän jälkeen. Jotkut juovat yhden pienen kupin hyvälaatuista luomukahvia vain aamuisin.


http://www.caffeineinformer.com/caffeine-sensitivity4. Huono ruoansulatus

Tämä tekijä liittyy läheisesti krooniseen stressiin, sillä se on merkittävin syy heikentyneeseen ruoansulatukseen. Myös iän karttuminen heikentää ruoansulatusta, samoin jotkin lääkkeet, etupäässä vatsansuojalääkkeet, joita määrätään pitkäaikaiseksikin hoidoiksi vaikka tiedetään että niiden käyttö johtaa vakaviinkin ravintoainepuutoksiin. Syynä on usein se, että lääkärit eivät tunne muitakaan tapoja hoitaa liikahappoisuudeksi diagnosoimiaan tiloja ja mahalaukun ja pohjukaissuolen ongelmia.

Miksi siis ruoan pitää sulaa ja miten se liittyy kognitiivisiin kykyihimme? Ruoan pitää sulaa eli pilkkoutua riittävän pieniksi partikkeleiksi, jotta elimistö pystyy ottamaan ne vastaan suolistosta niiden normaaleja imeytymisreittejä pitkin. Tätä imeytymistä ei siis tapahdu jos ruoansulatusentsyymeistä on pulaa ja jäämme vajaaksi monista aivotoiminnoillemme tärkeistä ravintoaineista kuten rasvahapot, fosfolipidit, aminohapot, B12-vitamiini ja muut vitamiinit ja hivenaineet. Vajausta saattaa jäädä vaikka käyttäisimme laadukkaita ravintolisiä, jos ne eivät imeydy.

Ruoansulatuksesta tulee siis huolehtia aivan ensimmäisenä kun aletaan korjaamaan ravintopuutoksia. Tärkeänä tässä on huomioida ja pyrkiä mahdollisuuksien mukaan hoitamaan kaikkia mahdollisia stressitiloja ja stressin jälkitiloja sekä kehollisesti että mentaalisesti. Lisäksi ruoansulatusta voidaan tukea räätälöidyllä ruokavaliolla ja käyttämällä apuna ruoansulatusentsyymivalmisteita. Kaisa Jaakkola on kirjoittanut erinomaisen postauksen blogiinsa suolahappolisän kokeilemisesta ja käyttämisessä proteiinien pilkkoutumisen apuna: http://kaisajaakkola.com/2012/02/vatsahappotesti/

Heikentynyt ruoansulatus aiheuttaa mm. röyhtäilyä, närästelyä, ilmavaivoja ja ylävatsaturvotuksia eikä aiheuta vain ravintopuutoksia vaan puutteellisesti sulanut ruokamassa myös ärsyttää suolistoa aiheuttaen monenmoista ongelmaa heijastuen muuallekin kehoon kun vain mahasuolikanavaan. Toimiva ruoansulatus on siis erittäin tärkeää! Jos ruoansulatuksessa tai suolistossa on ongelmaa, ne ovat laadultaan usein sellaisia että väsyttävät ihmisiä ja saavat heidän aivonsa käymään hitailla ja epäjärjestyksessä.

5. Aivojen treenaamattomuus

Mietiskele, millä osa-alueella sinun aivoihin liittyvät asiat tarvitsisivat eniten kohennusta? Muisti, tasapaino, oppiminen, pulmien ratkominen, kokonaisuuksien hahmottaminen? Mieti sitten, toimitko elämässäsi sillä tavalla, että nuo ominaisuudet pääsevät kehittymään? Vaikka alkaisit saada ravintoa aivoillesi ravitsemuksellisessa mielessä, aivoja täytyy treenata, jotta yhteydet hermosolujen välillä vahvistuisivat ja kehittyisit ja vahvistuisit kogniiivisesti. Keinoja voi olla vaikka minkälaisia:

-Lainaa kirjastosta matematiikan oppikirjoja ja aloita tehtävien harjoitteleminen siltä tasolta jolta selviydyt ja etene siitä vähitellen vaativimpii tehtäviin

-Lue erilaisia kirjoja ja opiskele. Haasta itsesi!

