torstai 22. syyskuuta 2016

Luennot Oulussa ja Rovaniemellä

"Miksi kaiken pitää aina olla siellä Helsingissä?" Tuttu lause minulle kun olen pitänyt luennon Etelä-Suomessa. No nyt ei ole kaikki Helsingissä! :)

Jos olet kiinnostunut tulemaan luennolleni Ouluun tai Rovaniemelle niin pistäpä nyt heti kalenteriin ylös ettet vahingossa sovi jotakin muuta kyseiselle ajankohdalle. Mukavaa, jos tapaamme luennolla!

Oulun Luento 17.10 2016



Rovaniemen Luento 19.10. 2016

(nettikaupan suora linkki: https://holvi.com/shop/NinaSaine/)





sunnuntai 11. syyskuuta 2016

kirjaesittely: O-koodin keittokirja. Gluteeniton, maidoton ja sokeriton keittiö

Hyvin monet asiakkaistani ovat saavuttaneet merkittävää terveysetua noudattamalla gluteenitonta, maidotonta ja sokeritonta ruokavaliota. Sillä voi olla ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin aivan käänteentekevä vaikutus, että alkaa tehdä viisaita valintoja ja katsoo mitä suuhunsa laittaa sen sijaan että antaisi vain mielihalujensa ja totunnaisten tapojensa määrätä elämässä.

Ystäväni Minna Forsströmin kirja, julkaisijana Minerva on täynnä herkullisia reseptejä, jotka sopivat gluteenitonta, maidotonta ja sokeritonta ruokavaliota noudattaville. Olen tietenkin puolueellinen tekemään kirja-arvostelua, koska Minna on ystäväni. Siksi teenkin arvostelun sijaan kirjaesittelyn.

Kynnys lähteä toteuttamaan erityisruokavaliota voi olla korkea ja ihminen voi aluksi olla täynnä kysymyksiä: Miten pystyn tähän, mitä nyt muut ajattelevat syömisistäni, mitä ostan kaupasta ja mitä ihmettä nyt sitten hyvänen aika syön? Olet sitten jo jonkin aikaa noudattanut otsikon mukaista ruokavaliosta, vasta miettimässä kokeilua tai aloittelemassa, kirja on hyvä olla hyllyssä.

Kirjan sisällöstä:

Lukijalle-osuudessa Minna kertoo kuinka on kiinnostunut herkullisesta ja terveellisestä ruokavaliosta kamppailtuaan itse monenkirjavien terveysongelmien kanssa. Tässä osuudessa on myös kirjan ruoka-ohjeille pohjaa antavia perustietoja ja ajatuksia. "Vielä sata vuotta sitten 80% nykypäivän elintarvikkeista ei ollut olemassa". Pärjäisimmekö siis vähemmällä, yksinkertaisemmilla peruselintarvikkeilla? Valitsisimmeko juuri itsellemme sopivaa, mahdollisimman luonnonmukaista ruokaa?

Reseptit kirjassa on jaoteltu vuodenaikojen mukaan. Lisäksi ne on jaoteltu arkeen ja juhlaan sopiviksi. On hyvä suosia kausiajattelua. Osuudessa Lämpöä talven kylmyyteen on mm. seuraavannimisiä reseptejä: myslipatukat, makrillisalaatti ja vinaigrette, myskikurpitsaleipä ja rapea uunipekoni, uunijuurekset, lime-raakakakku

Osuudessa kevään tuomaa on seuraavannimisiä reseptejä: Avocado-munasalaatti, teriyaki, savulohipihvit, kukkoa viinissä ja kolibrikakku. Värikkäästi kesällä-osasta löytyy resepti mm gazpachon, karamellisoituun sipuliin ja paistettuun vuohenjuustoon, etelän tomaattipiiraaseen sekä herkkutrio-raakajäätelökakkuun. Syksyn satoa, osassa herkutellaan mm. naurisleivillä, linssimuhennoksella, rosepippuri-lohiruusuilla, kermaisella manteli- lanttusosekeitolla ja vadelmamoussella.

Viimeinen ohje löytyy sivulta 168. Kirja on mieletön pakkaus upeita reseptejä ja valokuvaaja Helena Eslonin ottamia kauniita ja houkuttelevia kuvia. Kirjan reseptejä on helppo noudattaa. Mikään ei ole tottumattomammallekaan kotikokille liian vaikeaa ja ohjeet ovat riittävän yksityiskohtaisia.

Suosittelen kirjaa lämpimästi! Se inspiroi kaikenlaisiin kiinnostaviin ateriakokonaisuuksiin niin arkena kuin silloinkin kun haluat loihtia parasta. Voisit vaikka järjestää päivälliskutsut ja kattaa pöydän täyteen kirjan resepteillä valmistettuja herkkuja. Sitten voisit paljastaa seurueelle vasta jälkiruoan jälkeen, että huomasitteko että kaikki oli gluteenitonta, maidotonta ja sokeritonta kun olet ensin saanut vuolaat kehut maukkaasta ateriakokonaisuudesta.

Minnan ystävänä minulla on ollut etu päästä nautiskelemaan hänen valmistamistaan herkuista ja ruoista jo jonkin aikaa. Tämä nainen hallitsee reseptiikan! Ei ole tarvinnut pettyä kertaakaan. Usein minua ei ole tarvinnut paljoa houkutella lähtemään kotoa maistemaan Minnan luomuksia kun siihen on tarjoutunut tilaisuus.

maanantai 5. syyskuuta 2016

Magneettimedia lainannut ilman lupaa kirjoittamaani artikkelia

Magneettimedia-verkkosivustolla on lainattu minun Suomen Terveysjärjestölle kirjoittamaa artikkelia. Tähän ei ole kysytty lupaa, ei minulta eikä Suomen Terveysjärjestöltä saatika että olisi kysytty paljonko artikkelin lainaaminen maksaa. Kivoja tuommoiset mediat. Viimeksi minun kirjoittamaa tekstiä lainasi ilman lupaa MV-lehti. En itse valitsisi kyseisiä medioita yhteistyökumppaneiksi, koska niissä julkaistaan niin paljon sellaista aineistoa, jota en voi allekirjoittaa.

http://magneettimedia.com/kilpirauhasen-hoito-suomessa/


Päivitys 6.9. 2016: Vaikuttaa siltä että Magneettimedia on poistanut kirjoituksen sivultaan, koska en sitä sieltä enää löytänyt. Toivon mukaan jatkossa osaavat kysyä lupaa ennen kuin "lainailevat" tekstejä.

Alkuperäinen kirjoitus: http://www.terveysjarjesto.fi/tietoa-kilpirauhasesta/22-kilpirauhasen-hoito-suomessa

perjantai 22. heinäkuuta 2016

Ketkä saavat avun?

Asiakkainani on ihmisiä, jotka kärsivät pääosin seuraavista vaivoista: Kilpirauhasen vajaatoiminta, mielialahäiriöt, keskittymishäiriöt, syvä uupumus, erilaiset hormonaaliset epätasapainotilat, krooniset infektiot, väsymysoireyhtymä, mahasuolikanavan ongelmat. Näihin he hakevat apua ravintohoidosta ja funktionaalisesta lääketieteestä (usein hyvällä menestyksellä) ja he käyttävät usein myös muita hoitomuotoja. En suostu enää itse erottelemaan virallisia hoitomuotoja täydentävistä hoitomuodoista. Hoitomuoto kuin hoitomuoto. Sillä on merkitystä saako ihminen apua vai ei. Jako virallisiin ja ei-virallisiin hoitomuotoihin on keinotekoinen ja vain pieni jengi saa määrittää tuon jaon. Määrittäjät eivät ole minun auktoriteettejani.

Ihminen on itse vastuussa hyvinvoinnistaan ja aktiivinen toimitsija

Kun ihminen kokee ettei hän ole terve ja toimintakykyinen ja hän kärsii, tila on jatkunut pitkään ja häntä uuvuttaa, kun oireita on paljon. Silloin hänen kropalleen ja mielelleen on jo usein ehtinyt tapahtumaan paljon kaikenlaista. On tärkeä käydä tarkasti läpi tämän ihmisen elämää. Mitä tapahtui kun jotakin merkittävää terveydentilassa muuttui, vai alkoivatko oireet pikkuhiljaa? Mitä on tähän mennessä tehty? Millainen hänen terveyshistoriansa on ollut hedelmöityksestä tähän päivään? Minusta on viisaampaa että ihminen hoitaa itseään kokonaisuutena, ei paloina. Eikä niin että hän on jonkun erilaisten hoitomutojen tai hoitolinjan kohde. Hän hoitaa itseään. Muut korkeintaan auttavat. Hän on aktiivinen toimitsija hoidossaan. Sillä tavalla syntyy kestävämpää ja kokonaisvaltaisempaa.

Tiedon hankinta ja sinnikkyys

"Tee mulle valmis ruokalista ohjeineen niin noudatan sitten sitä". En tee. En tee kenellekään sellaista karhunpalvelusta että jättäisin selittämättä miksi toimia jollakin tavalla, miksi kokeilla juuri tietynlaista ruokavaliota, miten koostaa ateriat ja miksi. Jos ihminen haluaa asettua hoidon kohteeksi eikä ole valmis itse näkemään vaivaa ottaakseen selvää asioita mahdollisuuksiensa rajoissa, hän on selvästi apuni ulottumattomissa. Tarvitaan oppimista ja oivallusta, vastuun ottamista omasta hyvinvoinnistaan ja terveydentilastaan, aikuiseksi kasvamista syömistottumustensa suhteen. Lapsille tehdään ruoka valmiiksi ja syötetään se. Ei enää vastuullisille aikuisille ihmisille. Se voi olla pelottavaa ja tuntua epävarmalta, mutta tiedättekö mitä? Elämä on aina jossakin määrin pelottavaa ja epävarmaa. Sitä retkeä ei kuitenkaan tarvitse tehdä yksin.


Ravintoneuvonnassa tehdään tarvittaessa kurssin korjauksia ja joskus suunnitelmaa pitää myös muuttaa lennossa kun saadaan lisäinformaatiota mm. sen perusteella että joku asia ei ole toiminut juuri tietyllä yksilöllä tai hänen terveydentilastaan on saatu lisää dataa. "Nyt vaihdetaan nämä sun maitohappobakteerit toisiin kun tämä testi paljasti että laktaattitasosi ovat korkeat.."

" Mä olen lukenut tällaisesta... Lääkäri sanoi tällaista, mitä sä olet mieltä.. Selittäisitkö mulle tätä.. Mistähän voisin hankkia tästä lisätietoa.. Oon valmis tekemään mitä vaan että tulisin parempaan kuntoon." Joskus asiakas puhuu mulle niin että tiedän jo heti että hän on aktiivinen ja motivoitunut, valmis toimimaan systemaattisesti ja epätodennäköisesti heittää ensihaasteiden vastaan tullessa hanskat naulaan.

Kaikki ei ole aina ammattilaisen osaamisesta kiinni

Toisinaan käy aika pian selväksi että on hyvin vaikea auttaa ihmistä, vaikka kuinka haluaisi. Hän ei ehkä oikeasti ole halukas tekemään tarvittavia muutoksia ja sitoutumaan esimerkiksi ravintolisäohjelmaan ja ruokavaliohoitoon. Myöhemmin hän saattaa kertoa jossakin ettei saanut minulta apua. Tämä on kollegojen kanssa keskusteltaessa tuttua. On niitä ihmisiä jotka kiertävät asiantuntijalta toiselle ja odottavat että heidät parannetaan. Joskus voi toki olla että vielä ei ole löytynyt niitä olennaisia asioita, joiden ansiosta todellista apua voisi saada.

Toisinaan se on kuitenkin ihmisen omaa syytä ettei hän ole saanut apua. Tämä saattaa kuulostaa syyllistävältä ja rankalta, mutta se on totta. Omaa hoitoa sabotoiva käytös on usein ainakin puoliksi tiedostamatonta. Ihmisellä voi olla vaikka jokin riippuvuus joka estää häntä parantumasta. Joskus tästä riippuvuudesta ei kerrota auttajille. On liian vaikea ja kipeä asia nostaa kissa pöydälle. Ei olla valmiita luopumaan riippuvuutta aiheuttavasta tavasta tai aineesta. Joskus taustalla on oikeasti jokin henkinen asia, joka pitäisi saada kuntoon ennenkuin tervehtymisen tai ainakin olon kohentumisen mahdollistavat muutokset saadaan onnistumaan. Joku voi kamppailla vaikka sen kanssa ettei pysty vähentämään liikuntaa kun siitä on tullut pakkomielle ja kropalle ja terveydelle liian kovat liikuntamäärät tai vääränlainen liikunta estävät hoidon onnistumisen ja tilanne pääsee jopa pahentumaan.