-Askartele, neulo, tee jotain vaativaa käsilläsi. Tämä on kuin "hieroisi" aivoja.

-Liiku monipuolisesti ja harjoittele tasapainoa ja ketteryyttä. Tämäkin on ikäänkuin "aivohierontaa"

-Älä sorru yksioikoiseen ajatteluun. Mieti miten muuten jostakin asiasta voisi ajatella kuin miten olet tottunut ajattelemaan. Jos joku on toista mieltä, koita ymmärtää miksi hän on toista mieltä ja miten hän on päätynyt mielipiteeseensä.

-Harjoittele muistamaan asioita, myös ilman muistilappuja, kalenterimerkintöjä ja kännykän muistutuksia. Harjoittele muistamaan lyhyt- ja pitkäaikaisia muistettavia asioita ja myöskin opettele jotakin ulkoa. Muistipelejäkin voi pelata. Kenen kanssa haluaisit pelata?

-Harjoittele syvään ja rauhallisesti hengittämistä, laula, kuuntele kaunista musiikkia monipuolisesti. Parasta mahdollista "aivohierontaa" ja hermoston tasapainottamista.

Huomasitko, että jotkut ideat tuntuivat sellaisilta, jotka eivät yhtään ole mukavuusalueellasi? Todennäköisesti juuri ne ovat niitä asioita joita todella tarvitset treenataksesi aivojasi. Tsemppiä nyt vaan ja mieti millä palkitset itsesi kun olet onnistunut kunnialla sukeltamaan omalle epämukavuusalueellesi.

6. Erinäiset aineet ja myrkyt

Elämme ennennäkemätöntä maailmanlaajuista ihmiskoetta, jossa erilaiset kemikaalit ja myrkyt kuormittavat meitä perimän, ilman, veden, ruoan ja ihon kautta. Suussamme oleva amalgaami on terveysviranomasten mielestä ihan ok suussa, mutta muuttuu ongelmajätteeksi kun paikka poistetaan tai kun ihminen tuhkataan hänen kuoltua.

Harvat tietävät mitä kaikkea rokotteiden kautta saamme suoraan verenkiertoon, samoin mitä kaikkea saamme lääkkeistä varsinkin yhteisvaikutuksena muiden kehoomme tulleiden aineiden kanssa. Lisäksi ovat vielä päihteet. Meininki tuntuu välillä melko darwinistiselta: Se joka on fiksuin, valppain, rohkein, rehellisin ja etuoikeutetuin, voi onnistua välttämään eniten em. aineiden kuormitusta, mutta kaikki me jollakin tavalla altistumme. Mm. raskasmetallit vaikuttavat voimakkaasti aivotoimintaan.

Voimme kuitenkin tehdä omia valintojamme mm. käyttämällä mahdollisimman myrkyttömiä pesuaineita, luononkosmetiikkaa, suosimalla luomuruokaa, pidättäytymällä päihteistä (paitsi tässä tarvitsevat addiktoituneet usein apua kunhan ensin halu toipua lähtee riittävästi itsestä ja usein kun on käynyt jo riittävän pohjalla), huolehtimalla riittävistä ravintoaineiden saannista. Mm. monet hivenaineet auttavat "syrjäyttämään" mm. raskasmetalleja ja maksan toiminnan tukeminen eri ravintoainein ja ravintolisin voi auttaa kehoa puhdistumaan toksiineista. Joskus auttaa jo paljon kun saa amalgaamit ammattitaitoisen biohammaslääkärin johdolla poistettua tai kun pääsee vapaaksi ympäristöaltisteesta kuten rakennuksesta, jossa on sisäilmaongelma tai paikasta jossa on liian kova elektromagneettinen säteily.