Toisinaan tarvitaan monen eri ammattilaisen osaamista. Tarvitsee olla moniammatillinen tiimi, jotta asioita saadaan järjestykseen. Usein tarvitaan myös aikaa. Toisinaan paranemista tapahtuu nopeasti, toisinaan hyvin hitaasti tai periodeittain. Ammattilaisen on myös hyväksyttävä, että joskus hän voi auttaa vain vähän. Ehkä joku toinen ammattilainen toisessa elämäntilanteessa jonain muuna ajankohtana voi auttaa paremmin. Joskus jo se on merkittävä asia että asiakas on saanut kokea tulleensa kuulluksi ja on saanut puhua ja vuodattaa sydäntään, vaikka ei vielä pystytäkään tekemään paljoa olon kohentamiseksi. Voimme auttaa ihmistä parantumaan niin kovin monella eri tasolla eikä empaattisuus, aito kohtaaminen ja lämpö ole ollenkaan huonoja asioita. Ne jo itsessään tuntuvat voimauttavilta ja parantavilta.

Vastuu versus sooloilu

Usein parhaita tuloksia on saatu aikaiseksi kun asiakas on noudattanut ammattilaisen ohjeita riittävän täsmällisesti. Jos kuitenkin ollaan kuin lastu lainehilla ja annetaan jokaisen opetuksen tuulen heilauttaa elämän virrassa sinne tänne niin ei ole yhtenäistä napakkaa linjaa, jota seurataan. Käydään peräkkäin monella eri ammattilaisella ja hoidosta tulee täysi sillisalaatti kun toinen neuvoo toista ja toinen toista. Saatetaan myös sooloilla ruokavaliossa ja ravintolisäohjelmassa niin että hoito vesittyy. Tämä ei ole välttämättä sitä järkevintä mahdollista vastuun ottamista omasta hoidosta. Kokonaan toinen juttu on sitten se kun sairaus on jo vienyt niin vähävaraiseksi että se karsii hoito- ja tutkimusvaihtoehtoja. Hyvin, hyvin surullista ja ainakin minä tunnen silloin ammattilaisena itseni herkästi hyvin riittämättömäksi ja avuttomaksi. "Jos tolla ihmisellä olis rahaa niin osaisin auttaa häntä. Tuo ja tuo asia pitäisi saada tutkittua ja nuo ja nuo ravintolisät käyttöön ja sitten voisin lisäksi suositella tuota lääkäriä..."

"Ajattelin, että kyllä voin silloin tällöin pitää herkkupäiviä ja syödä vaikka vehnästä leivottua pullaa kun Maija-täti muuten loukkaantuu" Joskus ruokavalio-ohjelmaa on noudatettava kunnolla, jotta saadaan selville millaiset sen vaikutukset todellisuudessa ovat. Jos noudattaa ohjeita leväperäisesti, paljon voi mennä pieleen. "En sitten viitsinyt tilata sitä monivitamiinia, jota neuvoit tilaamaan ulkomailta kun sitä ei saa Suomesta ja möivät mulle tämän luontaistuotekaupassa kun se oli tarjouksessa (aivan väärät pitoisuudet, ja B-vitamiinitkin väärässä muodossa)" "En mä vaihtanut tätä ravintolisää kun olen tottunut sitä käyttämään" (huolimatta siitä ettei siitä ole ollut apua) Miettikää missä kohden kannattaa sooloilla ja missä ei. On kyse tärkeästä asiasta, hyvinvoinnistasi ja kun olet lähtenyt etsimään apua ammattilaiselta, kulje se tie niin suoraan kuin mahdollista ja riittävän loppuun saakka.

Jos sinulla on joku hyvä auttaja, idä kontakti häneen riittävän säännöllisenä. Tätä harvoin kyseenalaistetaan esimerkiksi psykoterapiassa, mutta monet jättävät ravintohoidossa seurantakäyntejä väliin tai kokonaan tekemättä. Ei ehkä kannattaisi. On vaarana että menettää suunnan ja alkaa harhailla, ehkä jopa pysähtyy jos yrittää liikaa yksin vaikka onkin oman elämänsä johtaja ja se joka ottaa viimekädessä vastuun omasta hyvinvoinnistaan. Arki on ryöväri. Se voi viedä mennessään ja unohdat itsesi hoitamisen.

Kokonaisvaltainen hoito

Kun ihminen tulee elämässään pisteeseen, jolloin on aika saada apua kroonisiin terveysongelmiin, ei kannata ajatella asioita liian yksipuolisesti. Olen huomannut, että niillä, joilla esimerkiksi ruokavaliohoidon, ravintolisien ja funktionaalisen lääketieteen rinnalla kulkee myös henkisen kasvun, kehityksen ja oivallusten tie, hoito sujuu parhaiten. Jostain syystä jos tämä aspekti puuttuu, hoito polkee usein paikallaan tai epäonnistuu jatkuvasti. Integratiivinen lääketiede nimensä mukaan integroi itseensä eri puolia siitä mitä ihminen oikeasti tarvitsee voidakseen paremmin, jopa kukoistaakseen.

Toisinaan asiakkaan elämäntilanne, jossa hän kokee olevansa jumissa estää parantumisen. Kun on oman elämänsä vanki eikä vankilassa ole ikkunaa, se kapeuttaa myös valtavasti sitä mitä voisi nähdä. Tavallaan istutaan pienessä laatikossa tai katsotaan laajaa maisemaa pillin läpi. Saatetaan tarvita ystävää tai ammattilaista, joka voi avustaa näkemään laajemmin ja kasvamaan. Tämä ei kuitenkaan onnistu jos siihen ei löydy omasta sisimmästä kipinää. Oletko vankilassa? Mikä on vankilasi? Mikä on sinun laatikkosi ja miten nostaa pilli pois silmän edestä ja avata molemmat silmät, jopa kääntää päätään niin että näkee joka puolelle ympärillään? Tarvitaanko isojakin muutoksia ja tarvitseeko jotain jopa kriisiyttää, vaikka pelkäisitkin kaikkia konflikteja yli kaiken?

Rakkautta pelon tilalle ja valoa pimeyden tilalle. Pelko ja pimeys eivät saa dominoida, vaikka toki tarvitaan myös varjo siinä missä valo, päivä siinä missä yökin.

Rohkeus

Uskaltamattomuus mennä pelkoa päin ja uskaltamattomuus luottaa ja uskoa hyvään voivat olla esteinä paremmalle terveydellesi. Siinä missä tarvitaan älyä, viisautta, pitkämielisyyttä ja toisten apua, tarvitaan myös rohkeutta ja uskoa. Meille on hyväksi elää pienessä terveessä positiivisuusharhassa. Silloin siitä uskosta ja toivosta usein tulee itseään toteuttava ennustus. Uskaltaudu kyseenalaistamaan valtanormit ja yleisesti oikeina pidetyt totuudet terveydestä ja hyvinvoinnista, myös omat rajoittavat uskomuksesi. Osasta siitä mitä kyseenalaistat, havaitset että olet koko ajan tehnyt ja ajatellut sinulle oikein. Sitä ei tarvitse muuttaa. Ne asiat, jotka kaipaavat päivitystä, ne sitten lähdetään päivittämään. Kuten siivoamme ja järjestämme kotimme, niin voimme tehdä myös oman päämme sisäisille asioille: jotain vaihtoon, jostakin eroon, jollekin uusi paikka, tuo saa jäädä tuolleen, roskat ulos, pestään lattia.. Uskaltaudu hakemaan apua, luottamaan siihen että sinä osaat ja sinä pystyt kun vaan et luovuta ja yrität parhaasi. Uskaltaudu katsomaan joka puolelle ympärillesi molemmilla silmilläsi ja kuulemaan molemmilla korvillasi, tuntemaan molemmilla käsilläsi. Voit löytää avun.


Auttajan palkitseva osa

Vaikka auttajan työ voi välillä sisältää huolia, murheita ja turhautumista, se on ainakin minulle pääosin hyvin palkitsevaa. Se on rakkauden työtä, kutsumustyötä. Kun saa huomata että on ymmärretty jotain hyvin olennaista ja tärkeää jonkun ihmisen hyvinvoinnin suhteen, kun saa kuulla että on voinut auttaa jotakuta voimaan paremmin, kenties pääsemään jostain hyvin ikävästä pitkäaikaisesta vaivasta, kun joku jaksaa taas leikkiä lastenlastensa kansas tai on voinut palata työkyvyttömyydestä perheensä elättäjäksi, kun joku voi psyykkisesti paremmin kuin vuosiin.. Kaikki tämä on erittäin palkitsevaa. En vaihtaisi pois. Haluan jatkaa toisten auttamista ja kun olen oppinut asioita, haluan jakaa oppimaani toisille.

Vertaistuessa on ihmisiä, jotka eivät koskaan kannusta ja pyri auttamaan toisia ja jotka etsivät vain apua ja jos sitä saavat, jättävät vertaistuen tullakseen takaisin vasta kun tarvitsevat sieltä jotakin taas. Siinä vaan on se ongelma, että jos vain ottaa, ei koskaan saa kyllikseen. Vertaistuessa on myös ihmisiä, jotka sen lisäksi että he näkevät vaivaa löytääkseen itselleen apua myös pyrkivät kannustamaan, myötäelämää ja auttamaan toisia. Heille tämä prosessi vaikuttaa olevan henkisesti jotenkin mielekkäämpi ja he vaikuttavat tyytyväisemmiltä. Onnellista ei ole vain saada, vaan myös antaa. Uhrin rooli ja pelkkä autettavana olemisen rooli ei johda pitkälle, mutta kun otat vastuuta ja ottamisen lisäksi annat pyyteettömästi, siinä käy niin että alat saamaan runsaasti kaikkea elämääsi, mitä sinne tarvitset. Myös terveyden suhteen. Uskotko tämän?

Toivon, että myös SINÄ löydät avun, löytyy se sitten mitä kautta tahansa.

keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Kilpirauhaspotilaiden tilanne, epäoikeudenmukaisuuden riemuvoitto

Joskus sitä vain tuntee itsensä niin avuttomaksi epäoikeudenmukaisuuden ja suoranaisen pahuuden edessä, että kurkkua kuristaa ja kyyneleet nousevat silmiin. Asian kanssa on taisteltu jo vuosia eikä mitään helpotusta ole näköpiirissä. Kuin hakkaisi päätänsä seinään.

Toiveet olisivat yksinkertaiset: Kilpirauhaspotilaat tarvitsevat ja ansaitsevat heille sopivan lääkityksen, heille sopivin annoksin eikä ystävällinen ja asiallinen kohtelu ja kuulluksi tuleminenkaan olisi pahitteeksi. Eikö tämä toteudu mm. verenpainelääkettä tarvitsevilla tai insuliinia tarvitsevilla diabeetikoillakin? Katsotaan sopiva lääke ja mitoitetaan annostus. As simple as that. Mutta ei kilpirauhaspotilailla. Jos heillä ei Thyroxin riitä lääkitykseksi vaan tarvitaan eläinperäistä tai synteettistä aktiivista T3-hormonia, laillisia valvottuja ja pitkään käytössä olleita lääkkeitä, he ovat tavanomaisesti todella karmeassa pulassa.

Mitä heidän elämänsä käytännössä on? Tässä joitain kuvitteellisia esimerkkejä. Tällaisiin  tapauksiin törmään aivan jatkuvasti vastaanotollani tai vertaistuessa. Sydämeni itkee verta heidän puolestaan, sillä tarvitsen itsekin T3-hormonia hoidokseni. Ilman sitä menen todella karmeaan kuntoon. Se on yksinkertaisesti ainoa hoito, joka minulla kilpirauhasen vajaatoimintaan toimii. Muita hoitoja on kokeiltu useaan kertaan. Ymmärrän mitä ihmiset käyvät läpi. Monille kilpirauhaspotilaille tämä yhteiskunta, jossa he elävät näyttäytyy todella epäoikeudenmukaisena, välinpitämättömänä ja pahana.

Esimerkki 1

Keski-ikäinen nainen, joka on lapsesta asti käyttänyt Thyroxinia synnynnäiseen kilpirauhasen vajaatoimintaan. Lääke toimii hyvin ja hän tuntee itsensä terveeksi ja toimintakykyiseksi. Mitä nyt välillä vähän väsyttää. Kuka tahansa väsyy kun ikää tulee lisää. Isossa Facebookin vertaistukiryhmässä tämä henkilö keljuilee niille, joilla on ongelmia lääkityksensä kanssa ja haukkuu heitä kaikesta valittaviksi ja veteliksi ihmisisiksi, joiden pitäisi vain ryhdistäytyä, syödä vähemmän ja liikkua enemmän. Monista netin vertaistukiyhteisöistä hänet on potkittu pihalle asiattoman käytöksen vuoksi. Hän käy kerran vuodessa uusituttamassa Thyroxin-reseptinsä terveyskeskuksessa ja hänellä on jo vuosia ollut sama annos. Hän on onnekas. Hänellä ei ole mitään ongelmia hoitonsa suhteen.

Esimerkki 2

Kolmikymppinen nainen, joka on käynyt nuoresta asti hurjaa kamppailua terveytensä ja toimintakykynsä kanssa. Hän ja hänen perheensä on saanut kokea todella kovia. Apua terveyskeskuksesta ei ole löytynyt. Oireisiin on kokeiltu erilaisia lääkityksiä aina masennuslääkkeistä, koviin kipulääkkeisiin asti ja nainen on joutunut myös psykiatriseen sairaalahoitoon masennuttuaan vakavasti vuosia jatkuneista fyysisistä oireista ja niiden aiheuttamista psykosiaalisista ongelmista. Vihdoin yksityiseltä lääkäriasemalta löytyi avuksi ruokavalio- ja ravintolisäohjelma ja Thyroxin vaihdettiin synteettiseen T3-valmisteeseen Liothyroniniin. Tänä päivänä tämä nainen opiskelee, on vuosien jälkeen palannut työelämään ja voi hyvin. Hän käy uusituttamassa lääkereseptinsä yksityisellä lääkäriasemalla, mutta hän joutuu maksamaan kaiken omasta kukkarostaan. Terveyskeskuslääkäri ei suostu uusimaan reseptiä, vaikka lääkeannos on vakiintunut, potilas voi hyvin ja lääke on täysin laillinen.

Esimerkki 3

Tämä viisikymppinen mies alkoi muutama vuosi sitten voimaan yhä huonommin ja huonommin. Aina väsytti, maha oli ummella, painoa kertyi ja hän oli masentunut ja äreä. Terveyskeskuslääkäri diagnosoi kilpirauhasen vajaatoiminnan ja aloitti Thyroxin-lääkityksen. Tästä ei kuitenkaan ollut apua. Yksityinen lääkäri, josta potilas sai vihiä vertaistuesta aloitti eläinperäisen kilpirauhashormonivalmisteen. Terveys ja jaksaminen kohentuivat nopeasti ja paino normalisoitui puolessa vuodessa. Sitten kollegat kantelivat hänen lääkäristään Valviralle ja lääkäri menetti lupansa hoitaa kilpirauhaspotilaita. Mies joutui hakemaan Thyroxin-lääkityksen terveyskeskuksessa, mutta vointi romahti nopeasti. Nykyään tällä potilaalla on lääkäri Keski-Euroopassa ja hän on palannut käyttämään eläinperäistä valmistetta ja voi taas hyvin. Potilas käy töissä, joten hänellä on varaa käydä lääkärissä ulkomailla ja hänellä on myös välttävä englannin kielen taito, jonka turvin vastaanottokäynnit sujuvat joten kuten. Mies pitää kuitenkin hyvin epäreiluna tilannettaan, sillä hän ei ole onnistunut saamaan aikaa keneltäkään suomalaiselta lääkäriltä, joka voisi uusia hänen reseptinsä eikä terveyskeskuslääkäri suostu kirjoittamaan eläinperäistä valmistetta. Sairaanhoitopiirin endokrinologikaan ei ole suostunut auttamaan vaan on ollut potilaalle tyly.


Esimerkki 4

Potilas on nelikymppinen nainen, jolla on keliakia ja jolta on jo parikymppisenä diagnosoitu kilpirauhasen vajaatoiminta. Nainen ei ole ollut työelämässä lainkaan, sillä hänen opintonsa yliopistossa keskeytyivät kilpirauhasen vajaatoimintaoireiden takia ja hän on siitä asti voinut tosi huonosti. Hän on masennusdiagnoosilla sairaseläkkeellä. Thyroxin-lääkityksestä ei ollut apua, mutta hänen lääkärinsä väitti etteivät hänen oireensa, jotka muistuttivat kuitenkin klassisia kilpirauhasen vajaatoimintaoireita (lihaskivut, masennus, väsymys, kuiva iho, hiusten lähtö, ummetus) voi johtua kilpirauhasen vajaatoiminnasta, koska laboratorioarvot olivat viitteissä. Lääkäri lähetti potilaan kuitenkin endokrinologille, joka uskalsi nostaa lääkitystä vaikka TSH painuikin sitten alle viitearvojen. Tällä lääkityksellä potilaan vajaatoimintaoireet kuitenkin pahenivat ja annostusta pienennettiin.

Potilas meni sitten funktionaaliselle lääkärille ja ravintoterapeutille, joiden hoidossa hän sai apua mahavaivoihin, ravintopuutoksiin ja lääkitys myös vaihdettiin synteettiseksi T3-hormoniksi. Tällä lääkityksellä oireet alkoivat lievittyä muutamassa viikossa ja potilaasta tuntui kuin hän olisi saanut uuden elämän. Hän on hakenut uudelleen yliopistoon opiskelemaan. Nyt hänen lääkäriltään on kuitenkin Valvira vienyt luvat hoitaa kilpirauhaspotilaita eikä hän ole yrityksistään huolimatta löytänyt uutta lääkäriä. Hän on jo myynyt kaiken omaisuutensa kustantaakseen vähävaraisena tutkimukset ja hoidot yksityisellä lääkärillä, joten hänellä ei ole varaa lähteä ulkomaille hoitoon. Hänen lääkkeensä ovat loppumassa ja hän on epätoivoinen. Hänellä on myös itsetuhoisia ajatuksia, sillä hän ei kestä ajatusta siitä että hän joutuisi taas palaamaan Thyroxinille ja kärsimään samanlaisista oireista kuin ennen Liothyronin-lääkitystä.

Esimerkki 5

Tällä parikymppisellä naisella on takanaan homealtistus työpaikalla, joka jatkui parisen vuotta ennen kuin nainen irtisanoi itsensä, koska työnantaja ei myöntänyt työpaikalla olevan mitään ongelmaa, vaikka muutkin työntekijät sairastelivat. Naisella todettiin myös kilpirauhasen vajaatoiminta, johon aloitettiin Thyroxin. Thyroxinista oli hieman apua. Vaikka arvot saatiin nätisti viitteisiin, vointi ei kuitenkaan paljoa kohentunut ja terveyskeskuslääkäri lähetti potilaan endokrinologille. Endokrinologi nosti ensin Thyroxinin annosta ja kun tästä ei ollut oireisiin apua, otettiin pieni lisä synteettistä T3-hormonia hoitoon mukaan. Tämä kohensi selvästi oloa, mutta ei kuitenkaan niin paljon, että potilas olisi tullut työkykyiseksi. Hän tunsi edelleen itsensä hyvin väsyneeksi ja huonovointiseksi ja hakeutui ravintoterapiaan ja yksityislääkärin hoitoon. T3-hormonin osuutta hoidossa lisättiin niin, että Thyroxinia jäi vain pieni annos. Vointi koheni selvästi. Myös ruokavaliota hoidettiin kuntoon ja rakennettiin yksilöllinen ravintolisäohjelma. Funktionaalisen lääketieteen testeissä paljastui vaikea dysbioosi eli suoliston mikrobiston epätasapainotila ja puutteita ruoansulatuksessa. Näitä asioita korjattiin mm. probiooteilla ja ruoansulatusentsyymeillä. Potilaan terveys saatiin palautumaan lähes sille tasolle millainen se oli ollut ennen työskentelyä homeisessa työpaikassa ja hän saattoi aloittaa mm. uudelleen liikuntaharrastuksensa ja aloittaa työnhaun.

Sitten hänen lääkäriltään vietiin luvat hoitaa kilpirauhaspotilaita. Kun hänen lääkereseptinsä kului loppuun T3-hormonin osalta hän joutui palaamaan endokrinologin luo, joka alunperin oli Liothyroninilisän hänelle määrännyt. Endokrinologi pienensi annoksen entiseen siitä huolimatta, että potilas vakuutti voivansa isommalla annoksella paremmin. Endokrinologi ei kuunnellut vaan väitti potilaan olevan liikatoiminnalla vaikka mitään siihen viittaavia oireita ei ollut, sykkeet olivat normaalialueella, samoin T3v eli vapaa T3 eli aktiivinen kilpirauhashormoni verestä mitattuna. Potilaan vointi heikkeni dramaattisesti kun Liothyronin-annosta pienennettiin ja Thyroxin-annosta lisättiin. Endokrinologi ei myöskään kiinnitä huomiota siihen että potilaan kortisolitasot ovat jatkuvasti pienenemässä ollen jo alle viitteiden. Potilas suunnittelee aloittavansa itse kortisonkorvaushoidon kyytalebleteista, sillä kortisonista on ollut apua pahoinvointi- ja heikotuskohtauksiin, joita hänellä on ollut varsinkin aamuisin.

Tämän nuoren naisen vanhemmat olisivat halukkaita kustantamaan tyttärensä matkan ulkomaille lääkäriin ja he ovat tällä hetkellä selvittämässä kuka kielitaitoinen voisi lähteä mukaan.

Haluatko auttaa?
Yhdessä tekemisessä on voimaa.


Suomen Kilpirauhaspotilaat ry:n tehtävä on jakaa tietoa kilpirauhassairauksista ja edistää kilpirauhaspotilaiden hyvinvointia ja oikeuksia Suomessa. Lue lisää yhdistyksen sivuilta, liity jäseneksi ja tarjoa apuasi! Jokainen voi tehdä jotakin, on sitten panoksemme pieni tai suuri!

http://kilpirauhaspotilaat.fi/



torstai 23. kesäkuuta 2016

Tomi Kokon 30 päivän ihmiskoe

Itseä on aina kiehtonut ajatella miten jotkut asiat voisi tehdä toisellakin tavalla, ehkä paremmin, hyödyllisemmin. Minulle ei ole koskaan ollut ongelma kuulua marginaaliryhmään, jos siihen kuuluminen on minusta perusteltua ja hyvä asia. Ei ole haitannut tehdä asioita eri tavalla, ajatella eri tavalla, lähestyä asiaa uudesta näkökulmasta. Uskallatko tarkastella omassa elämässäsi mahdollisia muutostarpeita? Muutostarpeita ravitsemuksessa?

Olipas kiva katsoa koko perheenä Tomi Kokon dokumentti. Tomi tietää varmasti itsekin ettei kaikille sovi samantyyppinen ruokavalio, mutta hänellä on runsaasti kokemusta siitä miten ihmisiä autetaan voimaan paremmin. Hyvinvointialalla asiakkaat ovat ne, jotka äänestävät jaloillaan ja kukkaroillaan etsiessään toimivia ratkaisuja. Ihmiset osaavat kyseenalaistaa, kokeilla uutta, hylätä toimimattomia tapoja tehdä ja ajatella.

Kyllähän ravitsemusasioissa tieteellisyydestä voidaan väitellä loputtomiin, mutta on naiivia uskoa sokeasti nykytieteen rehellisyyteen. Tiede ja sen harjoittaminen ei asiana sinänsä ole pahaa, mutta tiede muuttuu epätieteeksi ahneissa, tarkoitushakuisissa ja tuloksia vääristelevissä käsissä. Tämän sortin tieteen irvikuvaa on paljon sekä ravitsemustieteissä, että lääketieteessä. Joka muuta väittää ei tunne asiaa tai hänellä on joitain tarkoitusperiä palveleva tarve uskotella musta valkoiseksi.

Me tiedämme jo paljon mm. biokemiasta ja ravitsemusfysiologiasta. Monia asioita voi ihan puhtaasti päätellä sitäkin kautta ilman että pitää tehdä miljoona kaksoissokkokuurupiilodiipadaapatutkimusta. Ei niissäkään mitään pahaa ole, mutta on kapeakatseista tarkastella jotakin niin laajaa ja ei-eksahtin tieteen parissa esiintyvää asiaa kuin ravitsemus vain tieteellisen tutkimuksen valossa. On rohkeasti otettava lukuun sekä tieteelliset tutkimukset, ihmisen biologian tuntemus, että kokemuspohjainen tieto. Suomessa ravitsemustieteet nojaavat liiaksi ja lähes täysin vain tilastotieteisiin ja epidemiologisiin tutkimuksiin. Se on kuin katsoisi laajaa maisemaa pelkän pillin läpi.

Ketä sitten uskoa? Uskokaa niitä ihmisiä jotka on eniten pystyneet yksilöitä auttamaan voimaan paremmin ravitsemuksellisin keinoin. Ovat usein juuri niitä tyyppejä jotka on virallistieteellisten näkemysten suosijoiden epäsuosiossa tai sitten hiljaisia puurtajia jotka eivät halua pitää itsestään ääntä, mutta neuvovat työkseen ihmisiä voimaan paremmin ja tekevät sen usein menestyksellisemmin kuin ravitsemusterapeutit, jotka edustavat ns. virallista linjaa. Miksi on niin paljon ihmisiä jotka ovat pettyneitä ravitsemusterapeutilla käyntiin, mutta jotka ovat tyytyväisiä esimerkiksi diplomiravintoneuvojan, diplomiravintoterapeutin tai FLT ravintovalmentajan apuun?