7. Kilpirauhasen vajaatoiminta

Jep. Hoitamaton tai puutteellisesti hoidettu kilpirauhasen vajaatoiminta todellakin hidastaa ihmisten ajattelukykyä, joskin jollain voi esiintyä myös ajatusten levottomuutta. Aivot tarvitsevat aktiivista kilpirauhashormonia ja kun sitä puuttuu niin tottakai kognitiiviset toiminnot heikkenevät.

8. Muut sairaudentilat

On monenlaisia aivosairauksia jotka vaikuttavat aivotoimintaan. Lisäksi mm.  krooninen väsymysoireyhtymä, sähköherkkyys, monikemikaaliherkkyys ja altistuminen huonolle sisäilmalle. Eihän tuomita, jos ei tiedetä? 



Ravintolisiä

Ihmisten "zombiemaisuus" ja aivosumu johtuu jokaisen kohdalla yksilöllisistä syistä ja on usein monen tekijän summa. Niinpä ei voi olettaa että vain ottamalla tiettyjä ravintolisiä koko ongelma ratkeaisi. Tässä kuitenkin muutamia, mistä voi olla hyötyä osana kokonaisvaltaista hoitoa:

1. B12-vitamiini, tärkeä mm. energiatasoille ja hermoston, myös aivojen toiminnalle. Kun ruoassa on eläinperäistä proteiinia, ei tämän vitamiinin saanti ole dietaarisesti yleensä ongelma. Vegaanit tuppaavat kuitenkin tarvitsemaan B12-vitamiinia ravintolisänä. Vakavaakin puutosta syntyy jos henkilöllä on atrofinen gastriitti, jolloin hän saa vitamiinia säännöllisesti pistoksina. Puutetta syntyy myös mahansuojalääkkeiden eli protonipumpun estäjien (PPI, proton pump inhibitor) pitkäaikaisesta käytöstä ja stressin seurauksena heikenneestä suolahapon tuotannosta. B12-vitamiinia voidaan mitata laboratoriokokein. Huomioitavaa on kuitenkin, että viitearvot eivät aina tarkoita samaa kuin tavoitearvot. Joskus B12-vitamiinitasot ovat korkeat vaikka oireita sen puutoksesta olisikin. Tämä saattaa johtua muiden B-vitamiinien, kuten folaatin (B9) tai pyridoksiinin (B6) puutoksista.

B12-vitamiinia on useaa muotoa, josta syanokobalamiini on kenties halvin, mutta heikoimmin elimistössä toimiva. On suuria geneettisiä eroja miten eri ihmisillä B-vitamiinit yleensä toimivat kehossa. Moni tarvitsee ne ravintolisistään aktiivisina. Näitä muotoja ovat metyylikobalamiini ja adenosyylikobalamiini, josta viimemainittu vaikuttaa nimenomaan solujen mitokondrioissa energianmuodostuksessa. Lisäksi on vielä hydroksokobalamiinia, jossa muodossa B12 on pistoksina saatavissa valmisteissa. Myös ne, jotka geneettisistä syistä eivät siedä metyylikobalamiinia vaan saavat siitä esim. ahdistuneisuutta tai levottomuutta tilaavat hydroksokobalamiinia ulkomailta. Tietääkseni sitä ei saa Suomesta.

2. Aminohapot. Melkoinen osa rakenteistamme on proteiinia. Proteiini puolestaan koostuu pienistä yksiköistä, aminohapoista. Aminohappoja tarvitaan myös mm. kuljetusproteiinien, entsyymien ja tiettyjen hormonien rakenteissa. Sen lisäksi, että aminohappoja on aivojen ja hermoston rakenteissa, niitä tarvitaan myös hermovälittäjäaineiden rakenteissa. Hermovälittäjäaineet ovat keskeisen tärkeässä roolissa aivojen ja hermoston toiminnassa. Jos emme saa tarpeeksi proteiinia ja riittävän monipuolisista lähteistä, ajanoloon kehittyy puutos aminohapoista. Jos ravinto koostuu vain kasviperäisestä ruoasta, pitää olla erityisen tarkka että saa kasviproteiinia riittävästi ja riittävän monipuolisista lähteistä, kuten viljat, pähkinät, siemenet ja palkokasvit. Ongelmaksi voi muodostua se, jos vegaanin suolisto ei siedä kaikkia kasviproteiinityyppejä.