Ihmistä, joka haluaa saada avun ei kiinnosta tittelit ja asema vaan se mistä he saa avun. Jos naapurin Pera osaa kertoa miten närästyksen saa kuriin ruokavaliolla ja siinä samassa myös energisemmän olon, mutta terveyskeskuslääkäri vain määrää happosalpaajia niin arvatkaas kumpi saa kiitoslahjaksi paremmasta olosta liput lätkämatsiin? Uskokaa ravitsemusasioissa terveellä tavalla myös itseänne sitten kun alatte ottaa syvällisemmin asioista itse selvää ja tekemään omia 30 päivän ihmiskokeitanne. (Mitään älyttömiä kokeita ei tietenkään kannata kokeilla, kuten pikkukividiettiä tai 30 päivän syömättömyyttä ja juomattomuutta) Jos terveys kiinnostaa niin sen vaivan toki haluaa nähdä sen sijaan että vaan odottaisi että joku syöttäisi kaikki vastaukset aina valmiina ja joutuisi jäämään ainiaan epäilemään ketä uskoa.

perjantai 17. kesäkuuta 2016

Rasvaisia juttuja osa 1. Miksi lihomme?

Rasvasota, onko se jo ohi mediassa? En tiedä, mutta päätin kirjoittaa vähän rasvasta, sillä meidän on aika tärkeää saada ruoasta riittävästi hyviä rasvoja. Yhtä tärkeä on välttää huonoja rasvoja tai huonoiksi prosessoituja rasvoja. Ei myöskään pidä syödä liikaa. Ei yhteen blogikirjoitussarjaan tietenkään voi kaikkea ympätä, mutta joitain pääkohtia sentään.

Ensiksikin, miksi me lihomme?

Jotakin on mennyt pieleen jos normaalin elimistöä suojaavan ja pahan päivän varalle kerrytetyn rasvakudosmassan sijaan meillä ei ole melkein olleskaan rasvaa kropassa tai jos joudumme kanniskelemaan sitä ympäriinsä kenties kymmeniä ylimääräisiä kiloja. Otapa kuntosalilla hyppysiisi pari kymmenen kilon kahvakuulaa ja käveleskele niiden kanssa siellä ympäriinsä. Jossain vaiheessa alkaa painaa ellet ole tosi pattijätkä joka kantelee tosta vaan vaikka sataa kiloa. Jotkut kantaa kropassaan tällaisia ylimääräisiä kahvakuulia useita. Eivät vain paina ja rasita polvia, vaan prosessi tuo muassaan monenlaisia terveysriskejä ja vaivoja. Ei pitäisi olla kyse siitä että on muotia näyttää pienemmältä tai rasvattomalta vaan etupäässä terveydestämme ja hyvinvoinnistamme.

Jos paisumme kuin pullataikina

Jos joku elimemme laajenee liian suureksi, se on merkki sairaudentilasta ja voi olla hyvin vakavaakin. (mm. hyperplasia, hypertrofia, turvotukset) Jos aivomme laajenevat jonkun onnettomuuden tai kasvaimen seurauksena eivätkä meinaa enää mahtua kalloon, tästä seuraa kipua ja hengenvaarallinen tila joka vaatii välitöntä hoitoa. Samoin jos sydämemme laajenee rasittuessaan liikaa, tämä on vakava ja hoitoa vaativa tila. Jos kilpirauhanen paisuu, siihenkin tulee reagoida. Kilpirauhanen ei ole terve jos se paisuu, kupruilee tai pullistelee. Rasvakudos voidaan laskea yhdeksi elimeksi. Se ei ole vain passiivinen rasvavarasto jota kanniskelemme mukana ja jonka alta lihakset joko näkyy tai eivät näy. Rasvakudoksessa on mm. aktiivista hormonitoimintaa. Kun tämä "elin" laajenee, otammeko me sen riittävän vakavasti, sillä rasvakudoselimemme laajeneminen kertoo myös epätasapainotilan kehittymisestä elimistöön, aivan kuten minkä tahansa kudoksen tai elimen laajeneminen kehossamme.

Emme ole höyrykoneita

Jos oikein haluaa laittaa mutkat suoriksi niin voi kuvitella että se rasva nyt vaan kertyy jos syö liikaa tai jos syö nimenomaan liikaa rasvaa. Tämä on vain osittain totta, sillä lihominen säätyy kehossa hormonaalisen ja biokemiallisen toiminnan seurauksena. Voimme käyttää energiaksemme rasvojen lisäksi hiilihydraattia ja proteiiniakin. Myös alkoholi lasketaan energialähteeksi. Me emme ole jollakin tietyllä polttoaineella puksuttavia höyrykoneita jotka lakkaavat puksuttamasta kun löpö loppuu ja jatkavat puksuttamista kun sitä kaadetaan lisää koneeseen. Olemme tavattoman monimutkaisia biologisia koneistoja joiden on puksutettava eteenpäin vaikka tankkia ei täytettäisikään säännöllisesti ja aina samalla tavaralla.

Voisi sanoa, että rasvan ylimääräinen kertyminen on myös suojamekanismi. Ennen vanhaan satokautena talvea vasten syötiin paljon ja syötiin myös lihottavasti. Sen sijaan muina aikoina ravinnonsaanti saattoi olla niukempaa. Nykyään me elämme ikuista satokautta. Kaikkea on saatavilla ympäri vuoden. Yltäkylläisyys ja valinnanvapaus tappaa elintasosairauksista kärsiviä moderneja ihmisiä kuin kärpäsiä ja miljoonat kituvat vuosikymmeniä sairaina tai puoliksi sairaina (mesoterveinä) ennen kuin kuolo lopulta korjaa. Monia prosessoituja ja pilattuja, hyvin etäisesti ravintoa muistuttavia myyntiartikkeleita on kaupat pullollaan ja niitäkin kutsutaan elintarvikkeiksi vaikka kuolontarvike voisi olla monille parempi nimitys.

Kroppa ei ole niin tyhmä että se esim. poistaisi liian energian lisäämällä aineenvaihduntaa, jolloin kävisimme ylikierroksilla kuten kilpirauhasen liikatoiminnasta kärsivät eikä kroppa tavanomaisesti myöskään poista liikaa energiaa laittamalla meitä ripuloimaan nopeasti ylimääräiset tavarat ulos ennen kuin ne ehtivät imeytyä. Jos me syömme fiksusti, hormonitoimintamme pitää huolen siitä ettei tee mieli syödä määräänsä enempää ja luonnolliset säätelymekanismimme pitävät meidät normaalipainon rajoissa. Liikunnallakin on yhtälössä tietenkin oma merkityksensä. Monet liikkuvat liian vähän.

Kaikki hormonit eivät ole sukuhormoneja tai stressihormoneja vaan meillä on myös mm. ruoansulatuksen säätelyyn ja kylläisyyden tunteeseen liittyviä hormoneja. Jos syömme epäviisaasti, kylläisyyden säätelyyn liittyvä hormonitoiminta menee sekaisin ja mässäilemme, syömme liikaa ja himoitsemme myös enemmän juuri sitä mikä pahiten lihottaa, nimittäin sokerien tai nopeasti sokeristuvien hiilihydraattien ja rasvan yhdistelmä.

Kroppa viisaana varastoi ylimääräisen energian varastohiilihydraateiksi maksaan ja lihaksiin ja varastorasvaksi rasvakudoksiin. Eipä jää rasva häiritsemään kehon toimintoja muualle kroppaan.


Lihottavia tekijöitä
Ajatuksemme ja tunteemme voivat myös välillisesti saada meidät lihomaan. Tällöin puhutaan tunnesyömisestä. Pelkkä tieto siitä mikä olisi terveellistä ja kohtuullista syömistä ei tällöin auta kun pitäisi oppia käsittelemään tunteita, traumoja, menneisyyden tapahtumia tai sosiaalisia ongelmia jollakin muullakin tavalla kuin syömisellä. Tässä kohden suosittelen Irene Kristerin kirjaa Tunteet ja Syöminen. Tästä kirjasta löytyy mm. ajatuksia herättävä kysymys: Jos syöt kymmenettä suklaapatukkaa, mieti mitä siellä kääreessä pitäisi olla sisällä, jotta se suklaa jo riittäisi? Mitä tyhjää kohtaa sielussamme ja mielessämme yritämme täyttää syömällä? Ruoka on tottakai tarkoitettu myös nautinnoksemme, mutta sen pääasiallinen tarkoitus on ravita meitä ja pitää meidät energisinä ja terveinä.

Voisiko ajatella että lihottavien ruokien syöminen ja liika syöminen voivat yksinkertaisesti myös olla vain huono tapa, kuten myöhästely, kiroilu tai ruoan kovaäänien maussuttaminen? On vain totuttu toimimaan tietyllä tavalla ja usein porukassa, kuten perheessä. Huonoista tavoista voi päästä eroon, mutta se vaatii tietenkin riittävän hyvän syyn, motivaation. Se vaatii myös itsekuria, jota nykyään pidetään kenties jopa syyllistävänä ja pahana sanana. Kyllä elintapojen muutokset jonkin verran vaativat asiaan perehtymistä ja ponnistelua. Jos on henkisesti liian laiska, tämä ei tietenkään voi onnistua. Ehkä olet tottunut päästämään itsesi aika helpolla?


Joskus taustalla voi olla jokin uuvuttava sairaus kuten masennus tai kilpirauhasen vajaatoiminta. On hyvin inhimillistä ja ymmärrettävää että kaikilla ei ole yhtälaisia voimia päästä jostakin huonosta tavasta, kuten epäterveellisistä syömistottumuksista eroon. Meidän pitää osata olla myös armollisia itsellemme ja toisillemme. Muista, että olet arvokas, rakastettava ja tärkeä täysin riippumatta siitä minkä kokoinen olet. Ansaitset myös sen, että pidät hyvää huolta terveydestäsi ja itsestäsi. Aina ei jaksa yksin. Joskus tarvitsee apua. Joskus jonkun muun asian pitää ensin muuttua, jotta pääsee käsiksi johonkin toiseen asiaan. Näin on ylipainonkin laita. Se voi olla asia, joka korjaantuu vasta viimisenä kun ensin muita asioita on saatu tutkittua, käsiteltyä ja hoidettua. Parhaimmillaan painon normalisoituminen on sivubonus kun alat kokonaisvaltaisesti huolehtimaan terveydestäsi paremmin.

Stressi, antibioottikuurit, se oletko syntynyt alateitse vai keisarileikkauksella, onko sinua rintaruokittu vauvana, millainen on ruokavaliosi, millaisia sairauksia ja lääkityksiä sinulla on.. Nämä ja monet muut seikat voivat vaikuttaa siihen millaisia mikrobeja kuten bakteereja ja hiivoja suolistossasi majailee. Ideaalitilanteessa siellä on laajat kolonisaatiot monenlaisia hyödyllisiä "pöpöjä" sopivassa suhteessa toisiinsa. Meidän herkkä suolistofloora kuitenkin järkkyy helposti. Pieleen mennyt suolistomikrobisto voi myös lihottaa meitä. Tässä joitakin linkkejä tästä aiheesta:

http://www.hs.fi/hyvinvointi/a1377665883656
http://www.tiede.fi/artikkeli/uutiset/suolistobakteerit_lisaavat_kiloja
http://yle.fi/uutiset/tutkimus_synnytystapa_vaikuttaa_lapsen_mikrobiston_kehittymiseen/8960999Stressi voi myös lihottaa. Stressi voi saada meidät mässäilemään. Koitamme lohduttaa itseämme ja liennyttää stressiä puputtamalla kaikenlaista mitä mieli tekee emmekä pysty keskittymään siihen että katsoisimme paremmin mitä suuhun laittaisimme ja mitä emme. Stressihormoni kortisoli myös tuppaa keräämään ylimääräistä tavaraa kasvoihin, kaulaan, niskan tyveen ja navan ympärille. Stressi häiritsee myös ruoansulatusta ja voi vaikuttaa myös suolistoflooraan ja kuten todettu, pieleen mennyt suolistofloora voi olla yksi lihottajamme. Suoliston mikrobiston epätasapainotilaa kutsutaan dysbioosiksi. Stressiä on kaikki mikä rasittaa mieltämme tai kehoamme. Sairastuttavaksi stressi muuttuu jatkuessaan pitkään, ollessaan käynnissä jatkuvasti tai toistuessaan liian usein.

Monenlaiset hormonihäiriöt voivat myös lihottaa. Kilpirauhasen vajaatoiminta, liika määrä kortisolia eli hyperkortisolismi, liika määrä insuliinia johtuen mm. virheravitsemuksesta.. Naisilla liika estrogeeni voi kerryttää rasvaa eritoten lanteille, pakaroihin ja reisiin. Ylimääräinen estrogeenimäärä voi johtua estrogeenia sisältävästä lääkityksestä, ummetuksesta (keho ei saa poistettua estrogeenimetaboliitteja ulosteiden mukana vaan estrogeenit imeytyvät takaisin elimistöön suolistosta) tai siitä että maksa ei geneettisistä tai muista syistä hajota riittävän tehokkaasti estrogeenia. Stressikin on omiaan johtamaan ennen pitkää sukuhormonihäiriöiden kehittymiseen niin miehillä kuin naisilla. Kyllä lihavien miestenkin sukuhormonitasot usein ovat sekaisin ja mm. estrogeenia liikaa. Myös ympäristömyrkyistä osa on hormonihäiritsijöitä, jotka voivat lihottaa. http://www.ruohonjuuri.fi/ekotietoa/blogi/lue-nama-ja-innostu/hormonihairitsijat/ Naisilla, jotka kärsivät polykystisistä munasarjoista (PCO, PCOS) on usein vaikeuksia painonhallinnan kanssa, sillä tila liittyy myös sokeriaineenvaihdunnan häiriöön.

Hyvin oleellinen lihavoittava tekijä on aterioiden liian voimakas verensokerivaikutus. Jos syömme paljon sokeria ja nopeasti sokeristuvia hiilareita kuten perunaa, makaronia, valkoista riisiä, pullaa, kakkua, valkoista leipää, verensokerimme kohoaa nopeasti ja korkealle. Tämän vuoksi haima erittää paljon insuliinia, sillä insuliini on ainoa hormoni joka alentaa verensokeria. Liian korkea verensokeri on myrkyllistä, siksi sitä on alennettava. Insuliini on varastoiva hormoni, joten jos sitä erittyy paljon, se varastoi tehokkaasti myös kyseisellä aterialla nautitun rasvan. Elimistö kykenee tekemään rasvaa myös hiilihydraateista ja proteiineista, mutta kyllä se on hiilihydraatin laatu ja määrä ja se miten ateria koostetaan, millä on ruoassa isoin lihottava merkitys, ei vain se kuinka paljon syödään. Asiaan vaikuttavat toki muutkin seikat, kuten mm. kylläisyyden säätelystä vastaavat hormoni ja muut em. asiat.

Tosiasia on kuitenkin se, että jos syöt rasvaisen pihvin valkojauhosämpylällä, se lihottaa enemmän kuin rasvainen pihvi pelkän salaatin kanssa. Jos syöt kuivattuja varsin sokeripitoisia taateleita vaikka rasvaisen vuohenjuuston kanssa, se lihottaa enemmän kuin taatelit yksinään tai marjojen kanssa. Jos lautasellasi on puolet valkoista riisiä rasvassa paistettujen kanasuikaleiden ja sienien kanssa ja lisäksi on salaattia oliiviöljyn kanssa, se lihottaa enemmän kuin jos lautasella olisi vain neljäsosa lautasesta täysjyväriisiä, puolet salaattia ja ne rasvassa paistetut kanasuikaleet ja sienet.

Riippumatta millaisia tutkimuksia katsastellaan, ravintoammattilaiset neuvovat menestyksellisesti ihmisiä painonhallinnassa auttamalla heitä kiinnittämään huomiota samanaikaisesti useampiin asioihin: Mitä päässä liikkuu syödessä, mikä on vain huono totuttu tapa, mitä kropassa on kaikenkaikkiaan meneillään, millainen on ateriarytmi, onko ruoka mitä syömme riittävän luonnollista vai täyttä käsiteltyä "lisäaineskeidaa", miten ateriamme ovat koostettuja ja mikä on mahasuolikanavan tilanne.

Monilla painonhallinnan ja terveyden kannalta voisi toimia ruokavalio, jossa yhdistetään paleo-ruokavalion anti-inflammatorisuutta eli anti-tulehduksellisuutta ja Monticnacin dietin yhdistelysääntöä. Yhdistelysäännössä tärkkelyshiilihydraatit kuten juurekset ja riisi syödään eri aterioilla kuin proteiinit kuten liha, kana, kalat, kananmunat. Tämä helpottaa ruoansulatusta ja monet kokevat mahaoireiden helpottavan tällaisella ruokavaliolla. Jos tärkkelyshiilohydraattiaterialla lisäksi nautitaan vain vähän rasvoja, hiilihydraattien verensokeria ja insuliinineritystä nostava vaikutus ei lihota. Monilla toimii ruokavalio, jossa kaksi päivän aterioista, tavallisesti aamiainen ja lounas ovat vähähiilihydraattisia ja yksi ateria kuten päivällinen tai illallinen on ns. hiilariateria. Kaikilla aterioilla on hyvä saada riittävästi tuoretta ja kuitua, joka myös tasaa verensokerivaikutusta ja on hyödyllistä mahasuolikanavan toiminnalle.

Monet myös lihovat tai eivät laihdu, koska ovat nk. säästöliekillä. Kun ihmiset joutuivat keskitysleireille toisen maailmansodan aikana, he saivat hyvin vähän energiaa. Silti monet sinnittelivät hämmästyttävän kauan, jopa selvisivät koettelemuksestaan hengissä. Tämä johtui siitä että keho osaa säätää aineenvaihduntaansa energiansaannin mukaan jos nälänhätä uhkaa tai keholla on jokin muu syy himmailla energiankulutusta, jotta emme polta kynttilää molemmista päistä.

Säästöliekille meno tapahtuu pitkälti kilpirauhashormonien säätelyllä. Jos keho menee säästöliekille, Varastohormoni T4:stä eli tyroksiinista (tetrajodotyroniini) muodostuu normaalitilaa enemmän inaktiivista rT3-hormonia. Sama entsyymi, joka tätä hormonimuuntoa T4:stä rT3:ksi tekee, myös hajottaa aktiivista T3-hormonia. Tulokset me voimme tuntea tyypillisinä kilpirauhasen vajaatoiminnan oireina: väsymystä, palelua, ihon kuivumista, särkyjä, ummetusta yms. Myös paino voi nousta tai sen laskeminen energiavajeessa hidastuu. Myös ruumiinlämpö laskee, koska energiaa ei tuoteta eikä kuluteta yhtä paljon kuin ennen. Tällaisessa tilanteessa on tarkoitus selvitä vakavista vammoista tai muista terveysongelmista paremmin ja pitempään ja tulla toimeen tarvittaessa vähemmällä ruoalla. Kivaa tähän tilaan ei ole joutua, kuten ei ole kiva koskaan joutua kärsimään kilpirauhasen vajaatoiminnan oireista.

Moni nykyään tosin aiheuttaa tämän säästöliekin itse itselleen, usein ymmärtämättömyyttään. Syynä voi olla se että urheilee kovasti mutta ei lepää eikä syö tarpeeksi. Syynä voi olla myös vähäenergiset pussikeittodietit tai hyvin vähäenergiset ruokavaliot. Ne ovat moderni versio keskitysleiridietistä. Myöskään hyvin vähähiilihydraattiset ruokavaliot eivät sovi kaikille, varsinkaan niille joilla on kilpirauhasen vajaatoiminta. Asiasta lisää, tosin englanniksi löytyy tästä artikkelista: http://chriskresser.com/is-a-low-carb-diet-ruining-your-health/
Säästöliekin takaa voi löytyä myös mm. kroonisia infektioita, homealtistusta ja muita sairauksia. Jos paino nousee tai sitä ei meinaa saada laskemaan, ihmistä tulee aina katsoa riittävän yksilöllisesti ja kokonaisvaltaisesti ja pyrkiä selvittämään mitä kropassa oikein kaikenkaikkiaan on meneillään. Myös geenit vaikuttavat siihen miten herkästi lihomme ja millaiset keinot painon normalisoimiseksi ovat parhaat. Kaikilla ei toimi samanlaiset painonhallintakeinot.

Jotkut tässä kirjoituksessa ideoidut ja esille otetut asiat ovat liian radikaaleja tiedeintoilijoille tai virallista ravitsemuslinjaa edustaville. Joillekin tieteelliset tutkimukset yksinään ovat ainoa tapa katsoa mikä on validia tietoa ja mikä ei, vaikka myös biokemian ja ihmisen fysiologian tuntemuksella ja kokomusperäisellä tiedolla tulisi olla yhtä suuri osuus pääteltäessä miksi me lihomme ja miten voisimme normalisoida painoa ja huolehtia paremmin terveydestämme ja hyvinvoinnistamme.

Seuraavaksi voisin kirjoitella lisää siitä mihin me tarvitsemme rasvoja ja mitä rasvoja olisi hyvä ruokalistalle valita.









perjantai 3. kesäkuuta 2016

Haluatko vahingoittaa itseäsi liikunnalla?

Tämä kirjoitus saattaa nostattaa verenpaineita, sillä on voi olla joillekin ihmisille hiukkasen arka aihe. Ei se mitään. Kaikkien ei tarvitse olla aina kaikesta samaa mieltä. Voimme kuitenkin ymmärtää toistemme ajatusmaailmaa vaikka omamme olisikin toinen.

Voimme hankkia auton rahalla. Jotkut voivat saada auton jopa perintönä tai lahjana. Autoja voi fiksata ja tuunata aivan loputtomiin, hioa ja maalata. Auto ei valita, vaikka siltä voi joskus vähän kuulostaa jos käynnistät sen tai ajat sillä kun siinä on jotakin vikaa. Ajan myötä autostakin aika jättää, kuten ihmisistä.

Kehomme ei ole auto. Emme toistaiseksi voi ostaa uusia kehoja, joihin tietoisuutemme ja persoonallisuutemme voi siirtää jos vanha keho väsyy ja vanhenee tai turmelemme sen. Ajellaan siis varovasti! Kehomme on arvokas lahja. Se on ainoamme. Miten sitä tulisi huoltaa?

Haluammeko muokata kehoamme armottomasti, asentaa siihen uusia osia, jotta se näyttäisi paremmalta, haluammeko että koko elämämme pyörii kirjaimellisesti oman navan ympärillä ja tärkeintä on se, mitä peilistä näkyy, kuinka nopeasti pääsemme eteenpäin juosten, pyörällä, uiden? Jatkammeko kuntosalilla ja jumpissa vielä kauan sen jälkeen kun kroppa yrittää ilmoitella että nyt tulee liikaa rasitusta, anna mun välillä levätä? Miksi me urheilemme?

Kohtuullisuus on nykyihmisiltä usein kateissa. Me paahdamme eteenpäin usein ajattelematta mikä on riittävää. Riittävän hyvät ihmissuhteet, riittävästi tavaraa, riittävän kiinnostavaa tekemistä, riittävän isot lihakset, riittävän pieni rasvaprosentti. Paahtaessamme eteenpäin emme ehdi ajatella ja pohtiakaan juuri mitään. Teemme vaan vimmoissamme enemmän, paremmin, nopeammin, korkeammalle. Mitä me oikein juoksemme karkuun, mitä meidän elämässämme pitäisi olla että kaikki nämä riittäisivät?

Toisaalta on olemassa myös ihmisiä, jotka ovat osanneet hidastaa. Kuuntelisitko heitä? Jos sulla menee lujaa ja kroppasi on jo pitkään huudellut että teet liikaa, kokeile ihan toisenlaista lähestymistapaa. Kokeile että päätät itsellesi minimivaatimukset. Tässä kirjoituksessa käsitellään liikuntaa, ei nyt kovin käytännönläheisesti vaan enemmänkin ajatuksen tasolla. Päätä mikä voisi olla se kehollesi riittävä määrä liikuntaa ihan oikeasti äläkä sitten liiku enempää. Mitä jos joka toinen päivä olisikin korkeintaan kävelyä ja venyttelyä ja tunti kaksi treeniä riittäisi sitten 3-4 kertaa viikossa? Miksi tarvitsisi huhkia tämän enempää?

Ihminen voi tuhota terveytensä liikarasitukseen. Pohjimmiltaan tämä mielestäni liittyy elämän arvostamiseen. Kuinka arvokasta elämä ja keho, jossa asumme meille on? Puuttuuko elämästämme jotain, jota paikkaamme vimmaisella liikkumisella? Jos haluamme kehittää kuntoamme, se tapahtuu parhaiten kun liikumme sopivasti ja lepäämme riittävästi. Liikunnasta voi tulla epäterveellinen addiktio. Jos tuntuu henkisesti mahdottomalta himmata ja pitää välipäiviä, kaikki ei ole ihan kunnossa.

Miksi suhtaudun asiaan näin vakavasti? Kohtaan vertaistuessa ja työssäni ihmisiä, jotka ovat liiallisella ja vääränlaisella liikunnalla ja usein myös alisyömisellä saaneet itsensä todella heikkoon kuntoon. Jos kyse on asiakkaastani, nämä ihmiset eivät välttämättä kykene tulemaan vastaanotolleni, vaan ainakin ensimmäinen konsultaatio tapahtuu puhelimitse tai Skypellä.

Liikarasitteisessa liikunnassa yksinkertaisesti liikutaan liikaa, liian usein, liian intensiivisesti, ei pidetä välipäiviä ja usein myös syödään liian vähän. Usein tällä saadaan aivan päinvastaisia tuloksia mitä on lähdetty hakemaan. Jos onkin alunperin haettu terveyttä, voimaa, jaksamista ja kunnon kehittymistä, saadaan sairautta, heikkoutta, väsymystä ja huonokuntoisuutta. Jos on perussairauksia ja erilaisia tilapäisiä sairaudentiloja, liikunta pitäisi myös huolellisesti miettiä sopivaksi. Kaikki ei kestä samanlaista liikuntaa.