Jos aminohapoista syystä tai toisesta on pulaa, niitä voi ottaa myös ravintolisinä. Aminohappotasot voidaan mitata esim. verikokeesta. Tuloksista voidaan päätellä monenlaista siitä mitä kehossa on meneillään ja mitä siltä puuttuu. Tarvittaessa puuttuvia aminohappotasoja voidaa korvata vapaina ravintolisinä ainakin aluksi, mutta mikäli vain mahdollista, on hyvä pyrkiä tehostamaan ruoansulatusta (suolahappovalmisteet, ruoansulatusentsyymivalmisteet) ja varmistamaan riittävä proteiininsaanti. Jotkin sairaudentilat aiheuttavat proteiinihukkaa, jote jos terveys on selvästi heikentynyt, käänny myös lääkärin puoleen, jotta voidaan tutkia ja poissulkea vakavampia tiloja.

3. Rasvahapot. Aivojen kuivapainosta 60% on rasvaa. Siis me todella tarvitsemme rasvaa ruokavaliosta, mutta ei ole ihan sama millaista rasvaa saamme. Monilla on puutetta omega 3-sarjan rasvahapoista, joita saa pääasiallisesti rasvaisista kaloista, mutta myös esim. pellavansiemenöljystä. Aivoille keskeistä sen rakenteissa on DHA eli dokosaheksaiinihappo, mutta monilla yksilöillä kasviperäiset omega 3-rasvahapot muuntuvat heikosti DHA:ksi. Myöe EPA eli eikosapentaiinihappo on tärkeää kognitiivisille toiminnoille, koska siitä muodostuu tulehdusta vähentäviä kudoshormoneja. Vääränlainen ruoka, infektiot, stressi ja ravintoaineidn puute lisää inflammaatiota eli elimistön hiljaista tulehdusta, jonka vaikutukset kohdistuvat myös aivoihin ja kognitiivisiin toimintoihin. Monet hyötyvät siitä, että ottavat omega kolmosensa laadukkaista kalaöljyvalmisteista. On myös levistä valmistettuja omega 3-tuotteita vegaaneille ja niille, jotka ovat allergisia kalalle. Jotkut kala-allergikot tosin pystyvät käyttämään esteröityjä kalaöljyvalmisteita.

Koska kokonaisvaltaisesti hyvä ravitsemustila on tärkeä aivotoiminnoille, myös mm. antioksidantteja, fosfolipidejä ja monivitamiinivalmisteita on tarpeen mukaan hyvä olla ravintolisäohjelmassa mukana. Ravintolisäohjelma taas puolestaan nojaa hyvään yksilöllisesti toteutettuun ruokavalio-ohjelmaan, joka puolestaan nojaa siihen että ihminen huolehtii hyvistä elintavoista parhaan kykynsä mukaisesti ja hakee tarvittaessa apua.

Pimeään vuodenaikaan zombiena ratissa ja kadulla toikkarointia esiintyy varmasti enemmän myös siksi että ihmisiä riivaa D-vitamiinin ja valon puute. Muistakaa myös D-vitamiininne! Useimmiten tarvitaan suosituksia isompia annoksia, kuten 50-125µg päivässä, jotta päästään riittävän korkeisiin pitoisuuksiin. Jos mittaatte D-25-kokeen, pyrkikää ainakin himppasen yli 100 nmol/l tuloksiin. Monet hyötyvät pimeän aikaan myös aamuisesta oleskelusta laadukkaan kirkasvalolampun ääressä.