OKSIDATIIVINEN STRESSI, STRESSIHORMONIT, INFLAMMAATIO

Jos urheilet liikaa ja varsinkin jos elämässä on sen lisäksi stressiä, sairautta ja syöt liian vähän tai aivan väärin, liikunta tuottaa paljon oksidatiivista stressiä ja stressihormoneja. Oksidatiivinen stressi tuhoaa elimistöä, kuten solukalvoja, solujen energialaitoksia mitokondrioita, DNA:ta ja immuunipuolustuksen soluja. Oksidatiivinen stressi vanhentaa ja raihnaistaa ennenaikaisesti. Kestävyysurheilu voi siis olla varsin terveyttä nakertavaa, silloinkin kun huolehditaan ruokavaliosta, ravintolisistä ja harjoittelusta ns. oikeaoppisesti. Eräs tuttu kouluttaja sanoo, että jokainen maratoni lyhentää elämää puolella vuodella. En tiedä pitääkö paikkansa, mutta vakavoittava ajatus.

On normaalia että treenatessa stressihormonitasot kuten kortisoli ja adrenaliini nousevat. Näiden hormonien tasojen tulisi kuitenkin laskea stressoreiden eli tässä kohden liikuntasuoritusten välillä. Jos kortisolit ovat liian usein ja liian pitkään, joskus jatkuvastikin koholla, tämä on tuhoisaa aivoille, kuten muistitoiminnoille. Se on tuhoisaa myös verensokeritasoille ja hormonitoiminnalle ja korkeat kortisolit myös tuovat rasvaa navan kohdalle, kasvoihin, kaulalle ja niskan tyveen. Paikkoja, joihin kukaan tuskin mielellään ylimääräistä tavaraa haluaisi. Lopulta keho voi sanoa kortisolintuotannosta sopimuksen irti. Siinä vaiheessa kun pitkään jatkuneessa liikarasitustilassa kortisolitasot tippuvat, loppuu yleensä myös liikunta. Et enää pysty ja olet tosi heikossa jamassa.

Mm. siis inflammaatio eli elimistön hiljaa kytevä tulehdus oksidatiivinen stressi seuranaan ja stressihormonitasot voivat jäädä pysyvästi koholle liikaliikkumisessa ja meillä on stressaantunut ja tulehtunut urheilija. Ei hyvä. Pidä niitä välipäiviä ja syö tarpeeksi ja terveellisesti! Urheilijoilla on usein myös infektiokierteitä. Liikarasituksesta seuraa myös iskua immuunijärjestelmään. Ei ole kiva olla vähän väliä kipeänä. Venyy välipäivät helposti väliviikoiksi.

RUOANSULATUS, RAVINTOPUUTOKSET, SUOLISTO-ONGELMAT

Toistuvassa stressitilassa oleilu stimuloi sympaattista hermojärjestelmää parasympaattisen hermojärjestelmän kustannuksella. Parasympaattinen tavallisesti dominoi kun meillä ei ole mitään miksi pitäisi taistella tai paeta. Kropalle taistelua ja pakenemista on kaikki se mikä käynnistää stressihormonien tuotannon. Tässä tilassa ruoansulatus jää vähälle. Tästä seuraa se ettei ruoka sula kunnolla ja saadaan ravintopuutoksia. Jos proteiinit eivät sula kunnolla, meille tulee puutetta aminohapoista joita urheilija todella tarvitsee. Aminohappoja tarvitaan mm. elimistön rakenteisiin,  tiettyihin hormoneihin, hermovälittäjäaineisiin, DNA:han ja veren kuljettajaproteiineihin.

Myös rasvat ja hiilarit saattavat alkaa sulamaan huonosti. Huonosti sulanut ruokamassa ärsyttää suolistoa ja ongelmaksi saattaa tulla erilaisia vatsaoireita kuten turvotusta, ilmavaivoja, kipuja, ripulia, ummetusta. Tässä tilanteessa ja varsinkin jos ollaan jouduttu käyttämään antibiootteja myös suoliston mikrobikanta, joka on tärkeä koko elimistöllemme ja terveydellemme tulee usein melko huonoon kuntoon. Huonokuntoinen suolisto tuottaa monenlaisia terveysongelmia kuten yliherkkyyksiä, autoimmuunisairauksia, infektiokierteitä. Aina ongelmat eivät tunnu suolistossa, mutta voivat heijastua ihoon, hiuksiin, kynsiin, lihaksiin, niveliin, aivotoimintoihin tai mielialaan.

Pulaa voi tulla myös hivenaineista. Stressi ja rasitus kuluttavat myös mm. tiettyjä B-vitamiineja, C-vitamiinia ja magnesiumia. Monia ravintolisiä, varsinkin antioksidantteja on hyvä ottaa urheilusuorituksen jälkeen, sillä ennen urheilusuoritusta otetut voivat estää kropan kehittymistä, jota urheilulla haetaan. Joskus voi olla hyvin vaikea päätellä kuinka paljon antioksidantteja missäkin tilanteessa ja millekin yksilölle on oikea annostus. Tämä ei ole niin ongelmallista, jos liikkuu kohtuullisesti. Lisäapua voi saada geenitesteistä. Tietyt tulehdusreaktioita suoraan tai välillisesti säätelevät geenit ovat meillä perittynä eritehoisina jolloin pystymme paremmin päättelemään mitä ravintolisiä ja kuinka paljon kannattaisi ottaa missäkin tilanteessa.

HORMONIT PIELEEN ITSENSÄ HENKIHIEVERIIN RUMPPAAMISESTA

Liikarasitus ei ota kipeää vain ruoansulatukseen vaan myös mm. sukuhormonituotantoon. Keho osaa priorisoida. Jos pötkimme pakoon karhua, silloin ei ole tärkeintä sulatella ruokaa tai lisääntyä. Sukuhormonitasot, usein ensimmäisenä "äitihormonit" pregnenoloni ja DHEA vähenevät ja tästä voi seurata muidenkin sukuhormonitasojen laskua. Naisilla laskee usein progesteroni ja tästä voi seurata kuukautiskierron häiriöitä ja PMS-oireita. Myös estrogeenitasot voivat vähentyä.

Miehillä voi laskea testosteronitasot, josta seuraa suorituskyvyn heikentymistä, alakuloa ja jopa sukuvietin ja sukupuolisen kyvykkyyden katoa. Koska steroidihormoneilla on samat lähtöaineet, kolesteroli ja sitä kautta pregnenoloni ja DHEA, joista osasta konvertoituu progesteronia ja kortisolia, pitkittyneessä stressitilassa ja rasituksessa keho priorisoi kortisolin erittymisen. Tämän vuoksi muodostuu vähemmän sukuhormoneja. Kortisoli on katabolinen eli elimistöä purkava hormoni. Kroppa ei liikunnassa hirveästi kehity jos kortisolia on jatkuvasti liikaa. DHEA puolestaan on lievästi anabolinen eli yhdistelmällä alakanttinen DHEA ja yläkanttinen kortisoli ei ole järin optimaalista urheilla.

Ylirasitus vaikuttaa myös kilpirauhashormoneihin. Jos meillä on liian vähän ravintoa tai liikaa rasitusta taikka molempia, keho on viisas ja näkee parhaaksi vähentää aineenvaihduntaa ja energiantuotantoa säästääkseen kroppaa. Tärkeä sen käytössä oleva mekanismi on tällöin suosia entsyymejä, jotka muuttavat varastohormoni T4:n inaktiiviseksi rT3-hormoniksi ja hajottavat aktiivista T3-hormonia. Tuloksena voi olla että verikokeissa ei löydy kilpirauhasen vajaatoimintaa, mutta oireet ovat läsnä. Usein mm. väsymys, lihominen, masennus, palelu, ihon kuivuminen, ummetus, joskin oireet vaihtelevat yksilöittäin. Samankaltiasia oireita tosin voi olla myös anemiassa, joka sekään ei usein näy esimerkiksi mittaamalla vain hemoglobiinin mutta on usein seurauksena huonontuneesta ruoansulatuksesta tai vaikkapa liian runsaista maitotuotteiden käytöstä taikka alisyömisestä.

Kun hormonit menevät pieleen vääränlaisesta liikunnasta ja virheravitsemuksesta, toipuminen voi olla hidasta ja tuskaista. Kyllä on minunkin vastaanotolla tästä monet itkut itketty, mutta toipua toki voi kun ottaa rauhassa ja tekee oikeita valintoja. Hoitoihin voi kuulua lääkärin määräämiä tilapäisiä tai pysyviä hormonilääkityksiä, lepoa, kehon huoltoa, mentaalivalmennusta, yksilöityä ruokavalio- ja ravintolisähoitoa, yrttejä ja usein keskustelua, keskutelua ja keskustelua. Nämä asiat käyvät niin sanotusti nuppiin ja niitä pitää työstää. "Miten näin pääsikin käymään ja mites nyt tästä eteenpäin?"

LIIKUNNAN TARKOITUS, OMAA POHDINTAA

Olen itse joutunut pohtimaan urheilua ja sen tarkoitusta ja osaa elämässäni ja tarponut välillä hyvin syvissäkin vesissä. Olen päätynyt nyt toistaiseksi sellaiseen ratkaisuun, että tavoittelen omalla liikuntaharrastuksellani hyvää oloa, jaksamista ja terveysongelmien ennaltaehkäisyä ja hoitoa. Liikunta on osa niitä toimia, joilla pyrin pitämään itsestäni hyvää huolta. Olen käyny läpi terveyden osalta niin rankkoja juttuja, että on tullut vähän perspektiiviä asioihin.

Joka toinen päivä on minulle välipäivä, jolloin korkeintaan kävelen, venyttelen, rentoudun. Joskus välipäiviä on kaksikin tai jopa enemmän jos on kalenterissa sellaisia menoja että liikunta saa vähän odotella. Kävely ja kuntosaliharjoittelu ovat nyt minun juttuni liikunnan suhteen ja se mitä kroppani tällä hetkellä kestävät ja jotka tuntuvat hyviltä. Jos joku liike tai liikesarja ei tunnu salilla hyvältä ja minulle terveelliseltä, teen jotakin muuta tilalla. Kroppani on sellainen mitä runsaasti ylikiloja kantaneen ja pari lasta saaneen paljon sairastelleen ihmisen kropalta voi odottaakin. Asun tässä kehossa ja minulle on tärkeää että huollan sitä ja suhtaudun siihen rakkaudella ja armollisesti. Olen toki ihmisenä paljon muutakin kuin vain kehoni. Vakaumukseni ja ihmissuhteeni ovat minulle ne tärkeimmät asiat.

Kansainvälinen kouluttaja eräässä webinaarissa mainitsi että hoitaa huippu-urheilijoita kuntoon sen jälkeen kun he ovat tehneet jonkun kestävyyssuorituksen ja hormoniasiat ja kroppa muutenkin on suoritusten jäljiltä hälytystilassa. En tiedä, olenko ajatuksineni yksin, mutta tämä kuulosti minusta sellaiselta että en omassa työssäni tällaiseen halua osallistua. Ettäkö minä ottaisin rahaa siitä että fiksaan ihmisiä kuntoon sen jälkeen kun he on tahalleen rikkoneet itseään työssään tai harrastuksessaan eikä ole aikomustakaan vastaisuudessa toimia toisin vaan sama on edessä seuraavien kisojen jälkeen ja siinä välissä sitten koitetaan pitää pakkaa hallussa ja välttää kroppaa palamasta harjoituksissa loppuun. Pitää vielä koittaa parantaa tuloksia mahdollisimman vähin vaurioin, mutta kuitenkin melkein keinolla millä hyvänsä. Minusta tässä on jotakin pahasti pielessä kun ajattelee laajempaa kuvaa. Minun ammattietiikka ei veny tällaiseen.

Erittäin mielelläni autan ihmisiä, jotka aidosti haluavat tulla parempaan kuntoon ja palautua pitkällisestä rasituksesta. Saatanpa kysyä asiakkaalta: "Aiotko hankkiutua uudelleen samaan tilaan sitten kun olet saanut itsesi toipumaan tästä?" Jos vastaus on kyllä, todennäköisesti suosittelen ystävällisesti kääntymään puoleeni uudelleen jos on tultu toisiin ajatuksiin. Ihmiset, arvostakaa ilmaista lahjaa, kehoanne. Pitäkää siitä hyvää huolta. Miettikää mitkä asiat ja miksi ovat elämässänne tärkeitä ja mille haluatte elää ja miksi. Liikunta voi olla hyvä renki, huono isäntä. Antakaa myös luonnon hoitaa teitä. Liikkukaa luonnossa!







torstai 21. huhtikuuta 2016

Kommentointia Ylen uutisoimaan kilpirauhasaiheiseen juttuun.

Nykyään Suomessa kun hoidat työsi luvattoman huonosti, siitä voi joutua julkisuuteen. Asioita kun nykyään tuodaan esiin. Työn hoitaminen huonosti on erityisen tuomittavaa terveydenhoidossa, koska siitä ei joudu kärsimään vain potilas vaan kaikki hänen vaikutuspiirissään olevat läheiset ihmiset ja Suomen talous. Hoida huonosti kilpirauhaspotilas niin se tulee tosi kalliiksi. Surkean huonosti hoidettu kilpirauhaspotilas ei usein kykene työhön tai opintoihinsa ja palaa taatusti monta kertaa bumerangina takaisin kuormittamaan sekä perusterveydenhuoltoa, että erikoissairaanhoitoa.

Tässä työterveyslaitoksen tietoa siitä miten pitkä työkyvyttömyys kilpirauhasen vajaatoiminnasta voi syntyä varsinkin jos diagnoosi jää myöhäiseksi: http://www.ttl.fi/fi/tyoterveyshuolto/sairaaksikirjoittaminen/Sivut/details.aspx?item=96

Koittakaa nyt hyvänen aika saada se egonne kuriin siellä lääkärikunnassa ja alkakaa kuuntelemaan niitä potilaitanne ja opettelemaan miten kilpirauhasen vajaatoimintaa kuuluu diagnosoida ja hoitaa! Tulen taatusti kirjoittamaan lääkäreille perusopasta siitä miten kilpirauhaspotilaat haluavat ja ansaitsevat tulla hoidetuksi. Jos yksikin lääkäri ottaa vähänkin oppia pahaisen kokemusasiantuntijan kirjoituksista niin se on parempi kuin ei mitään. Kyllä teillä on mahdollisuus oppia. Tiedän monia potilaiden suuresti kunnioittamia lääkäreitä jotka jo osaavat. Paha vain, että moni heistä joidenkin lääkärikollegojensa ylimielisyyden, osaamattomuuden ja kateuden takia menettänyt mahdollisuutensa auttaa kilpirauhaspotilaita. Noille lääkäreille ihan vain kertausmielessä: Lukekaa lääkärien eettiset ohjeet ennen kuin menette kantelemaan kollegasta viranomaisille. Soittakaa ensin ja neuvotelkaa. Ehkä opitte siinä itsekin samalla jotain hyvin tärkeää. Narauttakaa viranomaisille mieluummin vaikka mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsivät kolleganne. Heiltä potilaita pitää suojella. He tarvitsee teidän apua, ei kilpirauhassairauksia menestyksellisesti hoitavat lääkärit.

Suomen Kilpirauhaspotilaat ry on potilasjärjestö, joka tuo rohkeasti, mutta asiallisesti esiin niitä ongelmia joita maassamme on kilpirauhaspotilaiden hoidossa. Järjestö kuuntelee jäseniään ja saa "kentältä" reaaliaikaista tietoa siitä mitä siellä oikein tapahtuu. Tieto on usein ristiriitaista sen kanssa mitä virallisia lausuntoja lääkärit ja virkamiehet antavat kansalaisille. Ketä siis uskoa? Elämmekö sellaisessa yhteiskunnassa missä joudumme epäilemään jokaista sanaa, jota joku virallinen asiantuntijataho tai viranomainen julkaisee? Monilla kilpirauhaspotilailla on syytä epäilyilleen sen perusteella mitä he jatkuvasti kokevat taistellessaan saadakseen riittävän hyvää hoitoa.

Suomen Kilpirauhaspotilaat ry julkaisi hiljattain avoimen kirjeen Porin terveydenhuollolle. Olen itsekin havainnoinut vertaistuessa miten järkyttävän huonoa osaamista Porin suunnalla on, joskaan tilanne ei ole paljoa sen parempi muuallakaan Suomessa. Koko maassa ei ole kuin pari vähän paremmin kilpirauhasen vajaatoiminnan hoidosta kartalla olevaa endokrinologia. TSH-arvon olemusta tuntee erittäin harva lääkäri ja yleisesti ottaen on ennemminkin sääntö kuin poikkeus että TSH-arvoa tuijotetaan sokeasti ja laiminlyödään täysin aktiivisen T3:n testaus ja tulkinta. Rautalangasta vääntäen: T3 on aktiivinen kilpirauhashormoni. Jos se ei ole yli viitteiden, saati jos se on viitteiden alakolmanneksessa EI VOI OLLA KYSYMYS LIIKATOIMINNASTA, VAIKKA TSH OLISI MATALA. As simple as that.


Pahoittelen tässä vaiheessa, että kirjoitan nykyään niin pisteliäästi. Olen vain itsekin elänyt vuosia niitä kauhuja ettei minun kilpirauhasen vajaatoimintaa ole osattu hoitaa oikein. Vaikka olen nyt suht selvillä vesillä ja oikeanlaisella lääkityksellä, tuntuu pisto sielussa joka ikinen kerta kun saan lukea tai kuulla miten se vaikuttaa ihmisen elämään kun kärvistelet puutteellisessa tai olemattomassa hoidossa. Elän ja hengitän sitä kanssapotilaiden tuskaa ja tiedän mitä se on. Kilpirauhaspotilaat ovat minun kipusiskojani ja -veljiäni, minun jengiäni. Haluan puolustaa heitä leijonaemon tavoin. Kirjoitan siis aidosti sillä sävyllä kuin miltä minusta tuntuu.

Vaikka teen töitä kilpirauhaspotilaiden parissa, olen itsekin kilpirauhaspotilas. Kilpirauhaspotilaana ja yksityishenkilönä kirjoitan näitä juttujanikin tästä meneillään olevasta "kilpirauhassodasta". Erikseen ovat sitten asiapitoiset ja informatiiviset jutut.

SE KOIRA ÄLÄHTÄÄ, JOHON KALIKKA KALAHTAA

Yle oli jutustellut Porin johtavan lääkärin, Esko Karran kanssa Kilpirauhaspotilaat ry:n avoimesta kirjeestä. Karra kieltää, että mitään ongelmaa on, mutta ei perustele väitteitään mitenkään. Häntäkö nyt olisi sitten uskominen ihan sen perusteella, että hän on ylilääkäri eli jonkinlaisessa auktoriteettiasemassa?

Tässä lainattuna tekstiä YLE:n jutusta. Blogistin kommentit ovat kursiivilla ja suluissa.

"Porin perusturvan johtava lääkäri Esko Karra torppaa kilpirauhaspotilaiden hoitoa koskevat syytökset.

Suomen kilpirauhaspotilaat ry sanoo julkaisemassaan avoimessa kirjeessä, että Porin alueen terveydenhuollossa laiminlyödään kilpirauhasen vajaatoiminnan diagnosointia, testauksia ja lääkintää.

Kirjeessä muun muassa mainitaan, että kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet tulkitaan liian usein psykologisiksi. Johtavan lääkärin Esko Karran mukaan Porissa noudatetaan samoja käytäntöjä sairauden toteamiseen kuin koko maassa.

(Tämä pitää osittain paikkansa. Koko maan tilanne on huono. Noudatetaan samoja usein varsin toimimattomia käytäntöjä sairauden toteamiseen. Jos sairaus sitten todetaan, potilasta ei usein osata lääkitä oikein. Joko koko lääke on potilaalle väärä tai potilasta pidetään vuosia alilääkittynä. Todellakin vajaatoimintapotilaille tyrkytetään koko maassa masennuslääkkeitä kun kilpirauhasen vajaatoimintaa ei osata kunnolla diagnosoida ja hoitaa. Siltä osin tämä väite ei pidä paikkaansa, että on paljon yleisempää että vajaatoimintaa diagnosoidessa mitataan sekä TSH ja T4v kun taas Porin suunnalta kuuluu potilailta paljon sitä viestiä että vain TSH mitataan ja sen perusteella ei todellakaan kaikki vajaatoimintatilat löydy. Tulisihan se nyt mennä lääkärien järkeen kun se ihan jo lähihoitajille opetetaan, että TSH on aivolisäkehormoni ja T4v ja T3v ovat varsinaisia kilpirauhashormoneja. Jos TSH viitealueilla, mutta T4v tai varsinkin T3v viitteiden alakolmannessa tai jopa viitteiden alapuolella ja potilaalla selkeitä vajaatoimintaoireita niin ei voida tukeutua vain TSH:n mittaamiseen. Miten ihmeessä tämä voi olla niin vaikea asia lääkärikunnalle?)


– Kilpirauhasen toiminnan häiriöt ovat joskus hyvin vaikeasti löydettävissä. Sen vuoksi kilpirauhastestit ovat usein osa perustutkimuksia samoin kuin tulehdusarvo tai verenkuva, Karra sanoo.

(Tottakai, kunhan tutkitaan riittävän laajasti ja osataan myös tulkita tulokset. Ei ole maailman vaikein ja kallein asia mittauttaa potilaalta ainakin seuraavat: TSH, T4v, T3v, TPOAb, TyglAb ja tarvittaessa TSHRAb. Tiesittekö, että TSH saattaa olla normaali pitkään sen jälkeen kun potilaalla riehuu täysimittainen autoimmuunitulehdus kilpirauhasessa ja hän on oireinen? Mittailkaa niitä vasta-aineita!)

"Taloustilanne ei heikennä hoitoa"

Avoimen kirjeen laatinut yhdistys epäilee, että hoidon laiminlyöntien taustalla ovat Porin perusturvan tavoittelemat miljoonasäästöt. Esko Karra kiistää jyrkästi, että taloustilanteella olisi vaikutusta hoitoon.

(Kiistää aina voi. Sitten on kyllä noloa jos paljastuu että se kiistäminen onkin valehtelua. Nykyään voi näistä talouspuolen asioista jäädä kiinni. En minä vihjaa mitään, mutta sanonpa vain. Ei kannata säästää väärästä päästä. Kuten sanottu, diagnosoimaton tai huonosti hoidettu vajaatoiminta tulee kalliiksi sekä sairastuneelle, että yhteiskunnalle.)

– Kilpirauhashäiriöiden tutkimuksessa ei mikään ole muuttunut. Näin ollen myöskään säästöillä ei ole mitään tekemistä hoidon kanssa.

(Sepä se kun mikään ei ole muuttunut. Pitäisi muuttua. Me kilpirauhaspotilaat haluamme, tarvitsemme ja ansaitsemme sen muutoksen. Sinä aikana viime vuosikymmeninä kun kilpirauhassairaudet ovat olleet endokrinologien "hoivissa", mitään edistystä ei ole tapahtunut. Päinvastoin ollaan jämähdetty paikoilleen, jopa taannuttu. Joko kilpirauhassairaudet pitäisi antaa muiden erikoislääkärien tai ihan yleislääkärien hoitoon ja he voisivat alkaa ottaa käyttöön parempia tapoja hoitaa kilpirauhaspotilaita tai sitten endokrinologien ja sisätautilääkärien on kerta kaikkiaan ryhdistäydyttävä.)
Suomen kilpirauhaspotilaat ry on viime vuonna perustettu yhdistys, joka on ottanut aktiivisesti kantaa kilpirauhashäiriöiden hoitoon. Yhdistys toimii itsenäisesti erillään Suomen kilpirauhaliitosta. Kilpirauhassairauksien hoito on herättänyt polemiikkia viime vuosina muuallakin."

torstai 14. huhtikuuta 2016

Ensimmäistä kertaa elämässä liikunta tuntuu aidosti hyvältä

Blogistin omia kuulumisia

Piti elää yli kolmekymppiseksi että sain kokea sen että liikunnasta tulee hyvä olo. Jotain on ollut tiellä kehossa lapsuudesta asti että liikunnasta olisi todella voinut nauttia. Eilen olin pilateksessa. Kolmea liikettä en polvivamman takia voinut tehdä, mutta muut teinkin sitten antaumuksella. Sen jälkeen vielä juoksin vähän cross trainerilla ja tein jalkatreenit kuntosalilla.


Lähdenpä kerimään ajassa taaksepäin.

Minulla oli jo lapset tai ainakin esikoinen, en oikein muista, kun kokeilin pilatesta. Se tuntui hyvältä. Miksi lopetin, en sitäkään oikein muista. Olisiko tullut toinen vaikea raskaus, vauva-ajat tms. joka katkaisi hyvän harrastuksen. Pilates vaikutti minusta hyvin nopeasti ryhtiin ja tunsin olemukseni reippaaksi. Muutaman vuosi sitten, vielä Thyroxin-valmistetta käyttäessäni ja gluteenia syödessäni yritin vesijuoksua. Jouduin lopettamaan särkyjen ja huonon olon takia. Se tuntui lannistavalta jo valmiiksi masentuneesta ja uupuneesta ihmisestä.

Parikymppisenä ennen lasten saamista oli kausi jolloin harrastin aktiivisesti kuntosalilla käyntiä, joskin sain itseni silloin ylikuntoon rehkittyä ja se oli niin epämiellyttävää että kuntoilu jäi vuosiksi. Sitten sairastuinkin niin vakavasti etten kuntoillut. Lisäksi vähäinenkin yritys harrastaa liikuntaa johti särkyihin ja niin huonoon oloon että teki mieli ryhtyä käytökseltä aggressiiviseksi ja karkeaksi joka kerta kun joku hyvää tarkoittava pöllöpää päästi suustansa ärsyttävät: "Sun pitäis vaan harrastaa liikuntaa niin voisit paremmin." Sanojat eivät tienneet millaista se on maata kotona kivuissa kolme päivää jopa sen vesijuoksun jälkeen jonka pitäisi sopia fibromyalgiaa sairastavillekin.

Lukion pakolliset liikuntakurssit oli jotenkin järkevämmällä tolalla ja niissä keskityttiin enemmän terveyden ja kunnon kohottamiseen. Silti sielläkin inhosin kuntotestejä tai ajan ottamista liikuntasuorituksissa. En kokenut sielläkään vapautta nauttia liikunnasta ihan vaan omasta vapaasta halusta ja itseni takia. Intervallikävelyt ja jumpat tuntui jopa siedettäviltä ja ymmärsin miten hyödyllistä se liikkuminen oli keholle. Siltikin oli vielä se lapsuudesta asti tuttu tunne kehossa ja mielessä että liikunnasta tuli hyvin helposti fyysisesti huono olo.

Peruskoulussa kaikki 9 vuotta inhosin liikuntaa. Sen toivossa että olisin pitänyt numerona edes seiskan esitin toisinaan että homma oli ok. Ei ollut. Vihasin sitä että jollain aikuisella ja tällä yhteiskunnalla oli oikeus pakottaa minut tekemään sellaista jota en olisi halunnut tehdä. Liikunta ei koskaan tuntunut hyvältä. Ei vaikka olisin kuinka yrittänyt. Pää tuli kipeäksi, milloin mikäkin paikka tuli kipeäksi, tuli huono olo, sattui, satutin itseni. Opin yhdistämään liikunnan pakottamiseen, fyysiseen epämukavuutee, vihaan ja kipuun. Siitä oli liikunnan riemu kaukana. Ehkä hieman helpompia lajeja oli esim. jumpat, tanssiminen, kuulan työntö, yläasteella kuntosali ja suunnistus. Minulla on vieläkin tunnetasolla antipatioita peruskoulun opettajiani kohtaan, jotka oli ihmisenä hyvin eri aaltopituudella minun, luovan ja taiteellisen vapaan sielun kanssa, joka oli kiinnostunut myös tieteestä. Minusta aina tuntui että "urheiluhulluilta" puuttui joku ulottuvuus päästä. Minulta taas puuttui edellytykset nauttia liikunnasta.

Pelkästään psyykkiset tekijät, pakottaminen ja oman henkilökohtaiseen ja ruumiilliseen vapauteen kajoaminen ei voinut olla ainoa syy. Sillä todella keho pisti vastaan. Mahdollisesti tilanteesen on vaikuttanut se, että äitini oli vakavasti sairas odottaessaan minua. Kasvoin kilpaa syöpäkasvaimen kanssa, joka eritti lisämunuaiskuoren hormoneja. Ei siis ihme että minäkin olen ollut koko elämäni fyysisesti jollakin tapaa epätasapainossa. Välillä rankastikin. Minun hormoninihan ovat hyvin sekaisin, joten on ihme että ylipäätään olen tässä kunnossa kuin nyt olen. Ei ole vain tiettyjen hormonien vajaaeritystä vaan myös tiettyjen hormonien liikaeritystä. Ei siitä nyt sen enempää.

Ennen kouluikää oli toisin kuin peruskoulussa. Asuimme maalla ja liikuin paljon. Hyötyliikunnaksi sitä kai nykyään kutsutaan. Äitini kertoman mukaan etenin usein laulamalla, hyräilemällä ja hyppien, puoliksi juosten. Minulle oli hyvin luontevaa liikkua metsissä ja pelloilla, hiekkateillä. Siellä maalla. Sitten tuli koululiikunta ja sen kauhut. Säilytin kuitenkin aikuisikään asti kosketuksen luonnossa liikkumiseen. Miten korvaamatonta se on ollut kaikkina niinä vuosina kun olin todella huonossa kunnossa. En tosin muista. Saattoi olla niitäkin vuosia kun en liikkunut luonnossa kun en liikkunut oikein missään. En pystynyt. Sumuisia, tuskaisia, sairaudentäyttämiä vuosia kun elämänvoima ja elämänhalu olivat tosi ohutta tavaraa.

Mikä sitten nyt on toisin kaikkien näiden vuosien jälkeen kun pystyn kokemaan fyysistä mielihyvää liikunnasta ja sitä kautta myös suurta henkistä mielihyvää? Varmasti kokonaisuus on toisin. Poissa on gluteeni, joka minulle ei sovi ja ruokavalioni on muutenkin antitulehduksellinen. Samoin ravintolisäohjelmani on varsin tarkka ja minulla on minulle sopiva hormonilääkitys. Tällä hetkellä joudun korvaamaan kilpirauhashormonit, kortisolin ja progesteronin. Jokainen noista lääkkeistä on minulle pieni ihme. Se miten paljon ne on auttaneet minua voimaan paremmin tässä paletissa, palapelissä. Sillä tosiaankin monia sairauksia sairastavan ihmisen kokonaisvaltainen hoito on iso palapeli jossa kokonaiskuva hahmottuu kun riittävän monta palasta on löydetty ja ne ovat löytäneet omalle paikalleen. Kilpirauhashormoni on aktiivista T3-hormonia ja annoskoot ja annosten ottoajat on tarkasti säädetty minulle sopiviksi. Muunlainen kilpirauhaslääkitys ei toimi. On yritetty. Progesteroni on bioidenttistä ja kortisonivalmisteista jostakin syystä ainakin tällä hetkellä hydrocortisonia paremmin toimii prednisolon. Mysteeriverenpainetautiin joka ei ole hellittänyt otettaan edes elintapamuutoksilla menee pieni määrä verenpainelääkettä. Ilman sitä päätä särkee ja alapaine on liian koholla.

Eilen oivalsin kokeneeni jotakin ensimmäistä kertaa elämässäni. Oloni oli selvästi parempi liikuntasuorituksen jälkeen kuin ennen sitä. Tunne tämän oivaltamisesta muistuttaa vähän sitä kun tajusin kokevani muutama vuosi sitten ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin normaalin kylläisyyden tunteen kesken aterian ja tämä johdatti minut lopettamaan syömisen sopivaan kohtaan ateriaa. Aikaisemmin mikää ei oikein koskaan riittänyt. Vaikka kuinka söi itsensä ähkyyn, lisääkin tavaraa olisi tehnyt mieli ahtaa sisuksiinsa. Tämä johtui vääristä lääkityksistä ja virheravitsemuksesta. Tarvittiin riittävän yksilöllistä ja kokonaisvaltaista hoitoa, että on päästy tämän päiväisiin saavutuksiin.

Haluan päästä kertomaan lääkärillenikin tämän ilon. Nyt se on tapahtunut. Se oli mahdollista. Olen siitä puhunut, mutta nyt teen enkä vain puhu. Vielä vähän aikaa sitten se ei olisi onnistunut, mutta nyt pystyn muuhunkin kuin lyhyisiin kävelylenkkeihin. Pystyn kävelemään pitkiä matkoja reippaasti. Pystyn kunnon kuntosalitreeneihin. Jaksan jo juostakin vähän ja pystyn käymään pilateksessa. En ole enää "sohvaeläin".

Nina Saine

tiistai 29. maaliskuuta 2016

Muualla julkaistua

Tässä linkit pariin kirjoittamaani blogitekstiin, jotka hiljattain julkaistu toisaalla:

Suomen Terveysjärjestö ry:n blogi: Riikka joutuu hakemaan kilpirauhaslääkkeensä Kreikasta

Christer Sundquistin Turpaduunari-sivuston vieraskirjoitus: Lääkärien uskonkappaleet vahingoittavat potilaiden etuja


sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Tuntemattomalle lääkärille

Hei sinä tuntematon lääkäri.


Pelkään sinua. Olen se "hankala ja ärsyttävä potilas", jolla on paljon diagnooseja, omituinen kilpirauhaslääkitys ja omasta mielestään paljon tietoa lääketieteestä, ihmisen fysiologiasta ja biokemiasta. Itse asiassa mulla ON enemmän tietoa kun sulla ihmisen biokemiasta jos olet opiskellut vain lääketieteen perusoppimäärän siitä. Mulla on enemmän tietoa kuin sulla myös endokrinologiasta, jos olet opiskellut siitä vain sen määrän mitä yleislääkäriksi opiskelevat opiskelevat lääkiksessa. Mun on ollut pakko ottaa asioista selvää, jotta olen voinut ymmärtää mikä mua vaivaa ja mistä voin saada apua. Lisäksi mulla on kokemusasiantuntijuus omasta sairaudestani ja laaja-alainen kokemus vertaistuessa sekä Suomessa, että kansainvälisesti kilpirauhaspotilaiden parissa.

Olen opiskellut myös hieman ravitsemustieteitä, lääketieteen perusteet ja kursseittain aineistoa ravitsemuksesta, ravintoteneuvonnasta ja ravintoterapiasta. Mulla on tulkintapätevyyksiä funktionaalisen lääketieteen laboratoriotesteihin ja geenitestien tulkintaan. Ne on aika haasteellisia juttuja. En siis ole ihan uuvatti näissä asioissa. Olen myös työskennellyt alalla jo vuoden. Minäkin autan ihmisiä työkseni voimaan paremmin. Meillä on siis yhteistä. Meillä voi teoriassa jopa olla samoja asiakkaita. He vain harvoin uskaltavat kertoa että saavat apua myös virallisen terveydenhoidon ulkopuolelta, sillä lääkärit usein mitätöivät näissä asioissa potilaidensa kokemuksia.

Olen kokenut paljon. Olen rampannut vuosien aikana varmaan kymmenien kollegojesi vastaanotolla. Joiltakin olen saanut apua, useimmilta en. Jotkut on todella yrittäneet auttaa, toiset on pääasiassa halunneet mut vain äkkiä pois vastaanotoltaan. Pitää etukäteen aina hirveesti psyykata itseään että millainen siellä vastaanotolla pitäisi olla että homma sujuisi mahdollisimman kivuttomasti. Oma itsensä ei oikein voi olla.

Pari lääkäriä on jopa oikeasti merkittävästi pystynyt minua auttamaan. Olen todellinen kokemusasiantuntija, oman henkilökohtaisen terveyssotani veteraani. Älä siis please minut kohdatessani hymähtele mulle, sulkeudu kuoreesi tai ole epäkohtelias, piiloudu valkoisen takkisi uumeniin. Olen joutunut kärsimään paljon ja käynyt läpi monivuotisen piinan sairauksien kourissa.

Lähtökontaisesti pelkään aina kun joudun kohtaamaan uuden lääkärin. Sitä että lääkäri pelkää minua ja vaikeahoitoisuuttani, mielipiteitäni, sitä että tiedän paljon. Lääkärit usein peittävät pelkonsa ja epävarmuutensa töykeyteen ja ylimielisyyteen. Arvostan sitä, että eräs lääkäri kerran sanoi minulle kilpirauhaslääkityksestäni: En tunne tätä lääkitystä. Tämä lääkäri oli myös ystävällinen ja kiinnostunut minusta ja selvästi myös ammattitaitoinen. Minusta ammattitaitoa on myös aidosti tunnustaa jos ei ymmärrä tai osaa jotakin asiaa. Näin minäkin toimin ammatissani. Suosittelen asiakkaalleni lääkärille tai jollekin muulle auttajalle menoa jos huomaan etten jossakin asiassa osaa enkä voi häntä auttaa.

Yksityinen lääkärini on kullan arvoinen. Hänellä on minulle aikaa. Maksan siitä ajasta mielelläni vähistä osa-aikatyötä tekevän opiskelijan varoistani, koska minulle on elintärkeää saada sellaista apua mitä tarvitsen. Ilman nykyistä hoitoani ja sitä hankalaa, outoa ja kollegojesi todennäköisesti vaaralliseksi ja huuhaaksi haukkumaa kilpirauhaslääkitystä, T3-monoterapiaa,  elämäni ei olisi elämisen arvoista. Se olisi täyttä kidutusta.

Yksityinen lääkärini kuuntelee minua, arvostaa sitä mitä sanon. Hän on selvästi vastaanottohuoneessa minua varten eikä toisinpäin. Hänen kanssa tuntuu että voimme suunnitella hoidon yhdessä eikä hän koe heti arvovaltaansa kyseenalaistettavan jos emme olekaan kaikesta samaa mieltä tai päätänkin jostain mielestäni hyvästä syystä toimiakin toisin kuin alunperin oli suunniteltu tai mitä hän on suositellut. Tilanteet muuttuvat ja ihmisten resurssit ja elämäntilanteet vaihtuvat. Kropassakin voi tapahtua kaikenlaista yllättävää.


Joskus pitää mennä terveyskeskukseen jonkun vaivan takia. Aina ei rahat riitä yksityiselle eikä suositulle lääkärilleni saa nopeassa aikataulussa edes vastaanottoaikoja. Nyt olisi edessä uuden lääkärin kohtaaminen terveyskeskuksessa, koska olemme muuttaneet. Minua jännittää. Tuntematon lääkäri, kirjoitan sinulle pian uudelleen.